Lahjakkaasta lapsesta

[vieras]

oi miten ihanaa, Suomi täynnä pieniä neropatteja! nyt on maan tulevaisuus turvattu!

totta puhuen, aika tavallistahan tuo on, että osaa lukea/laskea ennen koulun alkamista. opetussuunnitelma laaditaan siten, että KAIKKI lapset ikäluokassaan pystyvät suorittamaan tietyt tehtävät. tällöin on ilmiselvää, että osa porukasta turhautuu eikä tämä vaadi mitään erityistä superlahjakkuutta.

80-luvulla minun tapauksessani ongelma ratkaistiin siten, että aloitin ekaluokan vuotta normaalia aiemmin ts sinä vuonna, kun täytin 6 v.

Se, mikä pistää silmään, on se, että lähes aina nuo neropatit ovat sosiaalisesti ala-arvoisia käytökseltään, eli eivät voi sietää toisia lapsia, jotka eivät heidän mielestä ole yhtä älykkäitä kuin he, häiriköivät ja riehuvat, ja eivät ymmärrä kuin itseään ja omaa suuruuttaan. Muiden ihan tavalliset normaaliälyiset lapset ymmärtävät, että lapset ovat erilaisia, kaikkia eivät kiinnosta juuri samat asiat. jne.

Eli tulee tunne, että kun nämä "nerot" ovat yleensä häiriköitä, ja pitävät muita huonompana, ja katsovat oikeudekseen häiritä ja ovat sosiaalisesti lahjattomia, niin tuo "nerous" johtuu siitä, että aikuisen kanssa on treenattu näitä tiedollisia asioita, eikä ole oltu toisten lasten kanssa, joten sosiaalisesti ollaan ala-arvoisia, ja tuo "nerous" on täysin treenattu asia.

Koulunerous voi johtua juuri tuosta treenaamisesta. Häiriköinti taas johtuu siitä että koulussa ei ole enää mieleistä tekemistä. 'Nerouden' syyllä ei ole väliä, vaan sillä että osaajille pitää järjestää koulussa mieleistä tekemistä.

Kummallista, mutta minulla on normaaliälyinen lapsi, jonka mielestä koulussa on tylsää eikä mitään mieluista tekemistä. Silti hän ei häriiköi muita vaan istuu ajatuksissaan.

 

[tyttöjen äiti]

Nykyään on ihan tavallista, että lapsi osaa lukea ennen kouluun menoa ja myös laskea. On myös ihan normaalia, että lapsi on kiinnostunut jostakin erityisestä asiasta esim. "tähtitiede" ja tietää paljon omasta erikoisalastaan. Tällaisia lapsia on nykyään paljon. Heidän vanhempiensa olisi kuitenkin rakastettava heitä omana itsenään, eikä kasvattaa heistä suorittajia.
Erityislahjakkaasta lapsesta voidaan puhua silloin, kun lapsi osaa vaikkapa säveltää kuusivuotiaana jazz-kappaleita tai käyttää erittäin vaikeita matemaattisia kaavoja yms...

 

[miesi]

Nykyään on ihan tavallista, että lapsi osaa...olisi kuitenkin rakastettava heitä omana itsenään....

Erityislahjakkaasta lapsesta voidaan puhua silloin, kun lapsi osaa vaikkapa säveltää kuusivuotiaana jazz-kappaleita tai käyttää erittäin vaikeita matemaattisia kaavoja yms...

Aivan!

Eli soveltaa. Käyttää luovalla tavalla (jotakin kykyään / laajempaa oppi- tai tietorakennelmaa) hyväkseen.

Luomalla jotain uutta, uudella tavalla, tuomalla lisää, täydentämällä, tuomalla jotain omaa.

Ei siis pelkästään oppimista (oppimistulosta), vaan aktiivista omaehtoista käyttämistä itsestään käsin.

Tällainen tietorakennelma voi olla jokin teoreettinen (esim. matem.)työkaluvalikoima, mutta yhtä hyvin myös jokin käytännöllisempi.

 

[Dr Vanilja]

Annat lapsen mennä kouluun, ja katsot miten käy. Sittenhän sen näkee, tylsistyykö vaiko eikö. Monestihan lapsilla on aika hauskaa koulussa vaikkei siellä mitään hurjia haasteita päivittäin heitettäiskään lapselle.

Mun mielestä aika monetkin lapset ovat yllättävän taitavia ja lahjakkaita, ja niin varmaan on sinunkin lapsesi. Henk. koht. en voi mitään sille, että mua ärsyttävät nämä "minun lapseni on niin kauhen lahjakas, että mitenköhän hän pärjää tavallisten pulliaisten kanssa koulussa" -jutut.

