Lahjakkaasta lapsesta

[harmailen nytten]

Ok, en jaksa inttää. En vaan jaksa vaikka sitä tässä haetkin. Siinä sinä olet oikeassa, että lapsia ei testata ihan tuosta noin vaan vaan siihen on aina jokin erityinen syy. Meillä se oli siinä, että lapsi alko toivomaan puukkoa joululahjaksi jotta saisi vetää kurkkunsa auki. Sitä ennen oli ollut vaikka mitä ongelmia koulussa ja kotonakin tuntu, ettei hänen kanssa pärjätä. Apua pyydettiin tilanteeseen ja vihdoin päästiin perheneuvolaan jossa asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin. Ite ei missään vaiheessa pyydetty mitään testejä vaan suurin huoli oli se, että lapsemme ei vaan mitään tekisi itselleen.

Mutta jos haluat uskoa, että tähän tilanteeseen ollaan tieten tahtoen pyritty niin siitä vaan. Harmi, että ajattelet niin mustavalkoisesti

Ei, kun mietin vaan mitä älykkyys on. Kun tosiasia on, että esim. lahjakkaista lapsista suuri osa on ainoita lapsia tai esikoisia. Eli juuri nämä lapset ovat paljon aikuisen kanssa. Eli onko koko älykkyyskäsite oikeastaan pelkkää harjoittelua?
Miksi länsimaalaiset pärjäävät paremmin älykkyystesteissä? Koska tekevät samanlaisia asioita mitä niissä kysytään.
Lapselle voi tulla halu tappaa itsensä, jos häntä treenataan ja puhutaan vain suorituksista eikä saa olla lapsi.

Niin, sehän se on, että mitä älykkyys edes onkaan? Kuka on älykäs ja kuka ei? Eikö se tässä tapauksessa oo loppujen lopuksi aivan sama? Oisko se parempi jos ongelma kutsuttais vain oppimisongelmaksi? Voisko sen sillon paremmin hyväksyä? Koska onhan se totta, että tuo älykäs ja lahjakas sana ovat tässä yhteydessä kamalia. Jokainen on omalla tavallaan älykäs ja lahjakas. Eikö tärkein kuitenkin ole se, että jos kerta on ongelma niin sitä yritetään korjata?

Nuo älykkystestithän on mun mielestä siitä luotettavia, ettei niitä voi mitenkään harjotella etukäteen. Siis niissähän ei mitään matikan tehtäviä ole eikä äidinkielen tehtäviä. Eli niitä ei voi suoranaisesti harjottelemalla harjotella siinä toivossa, että lapsi sais huippu pisteet. Meille itsellekään ei näytetty niitä tehtäviä, ainoastaan pisteet näytettiin. Ainoastaan sen tiedän, että joku palikka testi oli yhtenä osa-alueena.

 

[vieras]

Lapsesi voi olla lahjakas ja taitava, mutta sosiaaliset taidot ovat ihan kehittymättömät, jos välitunnilla alkaa tappelu yms. Ei siis osaa olla muiden lasten seurassa. En missään nimessä eristäisi lasta erityisluokkaan/yksityisopetukseen, päinvastoin yrittäisin luoda, suoda ja tuoda niin paljon kuin mahdollista sosiaalisia tilanteita, jotta hän oppisi tulemaan toimeen muiden lasten kans.

 

[vieras]

Ok, en jaksa inttää. En vaan jaksa vaikka sitä tässä haetkin. Siinä sinä olet oikeassa, että lapsia ei testata ihan tuosta noin vaan vaan siihen on aina jokin erityinen syy. Meillä se oli siinä, että lapsi alko toivomaan puukkoa joululahjaksi jotta saisi vetää kurkkunsa auki. Sitä ennen oli ollut vaikka mitä ongelmia koulussa ja kotonakin tuntu, ettei hänen kanssa pärjätä. Apua pyydettiin tilanteeseen ja vihdoin päästiin perheneuvolaan jossa asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin. Ite ei missään vaiheessa pyydetty mitään testejä vaan suurin huoli oli se, että lapsemme ei vaan mitään tekisi itselleen.

