Lahjakkaasta lapsesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti huolissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lahjakkaat eivät opi opiskelemaan ja lopussa heille tulee vaikeuksia, kun muut ovat jo alussa joutuneet ponnistelemaan.

Näin! Kävin peruskoulun "kuunteluoppilaana" ja pärjäsin erittäin hyvin, mutta lukiossa huomasin, etten osaa päntätä. Eikä huvittanut, kun en ollut sitä ennenkään joutunut tekemään. Joten lopetin lukion. Opettaja soitti perään vanhemmille ja sanoi, että ette saa antaa tytön lopettaa, teillä on erikoisen lahjakas lapsi, mutta pidin pääni. Opiskelemaan opin vasta aikuisena. Ja kunnianhimoa minulla ei ole tänä päivänäkään, koska en koskaan ole sellaista tarvinnut.
 
Ja tosiaan, varaudu siihen, että jatkossakin saat juuri sen kaltaisia vastauksia mitä tässäkin ketjussa olet saanut. Heti tyrmätään ja ajatellaan, että vanhemmat jotenki "haluavat" että lapsi on poikkeuksellisen älykäs. Mutta h.itto vie, minä ainaki vaihtasin tilalle heti normaalin lapsen jos vaan voisin :(

Mitä koulun suhteen tuli niin meillä opettaja ei aluksi ruvennut millekään. Lisätehtäviä löi kotiin mutta ensin oli kuitenki tehtävä ne helpot tehtävät mitkä kaikki muutkin teki. No lapsihan löi hanttiin ja meinas, ettei todellakaan ala tekemään ylimääräsiä tehtäviä ja koki, että lisätehtävät ovat hälle rangaistus. Opettaja ei millään voinu hyväksyä sitä, että vois HETI antaa vaikeampia tehtäviä. Hällä oli vaan se periaate, että kaikki tekee samat ja vasta sen jälkeen voi tehdä vaikeampia jos haluaa. Mutta pikkuhiljaa ollaan eteenpäin päästy ja opettaja on saanu kyky-testien tulokset ja on kai innokkaana hommassa nyt mukana. Mutta paljon pahaa mieltä on tullut matkan varrella, lapsi on häiriköiny monen lapsen edestä ja on juuri se lapsi, kenen luokse toiset äidit ei päästä lapsiaan koska tämä vaan on niin vilkas ja erilainen :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lahjakkaat eivät opi opiskelemaan ja lopussa heille tulee vaikeuksia, kun muut ovat jo alussa joutuneet ponnistelemaan.

Näin! Kävin peruskoulun "kuunteluoppilaana" ja pärjäsin erittäin hyvin, mutta lukiossa huomasin, etten osaa päntätä. Eikä huvittanut, kun en ollut sitä ennenkään joutunut tekemään. Joten lopetin lukion. Opettaja soitti perään vanhemmille ja sanoi, että ette saa antaa tytön lopettaa, teillä on erikoisen lahjakas lapsi, mutta pidin pääni. Opiskelemaan opin vasta aikuisena. Ja kunnianhimoa minulla ei ole tänä päivänäkään, koska en koskaan ole sellaista tarvinnut.

Sama täällä :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
jos antaisit lapsi olla lapsi, ja jättäisit tuon poikkeuksellisen älykkyyden opettajien huoleksi. Anteeksi, jos murskaan unelmasi, mutta moni muukin ekalle menevä lukee jo, ja kiinnostuu erilaisista asioista. Egyptin historia ei oikeastaan ole sen älykkäämpää , kuin vaikka jos joku toinen lapsi lukee vaikka etelä- amerikan eläimistä.

Paitsi jos hän on oikeasti lahjakas. Ehkä tuo perheneuvolan tekemä testaus olisi paras vaihtoehto. Onhan meillä erikoisluokat, suomessa niihin vaan laitetaan ne jotka eivät pärjää isoissa luokissa. Suomessa älykkäät lapset oppivat olemaan ponnistelematta, kun kaikki sujuu omalla painollaan. Osalle tulee lukiossa ongelmia, osa suorittaa yliopistotutkinnonkin vasemmalla kädellä. Mutta mihin he pystyisivät, jos he oppisivat jo nuorena ponnistelemaan samoin kuin kanssasisarensa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmailen nyt:
Ja tosiaan, varaudu siihen, että jatkossakin saat juuri sen kaltaisia vastauksia mitä tässäkin ketjussa olet saanut. Heti tyrmätään ja ajatellaan, että vanhemmat jotenki "haluavat" että lapsi on poikkeuksellisen älykäs. Mutta h.itto vie, minä ainaki vaihtasin tilalle heti normaalin lapsen jos vaan voisin :(

