Lähes kolmekymppiset ekakertalaiset *** Lokakuussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Glorinha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Uimiset meni eilen hienosti, tai oikeastaan vesijuoksu. Oli kyllä kivaa, tunti juoksenneltiin siinä ja ennenkaikkea sai juoruta kaverin kanssa. Tuo sosiaalinen elämä jäi alkuraskaudessa niin olemattomiin että nyt on ollut ihanaa kun on nähnyt kavereita. :)
Ja kiva kun nuo lapsettomat kaverit eivät ole kaikonneet mihinkään. Ennemminkin ne lapselliset kaverit on tuottaneet sitä päänvaivaa.

Uni maistui kyllä uimisen jälkeen. Nukuin älyttömän pitkät yöunet ja silti väsyttää. Joskus aamuyöstä olin kyllä aika rauhaton nukkuja, näin jotain kamalaa painajaista jostain kuolleesta naisesta joka muka hiipparoi meillä! :o
Vissiin alkais oleen jo miehen aika tulla kotiin kun unet muuttuu tuollaiseksi. :D No sunnuntaina se kotiutuu ja mä lähden huomenna vanhempieni luokse viikonloppuhoitoon. :D

Ja ihanaa jos nuo mun tuntemat kutitukset ja kuplutukset on pienestä peräisin. :heart: Jei!

Nyt pitäis yrittää taas aloitella työt. Ennemminkin houkuttelis kyllä nukkuminen. Tämän illan aion ottaa rennosti kotona, lepäillen ja löhöten.

- Hapsiainen 16+1
 
Pakko kommentoida Adalle, ihana toi sun "synnytykseen mennään kun juhlaan". :heart: Nyt kun luin tuon niin jälkikäteen ajateltuna mulla oli koko ajan tuollainen olo siellä. Kyllähän se sattuu ja yhdessä vaiheessa oli ihan kamalaakin mutta silti se kutkuttava jännitys oli kyllä päällä ihan niistä ekoista "nää on ihan varmaan synnytystä enteileviä"-supistuksistakin tytön syntymään saakka! :D Ja sen jälkeen vasta juhlaa olikin.

Jaksamista isoille ja vielä pienemmillekin mahoille!
Kvartti ja hammaskiukkuinen Helmi kohta 8kk
 
Synnytyspeloista: Täällä odotetaan synnytystä samalla tavalla kuin Adankin luona, juhlamielellä. Ei pelon häivääkään omasta puolesta - vauvan puolesta on joskus vähän huolta. Odotan, että joskus se pelko varmaan vielä iskee. Luomusynnyttämistä koskevat artikkelit, esim. ne bebesin sivuilla olevat, ovat melkeinpä vähentäneet huolen tunnetta. Niistä voi saada paljon tietoa siitä, miten itse voi vaikuttaa kivun kokemukseen. En tarkoita tällä sitä, että jotenkin vähättelisin sitä kipua. Juuri nyt vaan tuntuu, että olen valmis kestämään sen sitten, kun aika tulee.

Hapsiainen, se taitaa olla monilla vähän erilaista, miten ne liikkeet tuntee, etenkin ensiliikkeet. Mulla myös nousi ruokahalu äkkiä ihan uusiin sfääreihin, kun hajut ja maut alkoivat olla taas kohdallaan. Nyt yritän sitä sitten pikkuisen jo hillitäkin...

Olen muuten miettinyt, että kääntyykö vauva mukana mahassa kun yöllä minä vaikkapa käännän kylkeä. Siis kääntyykö se itse siinä ylösalaisin vai muljahtaako se painovoiman vaikutuksesta toisin päin? Jos se on vaikka selkä alaspäin ja ketarat ylöspäin, niin voiko se kyljen käännön jälkeen jäädä maha alaspäin makaamaan? Sitten vielä, tietääkö joku, miksei vauvalla mene veri päähän vaikka se on hyvin pitkään mahassa pää alaspäin? Nämä on mulla ollut yöllä pohdinnan alla. :)

piip 21+2
 
Piip, mä kysyin tota veri päähän - juttua joskus neuvolassa :laugh: Mulle sanottiin että verenkierto on vielä erilainen sikiöllä kun massaa on niin vähän. Ja että se vesi ympärillä myös tekee "painetta" joten painovoiman osuus ei ole niin suuri. Kuulostaa ihan järkeenkäypältä, eikös? Hassuja juttuja sitä tosiaan miettiikin, varsinkin öisin kun on vähän pöpperössä :D
 