Mutta jos haluat uskoa, että tähän tilanteeseen ollaan tieten tahtoen pyritty niin siitä vaan. Harmi, että ajattelet niin mustavalkoisesti

Ei, kun mietin vaan mitä älykkyys on. Kun tosiasia on, että esim. lahjakkaista lapsista suuri osa on ainoita lapsia tai esikoisia. Eli juuri nämä lapset ovat paljon aikuisen kanssa. Eli onko koko älykkyyskäsite oikeastaan pelkkää harjoittelua?
Miksi länsimaalaiset pärjäävät paremmin älykkyystesteissä? Koska tekevät samanlaisia asioita mitä niissä kysytään.
Lapselle voi tulla halu tappaa itsensä, jos häntä treenataan ja puhutaan vain suorituksista eikä saa olla lapsi.

Niin, sehän se on, että mitä älykkyys edes onkaan? Kuka on älykäs ja kuka ei? Eikö se tässä tapauksessa oo loppujen lopuksi aivan sama? Oisko se parempi jos ongelma kutsuttais vain oppimisongelmaksi? Voisko sen sillon paremmin hyväksyä? Koska onhan se totta, että tuo älykäs ja lahjakas sana ovat tässä yhteydessä kamalia. Jokainen on omalla tavallaan älykäs ja lahjakas. Eikö tärkein kuitenkin ole se, että jos kerta on ongelma niin sitä yritetään korjata?

Nuo älykkystestithän on mun mielestä siitä luotettavia, ettei niitä voi mitenkään harjotella etukäteen. Siis niissähän ei mitään matikan tehtäviä ole eikä äidinkielen tehtäviä. Eli niitä ei voi suoranaisesti harjottelemalla harjotella siinä toivossa, että lapsi sais huippu pisteet. Meille itsellekään ei näytetty niitä tehtäviä, ainoastaan pisteet näytettiin. Ainoastaan sen tiedän, että joku palikka testi oli yhtenä osa-alueena.

Joo, siis sepä se, että mitä älykkyys on. Jos sanotaan älykkäksi lasta, joka heittelee seinään tavaroita ja hakkaa muita luokassa, mutta sattuu osaamaan lukea? Miten hän on älykkäämpi kuin muutkin huomioonottava, joka ei osaa lukea?
Ja siis tottakai me harjoittelemme noita juttuja enemmän kuin jok u savimajassa asuva. Suurimmalla osalla suomalaislapsista on palikoita, on monenlaisia rakennusvälineitä. Vaikka emme tiedä tarkalleen mitä kysytään, niin aika hyvä aavistus on. Mikä tulee seuraavaksi, (päättelykyky, jota harjoitellaan jos lapsi on esimerkiksi opetettu varhain lukemaan ja on lukenut paljon). Mikä puuttuu jne. kyllä noita tehtäviä voi harjoitella ja harjoitellaan.

 

[vieras]

Siis onhan tuo aika ärsyttävä tuo aloitus. Joku ihan taviksen äiti kuvittelee lapsensa olevan ilmeisesti joku nero.
Ja aloitus jo paljastaa, että jos on samalla kiihkeydellä suhtautunut kaikkeen muuhun lapsensa tekemiseen, lapsi on harjoitellut kaikkea aikuisen kanssa koko elämänsä.

 

[harmailen nytten]

Hui! Jos lapsesi (minkä ikäinen?) pyytää puukkoa tappaakseen itsensä, niin on kai syy paljon syvemmällä kuin lahjakkuudessa/älykkyydessä?

No siis on varmasti muitakin syitä!!! Mutta yksi iso syy tässä taustalla on ollut se, että me vanhempina ei olla ymmärretty lastamme ollenkaan. Hän on käyttäytynyt järkyttävän huonosti sekä kotona, että muualla ja meillä on ollut keinot vähissä, että miten eteenpäin. Vuosien mittaan lapsen itsetunto on romahtanut koska on vähän väliä ollut jäähyllä/tietokonekielolla tai pyörä takavarikoitu tms. Siitä on seurannut sitten se tilanne, että lapsi on ajatellut meidän pärjäävän paremmin ilman häntä. Koskaan ei onneksi yrittänyt edes tehdä mitään itselleen!