Mitä koulun suhteen tuli niin meillä opettaja ei aluksi ruvennut millekään. Lisätehtäviä löi kotiin mutta ensin oli kuitenki tehtävä ne helpot tehtävät mitkä kaikki muutkin teki. No lapsihan löi hanttiin ja meinas, ettei todellakaan ala tekemään ylimääräsiä tehtäviä ja koki, että lisätehtävät ovat hälle rangaistus. Opettaja ei millään voinu hyväksyä sitä, että vois HETI antaa vaikeampia tehtäviä. Hällä oli vaan se periaate, että kaikki tekee samat ja vasta sen jälkeen voi tehdä vaikeampia jos haluaa. Mutta pikkuhiljaa ollaan eteenpäin päästy ja opettaja on saanu kyky-testien tulokset ja on kai innokkaana hommassa nyt mukana. Mutta paljon pahaa mieltä on tullut matkan varrella, lapsi on häiriköiny monen lapsen edestä ja on juuri se lapsi, kenen luokse toiset äidit ei päästä lapsiaan koska tämä vaan on niin vilkas ja erilainen :(

miksi niitten helppojen tehtävien tekeminen on sitten niin vastenmielistä?

 
Piika-äiti: on käyny vaikka mikä mielessä. Löysin suomesta yhden ainoan ihmisen (rehtori) jolla on todella kokemusta tämmösistä asioista ja hän seisoo takanamme täysin ja lupas olla tukena jos tarvii. Harkittiin jopa muuttoa sille paikkakunnalle, jossa hän opettaa sillä siellä koulussa on juuri näitä lapsia varten järjestetty pienryhmiä (isompi paikkakunta jossa näin voi tehdä).

Ite en ole suomalainen joten koti-opetus ei onnistuisi mitenkään. Mitenkähän se palkkaaminen onnistuis? Mitä kautta sitä vois kysyä ja miten se käytännössä toimii? Toisaalta, lapsella on ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja tarvis juuri siinä harjotusta. Äh, oon oikeesti tämän asian kans niin rikki, että vaihtaisin heti tilalle "normaalin" lapsen jos voisin. En jaksa edes kertoa kaikkea mitä tässä on vuosien mittään tapahtunu :(
 
Vastaan tähän vaikka en ap olekaan.

Tehtäviä tehdessähän niiden tekemisessä houkuttelee ja motivoi se, että koko ajan hoksaa ja huomaa jotakin uutta. Ymmärtää tekemisestään enemmän, huomaa tekevänsä nopeammin. Jos koko tehtävälistan nähdessään ymmärtää ensisilmäyksellä miten asia toimii, niin silloin tehtävä muuttuu käsialaharjoitukseksi, eli miten nopeasti saat laitettua vastauksen tähän.

Osa lapsista pitää käsialaharjoituksista. Osa tahtoisi tehtäviinsä sisältöäkin.
 
Mä ihan itken tääl, kun niin helpottaa et otin tän mua niin kovin vaivaavan asian puheeksi. On hepottavaa kuulla, et muilla on myös nää samat huolet lastensa kanssa. Vähättelevistä kommenteista mä en välitä - niiden kirjoittajat eivät näet tiedä mitään mistään lahjakkuudesta. Mut mun on pakko nyt lähtä, menemme anopille iltakahville, mut palaan kyl tätä keskustelua myöhemmin lukemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miksi niitten helppojen tehtävien tekeminen on sitten niin vastenmielistä?

No onhan se tottakai kelle tahansa jos päivästä toiseen joutuu tekemään jotain jota osaa "silmät kiinni" ???!!??? Jos esim. ekaluokalla lasketaan 10+13 ja niitä harjotellaan puoli vuotta niin ymmärrät varmaan, ettei kauheesti lasta kiinnosta jos osaa laskea esim. kertolaskuja, jakolaskuja yms.? Tottaki jos SILLON TÄLLÖIN saa helppoja tehtäviä niin tekee ne mutta jokainenhan turhautuu jos ei saa mistään minkäänlaista haastetta....eikö?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
Vastaan tähän vaikka en ap olekaan.