Ada, kun sanoit tuosta luomusynnytyksestä. Mun pitää vielä sanoa omakohtainen positiivinen kokemus epiduraalista. Oman kokemuksen perusteella epiduraali ei ainakaan mulla vähentänyt mitenkään sitä omaa läsnäoloa. Mua hoitaneen kätilön mukaan ihanteellisesti epiduraali on tarkoitettu vähentämään/poistamaan vain avautumisvaiheen kipuja ja sen vaikutus loppuu ennen kuin aletaan ponnistamaan, että äiti sitten ponnistaessa tuntee, miten ja mihin suuntaan ponnistetaan eikä ponnista esim. liian rajusti, jolloin saattaa tulla pahoja repeämiä. Mä en itse asiassa tiennyt tuota ennen synnytystä. Ja tosiaan se epiduraalin vaikuttama reilu puolitoistatuntinen oli koko päivän aikana ainoa hetki, jolloin pystyin kunnolla rentoutumaan 10 minuuttia kauemmin pötkötellen ja sain kerättyä voimia ponnistusta varten. Mä siis ponnistin ihan luomuna, kun epiduraali loppui just ennen ponnistusvaihetta. Kuulemma ponnistusvaiheessa voidaan käyttää muita puudutuksia, esim. häpyhermon puudutusta ja joitain muita, joita en nyt muista. :) Mitenkään turraksi tai pöhnäiseksi epiduraali ei mua tehnyt, ainoastaan poisti ne supistustuntemukset, muuten olo oli ihan normaali. Ilman epirudaalia olisin varmaan ollut ponnistusvaiheen koittaessa aika poikki. Nyt sain kerättyä tosi hyvin voimia leväten puudutuksen vaikutuksen ajan. Ja sen laittaminen ei tuntunut mulla pientä nipistystä enempää. Hammaslääkärin puudutuspiikit on paljon kamalampia! :D

Mut tietty nuo puudutukset vaikuttaa kaikilla eri tavoilla ja tosiaan joillakin se saattaa hidastaa avautumista, joudutaan antamaan lisäannos puudutusainetta, joillakin se ei toimi ollenkaan jne. Eli ei mitään yksiselitteisiä juttuja nämä. Kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja kuunnella kätilöitä - he ovat ammattilaisia. Mutta epiduraalia ei kannata pelätä siinä mielessä, että se jotenkin huumaisi ja tekisi synnyttäjästä passiivisen.

Muuten täällä on mennyt oikein mukavasti, kiitos kysymästä! Täysimetyksellä mennään, maitoa piisaa ja tyttö kasvattaakin komeaa kaksoisleukaa. :) Hän nukkuu hyvin ja on oikein tyytyväinen vauveli. Alkutaival on ollut ihanaa ja pelottavaa ja leppoisaa ja raskasta ja ihan kaikkea siltä väliltä. Itkenyt olen onnen ja huolen kyyneleitä niin, että ne voisi tosiaan pullottaa ja lähettää sinne Baden Badeniin. :D Tunteet tyttöä kohtaan on suunnattoman suuret. Tämä viikko ollaan oltu tytön kanssa kahdestaan kotona, kun isi meni töihin isyysloman jälkeen ja hyvin tämäkin on mennyt, vaikka vähän itkeskelin sitä(kin), että miten me pärjätään. Ne imetyshormonit on tuon itkun kannalta 100000x pahempia kuin raskaushormonit, ainakin mulla. Että jos raskausaikana itkin 2 tuntia pilalle mennyttä juustokakkua, niin voi.. se oli pientä se! :D

Hyviä vointeja kaikille mammoille ja masuille!

Rosehip ja tytteli 1kk 1pv
 
Hapsiainen, ihanaa kun uinnit meni hyvin!

Eipä kai sitä synnytyskipua vo etukäteen tietä :D parempi sinne kai onki mennä hyvällä fiiliksellä ja asenteella :) Se vaan tuntuu jotenkin kaukaiselta vielä mulla :)

Kvart över, teillä jo noin vanha typy vastahan sää plussasit :D mut on se hyvä et tuut kertomaan noi tietos saa täällä rauhan, varmasti olisin alkanut miettiä tota piipin kysymystä jos ei olis ollu vastausta.

Rosehip, ihanaa kuulla sun kuulumisia, onnea typykälle kun jo noin iso on hän :)

täällä ei uutta tukossa kun mikä ja yskittää (ja sitä mukaan yökkäyttää), ehkä tää jossain välissä tästä menee.

