Lähes kolmekymppiset ekakertalaiset

[/b]Katarina, koita suojautua itsensä kyttäämiseltä - se on valtavan monimutkainen oireyhtymä !

Ps. Aivan ihanan romanttinen tapa ja ajatus teillä päättää toivottaa vauva tervetulleeksi. Jos mä olisin ollut tässä omassa suhteessani yksin, niin juuri noin meilläkin olisi toimittu. Eikä se tunne, että tämä on niiiiiiin oikein ja vauva olisi niiiiiiin oikein ole muuttunut miksikään. Mutta mä olen ollut monesti yksin tuon tunteen kanssa miehen tutkiessa jotakin miesten salaista käsikirjaa, jossa on asetettu aikarajat ja normitukset kaikelle tekemiselle - yhteen muuttamisille, asuntolainoille, kihloille, avioliitoille, lapsille yms. :headwall: :headwall: :headwall: Polttakaa se kirja! Se on pelkureille!

Oho, vihainen nainen tänään .

Joo, tuota samaa käsikirjaa ovat ilmeisesti lukeneet monet exäni. Nykyiseni kanssa me tavattiin viime syksynä ja mä pamautin melko aikaisessa vaiheessa et "mulla on sit jo pidempään ollu vauvakuume ja mä haluaisin parin vuoden sisällä vauvan!". Et ei sit tieto tullu minään järkytyksenä. Onneksi miehen kaikki kaverit ovat saaneet jo jälkikasvua (mieheni täyttää pian 28) ja siksi tämä omanikin on vauvakuumeillut jo ennen tapaamistamme. Oli oikein pelännyt että kauankohan siihen menee, kun löytää sen oikean, ennen kuin "nainen on valmis". Huvittavaa!!!

p.s:vauvakuumetta pahentaa se, että työpaikallani on kolme odottavaa naista

 

Hah, Kiitti Ada, nyt mullakin lihavointiongelma

 

Hahaa Piip ja Katarina! Hauska kuulla, että on muitakin jotka ovat päässeet selville miesten salaisen käsikirjan olemassaolosta. Tuumailin tuossa, että jos meille siunaantuu tähän pinoon poikalapsia, niin varjellaan heitä tuolta kirjalta. Helppoa se ei tule olemaan, mutta aina voi yrittää.

Mullakin on oma, "sivuuta omat heikkoutesi ja epävarmuutesi" opus. Toimin sen ohjeistuksen mukaan, kun en kommentoinut mitenkään Ennan keskenmenoa. Piip oli ollut rohkeampi. Mutta se ei mennyt multa ohi ja olen omalta osaltani pahoillani ja toivon kaikkea hyvää uuteen yritykseen.

Olen ajatellut adoptiota ja vastaavia perhemuotoja melko tosissani. Ajattelin ennen kuin tapasin mieheni, että omien lasten haluamisessa on oikeastaan aika itsekästä. Maailma on kuitenkin pullollaan kunnon kotia vailla olevia lapsia ja miksi minun täytyisi saada ihan ikioma, kun voisin tarjota kodin jollekin jo olemassa olevalle tarvitsevalle. Vasta kun tutustuin mieheeni heräsi tunto siitä, että meidän rakkauteen mitä luonnollisimmin kuuluu lapsi. Ja että on oma merkityksensä sillä, että lapsi tulee meidän kahden perimävirrasta.

Ja kappas kappas, ei vaan vauvakuume ole tavattoman tarttuvaa, vaan myös lihavointiongelmat

 

No nyt iski kirjoitusvimma. Mietin tässä että uskaltaako nyt yritysvaiheessa käyttää ollenkaan kofeiinipitoisia juomia? Kun ilmeisesti sen jälkeen kun tärppää ne täytyy viimeistään lopettaa? Tupakoinnin olen jo lopettanut ja alkoholikin on tällä hetkellä henk. koht. kieltolistalla (vaikka välillä kieltämättä tekisi mieli nautiskella lasi punkkua...). Mietin vielä tavallisia reseptivapaita lääkkeitäkin esim. buranaa, sitähän ei suositella raskaanaoleville. Pitääkö nyt siirtyä sit siihen panadoliin? Näin hulluksi sitä sitten näköjään tulee kun lykkää lapsen hankkimista tähän ikään :headwall:

 