Tehtäviä tehdessähän niiden tekemisessä houkuttelee ja motivoi se, että koko ajan hoksaa ja huomaa jotakin uutta. Ymmärtää tekemisestään enemmän, huomaa tekevänsä nopeammin. Jos koko tehtävälistan nähdessään ymmärtää ensisilmäyksellä miten asia toimii, niin silloin tehtävä muuttuu käsialaharjoitukseksi, eli miten nopeasti saat laitettua vastauksen tähän.

Osa lapsista pitää käsialaharjoituksista. Osa tahtoisi tehtäviinsä sisältöäkin.

Siis ihan justiin näin! Mulla oikeesti meinaa tulla itku kun joku tajuaa.....ne on tässä maassa harvassa.

Toinen asiahan on se, että lahjakas lapsi oppii asiat paljon nopeammin kuin muut joten tavallinen opetustahti on hälle yksinkertaisesti liian hidas. Kun muut oppivat "suupaloina" niin lahjakas lapsi ahmii koko sisällön ja on valmis siirtymään jo seuraavaan asiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miksi niitten helppojen tehtävien tekeminen on sitten niin vastenmielistä?

Öh??? Minulle ainakin on. Kuvittele että joudut päivän laskemaan yksinumeroisia yhteenlaskuja ja kirjoittamaan yksinkertaisia lauseita tavuviivoin. Se on varma tapa tappaa oppimisen ilo ja aiheuttaa häiriötä. Onneksi jotkut voivat kanavoida tylsyytensä sisäänpäin ja vaikka piirrellä vihkoonsa tai unelmoimalla.
 
Mä olin lahjakas kaikissa aineissa paitsi kuvaamataidossa keskivertoinen. Tavan peruskoulun kävin ja opettaja antoi lisäkirjoja, kun tein esim. matikan ja äikän kirjat kannesta kanteen omaa tahtia, eli liian aikaisin. Sain esim. 3. luokalla 4. luokan vanhoja kirjoja. Vähän haastetta samalla. Eiköhän se onnistu lapsesikin tulevassa koulussa.
Saipahan itse olla kotona lähes läksyittä, ku koulus kerkes kaikki tehdä, jospa lapsellas näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Magister:
Mä olin lahjakas kaikissa aineissa paitsi kuvaamataidossa keskivertoinen. Tavan peruskoulun kävin ja opettaja antoi lisäkirjoja, kun tein esim. matikan ja äikän kirjat kannesta kanteen omaa tahtia, eli liian aikaisin. Sain esim. 3. luokalla 4. luokan vanhoja kirjoja. Vähän haastetta samalla. Eiköhän se onnistu lapsesikin tulevassa koulussa.
Saipahan itse olla kotona lähes läksyittä, ku koulus kerkes kaikki tehdä, jospa lapsellas näin.

Oliko tää sun mielestä siis hyvä ratkaisu? Koitko koulussa, että oot erilainen kuin muut? Kun useimmitenhän lahjakkaan lapsen koko minuus ja ajattelutapa poikkeaa niin voimakkaasti muista ihmisistä, että läheisten suhteiden luominen voi olla hankalaa.... mietin vaan, että oliko sulla mitään tämmösiä kokemuksia? Meidän lapsella ihan selvästi on ja näkee, ettei muut lapset oikeen "tajua" sen juttuja kun haluais puhua ja leikkiä niin erilaisista asioista kuin muut.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miksi niitten helppojen tehtävien tekeminen on sitten niin vastenmielistä?

Öh??? Minulle ainakin on. Kuvittele että joudut päivän laskemaan yksinumeroisia yhteenlaskuja ja kirjoittamaan yksinkertaisia lauseita tavuviivoin. Se on varma tapa tappaa oppimisen ilo ja aiheuttaa häiriötä. Onneksi jotkut voivat kanavoida tylsyytensä sisäänpäin ja vaikka piirrellä vihkoonsa tai unelmoimalla.