 

[nbd]

Mä olin se lahjakas lapsi. Se, joka osasi lukea jo alle 4-vuotiaana. Se, jolla oli helvetin tylsää koulussa ykkösellä ja kakkosella, koska tuolloin vielä kaikki opetteli samoja juttuja, osasi ne ennestään tai ei. Se, jolla oli (on?) korkea älykkyysosamäärä.
Nykyään lasten yksilölliset erot otetaan kuulemma huomioon. Eli tuskin teidän lapsi joutuu opettelemaan tavaamista, vaikka onkin jo vuosia lukenut sanomalehtiä.

En nyt ihan ekana lähtisi kutsumaan tytön luokkakavereita vanhempineen teille kuuntelemaan miten erityisen lahjakas ja nerokas teidän lapsenne onkaan :snotty: . Eihän hän ole mikään erikoistapaus näille lapsille, vaan luokkakaveri toisten joukossa.

Täys peesi tähän.. tosin tuo luokkakavereiden kotiin kutsuminen kyllä kuulostaa niin epäuskottavalta, että taidat vedättää.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Oikeakin lahjakkuus saattaa olla hyvin kapea-alaista...

Moni muu asia saattaa vaatia opettelua

 

[vieras]

miksi niitten helppojen tehtävien tekeminen on sitten niin vastenmielistä?

Öh??? Minulle ainakin on. Kuvittele että joudut päivän laskemaan yksinumeroisia yhteenlaskuja ja kirjoittamaan yksinkertaisia lauseita tavuviivoin. Se on varma tapa tappaa oppimisen ilo ja aiheuttaa häiriötä. Onneksi jotkut voivat kanavoida tylsyytensä sisäänpäin ja vaikka piirrellä vihkoonsa tai unelmoimalla.

Muistan omasta 1-2- luokastani sen, että tein kaikki tehtävät sekunnissa, ja sain sitten jotain palapelin/tietokilpailun tapaisia näprättäväksi jotten nukahtaisi pystyyn. Sellaisia, joita tehtiin jonkun vihkosen avulla, ja pelin kääntöpuolelle tuli sitten kuvio jonka perusteella tarkistettiin oliko peli ratkaistu oikein vai ei. En kuollaaksenikaan muista sen pelin nimeä...No, joka tapauksessa tein aina kuudesluokkalaisten tehtäviä (vihossa oli oma taso joka luokalle) mistä opettaja sitten nalkutti: pitää tehdä 1-2 lk tehtäviä!
Usein sain myös opettaa muita oppilaita, mikä näin aikuisen vinkkelistä kuulostaa aika oudolta.

Luko-tehtäviä? (Meidän päiväkodissa tekee jo 4-5 vuotiaat niitä, onko tosiaan tarkoitettu kouluikäisille?)

 

[viiras]

"Se, mikä pistää silmään, on se, että lähes aina nuo neropatit ovat sosiaalisesti ala-arvoisia käytökseltään.."

Miksi siis tähän ongelmaan ei puututa laajemmin? Joku menee kasvatuksessa pieleen kun iso joukko osaa lukea ja laskea kouluun mennessään, mutta sosiaaliset taidot on täysin hakoteillä. Nykyään kilpaillaan mitattavilla arvoilla: kuinka hyvin osaat lukea ja laskea, oletko parempi kuin naapurin Janne-Jessica ja kuinka paljon parempi oletkaan?
Pehmeät arvot on unohdettu 90-luvulle, sillä tällä vuosituhannella menestyvät vain itsekkäät, omaan napaan tuijottavat bisnesnerot.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

"Se, mikä pistää silmään, on se, että lähes aina nuo neropatit ovat sosiaalisesti ala-arvoisia käytökseltään.."

Miksi siis tähän ongelmaan ei puututa laajemmin? Joku menee kasvatuksessa pieleen kun iso joukko osaa lukea ja laskea kouluun mennessään, mutta sosiaaliset taidot on täysin hakoteillä. Nykyään kilpaillaan mitattavilla arvoilla: kuinka hyvin osaat lukea ja laskea, oletko parempi kuin naapurin Janne-Jessica ja kuinka paljon parempi oletkaan?
Pehmeät arvot on unohdettu 90-luvulle, sillä tällä vuosituhannella menestyvät vain itsekkäät, omaan napaan tuijottavat bisnesnerot.

:flower: Ugh! Olen puhunut.

 

[Sabira]

Voin kertoa omasta kokemuksestani.

Ensinkin, Suomessa ollaan tämän asian suhteen täysin takapajulassa eikä lainkaan osata ottaa huomioon lahjakkaan lapsen erityistarpeet. Kyse ei ole vain siitä, että lapsi oppii nopeasti asiat vaan myöskin siinä, että lapsi on kertakaikkiaan lähes joka osa-alueella yksinkertaisesti erilainen kuin muut lapset. Hän ajattelee laajasti, kyseenalaistaa asioita ja hällä on täysin eri kiinnostuksen kohteet kuin muilla. Ihan parasta olisi, jos lapsi pääsisi luokkaan jossa muutkin ovat samankaltaisia koska tosiasia on, että tavallisessa luokassa he kokevat olevansa ulkopuolisia. Mutta tätä mahdollisuutta ei suomessa tosiaankaan ole koska täällä ajatellaan, että kaikkien on mentävä saman kaavan mukaan ja eriyttäminen olisi jotenki "julmaa" ja väärää. Ulkomailla kuitenkin on ihan yleistä, että mikäli lapsi on poikkeuksellisen lahjaks hän pääsee ryhmään jossa muutkin lapset ovat samanlaisia.

