Lahjakkaasta lapsesta

[Äiti huolissaan]

Mun ongelma on ehkä vähän epätavallinen mut kirjoitan siit kuitenkin, koska asia todella huolestuttaa mua.

Mun ainoa lapseni, tyttö, on syksyllä aloittamassa koulun, oli siis viime vuoden eskarissa. Ja villakoiran ydin on tytön poikkeuksellinen lahjakkuus. Luku-, kirjoitus- ja jonkinlainen laskutaito ovat tietenkin olleet jo pari vuotta tytölle arkipäivää. Lahjakkuus näkyy kiinnostuksena tuon ikäiselle lapselle poikkeuksellisiin asioihin. Esim. luonnonilmiöt, Egyptin historia, sademetstä jne. ovat hänen mielikirjallisuuttaan. Tyttö on hyvin musikaalinen, liikunnallinen sekä menestyy loistavasti kädentaitoja vaativissa tehtävissä.

Eskari sinänsä meni ihan kivasti eikä tyttöä siel esim. kiusattu tai syrjitty poikkeavuutensa takia. Hän kun on luonteeltaan kiltti ja herttainen eli ystävänä suosittu. Mut eskari oli pieni päiväkoti ja koulu, johon tyttö menee, on näitä nykyajan mammuttikouluja. Ekaluokkiakin aloittaa 4 kpl. Tyttö menee siis ihan tavalliselle luokalle, vaikka kyl näin äidistä tuntuu, että olisi varmaan parempi joku "elittiluokka" (ärsyttävä sana, mutta ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan), jossa olisi kaltaistensa seurassa. Niin sitä juuri pelkään, että kuin tyttö tulee turhautumaan koulussa. Olimme tutustumssa kouluun ja opettajaan, niin siellä kerroin huoleni, niin tytön tuleva opettaja jotenkin vähätteli tätä äidin huolta ja piti että ongelmaa ainakaan siinä suhtessa tuskin tulee. Enempi epäili tytön sosiaalisia taitoja (ainoa lapsi), mutta siitä mä kyl sanoin opettajalle, et mä en taas kyl pelkaa lainkaan siin tulevan ongelmia. Tyttöhän on kuin aurinko, toki hänellä on omaa tahtoakin mut niinhän sitä pitää ollakki.

Mut siis mitenkähän tytöllä lähtee tuo koulu menemään? Mimmosiahan ne ongelmat tulee olemaan, jos siis niit tulee? Olen ajatellut sitäkin, et pitäiskö mun kutsua tytön luokka luoksemme kylään syksyllä ja kertoa vähän tytöstä uusille luokkakavereille ja heidän vanhemmilleen. Osaisivat paremmin suhtautua kun tietäisiät¨vähän taustoja. Eivät arkailisi tytön seurassa vaan suhtautuisivat kuin ihan keneen tahansa muuhunkin luokkatoveriin.

Onko tääl samojen ongelmien kanssa painivia vanhempia? Miten te aiotte olla lapsenne tukena koulun aloittamisessa?

 

[vieras]

Onhan lahjakkaita lapsia olemassa ja hyvinkin saattavat turhautua, jos ope ei esim. kirjainten/lukemisen opettelemisen aikana anna muuta, tasonsa mukaisia tehtäviä.

Kuitenkin sun kirjoitus kalskahtaa porvoolta. Sori.

 

[Kowalski]

Mä olin se lahjakas lapsi. Se, joka osasi lukea jo alle 4-vuotiaana. Se, jolla oli helvetin tylsää koulussa ykkösellä ja kakkosella, koska tuolloin vielä kaikki opetteli samoja juttuja, osasi ne ennestään tai ei. Se, jolla oli (on?) korkea älykkyysosamäärä.
Nykyään lasten yksilölliset erot otetaan kuulemma huomioon. Eli tuskin teidän lapsi joutuu opettelemaan tavaamista, vaikka onkin jo vuosia lukenut sanomalehtiä.