Keskiviikko 11.7.2007

Piip...................28..........kp 27/23-99.............syksystä 2006
Unico.................27..........kp 27/28.................yk 6
Kevätesikko......28..........kp 7/28-32............yk 6
Kvart över.........28..........kp 5/28-34............yk 5
Veera80............27..........kp 10/27-29................yk 4
taimi..................29..........kp 18/27-36..............yk 4
Ada...................28..........kp 10/28..................yk 3
Postimestari......29..........kp 24/24-26............yk 2
Joanna..............26..........................................yk 1
Kiki80...............27...........................................yk 1
Katrina81....26.............yk 1
Enna......29.............yk 1
Hemuli79...........27......................................aloitus syksyllä
Pilvilinna............28......................................aloitus syksyllä
Toivo79.............28......................................aloitus kevät 2008
Janis.................30

Plussanneet:

Schätzchen (yk 2)
Unelma (yk 2)
Miumau (yk 6)
Hipu (yk 2)
Piipi79 (yk 5)
Pupuvaimo (pari vuotta)
Naone (yk 1)


...Laitoin uudet mukaan, muokataan tarpeen mukaan. Toivottavasti meni oikein. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, etten osaa lihavoida tätä listaa :wave:

 

Mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia kuin Adalla adoptiosta. Siksi en halunnut hankkia lasta ex-mieheni kanssa, vaikka hän sellaista pitkään halusi (näin jälkeenpäin ajateltuna, kyllä se taisi vain johtua siitä miehestä). Mä olen vieläkin sitä mieltä että voisin tehdä pari omaa ja adoptoida yhden. Harmi vain että mun nykyinen mieheni ei ajatukselle paljoakaan lämpene. Pohtii lähinnä sitä että voiko vierasta lasta rakastaa niin kuin omaansa. Niin, voiko? Ei voi tietää kun ei ole omia. Paljon olen myös entisessä työssäni nähnyt ongelmia ulkomailta tuotujen adoptiolasten kanssa. Psyykkiset ongelmat näyttävät olevan melko yleisiä - ei ole helppoa tottua kertarysäyksellä tähän hyvinvointivaltioon oman maan lastenkodin jälkeen Adoptio on muodostunut omassa mielessäni hirvittävän mutkikkaksi vaihtoehdoksi :/ Mutta ei siis täysin mahdottomaksi

 

Katarina-81, en mä ainakaan ole vielä kahvinjuontia lopettanu, kunhan nyt ei ylettömästi sitä kittaa! Ja punkkua suositellaan kun raskautumista yritetään, se lisää verenkiertoa kohdun limakalvoilla! Mä olen nyt tässä kierrossa juonu iltaisin lasillisen, jos ei muuten niin vaikka kesän kunniaksi...

Mun mies on kans käsikirjansa lukenu tarkkaan! "tunteista ei tarvitse puhua" - otsikon alle hän lisännyt alaotsikon: "Ei koko ajan tarvi sanoa että tykkää, riittää kun ilmoittaa jos tilanne on muuttunut!" Ja vaikka mä yrittäisin puhua tunteistani/toiveistani miten varovasti, niin aina se on kuulemma painostusta... Herkkiä nuo miehet...

Mulla kans työn kautta on käsitys adoptiosta muuttunu monimutkaisempaan suuntaan... Kun lapsen tunne-elämän kehittymisen kannalta ne kaks ekaa vuotta on niin ratkaisevan tärkeitä, että kyllä ne ensimmäisten kiintymyssuhteiden puutteet valitettavasti heijastuu usein vielä pitkälle elämään, vaikka olisi esim. 3-vuotiaana saanut ihanat vanhemmat. Mutta AINA näin ei ole. Ja eri asia tietysti jos voisi adoptoida ihan pienen vauvan, niiden saaminen vaan on yllättävänkin harvinaista. Ja sijaisperheitä tarvitaan suomalaisille lapsille yhä enemmän... Mutta se vaatii kans ihan omanlaisensa kutsumuksen, hattua nostan heille! :heart:

 

Niin, mitenhän sitä omaa lastaan sitten rakastaa?! Olen seurannut läheltä perheitä, joissa on sekä biologisia että lahjalapsia. Rakkautta ei ole ketään kohtaan puuttunut, mutta suhteet lapsiin muodostuvat toki toisenlaisiksi. Se on erilaista, mutta ei välttämättä huonompaa tai parempaa.