Meidän lapsi kävi juuri ekanluokan. Ongelmia oli koko ajan. Matikan kirjat viskasi lattialle kun ope pakotti tekemään liian helppoja läksyjä. Kavereiden kanssa ei synkänny koska meidän lapsi halusi leikkiä jo kovin monimutkaisia leikkejä eikä toiset lapset ymmärtäny häntä. Käyttäytymisongelmia oli koko ajan. Soittoja kotiin. Kun sanoin, että poika turhautuu niin koulu kohautti olkapäitään ja totesti, ettei lapsemme ole sen lahjakkaampi kuin kukaan muu.

Me kuitenki tiesimme. Ne asiat joista hän puhuu poikkea niiiiiiin paljon muista samanikäisistä lapsista. Kyseessä on esikoinen joten pitkään luulimme, että näin ne lapset kehittyy. Mutta kyllähän sitä huomas kun toisia lapsia kuunteli, että puheenaiheet ovat ihan eri planeetalta. Oikeastaan siinä vaiheessa tajuttiin, että lapsi on oikeesti lahjakas (siis toikin on ihan tyhmä sana) kun pikkuveli alko kasvamaan ja pystyimme vertaamaan esikoista häneen.

No, kun koulu ei halunnut uskoa niin veimme lapsemme perheneuvolaan ja sitä kautta tehtiin psykologiset testit ja kansainväliset kyky testit. Siinä on 10 osa-aluetta (vai 13, en muista) ja niistä lapsi sai huikeat pisteet. Kolmessa osa-alueessa oli ihan oman ikäisen tasoinen, yhdessa oli 13-vuotiaan tasolla ja kaikki muut 10-vuotiaan tasolla.

Pitkän nikottelun jälkeen päädyttiin nyt siihen, että lapsi hyppää joissakin aineissa (ei kaikissa) suoraan kolmannelle luokalle vaikka nekin asiat jo osaa :/ Tuo hyppääminen ei niinkään oo mikään ratkaisu koska joutus hypäämään niin paljon eteenpäin, että siinä kärsis lapsen sosiaalinen kehitys joka on nytkin heikoilla. Erityisopettajaa yritin saada tueksi mutta siitä toistaiseksi vielä tapellaan. Mielestäni tämä on ihan yhtä suuri ongelma kuin HITAASTI OPPIVALLA joten aion kyllä taistella vielä. Paras kuitenkin olisi jos lapsi pääsi edes kerran viikossa opiskelemaan KALTAISTENSA lasten kanssa ja näkisi samalla, että on muita samanlaisia. Mun veljen lapsi on ulkomailla ollut tämmösessä luokassa ja vielä aikuisena kokee, että sen luokan oppilaat olivat ainoat keneen sai todellisen yhteyden.

Suomessa ollaan siis jälkijunassa. Asia on ollut tänä keväänä aiheena jossain opetushallituksen kokouksessa mutta tuskin edistystä on lähivuosina tiedossa. Täällä kun niiiiiiiin lujasti ajatellaan, että kaikki lapset menkööt samaa tahtia ja sillä siisti. Sitä ei siis nähdä mitenkään ongelmana vaikka voin sanoa, että tämä on äärettömän raskasta. Lapsemme on jo nyt niin turhautunut, että puhuu kuolemasta yms., joten ei mistään pikku asiasta oo kyse

Et ole näiden kokemusten jälkeen harkinnut kotiopetusta? Siis opetat itse tai palkkaat jonkun kotiopettajaksi?

Tuo pitkä kirjoitus sisälsi asiaa. Mutta kyseinen lapsi ei kaipaa mitään yksityisopetusta. Vaan muita lapsia ja yhteistoimintaa heidän kanssaan, että myös se sosiaalinen puoli kehittyy. Erityisluokka olisi siihen oiva ratkaisu.

 

[Sabira]

Annat lapsen mennä kouluun, ja katsot miten käy. Sittenhän sen näkee, tylsistyykö vaiko eikö. Monestihan lapsilla on aika hauskaa koulussa vaikkei siellä mitään hurjia haasteita päivittäin heitettäiskään lapselle.

Mun mielestä aika monetkin lapset ovat yllättävän taitavia ja lahjakkaita, ja niin varmaan on sinunkin lapsesi. Henk. koht. en voi mitään sille, että mua ärsyttävät nämä "minun lapseni on niin kauhen lahjakas, että mitenköhän hän pärjää tavallisten pulliaisten kanssa koulussa" -jutut.