En nyt ihan ekana lähtisi kutsumaan tytön luokkakavereita vanhempineen teille kuuntelemaan miten erityisen lahjakas ja nerokas teidän lapsenne onkaan :snotty: . Eihän hän ole mikään erikoistapaus näille lapsille, vaan luokkakaveri toisten joukossa.

 

[vieras]

Olet tehnyt asiasta itse itsellesi ongelman, ei tuollaset asiat yleensä ole LAPSELLE ongelma, ellei vanhempi nimenomaan sitä toivo (eli kerrot kavereille että älkää suhtautko tyttäreeni normaalina kaverina).

Vaikka provohan tää on.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jaa-a. Riippuu opettajasta ja lapsen luonteesta. Mossad luki ja kirjoitti 4,5 vuotiaana, mutta ei pitkästynyt ekalla luokalla. Minä luin Nobel-kirjailijoiden teoksia, parapsykologiaa, historiaa ja kaikkea mahdollista kouluun mennessäni ja oli kuolla tylsyyteen...

Sinuna olisin hiljaa, enkä alkaisi kehua tytön "poikkeuksellisella lahjakkuudella" muille vanhemmille. Ei tuo nyt niin poikkeuksellista ole. Antaa lapsen löytää itse paikkansa luokkayhteisössä.

 

[vieras]

Mä olin se lahjakas lapsi. Se, joka osasi lukea jo alle 4-vuotiaana. Se, jolla oli helvetin tylsää koulussa ykkösellä ja kakkosella, koska tuolloin vielä kaikki opetteli samoja juttuja, osasi ne ennestään tai ei. Nykyään lasten yksilölliset erot otetaan kuulemma huomioon.

En nyt ihan ekana lähtisi kutsumaan tytön luokkakavereita vanhempineen teille kuuntelemaan miten erityisen lahjakas ja nerokas teidän lapsenne onkaan :snotty: . Eihän hän ole mikään erikoistapaus näille lapsille, vaan luokkakaveri toisten joukossa.

Just tuo "luokkakaverit vanhempineen kotiin"-juttu saa mut tuntumaan, että porvoosta ollaan.

 

[vieras]

Aika tavallista se nykyään on, että lapsi osaa lukea ennen kouluunmenoa. Eskarissa kuit. tutustutaan kirjaimiin ja numeroihin jne, joten lapset osaavat paljon, ennen kuin ekalle menevät.
Anteeksi vain, mutta lapsesi ei nyt niin kovin erityislahjakkaalta tunnu.
Ihmelapset erikseen, esim. Mozartit ja muut.

 

[vieras]

Meille opettaja sanoi että taitoerot kyllä tasoittuvat vuodessa parissa. Lahjakkaat eivät opi opiskelemaan ja lopussa heille tulee vaikeuksia, kun muut ovat jo alussa joutuneet ponnistelemaan. Joten tuossa tuli tasapäistävä vaikutus esiin. Joudut itse pitämään huolta, että lapsesi saa haastavia tehtäviä eteensä. Ongelmia voi tulla lähinnä tylsyyden takia. Lapsesi saattaa ruveta häiriköimään, koska hänellä ei ole järkevää tekemistä.

Tosin ainakin äikässä on jo valmiiksi kolmen tasoisia tehtäviä, mutta nuo vaikeimmatkin ovat helppoja sellaiselle joka osaa kirjoittaa. Meillä poika osasi lukea, kirjoittaa ja laskea kouluun mennessä. Ei kiinnittänyt opettajaan luokassa huomiota, jätti tehtäviä tekemättä ja häiritsi muita leikeillään. Opettaja sanoi että suurta huolta ei ole, koska osaaminen on yli keskivertoa. Huomioi, että eskarissa ei ollut minkäänlaisia käytösongelmia, vaan vasta suurluokassa. Erikoisuuten on tässä tapauksessa add-epäily, menee nyt koulun alkaessa arviointiin.

 

[Piika-äiti]

Tiedätkö ap porvoosta, että kuvailemasi ongelma voi olla oikea ja todellinen joissakin perheissä?

muoks muoks...

meidän toisella, nyt 14 v, oli juuri samanlaisia ongelmia. Valtaosa opettajista on suhtautunut tosi hienosti, eriyttänyt opetusta mahdollisuuksien mukaan ja vain yhden kanssa (joka tosin sitten opetti kaksi pitkää ja vaikeaa vuotta) oli vaikeuksia.