Iloista päivä kaikille!

Unico ja Toukka 11+6
 
Täällä vaivaa nyt ihan järkyttävä päänsärky. Koko aamupäivän juili vähän, mutta tuntuu että on vaan voimistunut. Äsken sitten sain tarpeekseni ja kävin hakemassa apteekista Panadolia. Jos saisi sen verran apua että jaksaisi loppupäivänkin töissä.

Mutta nyt töiden jatkamista.

Unicolle kovasti paranemisia täältä! Toivotaan että olo alkais jo helpottamaan!

- Hapsiainen 16+1
 
hapsiainen, toivottavasti helpottaa, oothan muistanut juoda?

Tänään pitäs päättää meenkö huomenna töihin vai en, ihan veto pois kun tovin istuu. No ehtii tässä vielä kuulostella.

Unico ja Toukka 11+6
 
Ma olen pudonnut ihan karryilta. Toissa kun ei saa kirjoittaa tammosille palstoille ja kotiin tullessa ei jaksa/muista/viitsi kirjoittaa. Tanaan onkin vapaapaiva.

Piip makin mietin kaantaako vauva kylkea mun tahdissa. Ainakin maha aina tuntuu rajahtavan kun kaantaa kylkea. Tota veri paahan juttua en ole edes ajatellut.

Ada taallakin valvotaan edelleen. Viime yona syyna oli kans narastyksen parastys! Prkl! Se litku mita mulla on aivan kauheen makusta. En tieda kumpi on pahempi narastys vai se litku. Maitoa yritan tasta eteenpain. Ihana asenne synnytykseen.

Delfis sullako se turvotteli? Niin taallakin. Eilen jalat oli aivan jarkyt! Sormet on ollut "kohmeessa" jo viikkoja. Mulla on ranteet ihan rikki. Paasenkin taas fysioon ens to. Ma kaaduin pari viikkoa sitten. En tieda jos ranteet meni siina. En kaatunut pahasti. Menin alas yhdelle polvelle niinkuin kosimaan oisin alkanut! Toivottavasti sina ja Vili voi hyvin.

Kiva kun jaksatte kayda liikkumassa. Itse lahinna vain kavelen.

Meilla oli synnytysvalmennus maratooni lauantaina, mutta vahan jai hampaankoloon etta ois voinut saada enemmankin irti. Eika edes videota naytetty! Ma kun odotin sita, etta ne nayttais kaikki karmeudet. Unilaakarilla kayty (miksi?) ja kaikki on hyvin epiduraalia varten, jos sen haluaa. Ainakin tassa vaiheessa ajattelen, etta en halua, mutta avoimin mielen lahden synnytykseen.

Katilon tapaaminen taas tanaan. Jos tanaan katilokin on nakymaton!!! :laugh:

JoJo 33+4
 
hepskukkuu

juu unico mä menin juurikin sinne oulunkylän mammajoogaan, josta luultavasti kirjoittelit. Ihan hauskaa. Jos sais jotain helpotusta omaan oloon kun mä olen kipeä niin kipeä, ihan kamalaa tämmönen. Nyt tulee kipua vuolaasti ulos! Osaisko teistä kukaan auttaa, kun mulla on järkyttävä kipu ollut nyt elokuusta asti vasemmalla puolella alamahaa, pistävä, viiltävä kipu (ei voi olla nivuskipua kun on ns. väärässä paikkaa) tosin lääkäri ehdotti iskiasta ja myös suolisoperäistä ja luultavasti asia onkin näin, mutta millä tätä voisi (jos on iskiasta?) helpottaa? onko teillä jollain kokemusta iskiaskivusta? olen yrittänyt nyt nukkua kaurapussin ja panadolin avulla, mutta kaikki liikkuminen, myös makoilu sattuu ja pistää.

toivon tosissaan että tämä jää sitten synnärille tämä kipu.

kaikkea kanssa, ois niin kiva puuhata ja tehdä kaikkea kun nyt mammalomakin alkaa. mutta itku pääsee kun sattuu.

oltiin synnytyssuunnittelussa, oli aika mukava tilanne se, mullakin on todella hyvä fiilis mennä synnyttämään, se voi tapahtua jopa (tietty hetikin) parin viikon kuluttua virallisesti...hurjaa! Ilolla sinne mennään vauvaa vastaanottamaan!

noh tämmöistä vuodattelua tänään

La Mer
 
La Mer, se oli joku muu :D Mä en tiiä pääkaupunkiseudun joogista mitään :D okei sen et siellä on mut en muuta. Mut hyvä et löyty. Ootkokokeillu onko siihen kipuuna paua kylmästä taisitten lämpimästä? Toivottavasti saat siihen helpotuksen. Oi säkin jo hyvin lähellä vaavan syliin saamista.