Kyllä lahjakkaan lapsen turhautuminen suomalaisessa peruskoulussa on ihan tosiasia.. :/

 

[Vanilja]

Annat lapsen mennä kouluun, ja katsot miten käy. Sittenhän sen näkee, tylsistyykö vaiko eikö. Monestihan lapsilla on aika hauskaa koulussa vaikkei siellä mitään hurjia haasteita päivittäin heitettäiskään lapselle.

Mun mielestä aika monetkin lapset ovat yllättävän taitavia ja lahjakkaita, ja niin varmaan on sinunkin lapsesi. Henk. koht. en voi mitään sille, että mua ärsyttävät nämä "minun lapseni on niin kauhen lahjakas, että mitenköhän hän pärjää tavallisten pulliaisten kanssa koulussa" -jutut.

Kyllä lahjakkaan lapsen turhautuminen suomalaisessa peruskoulussa on ihan tosiasia.. :/

Varmaan on joo, mutta silti kaikki lahjakkaat lapset eivät turhaudu, ja lahjakkuuskin on pitkälti määrittelykysymys. Ja - täysin perstuntumalta - voisin väittää, että siinä voisi olla isokin ero, jos laskettaisiin, miten iso osa vanhemmista määrittelee oman lapsensa lahjakkaaksi, ja miten ison osan lapsista esim. opettaja määrittelee lahjakkaaksi. Jotkut vanhemmista haluavat nähdä vain oman lapsensa lahjakkuuden, ja näkökulma on aika subjektiivinen. Ammatti- ihminen katsoo lasta suhteessa muihin ikätovereihinsa.

Itse olen ihan valmis sanomaan, että tosi monet lapset ovat tosi taitavia ja lahjakkaita.

Ja kuten joku jo sanoikin, moni on turhautunut suomalaisessa ja muun maalaisessa koulussa ihan olematta mitenkään erityislahjakas. Eli turhautuminen ei kai ole synonyymi lahjakkuudelle? Vaan täysin lahjatonkin voi turhautua, ja usein turhautuukin???

 

[vieras]

Siis muualla mennään 3-4-vuotiaana kouluun ja on normaalia osata lukea ja laskea 4-vuotiaana, jos sitä on tietoisesti harjoiteltu (pelein, leikein) tai jos aikuinen on ollut vastaamassa kysymyksiin. On täysin normaalia,että lapsia kiinnostaa joku pieni todella vaativakin elämän osa-alue 5-6-7-vuotiaana. Kuten historian pieni osa (egypti)

Se ei ole normaalia, että aikuinen on vakavissaan kutsumassa lapsia kotiinsa esitelläkseen omaa lastaan sillä perusteella että on osannut kouluun mennessä lukea pari vuotta ja lukee tieteiskirjallisuutta. Lähes kaikki lapset, joihin minä olen tutustunut, ovat juuri sen vuoksi "riesa", että heitä kiinnostaa sellaiset asiat, vaikeat yksityiskohdat joita aikuisen on vaikeampi muistaa. Tieteelliset asiat, eläimet, historia, avaruus, dinosaurukset, kaikki todella yksityiskohtaista muistamista vaativa kiinnostaa aivan tavallista lasta. Jos hänelle annetaan materiaalia siihen tutustumiseen.

On aivan järjetöntä , missä määrin on näitä vanhempia, jotka pitävät omaa lastaan jotenkin muita älykkäämpänä, vaikka monessa tapauksessa on kyse harjaantumisesta. Ainoa lapsi on mummojen ja vanhempien ja suvun kanssa ja oppi heiltä kriittistä asennoitumista ja kyselemistä ja keskipisteenä olemista. Sitä, että hänellä on oikeus vaatia ja kysellä ja muiden huomioonottaminen jää kokonaan harjoittelematta. Harjoitellaan vain mitattavia asioita.

 

[juuei]

"Se, mikä pistää silmään, on se, että lähes aina nuo neropatit ovat sosiaalisesti ala-arvoisia käytökseltään.."

Miksi siis tähän ongelmaan ei puututa laajemmin? Joku menee kasvatuksessa pieleen kun iso joukko osaa lukea ja laskea kouluun mennessään, mutta sosiaaliset taidot on täysin hakoteillä. Nykyään kilpaillaan mitattavilla arvoilla: kuinka hyvin osaat lukea ja laskea, oletko parempi kuin naapurin Janne-Jessica ja kuinka paljon parempi oletkaan?
Pehmeät arvot on unohdettu 90-luvulle, sillä tällä vuosituhannella menestyvät vain itsekkäät, omaan napaan tuijottavat bisnesnerot.

:flower: Ugh! Olen puhunut.

Oisko muuten tällä jotain tekemistä sen kanssa, että mukulia vahditaan nykyisin enemmän? Ennen, siis oikein ennen eikä 30 vuotta sitten, muksut maleksivat pihoilla ja keksivät omat puuhansa.
Nyt niitä vahdittan kellon ympäri ettei vaan mitään satu (no tottakai ajat ovat muuttuneet ja pihalla ON vaarallisempaa) ja tylsyyden estoon opetetaan lapset lukemaan jne...