Onneksi saatiin apua tilanteeseen ja pikkuhiljaa mennään eteenpäin. Ollaan opittu ymmärtämään lapsen hermostumisia paremmin ja yritetään keksiä mielekästä puuhaa niin, että jatkuvasti olisi tekemistä. Mitään "tieto-juttuja" meillä ei oo koskaan harjottelemalla harjoteltu eikä niin tehdä nytkään. Sen sijaan keskitytään muihin puuhiin ja sitä kautta yritetään saada niitä lapsen hyviä puolia esiin.

 

[vieras]

Hui! Jos lapsesi (minkä ikäinen?) pyytää puukkoa tappaakseen itsensä, niin on kai syy paljon syvemmällä kuin lahjakkuudessa/älykkyydessä?

No siis on varmasti muitakin syitä!!! Mutta yksi iso syy tässä taustalla on ollut se, että me vanhempina ei olla ymmärretty lastamme ollenkaan. Hän on käyttäytynyt järkyttävän huonosti sekä kotona, että muualla ja meillä on ollut keinot vähissä, että miten eteenpäin. Vuosien mittaan lapsen itsetunto on romahtanut koska on vähän väliä ollut jäähyllä/tietokonekielolla tai pyörä takavarikoitu tms. Siitä on seurannut sitten se tilanne, että lapsi on ajatellut meidän pärjäävän paremmin ilman häntä. Koskaan ei onneksi yrittänyt edes tehdä mitään itselleen!

Onneksi saatiin apua tilanteeseen ja pikkuhiljaa mennään eteenpäin. Ollaan opittu ymmärtämään lapsen hermostumisia paremmin ja yritetään keksiä mielekästä puuhaa niin, että jatkuvasti olisi tekemistä. Mitään "tieto-juttuja" meillä ei oo koskaan harjottelemalla harjoteltu eikä niin tehdä nytkään. Sen sijaan keskitytään muihin puuhiin ja sitä kautta yritetään saada niitä lapsen hyviä puolia esiin.

Joo. Siis te keskitytte. Monilla lapset puuhailevat ihan itse.

 

[harmailen nytten]

Mikä puuttuu jne. kyllä noita tehtäviä voi harjoitella ja harjoitellaan.

Äh ok. Sä oot siis sitä mieltä, että nämä ovat vain väkisin harjoiteltuja juttuja. Olkoon niin, mä en vaan jaksa tapella.

Sit ap:lle vielä sen verran, että ei todellakaan kannata kutsua kotiin mitään luokkatovereita vaan annat lapsen alottaa koulun käynnin normaalisti ja keskustelet asiasta opettajan kanssa vasta sitten jos jotain ongelmaa siellä tulee!

 

[harmailen nytten]

Joo. Siis te keskitytte. Monilla lapset puuhailevat ihan itse.

Kyllä. ME keskitytään. Koska lapsi tarvitsee sitä.

 

[Huoli pois]

No niin, kävin lukemassa mitä oli tullu illan mittaan juttua. Puoliakaan en enää varmaan muista mutta pisti silmään se, että joku oli kommentoinu, että vanhemmat ovat kouluttaneet lapsensa neroksi????? Voin kyllä ihan käsi sydämellä sanoa, että mitään siihen suuntaankaan ei ole meillä harjoteltu. Ei todellakaan ja jos voisin valita niin ottaisin heti tilalle normaaliälyisen lapsen jos vaan saisin :/