Tänne ei kummempaa tuli taas huilittua vaiks kuinka sohvalla. Kattelin fst:ltä tietty puolesta välistä kanava surffailulla ohjelmaa mikä kerto kun norjalaiset reissas intiassa :D oi kun oli niin kivan näköistä. Mä kin tahon, mut nyt se on vasta usean vuodenpäästä kun pääsee. syy niin pitkäle en lähe ilman muksua ja muksua en vie pienenä intiaan ;)
Hillitön yskä ja kun yskii niin oksentaa, mielenkiintoista yrittää yskiä ja oksentaa yhtäaikaa... No kai tää joskus loppuu, muuten kun pysynyt tuo yökkäily kurissa niin huoh :)

Unico joka jostain syystä odottaa huomista :D
 
En olekaan hetkeen kirjoitellut, kun on niin voimaton ja ällö olo. Toisaalta taas jos kuvotus katoaa päiväksi tai pariksi, olen heti varma, että nyt on tämäkin raskaus sitten päättynyt. Np-ultraakin pelkään hieman etukäteen, koska olen aivan varma, että jotain löytyy - se on vaan niin sitä mun tuuria. Tai ehkä kaikki mun pelot ja kauhukuvat liittyy tuohon pitkään lapsettomuuteen ja hoitorumbaan, jonka vuoksi on vaikea uskoa, että asiat voivat mennä hyvin ja että oma keho ei sittenkään petä vaan hoitaa homman kotiin.

Synnytyksestä on pakko kommentoida jo nyt, vaikka asia on ajankohtainen vasta toukokuussa. Mä saatan kuulua niihin ihmisiin, jotka vähän niin kun "pakostakin" päätyy luomusynnyttäjiksi. Mulla ei siis ole mitään lääkkeitä, piikkejä eikä muitakaan vastaan, mutta omat lääkeaineallergiat ja leikkauskokemuset on jotain opettaneet siitä, mitä mun keho kestää ja sietää.

Siis hieman tarkennusta: eli mulla on joitakin lääkeaineallergioita, mutta kaikkia ei tiedetä. Osa niistä kuitenkin sellaisia, että voi olla hengenlähtö lähellä jos saan vääriä lääkkeitä, siksi mulle kamalan huolella aina mietitään mitä kokeillaan. Ja kun en usein tarvi mitään lääkkeitä, niin tuota "sopivien lääkkeiden listaa" on vaikea kasvattaa. Lisäksi mulla on mun sydämeen liittyvä pulma, joka tarkoittaa ehdotonta kieltoa tiettyjen lääkeaineiden suhteen tai voi tulla lähtö - vähintään sydänpysähdys ja elvytys. Ikäviä ovat kyllä juu nämä, mutta mun arkeen eivät nämä onneksi juuri vaikuta kun muistaa tietyt perusjutut =) Ja sitten kesällä multa leikattiin endoa, joka tehtiin spinaalipuudutuksessa. Siinä on kuta kuinkin samanlainen vaikutusmekanismi kuin epiduraalissa. Ne eivät siis ole sama asia, mutta molempia käytetään synnytyksessä. Mulle tuo spinaali aiheutti sen, että mun luonnostaan alhaalla oleva verenpaine laski entisestään. Käytännössä tämä tarkoitti tuntikausien oksentelua ja hirveää pöhnää. Sukulaiseni on anestesiologi eli "nukkumatti", joka puuduttelee synnyttäjiä, nukuttaa leikattavia ja laittelee näitä epiduraaleja ja spinaaleja ja sanoi, että mulla tod.näk. myös epiduraalissa käy samoin. Ja kun siis verenpaine laskee, yrjöän, yrjöän ja yrjöän ja olen ihan pöhnässä ja toimintakyvytön. En siis käsitä, mitä hyötyä mulle noista on synnytyksessä, jos se tarkoittaa tuntikausien oksentelua ja toimintakyvyttömyyttä, vaikka kipu olisikin poissa. Viimeksi verenpaineen palauttamiseksi piti laittaa tippa molempiin käsiin ja meni yli viikko, että en kävellyt päin seiniä.