No joo. 30 vuotta sitten minä kipaisin maitokaupassa (5-vuotiaana). Ei muuten tulis mieleenikään lähettää omaa 5-vuotiastani yksin edes kirjastoon, matkaa alle 100m.

 

[harmaana nytten]

No niin, kävin lukemassa mitä oli tullu illan mittaan juttua. Puoliakaan en enää varmaan muista mutta pisti silmään se, että joku oli kommentoinu, että vanhemmat ovat kouluttaneet lapsensa neroksi????? Voin kyllä ihan käsi sydämellä sanoa, että mitään siihen suuntaankaan ei ole meillä harjoteltu. Ei todellakaan ja jos voisin valita niin ottaisin heti tilalle normaaliälyisen lapsen jos vaan saisin :/

Se on totta, että lahjakkaalla lapsella on monesti sosiaalisia ongelmia. Niin myös meidän lapsella. Mutta ymmärrättekö te, että ei se ole lapsen syy, eikä vanhempienkaan syy? Voisko se kenties olla siinä, että lapsi kokee ettei kukaan häntä ymmärrä? Miettikää miltä tuntuis jos itse asuisit jatkuvasti semmosten ihmisten keskuudessa jotka eivät osaa puhua....eikö jossain vaiheessa oo kohtuullista olettaa, että sinun käytöstavat alkais horjua? Siis ihan samahan se on poikkeuksellisen älykkäällä lapsella: hän elää maailmassa jossa kukaan (tai hyvin harvat) ovat hänen kanssaan samalla aaltopituudella. SIKSI OLISIKIN NIIN TÄRKEETÄ, että koulussakin osattais huomioida tämän kaltaisten lasten erityistarpeet ja nähdä ne yhtälailla ongelmana kuin hitaasti oppiminenkin on. Tätä kautta kehittyisi myös lapsen sosiaaliset taidot kun hän saisi sitä opetusta joka vastaa hänen tasoaan ja pääsisi edes JOSKUS semmoseen ryhmään jossa on samankaltaisia lapsia.

Ja mitä sitten poikkeukselliseen älykkyyteen tulee niin tuskin kukaan olettaakaan, että jos suomessa asuva osaa lukea jo kouluun mennessä niin hän ois jotenki erityisen lahjakas. Siihen tarvitaan hyvin paljon muuta ja käytössä on kansainväliset testit joita käytetään ympäri maailmaa (WISC-III esimerkiksi) jonka perusteella voidaan testata lapsen älykkyys ikätovereihin nähden. Samat testit ovat siis käytössä kaikkialla maailmassa joten pitäisi olla suhteellisen vertailukelpoisia. Toisaalta, mitä älykkyys edes on? Se kai on loppujen lopuksi ihan sama. Tärkeintä lienee, että lapsi saisi sitä tukea mitä tarvitsee kasvakseen hyväksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Ilman sitä on suuri vaara tippua alisuoriutujaksi ja vaarallisen apattiseksi. Vain riittävällä ja oikeanlaisella tuella saadaan myöskin sosiaaliset taidot kohdilleen.....niin kauan kuin törmää tähän asenteeseen mitä tässäkin ketjussa näkee niin lapsen edellytykset ovat varsin heikot. Koittakaa hyvät ihmiset ymmärtää, että jos lapsi on TODETTU poikkeuksellisen älykkääksi niin sitä hän sitten on. Miksi se on teidän mielestä vähä-arvoisempi ongelma (jos se kerta johtaa käyttäytymisongelmiin, alisuoriutumiseen ja varsin yleisesti vakavaan masennukseen!!!) kuin HITAASTI OPPIMINEN? Miksi hitaasti oppiva saa erityisopettajan tukea mutta nopeasti oppiva ei? Seurauksethan ovat molemmissa tapauksissa hyvin samanlaiset mikäli tilanteeseen ei puututa?

 

[harmaana nytten]

Ja tosiaan, varaudu siihen, että jatkossakin saat juuri sen kaltaisia vastauksia mitä tässäkin ketjussa olet saanut. Heti tyrmätään ja ajatellaan, että vanhemmat jotenki "haluavat" että lapsi on poikkeuksellisen älykäs. Mutta h.itto vie, minä ainaki vaihtasin tilalle heti normaalin lapsen jos vaan voisin

Mitä koulun suhteen tuli niin meillä opettaja ei aluksi ruvennut millekään. Lisätehtäviä löi kotiin mutta ensin oli kuitenki tehtävä ne helpot tehtävät mitkä kaikki muutkin teki. No lapsihan löi hanttiin ja meinas, ettei todellakaan ala tekemään ylimääräsiä tehtäviä ja koki, että lisätehtävät ovat hälle rangaistus. Opettaja ei millään voinu hyväksyä sitä, että vois HETI antaa vaikeampia tehtäviä. Hällä oli vaan se periaate, että kaikki tekee samat ja vasta sen jälkeen voi tehdä vaikeampia jos haluaa. Mutta pikkuhiljaa ollaan eteenpäin päästy ja opettaja on saanu kyky-testien tulokset ja on kai innokkaana hommassa nyt mukana. Mutta paljon pahaa mieltä on tullut matkan varrella, lapsi on häiriköiny monen lapsen edestä ja on juuri se lapsi, kenen luokse toiset äidit ei päästä lapsiaan koska tämä vaan on niin vilkas ja erilainen