Meillä on myös puhuttu sijoituslapsista ja mies suhtautuu asiaan ajatuksen tasolla myönteisesti.

Kahvit ja tupakat: mä olen säilyttänyt kaikki paheeni. Olen yrittänyt sillä tavalla pitää stressitasoa matalana.

 

...lähimpään alkoon ennen töihinmenoa Kiitos tiedosta!

 

tervetuloa Katarina-81 ja Ennea
täällähän on ollut kuhinaa viime päivinä

mä kanssa olin nuorena samanlainen kun kvart över tuon vauva "pelon" kanssa olipa eksän kanssa niinkin kun kumi hajos niin oltiin molemmat tkssa jo kaheksan aikaan aamulla. mies ei nukkunut senkäänvertaa kun minä. ja nyt alkaa pikkuhiljaa kyllä nostamaan päätään josko ei saakkaan vauvaa aikaseksi, ainakaan ilman mitään apua. vaikka nyt alussa ollaankin tässä asiassa.
meillä mies kyseli eilen saunassa et oonko kattonut milloin olis otollisin hetki... ja muutenkin on aika hyvin hommassa mukana B) .katotaan miten se vaikuttaa kun miehellä alkaa loma tän viikon jälkeen ja pitäs lähteä pienelle lomamatkallekkin.

 

Ihanaa kun on päivän aikana tullu näin paljon luettavaa. Tervetuloa kaikille uusille. Hyvä että tulee uusia niin kaikki ei ehdi plussata ennen ku täällä päästään yritykseen, eli syyskuussa. Tuntuu et siihen on piiiiiitkä aika, mutta ei kyl taida olla. Mietityttää vaan, että miten sitä pystyy pitämään pään kylmänä, jotta mies ei sitten yrityksen alkaessa pidä itseään vaan siitosorina, ku voi olla että meikäläinen on sitten vielä innokkaampi petipuuhiin... Saas nähä. Vaikka huumorilla se jo ajattelee että mä varmaan juoksen aina oviksen aikana sen perässä ku mikäkin kiimanen otus Onko muiden miehet ottanu miten tän yrityksen alkamisen?

Lapsettomuuspeloista kärsitään myös täällä ja on kyllä jo miehen kanssa pohdittu mitä vaihtoehtoja sitten on jos lasta ei tuukkaan. Monet tuntuu pitävän sitä niin itsestäänselvyytenä että niitä lapsia sitten kans tulee, mut mä en oo yhtään niin varma. Adoptiota ollaan kans mietitty, että se on varteenotettava vaihtoehto. Maailmassa on niin paljon lapsia ilman kotia, jotta kyllä meillä riittäis rakkautta myös "vieraille" lapsille. Äitinä haluan jokatapauksessa jollekulle olla Tuntuu että sydän pakahtuu...

No joo, ompas henkistä jutustelua heti aamusta.

Katarina-81 Täälläki alettu itsensätutkiskelu palstan vaikutuksesta, joten tervetuloa mukaan :flower:

 

Mä sain tässä ihan hiljattain oppia, että jos yritänkin pitää miestäni siitosorina, niin se lähtee juoksemaan karkuun täyttä laukkaa ja kamala hirnunta päälle. En suosittele! Tulee ryppyjä rakkauteen ja sitä kautta myös raskauteen.

 

Mä sain tässä ihan hiljattain oppia, että jos yritänkin pitää miestäni siitosorina, niin se lähtee juoksemaan karkuun täyttä laukkaa ja kamala hirnunta päälle. En suosittele! Tulee ryppyjä rakkauteen ja sitä kautta myös raskauteen.

Juu se menee kans sinne "painostus"-otsikon alle miesten käsikirjassa!

 

Niin, täytyy pitää hommailu mahdollisimman normaalina jotta kodistamme ei tule ravirataa B) Ainakaan en ala tikuttelemaan ihan heti, jotta ei tule mitään paineita. Tjot -meiningillä alotetaan. (mun mies on vähän herkkä) Mutta ah, niin ihana!