Mulla on myös mummi, äiti ja sisko olleet nopeita synnyttyjijä ja hommat hoidettu ilman kipulääkkeitä ja puudutuksia ja toipuminen synnytyksistä on ollut tosi nopeaa. Mä myös mietin sitä, että kun mulla oli endosta niin hirveät menkkakivut, että välillä tuntui, että jalat lähtee alta, näkö heittää ja kohtu supisteli aivan kamalasti, että synnytys on jotain samanlaista. Ehkä kestän siis senkin elossa? Mun sisko kuvaili, että hänellä synnytys oli miltei siis kivuton ja mietti, josko osasyynä oli se, että hän linnoittautui kotona suihkuun :laugh: Mä siis toivon, että olen näissä tullut sukuni naisiin, jossa esikoiset on synnytetty n.4h sisällä! Näin myös siskoni :whistle:

No, en tiedä...Mutta mä siis koen, että mun on ehkä turvallisempaa ainakin yrittää synnyttää ilman massiivisia puudutuksia ja lääkityksiä. Mutta saa nähdä...Ai niin, kaveri muuten oli kätillöharjoittelijana Afrikassa ja onneton kyseli siellä kivunlievityksestä. Paikalliset nauroi ja osoitti teepannua, jossa oli mustaa vahvaa teetä ;)

Vadelmaunelma 8+3

PS: La Mer Mulle kuule tuli noista sun kivuista mieleen mun endokivut. Siis sulla ei varmaan sellaisia ole, mutta mulla siis endo painoi pahasti hermoa ja silloin säteili kipu alaselkään ja reiteen tosi polttavasti ja nukkuminen oli ihan tuskaa. Ja sitä endoa ja sen kipuja siis pahensi tietyt lapsettomuushoitolääkkeet. Kivut onneksi katosivat, kun tuli hoitotauko ja sitten tehtiin IVF/ICSI pitkällä kaavalla eli vaihdevuodet kuivatteli ja kutisti sitä. Että painaisiko sulla joku johonkin hermoon hankalasti?
 
Vadelmaunelma, on se hyvä et etukäteen noi tiiät ettei käy, niin ei tarvi turhaan saada pahaa oloa synnytyksestä.
Mulla on samaa ettei voi uskoa et siellä mahassa on oikeesti joku ja se joku pysyy siellä. Siispä joka ikinen nipistys tekee musta hermoheikon huoh. mut ei sille voi mitään pelottaa et ei vieläkään tullukkaan. Kaikki kyllä rauhoittelee et on vaan luotettava, no joo ehkä sitten pystyn kun tunnen liikkeet ja konkreettisesti voi todeta että siellä oikeasti on joku. Ja juu olen kuullu sydän äänet ja ultrassakin toi heilu ja sydän kuului mut silti. toivon et neuvolassa ne luuntelis vaikkei ookkaan lääkäri neuvola. En tiiä miten on tapana, ton ekan kerran kun kuulin niin lääkärineuvolassa kuunteli.
 
Alkuraskauden pelot ja epäluottamus omaan kehoon on varmaan sellainen bonuspaketti, jonka saa lapsettomuuden palkaksi. Se pitää vaan hyväksyä. Ja onhan sitä muillakin. Mä pelkäsin varsinkin ensimmäisessä raskaudessa, jonka la olisi ollut toissa päivänä, ihan krampissa. Jokainen päivä on kuitenkin lääkettä epävarmuuteen ja lopulta (mä uskon), on tärkeää päästää epäluuloista irti ja hypätä luottamuksen varaan. Nyt se paljon odotettu lapsi on tulossa, eikä hän ole ansainnut tulla kiedotuksi ennen häntä olleisiin pelkoihin tms. Mä ajattelen lapsettomuutta tällä hetkellä itsekasvatuksena ja sellaisena joka täytyy läpikäydä niin että sen voi hyväksyä, jottei siirrä vaikeita tunteitaan vauvaan. Mutta päivä ja ultra kerrallaan kohti varmuutta, se olisikin liian helppoa, jos pelot voisi vaan pakottaa pois ;).

Voi kurja La Mer, että sulla on tuota kipua! Toivottavasti joogasta on jotain apua!