Se on totta, että lahjakkaalla lapsella on monesti sosiaalisia ongelmia. Niin myös meidän lapsella. Mutta ymmärrättekö te, että ei se ole lapsen syy, eikä vanhempienkaan syy? Voisko se kenties olla siinä, että lapsi kokee ettei kukaan häntä ymmärrä? Miettikää miltä tuntuis jos itse asuisit jatkuvasti semmosten ihmisten keskuudessa jotka eivät osaa puhua....eikö jossain vaiheessa oo kohtuullista olettaa, että sinun käytöstavat alkais horjua? Siis ihan samahan se on poikkeuksellisen älykkäällä lapsella: hän elää maailmassa jossa kukaan (tai hyvin harvat) ovat hänen kanssaan samalla aaltopituudella. SIKSI OLISIKIN NIIN TÄRKEETÄ, että koulussakin osattais huomioida tämän kaltaisten lasten erityistarpeet ja nähdä ne yhtälailla ongelmana kuin hitaasti oppiminenkin on. Tätä kautta kehittyisi myös lapsen sosiaaliset taidot kun hän saisi sitä opetusta joka vastaa hänen tasoaan ja pääsisi edes JOSKUS semmoseen ryhmään jossa on samankaltaisia lapsia.

Ja mitä sitten poikkeukselliseen älykkyyteen tulee niin tuskin kukaan olettaakaan, että jos suomessa asuva osaa lukea jo kouluun mennessä niin hän ois jotenki erityisen lahjakas. Siihen tarvitaan hyvin paljon muuta ja käytössä on kansainväliset testit joita käytetään ympäri maailmaa (WISC-III esimerkiksi) jonka perusteella voidaan testata lapsen älykkyys ikätovereihin nähden. Samat testit ovat siis käytössä kaikkialla maailmassa joten pitäisi olla suhteellisen vertailukelpoisia. Toisaalta, mitä älykkyys edes on? Se kai on loppujen lopuksi ihan sama. Tärkeintä lienee, että lapsi saisi sitä tukea mitä tarvitsee kasvakseen hyväksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Ilman sitä on suuri vaara tippua alisuoriutujaksi ja vaarallisen apattiseksi. Vain riittävällä ja oikeanlaisella tuella saadaan myöskin sosiaaliset taidot kohdilleen.....niin kauan kuin törmää tähän asenteeseen mitä tässäkin ketjussa näkee niin lapsen edellytykset ovat varsin heikot. Koittakaa hyvät ihmiset ymmärtää, että jos lapsi on TODETTU poikkeuksellisen älykkääksi niin sitä hän sitten on. Miksi se on teidän mielestä vähä-arvoisempi ongelma (jos se kerta johtaa käyttäytymisongelmiin, alisuoriutumiseen ja varsin yleisesti vakavaan masennukseen!!!) kuin HITAASTI OPPIMINEN? Miksi hitaasti oppiva saa erityisopettajan tukea mutta nopeasti oppiva ei? Seurauksethan ovat molemmissa tapauksissa hyvin samanlaiset mikäli tilanteeseen ei puututa?

Ehkä se että minä, kuten ei moni muukaan, ymmärrä, mistä olet päätellyt lapsesi erityslahjakkaaksi? Esim tyttöni teki myös tuon WISC-testin 6v iässä. Parissa oli omaa ikäänsä, suurimmassa osassa 8v ja parissa viel korkeammal, tais olla 10.5 tasolla silmän-käden yhteistyössä (tai joku sellainen). Nyt 7v osaa erittäin paljon kaikenlaista eli opettajankin mukaan tietää todella paljon esim. luonnontieteestä, lukunopeus on minun luokkaa (molemmat opittu lukemaan 4v iässä) ja esim. englantia on poiminut isoveljeä kuunnellen ja kysellen uskomattoman paljon. En silti pidä lastani erityisen lahjakkaana - hän on vain varhain kehittynyt monessa asiassa ja kaikki kiinnostaa - kuten lapsia yleensäkin, kun sopiva ympäristö on ja on siihen kypsä. Eli tuntuu vaan, että teet kärpäsestä härkäsen, mikä on ainokaisen kohdalla ymmärrettävää.

 

[Huoli pois]

Niin huom "harmaana nytten" - ei tuo WISC-III mittaa älykkyyttä - vaan kehitystä, millä tasolla lapsen tietyt taidot ovat.

 

[vieras]

Joku jossain vaiheessa huuteli lahjakkaille lapsille omaa ryhmää tms. Harmi vain, että näitä TOSI lahjakkaita on niiiiin vähän, ettei ole mitään resursseja koulun/kunnan rueta yhtä lasta paapomaan. Sori.