Muistan omasta 1-2- luokastani sen, että tein kaikki tehtävät sekunnissa, ja sain sitten jotain palapelin/tietokilpailun tapaisia näprättäväksi jotten nukahtaisi pystyyn. Sellaisia, joita tehtiin jonkun vihkosen avulla, ja pelin kääntöpuolelle tuli sitten kuvio jonka perusteella tarkistettiin oliko peli ratkaistu oikein vai ei. En kuollaaksenikaan muista sen pelin nimeä...No, joka tapauksessa tein aina kuudesluokkalaisten tehtäviä (vihossa oli oma taso joka luokalle) mistä opettaja sitten nalkutti: pitää tehdä 1-2 lk tehtäviä!
Usein sain myös opettaa muita oppilaita, mikä näin aikuisen vinkkelistä kuulostaa aika oudolta.
 
AP:n mainitsemat lapsensa kiinnostuksenaiheet vastaavat ihan niitä, joita meidän 4v:llä on. Nuotteja hän ei vielä lue eikä kirjaimia osaa, mutta tanssii, soittaa, laulaa ja on kiinnostunut 'vaikeammasta kirjallisuudesta'. Mielikirjoja ovat egyptin historiasta kertovat kirjat, anatomian kirjat ja geometriasta kertovat kirjat. Usein leikkii itsekseen laskentaleikkejä.
Kuitenkin lapsi on lapsi ja hänellä on paljon alueita, joita lapsiryhmässä toimiminen kehittää. Itse en sitä näe, sillä en toimi kyseisen lapsiryhmän vetäjänä.

Koska työkseni opetan ihmisiä uskon, että myös ekaluokalla opetuksen sisältö on samantyyppistä, kuin muillakin asteilla. Opetussuunnitelmahan listaa asioita, joista osa on hyvin yleisiä ja osa tarkkoja. Lukemaan pitää oppia samoin kuin laskemaan. Mutta oppijan pitää myös oppia tuntemaan itseään ja vahvuuksiaan. Hauki on kala-tekniikalla ei enää opeteta, vaan opettaja on oppimisen tukija ja ohjaaja.

Mikäli koulu tuntuu liian helpolta, on mahdollista antaa lapselle haasteita harrastusten parista. Mutta myös näiden ei niin helposti mitattavien, minuutta kasvattavien osa-alueiden oppiminen on tärkeää koulussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana nytten:
Piika-äiti: on käyny vaikka mikä mielessä. Löysin suomesta yhden ainoan ihmisen (rehtori) jolla on todella kokemusta tämmösistä asioista ja hän seisoo takanamme täysin ja lupas olla tukena jos tarvii. Harkittiin jopa muuttoa sille paikkakunnalle, jossa hän opettaa sillä siellä koulussa on juuri näitä lapsia varten järjestetty pienryhmiä (isompi paikkakunta jossa näin voi tehdä).

Ite en ole suomalainen joten koti-opetus ei onnistuisi mitenkään. Mitenkähän se palkkaaminen onnistuis? Mitä kautta sitä vois kysyä ja miten se käytännössä toimii? Toisaalta, lapsella on ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja tarvis juuri siinä harjotusta. Äh, oon oikeesti tämän asian kans niin rikki, että vaihtaisin heti tilalle "normaalin" lapsen jos voisin. En jaksa edes kertoa kaikkea mitä tässä on vuosien mittään tapahtunu :(

Etsit vaikka lehti-ilmoituksella jonkun luokanopettajan ja palkkaat hänet kotiin ja maksatte hänelle palkan. Asuinpaikkakuntanne ja koulupiirinne koulun rehtori valitsee koulusta vastuuopettajan, jonka luona käytte/opettaja ja oppilas käy tekemässä kokeita pari kertaa lukuvuodessa.

Niihin sosiaalisiin taitoihin. Ne kehittyvät parhaiten monissa tapauksissa yhdessä tekemällä ja harrastamalla. Hakekaa yhdessä sellainen harrastusyhteisö, joka pystyy tukemaan lapsen kasvua ja kehitystä. Uskon, että sellainen löytyy helposti taiteenn, urheilun tai kädentaitojen parista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja harmailen nytten:
Alkuperäinen kirjoittaja Magister:
Mä olin lahjakas kaikissa aineissa paitsi kuvaamataidossa keskivertoinen. Tavan peruskoulun kävin ja opettaja antoi lisäkirjoja, kun tein esim. matikan ja äikän kirjat kannesta kanteen omaa tahtia, eli liian aikaisin. Sain esim. 3. luokalla 4. luokan vanhoja kirjoja. Vähän haastetta samalla. Eiköhän se onnistu lapsesikin tulevassa koulussa.
Saipahan itse olla kotona lähes läksyittä, ku koulus kerkes kaikki tehdä, jospa lapsellas näin.