Kiitos Rosehipille hyvästä epiduraalikokemuksesta. Kertomuksesi kyllä vähäntää mun epäluuloa juuri sitä passiivisuutta kohtaan :heart: .
Kysyn vielä mikä vaatekoko teillä on nyt tytön kanssa menossa? Kuinkahan kauan koko 56 yleensä menee? Ja mihin rintapumppuun sinä nyt päädytkään ja onko se ollut hyvä? Mua kun pikkusen hirvittää mm. tuo vaatemäärä, joka tänne on ankkuroitunut. Kuka ne on hankkinut :o ?!! Muutenkin meillä taitaa lähteä vauvatarvikkeiden kanssa mopo käsistä. Vaatteiden ja auton lisäksi mitään ei ole vielä hankittu, mutta esimerkiksi vaunuja meille meinasi tulla kahdet, kun sukulaiset ovat alkaneet puuhaamaan asioita. Mun 85v. mummo oli käynyt oikein vaunuliikkeessä kysymässä millä hinnalla saa hyvät vaunut. Hänelle oli sanottu, että tonnilla. Ihmettelin vähän kun mummolta palatessa mulla oli ilmestynyt 1000 euroa käsilaukkuun. Kävin palauttamassa ne, mutta nyt mummo puuhaa pinnasänkyä samalla kun mun täti puuhaa toisia vaunuja. Tämä tulokas on meidän suvussa ensimmäinen 20 vuoteen...

JoJo, mä olen juonut samariinia (hedelmäsuolaa) närästykseen. Se ei ole kovin pahaa, mutta ei myöskään oikeastaan auta mitään :laugh: . Minkä nimistä sun litku on?

Unicolle pikaista paranemista!

Ja Vadelmaunelma, toivottavasti saat sellaisen synnytyksen (puudutuksilla tai ilman) kuin itse toivot! Onneksi sulla on kaikesta huolimatta mahdollisuus saada kunnon tietoa puudutteista ja rohkaisevia esimerkkejä pikasynnyttäjistä lähiperheessä!

Hyvää perjantaita kaikille,
etenkin pikku-Helmille, joka tuskailee hampaiden kanssa
:heart: :lla Ada 31+6
 
Mä oon vissiin vähän liian ahkera palstailija. Näin nimittäin viime yönä Unicosta unta. :laugh: Kamala kun olitkin flunssainen siinä unessa! :o

Toivottavasti sulla oikeesti lähtis helpottamaan se tauti jo.

Ymmärrän tuon sun hermoheikkouden. Ihan sama se on mullakin, edelleenkin epäusko että onko tuolla oikeesti ketään. Vaikka nyt on ehkä jotain pientä liikettäkin tuntunut niin silti epäilyttää että onko siellä ketään. Ja olenhan mä sen nähnyt pari kertaa, mutta silti. Jos mä oon vaan kuvitellut kaiken. :D

Vadelmaunelma sulla on kyllä tosi hankalaa tuo lääkeaineallergia. Äidillä on myös aika voimakasta allergiaa ja uusista lääkkeistä kun ei ikinä tiedä mitkä käy ja mitkä aiheuttaa taas jotain allergisia reaktioita.
Mutta kuten Unico tuossa kirjoittikin niin hyvä että tietää etukäteen tuon, niin ei turhaan sitten synnytyksessä saa pahaa oloa.

Mun päänsärky helpotti kun sai nukkua kunnolla. Mielestäni olin juonut ihan normaalisti eilen, mutta se särky oli jotain kamalaa. Otin yötä vasten vielä Panadolin ja nukuin kevyet 10 tuntia. :D Aamulla herätessä oli paljon parempi olo.

Olen tänään täällä porukoilla. Teen etätöitä, tai tekisin jos olis. Eli käytännössä surffaan taas netissä ja yritän kytätä jos jotain töitä sattuis tulemaan. Ihan kiva olla täällä, on vähän kun ois vapaalla. :)

Äitini kertoi että oli tilannut minulle sellaisen Bola-korun. Saa nähdä milloin se tulee. Tosin ei sillä taida olla vielä kiirettä kun ei se sikiö taida vielä kuulla muutamaan viikkoon sitä.

Ja äiti oli tilannut mulle Vauva-lehden. :D Taitaa tuleva mummo olla vähän innoissaan tulevasta lapsenlapsestaan. ;) Äitini on kyllä jo kahden lapsen mummo. Mutta isälleni tämä on ensimmäinen biologinen lapsenlapsi. Isä olikin jo suunnitellut että jos se on poika niin pitää hakea sille sitten sellainen polkutraktori. Voi näitä. :heart:

Nyt taidan heittäytyä hetkeksi sohvalle. Läppäri viereen jotta näen jos tulee töitä.