 

[vieras]

Aivan selvästi lapseni luokassa moni lapsi on pari vuotta edellä hitaimmin kehittyviä, ehkä enemmänkin.
Mutta usein myös näiden lasten fyysinen kehitys on edellä, ja näkee selvästi, että näille aikaisin kehittyville tulee murrosikä aikaisin ja se nopein kehitys on sitten takana kun taas hitaammin kehittyvät jatkavat henkistä ja fyysistä kasvua.

Siksipä juuri esimerkiksi urheilussa on vaarallista erotella lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita omiksi ryhmikseen. Kun lapset kehittyvät eri tahtia.

Parin vuoden edellä oleminen kehityksessä on normaalia. Toiset ottavat myöhemmin kiinni.

 

[vieras]

Mä jäin miettimään tota puukko-juttua. Miten lapsi voi tietää itsemurhasta, viiltelystä tms? Onko hän saanut katsoa jotain väkivaltaisia ohjelmia tms. Ootteko käyneet psykologilla? Hänen mielestään kyse ois varmaan jostain avunhuudosta.
Ei normi pieni lapsi tiedä itsemurhista mitään, eikä saakaan tietää!!

 

[LisaMarie]

En jaksanu lukea koko ketjua, mutta mun mielestä ei tarvita muuta, kun apua siinä että mielenkiinto pysy yllä. Itse osasin lukea, laskea ja kirjoittaa kun menin kouluun ja kaksi ekaa vuotta vaan kävin koulussa tekemässä omia juttuja, en oivaltanu ollenkaan koko koulun ideaa. 3. luokalla alkoi englanti ja arvataa opinko sitä koskaan? Mä en kertakaikkiaan tajunnu, että koulukirjoja pitää lukea ja asiat oppii vaan opettelemalla ja olin siten täys friikki, kun muut aineet oli 9 ja ruotsi ja englanti 5 ja 6. Kyse ei ollu kyvyista vaan opiskelutaidoista, en oppinu opiskelemaan, koska ekalla luokala ei sitä opetettu automaattisesti vaan oletettiin sen tulevan lukemaan opettelun ohessa :/

 

[vieras]

Minulla on todettu olevan erittäin älykäs. Silti koulumenestykseni on ollut keskitasoa ja viihdyin normaalissa maalaiskoulussa. Harrastukset eivät juurikaan käyneet yksiin muiden kanssa, mutta ne olivat muutenkin yksinäisiä harrastuksia. Yläasteella törmäsin jo samoin ajattelevaan, jonka kanssa pystyin keskustelemaan mieleisistä aiheista. Isoissa kouluissa luulisi olevan helpompaa löytää samoista asioista kiinnostuneita tai muuten samankaltaisia.

Käyttäytymisen suhteen normaalikoulut ovat parempia. Itse opin paljon itsehillintää sekä toisten huomioonottamista peruskouluajoilta. Lisäksi se opetti ymmärtämään eri tavoin ajattelevia. Lapsen on hyvä huomata, että ihmisiä on erilaisia ja kaikki eivät todellakaan käyttäydy loogisesti.

Ainut missä koulu epäonnistui kohdallani, oli pitkäjänteisyyden opettaminen. Tähän vanhempien kannattaisi kiinnittää huomiota. Minulla oli LisaMarien tyyliin kielet heikompia, kun en viitsinyt päntätä sanalistoja. Lukiossa opiskelu sitten tyssäsi kieliin, mutta menin kiertotietä yliopistoon. Yliopistossa ei ole juurikaan tarvinnut rehkiä, vaan riittää kun lukee kirjat kerran ja tekee harjoitustehtävät. Isommat projektityöt ja gradu ovat jo vaikeampia, koska ne vaativat enemmän puurtamista ja rutiinityötä. Ponnistelemaan oppiminen on nyt taito, mikä minun pitää opetella.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ei lahjakkuus aina aiheuta ongelmia. Ja WISC-testit ovat mielestäni aika... epätäsmällisiä.

Eli kouluun vain ja katsotaan sitten, pitääkö jotain tehdä. =)