Täh? Eiköhän yli puolet lapsista nykyään osaa lähes kaiken mitä ekallakin pitää opetella. siis lukea ja laskea. Ja silti osaavat olla siellä hiljaa eikä häiriköidä. Eivätkä vaadi kaikenlaista erityiskohtelua.

Niin, jos olisit lukenu ketjun tarkemmin olisit huomannu, että lapsemme on todellakin testattu kansainvälisillä testeillä ja niiden tuloksetkin löytyy tästä ketjusta. Kukaan ei ole väittäny, että lapsi on erityisen lahjaks/älykäs jos osaa lukea tai laskea kouluun mennessä. Kriteerit ovat samat kaikkialla maailmassa, samat testit käytössä ja tulokset kai vertailukelpoisia. Suosittelen tutustumaan lahjakkaan lapsen erityispiirteisiin (google: gifted child) niin ymmärrät paremmin mitä kaikkea se tuo tullessaan.

 

[vieras]

No niin, kävin lukemassa mitä oli tullu illan mittaan juttua. Puoliakaan en enää varmaan muista mutta pisti silmään se, että joku oli kommentoinu, että vanhemmat ovat kouluttaneet lapsensa neroksi????? Voin kyllä ihan käsi sydämellä sanoa, että mitään siihen suuntaankaan ei ole meillä harjoteltu. Ei todellakaan ja jos voisin valita niin ottaisin heti tilalle normaaliälyisen lapsen jos vaan saisin :/

Se on totta, että lahjakkaalla lapsella on monesti sosiaalisia ongelmia. Niin myös meidän lapsella. Mutta ymmärrättekö te, että ei se ole lapsen syy, eikä vanhempienkaan syy? Voisko se kenties olla siinä, että lapsi kokee ettei kukaan häntä ymmärrä? Miettikää miltä tuntuis jos itse asuisit jatkuvasti semmosten ihmisten keskuudessa jotka eivät osaa puhua....eikö jossain vaiheessa oo kohtuullista olettaa, että sinun käytöstavat alkais horjua? Siis ihan samahan se on poikkeuksellisen älykkäällä lapsella: hän elää maailmassa jossa kukaan (tai hyvin harvat) ovat hänen kanssaan samalla aaltopituudella. SIKSI OLISIKIN NIIN TÄRKEETÄ, että koulussakin osattais huomioida tämän kaltaisten lasten erityistarpeet ja nähdä ne yhtälailla ongelmana kuin hitaasti oppiminenkin on. Tätä kautta kehittyisi myös lapsen sosiaaliset taidot kun hän saisi sitä opetusta joka vastaa hänen tasoaan ja pääsisi edes JOSKUS semmoseen ryhmään jossa on samankaltaisia lapsia.

Ja mitä sitten poikkeukselliseen älykkyyteen tulee niin tuskin kukaan olettaakaan, että jos suomessa asuva osaa lukea jo kouluun mennessä niin hän ois jotenki erityisen lahjakas. Siihen tarvitaan hyvin paljon muuta ja käytössä on kansainväliset testit joita käytetään ympäri maailmaa (WISC-III esimerkiksi) jonka perusteella voidaan testata lapsen älykkyys ikätovereihin nähden. Samat testit ovat siis käytössä kaikkialla maailmassa joten pitäisi olla suhteellisen vertailukelpoisia. Toisaalta, mitä älykkyys edes on? Se kai on loppujen lopuksi ihan sama. Tärkeintä lienee, että lapsi saisi sitä tukea mitä tarvitsee kasvakseen hyväksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Ilman sitä on suuri vaara tippua alisuoriutujaksi ja vaarallisen apattiseksi. Vain riittävällä ja oikeanlaisella tuella saadaan myöskin sosiaaliset taidot kohdilleen.....niin kauan kuin törmää tähän asenteeseen mitä tässäkin ketjussa näkee niin lapsen edellytykset ovat varsin heikot. Koittakaa hyvät ihmiset ymmärtää, että jos lapsi on TODETTU poikkeuksellisen älykkääksi niin sitä hän sitten on. Miksi se on teidän mielestä vähä-arvoisempi ongelma (jos se kerta johtaa käyttäytymisongelmiin, alisuoriutumiseen ja varsin yleisesti vakavaan masennukseen!!!) kuin HITAASTI OPPIMINEN? Miksi hitaasti oppiva saa erityisopettajan tukea mutta nopeasti oppiva ei? Seurauksethan ovat molemmissa tapauksissa hyvin samanlaiset mikäli tilanteeseen ei puututa?