- Hapsiainen 16+2
 
Hapsiainen :laugh: toivottavasti siinä sit joskus paranikin. Ei jaksais sairastaa. Tauti jyllää kunnolla. Hyvä et siellä on helpottanut olo. sielläkin siisi ihan täysille hössötyksessä mukana.

Ada, ihanaa porukkaa teillä. Just tota hössötystä mä tavallaan pelkään, mutta onhan se söpöä kun ollaan innoissaan :)

Täällä luulin et juu nyt alkaa pikkuhiljaa uskomaan kun viikot kasvaa mut pelkoja se tuo :( koska aamulla tuli paperiin ihan kerkasta verta nyt täällä kiipeillään seinille pelko persuksissa ja jännätään. Se neuvolan soittoaika kun on vasta myöhemmin huoh. Mua pelottaa. Okei nyt kävin uudelleen niin oli vaan ihan ihan pikkasen värjääntynyttä valkkaria. Mut silti pelottaa...

Tää nyt ajattelinisäin päivänä kertoa porukoille, jos mitään kerrottavaa enää on huoh. Mut josko vaikka oliskin :D Ja sit vaan kestää sen.

Unico ja Toukka 12
 
:hug: :hug: :hug: Unico! Niin väärin, että sua taas koetellaan!!!! Olisiko joku äitiyspolin numero johon voisi soittaa? Pyydä että pääset heti tänään tutkimuksiin, jotta ei tarvitse koko viikonlopun yli murehtia ja saat varmuuden että kaikki on hyvin. Onko mitään kipuja?

Ada
 
Ada, ajattelin soittaa neuvolaa ja kysästä sieltä, nyt ei oo enää näkynyt mut kyl toi jäi pelottaan. Kohta saa soittaa :) mut pelottaa... Kipuja ei oo normaalista poikkeavia, sehän tähhä jänskättää kun mahaa nipistelee silloin tällöin ja neuolassa kun valitin kysyttiin onko vuotoa nin ei ollu mut kun toi näky. no kattellaan toivottavasti ei oo puhelimessa ruuhkaa... Niin pääsee läpi.

No voi rähmä miksi siellä on poikkeus just sillon kun mun pitäs soittaa :( nyt täytyy vaan venata, osaiskohan flunssalääkäri sanoa mitään, no kysyn ainakin...
 
No eipä flunssalääkäri osannut ottaa kantaa :( käski vaan päivystykseen jos alkaa enemmän vuotamaan huoh, no nyt sitten saa jännätä viikonlopun kuis käy. No ainakin saa huilia.
 
unico :hug: onko vuoto jatkunut? toivottavasti loppuu ja on jotain täysin harmitonta. lepäile ja yritä ottaa rennosti, vaikka varmasti olet huolesta soikeana. noilla viikoilla keskenmeno on kuitenkin kai melko harvinainen, joten uskon että pienellä on kaikki hyvin. jaksuja sinne! :hug:

rentouttavaa viikonloppua kaikille!

salome rv 28+5
 
Eipä oo, mut jatkuvastio saa kurkkia housuihin :/ minkä väristä siellä on ei osaa rentoutua, huoh, en mä näin säikky mielestäni ollu sillon ihan plussan jälkene kun tiputti, mut nyt vois kiivetä seinille ja vaikka mitä. huoh. No eiköhän tää vain kolme yötä ja ei niinkään ne vaan kolme aamua jänskättävää jos muuten pysyisivät , ja kun mä niin odotin et tulee nää viikot et sit olaan piirun verran turvassa enemmän mut niinpä niin säikäytti sitten... mut toivottavasti maanataina saa jotain kommenttia, ja nyt tietty joka ikinen pienikin mahan nippaus nostaa karvat pystyyn. no Toivoa yritetän yllä pitää,onneksi unta riittää aika hyvin.

Unico ja Toukka 12 (ja juu on sen siellä jossain jamassa pakko olla, toivottavasti hyvässä ja vaan säikyttelee)
 
Voi Unico! :hug: Onpa ikävä kuulla, että vuoto palasi taas! Onneksi se loppui, ja tuskin se onkaan mitään vakavaa, mutta osaan kuvitella, kuinka huolissasi olet! :hug: Toivottavasti pääset jo tänään tutkimuksiin!