Oliko tää sun mielestä siis hyvä ratkaisu? Koitko koulussa, että oot erilainen kuin muut? Kun useimmitenhän lahjakkaan lapsen koko minuus ja ajattelutapa poikkeaa niin voimakkaasti muista ihmisistä, että läheisten suhteiden luominen voi olla hankalaa.... mietin vaan, että oliko sulla mitään tämmösiä kokemuksia? Meidän lapsella ihan selvästi on ja näkee, ettei muut lapset oikeen "tajua" sen juttuja kun haluais puhua ja leikkiä niin erilaisista asioista kuin muut.

Olin hyvin ajattelevainen lapsi ja koin erilaisuutta. Muut eivät siitä tienneet, mulla oli paljon kavereita ja olin suosittu. Läheisten suhteiden luomista en kokenut erityisen hankalaksi. Näin aikuisena uusia ihmisiä ei helposti päästä itseään liian lähelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
Niihin sosiaalisiin taitoihin. Ne kehittyvät parhaiten monissa tapauksissa yhdessä tekemällä ja harrastamalla. Hakekaa yhdessä sellainen harrastusyhteisö, joka pystyy tukemaan lapsen kasvua ja kehitystä. Uskon, että sellainen löytyy helposti taiteenn, urheilun tai kädentaitojen parista.

Niin mä olen ajatellut, että pakko on jotain nyt keksiä. Lapsi on erittäin liikunnallinen mutta erityisesti PIIRTÄMINEN on niin lähellä sydäntä, että olen ajatellut esim. kansalaisopiston taidekoulua syksylle. Tuo piirtäminen on oikeestaan ainut semmonen mistä saa koulussakin sitä positiivista huomiota. Kun lapsi alkaa piirtämään niin pulpetin ympärillä on tungosta kun muut lapset tulevat katsomaan mitä paperille syntyy. Eli sitä puolta nyt lähdetään ensin kokeilemaan, josko lapsi sais sieltä mielestä puuhaa.

 
Minä ratkaisin "ongelman" omien lasteni suhteen laittamalla heidät steinerkouluun, jossa luokkakoko on n. 10 oppilasta. Opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle ja sosiaalisiin taitoihin kiinnitetään huomiota. Hidas eteneminen lukuaineissa ei ole lapsia haitannut, kotona ehtii perehtyä kiinnostaviin juttuihin.
 
Minä puolestani en voisi mitenkään suositella lasta laitettavaksi johonkin antroprosofisen "hengentieteen" leimaaman ajattelun tyyssijaan ja sen suuntaisten ajatusten viljelyyn altiissa iässä olevan lapsen mielessä. Teosofia, astraali- ja eetterikehot, selvänäkeminen, henkimaailmat, jälleensyntyminen, ja kaiken maailman maahiset ovat kaukana siitä mitä pidän aitona lahjakkuutena.

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/antroposofia.html
 
Voin itse sanoa, että katsokaa miten alkaa mennä sen koulun kanssa. Mun kohdalla suositeltiin muutaman luokan hyppäystä ala-asteella, mutta halusin itse jäädä tuttujen kavereiden kanssa samalle luokalle. Lahjakkaiden lasten sosiaaliset ongelmat eivät ole vain myytti. Taitava opettaja osaa huomioida erilaisten lasten tarpeet luokassa. Ja toisaalta, se lahjakas pärjännee kuitenkin erinomaisesti oli olosuhteet sitten millaiset vaan, enempi huolestuisin niiden lasten puolesta, joilla oppimisvaikeuksia tms.

Olen aikuisena pystynyt vauhdittamaan opiskelutahtiani, joten lapsi ei välttämättä kärsi siitä, vaikka menisi peruskoulun samaan tahtiin kuin muutkin. Kun kuitenkin siinä vaiheessa lapsi tarvitsee kaikkea muutakin kuin "eliittiopetusta". Lisäksi lapsen tiedonjanoa voi ruokkia ja tyydyttää kotonakin. Ei meillä ainakaan ala-asteella millään luokalla käsitelty niitä aiheita, joita innoissani kotona tutkiskelin.
 

Yhteistyössä