No siis noita testejähän ei tehdä, kuin jos vanhemmat vaahtoavat erityisyydestä ja teettävät niitä. Tai jos lapsi käyttäytyy huonosti. Eli montakohan lasta sinunkinlapsen luokalla saisi yhtä hyvät pisteet jos he tekisivät testin?

Etkä muuten maininnut missä iässä lapsesi sai 10-vuotiaan tason testeissä. Parin vuoden heitto lasten kehityksessä on aivan normaalia saman luokan sisällä, toiset kehittyvät hitaasti toiset nopeasti. Myöhemmin tulevat saavuttavat saman tason.

Se, että kohta puolet vanhemmista vaahtoaa miten nero ja erityinen juuri hänen lapsi on, ja tilastollinen fakta, että ehkä 1% lapsista on oikeasti neroja, (esim. mozart).

Et mitenkään perusetele väittämiäsi. Et kerro miten lapsesi on hoidettu. En usko ollenkaan että ei olisi pelkästä harjoittelusta kyse.

Aika moni normaaliälyinenkin lapsi tuntee, että häntä ei ymmärretä, kukaan ei ymmärrä, on täysin yksin, mutta heidän järki riittää silti käyttäytymään normaalisti.

Älykkyys ei ole mikään pysyvä ominaisuus. Harjoittelu vaikuttaa niin, että esim. lukemaanoppimisen terapioita saavan älykkyysosamäärä nousee huomattavasti.
Se, että usein tai lähes aina muka erittäin älykäs ei osaa ollenkaan tuntea mitään toisia kohtaan ja näkee vain itsensä ,todistaa sen, että on jäänyt normaalit leikit ikätovereiden kanssa pois ja on vain harjoiteltu matemattiikkaa.

 

[vieras]

Ja tosiaan, varaudu siihen, että jatkossakin saat juuri sen kaltaisia vastauksia mitä tässäkin ketjussa olet saanut. Heti tyrmätään ja ajatellaan, että vanhemmat jotenki "haluavat" että lapsi on poikkeuksellisen älykäs. Mutta h.itto vie, minä ainaki vaihtasin tilalle heti normaalin lapsen jos vaan voisin

Mitä koulun suhteen tuli niin meillä opettaja ei aluksi ruvennut millekään. Lisätehtäviä löi kotiin mutta ensin oli kuitenki tehtävä ne helpot tehtävät mitkä kaikki muutkin teki. No lapsihan löi hanttiin ja meinas, ettei todellakaan ala tekemään ylimääräsiä tehtäviä ja koki, että lisätehtävät ovat hälle rangaistus. Opettaja ei millään voinu hyväksyä sitä, että vois HETI antaa vaikeampia tehtäviä. Hällä oli vaan se periaate, että kaikki tekee samat ja vasta sen jälkeen voi tehdä vaikeampia jos haluaa. Mutta pikkuhiljaa ollaan eteenpäin päästy ja opettaja on saanu kyky-testien tulokset ja on kai innokkaana hommassa nyt mukana. Mutta paljon pahaa mieltä on tullut matkan varrella, lapsi on häiriköiny monen lapsen edestä ja on juuri se lapsi, kenen luokse toiset äidit ei päästä lapsiaan koska tämä vaan on niin vilkas ja erilainen

Täh? Eiköhän yli puolet lapsista nykyään osaa lähes kaiken mitä ekallakin pitää opetella. siis lukea ja laskea. Ja silti osaavat olla siellä hiljaa eikä häiriköidä. Eivätkä vaadi kaikenlaista erityiskohtelua.

Niin, jos olisit lukenu ketjun tarkemmin olisit huomannu, että lapsemme on todellakin testattu kansainvälisillä testeillä ja niiden tuloksetkin löytyy tästä ketjusta. Kukaan ei ole väittäny, että lapsi on erityisen lahjaks/älykäs jos osaa lukea tai laskea kouluun mennessä. Kriteerit ovat samat kaikkialla maailmassa, samat testit käytössä ja tulokset kai vertailukelpoisia. Suosittelen tutustumaan lahjakkaan lapsen erityispiirteisiin (google: gifted child) niin ymmärrät paremmin mitä kaikkea se tuo tullessaan.

Jos hän on oikeasti älykäs, hän ei häiriköi tuninlla vaan keksii keinot viihdyttää itseään ja älyää, että kaikki eivät ole vielä harjoitelleet samoja asioita kulin hän.

 

[harmaana nytten]

Ok, en jaksa inttää. En vaan jaksa vaikka sitä tässä haetkin. Siinä sinä olet oikeassa, että lapsia ei testata ihan tuosta noin vaan vaan siihen on aina jokin erityinen syy. Meillä se oli siinä, että lapsi alko toivomaan puukkoa joululahjaksi jotta saisi vetää kurkkunsa auki. Sitä ennen oli ollut vaikka mitä ongelmia koulussa ja kotonakin tuntu, ettei hänen kanssa pärjätä. Apua pyydettiin tilanteeseen ja vihdoin päästiin perheneuvolaan jossa asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin. Ite ei missään vaiheessa pyydetty mitään testejä vaan suurin huoli oli se, että lapsemme ei vaan mitään tekisi itselleen.