Pojan elämää helpotti hirvittävästi taidejutut, erityisesti musiikki. Huomatessaan, että tässä on aina opittavaa, että aina voi rummuttaa taitavammin, hän sai sellaisen todellisen pitkänajan haasteen.

Nyt hän muuten menee 8 luokalle. Keskiarvo oli 9.5, ja menossa on tavallisen vaikea murrosikä (ja minun hermot jossain autiomaan takana).

 

[vieras]

Mut siis mitenkähän tytöllä lähtee tuo koulu menemään? Mimmosiahan ne ongelmat tulee olemaan, jos siis niit tulee? Olen ajatellut sitäkin, et pitäiskö mun kutsua tytön luokka luoksemme kylään syksyllä ja kertoa vähän tytöstä uusille luokkakavereille ja heidän vanhemmilleen. Osaisivat paremmin suhtautua kun tietäisiät¨vähän taustoja. Eivät arkailisi tytön seurassa vaan suhtautuisivat kuin ihan keneen tahansa muuhunkin luokkatoveriin


Tällä tavoin sinä ainakin teet lapsestasi vaikeasti lähestyttävän. Eiköhän sinne luokkaan mahdu useampikin lahjakas lapsi. Aino huolesi on että tylsistyykö lapsi koulussa kun osaa jos perushommat, mutta voithan itsekin auttaa siinä ja tehdä tytölle kotona sopivia haroituksia.

Ajattele liikaa asiaa ja teet siitä ison numeron, vaikka se ei sitä ole jasamalla teet siitä tytölle ja muille ison asian, anna asioiden mennä omalla painollaan.

 

[Jätkä]

Miten olisi, jos antaisit tytön aloittaa koulunsa ihan tavallisesti. Ilman sen kummempia esittelyjä ja jalustalle korottamisia? =)

 

[elämän kevät...]

Juu kyllä sä aika friikin maineen isket tytölle niskaan jos rupeet pitään luentoo mahdollisille kavereille teidän "poikkeuksellisesta lapsosesta"... huh hei... hyvät sulle "loistoäippä"

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Koulussa opitaan paljon muutakin, kuin mitä kirjoissa on. Kaikille on haasteellisia asioita.

 

[Äiti huolissaan]

Tiedätkö ap porvoosta, että kuvailemasi ongelma voi olla oikea ja todellinen joissakin perheissä?

Sä sekoitat mut nyt johonki toiseen, emme ole Porvoosta. Ja tämä asia huolestuttaa mua todella, että ihan todellinen ongelma tää meille ainakin on.

 

[kia]

Relaa nyt beibe ja anna tyttös aloittaa koulu. Voi olla, että hän ei tylsisty, hänellä on koulussa mukavaa ja hauskaa. Älä nyt ala liikaa hämmentämään...

 

[Kowalski]

Tiedätkö ap porvoosta, että kuvailemasi ongelma voi olla oikea ja todellinen joissakin perheissä?

Sä sekoitat mut nyt johonki toiseen, emme ole Porvoosta.

Tämä lause kertoo 100% varmasti että kyseessä on provo B)

 

[vieras]

Tiedätkö ap porvoosta, että kuvailemasi ongelma voi olla oikea ja todellinen joissakin perheissä?

Sä sekoitat mut nyt johonki toiseen, emme ole Porvoosta. Ja tämä asia huolestuttaa mua todella, että ihan todellinen ongelma tää meille ainakin on.

Mitä lapsesi osaa tällä hetkellä? Erikoiset kiinnostuksen kohteet ovat normaaleja, meillä poika lukee ihmisen fysiologiaa ja tähtitiedettä huvikseen.