Niistä peloista: En tiedä, onko pelkääminen pelkästään lapsettomuuden kärsineiden "etuoikeus". Luulisin, että se olisi ehkä eniten luonnekysymys. Lapsettomuuden kokeneet toki tietävät, että jos raskaus menee kesken, edessä voi olla tosi rankkoja vuosia. Mutta kukapa meistä voi sanoa, että varmasti onnistuu uudelleen? Sen kyllä allekirjoitan, että lapsettomuus on tuonut mukanaan epäuskon oman kropan toimintaan, eikä se ole ihan pieni juttu.

Itse koen jotenkin käyneeni jo lapsettomuusvaiheessa läpi sellaisen kaaren, jonka alussa pelko nousi, sitten katkeruus ja turhautuneisuus ja pelko yhä lisää, mutta jonka lopussa sitten omasta haluastani aloin irrottautua noista negatiivisista tunteista. En väitä päässeni niistä, mutta yritin olla takertumatta niihin, ja kyllä se vähän onnistui. En tiedä, olisiko se onnistunut ilman muutakin elämänmuutosta, joka sattui tulemaan hyvään hetkeen. Nyt raskausaikana olen kuitenkin ollut ihmeen rauhallinen ja luottavainen, vaikka tiedostankin koko ajan, että jokin voi yhä mennä pieleen. Minun ei siis ole erityisesti tarvinnut nyt käydä sitä lapsettomuustaustaani läpi, vaan koen olevani samassa pisteessä kuin muutkin odottavat äidit. Toki esim. perhevalmennuksessa kuulin jotain sellaisia ajatuksia, joita en pystynyt itse tuntemaan: esimerkiksi monetkin sanoivat pohtineensa, ovatko ehtineet tehdä kaiken haluamansa ennen raskautta ja olisiko vielä pitänyt odottaa vähän. Ymmärrettävästi en ole itse yhtään pohtinut, olisiko pitänyt odottaa ja tehdä maailmanympärysmatka ensin. :)

Näin olen sen nyt ajatellut: Raskaudessa voi kokea hyötyä siitä, että on ehtinyt työstää vauvan hankkimista jo ennen raskautta. Eipähän tarvitse nyt työstää niitä ihan kaikkia ajatuksia! Ei tarvitse miettiä, olisiko ajankohta oikea, olisiko voinut suunnitella asian vähän paremin, onko kumppani mukana täysillä, haluaako itse lapsen, haluaako itse uuteen elämäntilanteeseen, onko valmis vastaanottamaan vaativan vauvan. Itse tiesin näihin kysymyksiin varman vastauksen jo ennen raskautta. Ehkäpä toisten ei tarvitse näitä kysymyksiä edes pähkäillä.

Jos tämä herätti ajatuksia sellaisissa, jotka eivät varsinaista lapsettomuutta ehtineet kokea, mielelläni kuulisin niitä!

Voi Ada, herttaisia nuo teidän sukulaiset! :heart: Meillä on hössöttämiseltä vältytty, koska vauvoja ja isompia lapsia on jo ennestään. Mutta tavaralta ei - saamme sukulaisilta ja ystäviltä melkein kaikki tavarat, joita tarvitsemme, ja varmasti kaikki vaatteet. Itsekin haluaisin kyllä jotain hankkia, mutta enpä tiedä, mahtuuko meille enää mitään.

Hauskaa, että Unico tuli Hapsiaisen uneen. :D Hassua kyllä, että monet teistä tuntee aika hyvin, mutta ulkonäöstä ei tiedä kuin jotain nippelitietoa (lähinnä mahan koon!). Mulla on kyllä jonkinlaiset kuvat teistä kaikista päässä.

La Mer, minä sitä joogaa pohdin! :wave: Oulunkylä on mulle vähän syrjässä, kun muuten oleskelen lähinnä keskustassa ja sen tuntumassa.

Sain muuten sellaisen tukivyön lainaksi. En tiennyt tarvitsevani sellaista, mutta se on tosi mukava päällä! Yleensä istumaanmeno ja -nousu sekä esim. juoksuaskeleet ovat ottaneet vähän alavatsaan, mutta vyön kanssa ei tunnu missään! Mietin vaan, että voiko se entisestään veltostuttaa syviä vatsalihaksia, kun vyö tuntuu vievän niiltä painoa. Tietääkö kukaan?

:heart: piip 21+2
 
Niin Unico, täytyy ehkä perua tuo "toivottavasti pääset tänään tutkimuksiin". Jos menet vain siinä tapauksessa, että vuoto lisääntyy tai tulee muuta vaivaa, niin toivottavasti et sitten pääse tutkimuksiin!
 

Yhteistyössä