Mutta jos haluat uskoa, että tähän tilanteeseen ollaan tieten tahtoen pyritty niin siitä vaan. Harmi, että ajattelet niin mustavalkoisesti

 

[vieras]

Miten luotettavia tuollaiset testit ovat ylipäätään? Miten usein ne päivitetään? Onhan tutkittua, että koko ajan lasten ja aikuisten tietomäärä kasvaa ja "älykkyys" kohoaa hurjan nopeasti?
Epäilen että ovat vanhentuneita ja lähes kaikki nykylapset saisivat älykkään JOS tekisivät testin. Yleensä kun noita ei tehdä. Vain häiriköt ym. tekevät.

 

[harmailen nytten]

Vielä se, että nerous ja lahjakkuus ovat täysin eri asioita. Lapseni ei ole nero luojan kiitos. Minusta pointti tässä koko hommassa on se, että LAPSELLA ON ONGELMA ja hän tarvitsee apua. Sama se, onko se ongelma siinä, että oppii liian hitaasti ikätovereitaan nähden vai oppiiko liian nopeesti. Molemmissa tapauksissa tarvitaan apua.

 

[vieras]

Ok, en jaksa inttää. En vaan jaksa vaikka sitä tässä haetkin. Siinä sinä olet oikeassa, että lapsia ei testata ihan tuosta noin vaan vaan siihen on aina jokin erityinen syy. Meillä se oli siinä, että lapsi alko toivomaan puukkoa joululahjaksi jotta saisi vetää kurkkunsa auki. Sitä ennen oli ollut vaikka mitä ongelmia koulussa ja kotonakin tuntu, ettei hänen kanssa pärjätä. Apua pyydettiin tilanteeseen ja vihdoin päästiin perheneuvolaan jossa asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin. Ite ei missään vaiheessa pyydetty mitään testejä vaan suurin huoli oli se, että lapsemme ei vaan mitään tekisi itselleen.

Mutta jos haluat uskoa, että tähän tilanteeseen ollaan tieten tahtoen pyritty niin siitä vaan. Harmi, että ajattelet niin mustavalkoisesti

Ei, kun mietin vaan mitä älykkyys on. Kun tosiasia on, että esim. lahjakkaista lapsista suuri osa on ainoita lapsia tai esikoisia. Eli juuri nämä lapset ovat paljon aikuisen kanssa. Eli onko koko älykkyyskäsite oikeastaan pelkkää harjoittelua?
Miksi länsimaalaiset pärjäävät paremmin älykkyystesteissä? Koska tekevät samanlaisia asioita mitä niissä kysytään.
Lapselle voi tulla halu tappaa itsensä, jos häntä treenataan ja puhutaan vain suorituksista eikä saa olla lapsi.

 

[harmailen nytten]

Jos hän on oikeasti älykäs, hän ei häiriköi tuninlla vaan keksii keinot viihdyttää itseään ja älyää, että kaikki eivät ole vielä harjoitelleet samoja asioita kulin hän.

Hän ei häiriköi tunnilla koskaan. Ongelmat alkavat välitunnilla leikkien parissa.

 

[vieras]

Miksi aina, jos lapsi käyttäytyy huonosti, vanhemmat hyppivät riemusta, kun saavat jonkun diagnoosin?
Aina löytyy syy, joka vapauttaa vastuusta. On joko adhd tai liian älykäs muille. Höpöhöpö.

 

[kirppu]

Ok, en jaksa inttää. En vaan jaksa vaikka sitä tässä haetkin. Siinä sinä olet oikeassa, että lapsia ei testata ihan tuosta noin vaan vaan siihen on aina jokin erityinen syy. Meillä se oli siinä, että lapsi alko toivomaan puukkoa joululahjaksi jotta saisi vetää kurkkunsa auki. Sitä ennen oli ollut vaikka mitä ongelmia koulussa ja kotonakin tuntu, ettei hänen kanssa pärjätä. Apua pyydettiin tilanteeseen ja vihdoin päästiin perheneuvolaan jossa asiat lähtivät rullaamaan eteenpäin. Ite ei missään vaiheessa pyydetty mitään testejä vaan suurin huoli oli se, että lapsemme ei vaan mitään tekisi itselleen.

Mutta jos haluat uskoa, että tähän tilanteeseen ollaan tieten tahtoen pyritty niin siitä vaan. Harmi, että ajattelet niin mustavalkoisesti

Hui! Jos lapsesi (minkä ikäinen?) pyytää puukkoa tappaakseen itsensä, niin on kai syy paljon syvemmällä kuin lahjakkuudessa/älykkyydessä?