 

[vierastan]

Porvoosta tai muualta, mutta mainitsemistasi asioista lapset ovat yleensä kiinnostuneita, ei siinä ole mitään poikkeuksellista. Suurin osa lapsista osaa lukea ja kirjoittaa koulun alkaessa. Matemaattiset taidot ovat tytöillä heikommat kuin pojilla. Kenenkään vanhemman ei kannata tehdä lapsestaan erityisyksilöä. Se yleensä kostautuu jossakin muodossa. Ap:n kirjoitustapa hyvin puhekielinen, kannattaisikin kiinnittää huomiota enemmän omiin kognitiivisiin kykyihin, se edesauttaisi varmasti lapsenkin ko. kykyjen kehitystä.

 

[Khimaira]

Anna lapsen mennä tavallisesti kouluun- siinähän sen näkee miten se lähtee sujumaan. Mein tyttö oli apuopena tunneilla ( auttoi toisia luokkatovereita tehtävissä, luki ääneen tehtäviä,yms.) , eikä siinä ollut mitään tavatonta =) Lisäksi hän sai lisätehtäviä ja muuta puuhaa tunneilla- ja ihan hyvin koko ekaluokka sujui- kavereitakin sai

 

[Äiti huolissaan]

Niin, ehkä se kotiin kutsuminen ei ole hyvä idea. Ajattelin vain, että ymmärtäisivät paremmin eivätkä kiusaisi, jos tytön jutut välillä vilahtaa yli hilseen.

Opettaja ei puhunut mitään tarjolla olevista vaativammista tehtävistä. Hän vaan vähän niinkuin tuhahteli ja totesi että tuskimpa mitään ongelmia ainakaan tossa asiassa olisi odotettavissa. En sitten tiedä, kyl sillä opettajalla on ihan asianmukainen koulutus ja kaikki. Voi itku, kun voisin antaa olla tän asian stressaamatta.

 

[harmaana nytten]

Voin kertoa omasta kokemuksestani.

Ensinkin, Suomessa ollaan tämän asian suhteen täysin takapajulassa eikä lainkaan osata ottaa huomioon lahjakkaan lapsen erityistarpeet. Kyse ei ole vain siitä, että lapsi oppii nopeasti asiat vaan myöskin siinä, että lapsi on kertakaikkiaan lähes joka osa-alueella yksinkertaisesti erilainen kuin muut lapset. Hän ajattelee laajasti, kyseenalaistaa asioita ja hällä on täysin eri kiinnostuksen kohteet kuin muilla. Ihan parasta olisi, jos lapsi pääsisi luokkaan jossa muutkin ovat samankaltaisia koska tosiasia on, että tavallisessa luokassa he kokevat olevansa ulkopuolisia. Mutta tätä mahdollisuutta ei suomessa tosiaankaan ole koska täällä ajatellaan, että kaikkien on mentävä saman kaavan mukaan ja eriyttäminen olisi jotenki "julmaa" ja väärää. Ulkomailla kuitenkin on ihan yleistä, että mikäli lapsi on poikkeuksellisen lahjaks hän pääsee ryhmään jossa muutkin lapset ovat samanlaisia.

Meidän lapsi kävi juuri ekanluokan. Ongelmia oli koko ajan. Matikan kirjat viskasi lattialle kun ope pakotti tekemään liian helppoja läksyjä. Kavereiden kanssa ei synkänny koska meidän lapsi halusi leikkiä jo kovin monimutkaisia leikkejä eikä toiset lapset ymmärtäny häntä. Käyttäytymisongelmia oli koko ajan. Soittoja kotiin. Kun sanoin, että poika turhautuu niin koulu kohautti olkapäitään ja totesti, ettei lapsemme ole sen lahjakkaampi kuin kukaan muu.

Me kuitenki tiesimme. Ne asiat joista hän puhuu poikkea niiiiiiin paljon muista samanikäisistä lapsista. Kyseessä on esikoinen joten pitkään luulimme, että näin ne lapset kehittyy. Mutta kyllähän sitä huomas kun toisia lapsia kuunteli, että puheenaiheet ovat ihan eri planeetalta. Oikeastaan siinä vaiheessa tajuttiin, että lapsi on oikeesti lahjakas (siis toikin on ihan tyhmä sana) kun pikkuveli alko kasvamaan ja pystyimme vertaamaan esikoista häneen.

No, kun koulu ei halunnut uskoa niin veimme lapsemme perheneuvolaan ja sitä kautta tehtiin psykologiset testit ja kansainväliset kyky testit. Siinä on 10 osa-aluetta (vai 13, en muista) ja niistä lapsi sai huikeat pisteet. Kolmessa osa-alueessa oli ihan oman ikäisen tasoinen, yhdessa oli 13-vuotiaan tasolla ja kaikki muut 10-vuotiaan tasolla.

Pitkän nikottelun jälkeen päädyttiin nyt siihen, että lapsi hyppää joissakin aineissa (ei kaikissa) suoraan kolmannelle luokalle vaikka nekin asiat jo osaa :/ Tuo hyppääminen ei niinkään oo mikään ratkaisu koska joutus hypäämään niin paljon eteenpäin, että siinä kärsis lapsen sosiaalinen kehitys joka on nytkin heikoilla. Erityisopettajaa yritin saada tueksi mutta siitä toistaiseksi vielä tapellaan. Mielestäni tämä on ihan yhtä suuri ongelma kuin HITAASTI OPPIVALLA joten aion kyllä taistella vielä. Paras kuitenkin olisi jos lapsi pääsi edes kerran viikossa opiskelemaan KALTAISTENSA lasten kanssa ja näkisi samalla, että on muita samanlaisia. Mun veljen lapsi on ulkomailla ollut tämmösessä luokassa ja vielä aikuisena kokee, että sen luokan oppilaat olivat ainoat keneen sai todellisen yhteyden.

Suomessa ollaan siis jälkijunassa. Asia on ollut tänä keväänä aiheena jossain opetushallituksen kokouksessa mutta tuskin edistystä on lähivuosina tiedossa. Täällä kun niiiiiiiin lujasti ajatellaan, että kaikki lapset menkööt samaa tahtia ja sillä siisti. Sitä ei siis nähdä mitenkään ongelmana vaikka voin sanoa, että tämä on äärettömän raskasta. Lapsemme on jo nyt niin turhautunut, että puhuu kuolemasta yms., joten ei mistään pikku asiasta oo kyse

 

[vieras]

jos antaisit lapsi olla lapsi, ja jättäisit tuon poikkeuksellisen älykkyyden opettajien huoleksi. Anteeksi, jos murskaan unelmasi, mutta moni muukin ekalle menevä lukee jo, ja kiinnostuu erilaisista asioista. Egyptin historia ei oikeastaan ole sen älykkäämpää , kuin vaikka jos joku toinen lapsi lukee vaikka etelä- amerikan eläimistä.

 

[Khimaira]

Sitä vielä, että siellä koulussa opetellaan muutakin kuin lukuaineita :snotty:

 

[roosanäiti]

juu hyvä ope huomioi lasten erilaisen oppimisvauhdin...

ja tosiasia lienee et jokaiselta lapselta löytyy myös se osa-alue joissa on sitten taas toisia heikompi ja näin niitä haasteita tulee ihan jokaiselle pienelle koululaiselle...

mua alkoi hieman ihmetyttää tuo sinun lauseesi et kutsua kotiin lapset ja aikuiset...
kokeile ihmeessä mutta sillä voi olla myös kielteinen vaikutus lapseesi...
lapsesi pärjää varmasti kunhan sinäkin yrität pärjätä fiksun lapsen vanhempana =)

 

[Piika-äiti]

Voin kertoa omasta kokemuksestani.

Ensinkin, Suomessa ollaan tämän asian suhteen täysin takapajulassa eikä lainkaan osata ottaa huomioon lahjakkaan lapsen erityistarpeet. Kyse ei ole vain siitä, että lapsi oppii nopeasti asiat vaan myöskin siinä, että lapsi on kertakaikkiaan lähes joka osa-alueella yksinkertaisesti erilainen kuin muut lapset. Hän ajattelee laajasti, kyseenalaistaa asioita ja hällä on täysin eri kiinnostuksen kohteet kuin muilla. Ihan parasta olisi, jos lapsi pääsisi luokkaan jossa muutkin ovat samankaltaisia koska tosiasia on, että tavallisessa luokassa he kokevat olevansa ulkopuolisia. Mutta tätä mahdollisuutta ei suomessa tosiaankaan ole koska täällä ajatellaan, että kaikkien on mentävä saman kaavan mukaan ja eriyttäminen olisi jotenki "julmaa" ja väärää. Ulkomailla kuitenkin on ihan yleistä, että mikäli lapsi on poikkeuksellisen lahjaks hän pääsee ryhmään jossa muutkin lapset ovat samanlaisia.

Meidän lapsi kävi juuri ekanluokan. Ongelmia oli koko ajan. Matikan kirjat viskasi lattialle kun ope pakotti tekemään liian helppoja läksyjä. Kavereiden kanssa ei synkänny koska meidän lapsi halusi leikkiä jo kovin monimutkaisia leikkejä eikä toiset lapset ymmärtäny häntä. Käyttäytymisongelmia oli koko ajan. Soittoja kotiin. Kun sanoin, että poika turhautuu niin koulu kohautti olkapäitään ja totesti, ettei lapsemme ole sen lahjakkaampi kuin kukaan muu.

Me kuitenki tiesimme. Ne asiat joista hän puhuu poikkea niiiiiiin paljon muista samanikäisistä lapsista. Kyseessä on esikoinen joten pitkään luulimme, että näin ne lapset kehittyy. Mutta kyllähän sitä huomas kun toisia lapsia kuunteli, että puheenaiheet ovat ihan eri planeetalta. Oikeastaan siinä vaiheessa tajuttiin, että lapsi on oikeesti lahjakas (siis toikin on ihan tyhmä sana) kun pikkuveli alko kasvamaan ja pystyimme vertaamaan esikoista häneen.

No, kun koulu ei halunnut uskoa niin veimme lapsemme perheneuvolaan ja sitä kautta tehtiin psykologiset testit ja kansainväliset kyky testit. Siinä on 10 osa-aluetta (vai 13, en muista) ja niistä lapsi sai huikeat pisteet. Kolmessa osa-alueessa oli ihan oman ikäisen tasoinen, yhdessa oli 13-vuotiaan tasolla ja kaikki muut 10-vuotiaan tasolla.

Pitkän nikottelun jälkeen päädyttiin nyt siihen, että lapsi hyppää joissakin aineissa (ei kaikissa) suoraan kolmannelle luokalle vaikka nekin asiat jo osaa :/ Tuo hyppääminen ei niinkään oo mikään ratkaisu koska joutus hypäämään niin paljon eteenpäin, että siinä kärsis lapsen sosiaalinen kehitys joka on nytkin heikoilla. Erityisopettajaa yritin saada tueksi mutta siitä toistaiseksi vielä tapellaan. Mielestäni tämä on ihan yhtä suuri ongelma kuin HITAASTI OPPIVALLA joten aion kyllä taistella vielä. Paras kuitenkin olisi jos lapsi pääsi edes kerran viikossa opiskelemaan KALTAISTENSA lasten kanssa ja näkisi samalla, että on muita samanlaisia. Mun veljen lapsi on ulkomailla ollut tämmösessä luokassa ja vielä aikuisena kokee, että sen luokan oppilaat olivat ainoat keneen sai todellisen yhteyden.

Suomessa ollaan siis jälkijunassa. Asia on ollut tänä keväänä aiheena jossain opetushallituksen kokouksessa mutta tuskin edistystä on lähivuosina tiedossa. Täällä kun niiiiiiiin lujasti ajatellaan, että kaikki lapset menkööt samaa tahtia ja sillä siisti. Sitä ei siis nähdä mitenkään ongelmana vaikka voin sanoa, että tämä on äärettömän raskasta. Lapsemme on jo nyt niin turhautunut, että puhuu kuolemasta yms., joten ei mistään pikku asiasta oo kyse

Et ole näiden kokemusten jälkeen harkinnut kotiopetusta? Siis opetat itse tai palkkaat jonkun kotiopettajaksi?