 

Mun mies tiesi kertoa et parhaiten tärppää kun touhuaa jalat miehen olkapäillä Ja kun sanoin että olen mennyt vauvakuumefoorumille kirjoittelemaan, niin vastauksena tuli että "ai kaksplussan?". Mä olin ihan et Ja tuosta itsetutkiskelusta vielä, unohdettiin kumi tuossa joku aika sitten (ennen varsinaisen päätöksen tekoa) ja mielestäni mensujen olis pitäny jo alkaa, joten nyt tää vainoharhaisuus sit vissiin virallisesti alkoi

 

Mun mies tiesi kertoa et parhaiten tärppää kun touhuaa jalat miehen olkapäillä Ja kun sanoin että olen mennyt vauvakuumefoorumille kirjoittelemaan, niin vastauksena tuli että "ai kaksplussan?". Mä olin ihan et Ja tuosta itsetutkiskelusta vielä, unohdettiin kumi tuossa joku aika sitten (ennen varsinaisen päätöksen tekoa) ja mielestäni mensujen olis pitäny jo alkaa, joten nyt tää vainoharhaisuus sit vissiin virallisesti alkoi

Vai niin, onkohan miehes tuolla Isien palstalla kuumeilemassa =) Miehet kyllä tietää joskus enempi näistä jutuista mitä me arvataankaan.

 

Mä sain tässä ihan hiljattain oppia, että jos yritänkin pitää miestäni siitosorina, niin se lähtee juoksemaan karkuun täyttä laukkaa ja kamala hirnunta päälle. En suosittele! Tulee ryppyjä rakkauteen ja sitä kautta myös raskauteen.

Juu se menee kans sinne "painostus"-otsikon alle miesten käsikirjassa!

Aivan niin ja käsikirjan toimenpiteet- pakene tai kotiloidu, ammu nolotusnuolia.

 

Katarinako kysyi nautintoaineista + yrittämisestä?

Kahvia/kofeiinia ei kielletä raskauden aikana, vaan kohtuukäyttöä pidetään ihan ookoona. Joskus kuulee eri versioita, esim. että kahvia saa juoda vähän jos on ihan pakko, mutta neuvola ei ainakaa näin opasta. (Olen ehtinyt lukemaan kaikki kiellot moneen kertaan odottavien puolelta... :ashamed: )

Kofeiini on kyllä itsessään voimakas myrkky, joka vaikuttaa juuri lisääntymiskykyyn. Minä, kahviaddikti, luotan silti maalaisjärkeeni ja juon aina vaan sen tarpeellisen (suuren) kupin, kaksikin, päivässä. Äitini ja isoäitini ovat tulleet helposti raskaaksi paljon suuremmilla kahvimäärillä, lohduttaudun, kun joskus tämä asia alkaa epäilyttää. Tärkeintä on saada kaikki tarpeelliset vitamiinit ravinnosta (ja jos ei sieltä, sitten vähintään purkista)!

Foolihappoa on vaikea saada tarpeeksi ravinnosta (lähteenä mm. vihreä tankoparsa), joten sitä kannattaa ottaa purkista jo kolme kuukautta ennen suunniteltua raskautta. Se pienentää keskenmenoriskiä ja jonkin sikiöön liittyvän vaurion (olisikos ollut selkärankaa koskeva?) riskiä. Foolihappoa on ihan tavallisissa monivitamiinitableteissa.

Buranan (=ibuprofeiinin, myös esim Ibumax ja muut ibu-alkuiset) käytön olen lopettanut sen vuoksi, että se toimii joillakin ehkäisyn lailla, eli estää ovulaation. En tiedä, mitä määriä tuohon pitäisi ottaa, ja joihinkin ei varmaan vaikuta ollenkaan. Minä en tarvitse kovin usein särkylääkettä, ja silloin kun otan, parasetamol (="panadol") käy ihan yhtä hyvin. Sitä ei vaan saa ottaa yhtäaikaisesti alkoholin kanssa, sillä se rasittaa maksaa.

http://keskustelu.kaksplus.fi/t776780 Tuossa on linkki yhteen vanhaan kirjoitukseeni, johon kirjoitin kaikki tuntemani kikkakakkoset.

Miehen painostuksesta:

Minä olen aina joutunut vähän painostamaan miestäni seksipuuhiin, sillä hänen aloitteestaan sitä harrastettaisiin ehkä kerran kuussa. Yleensä kuitenkin jo oman mielenterveyteni vuoksi yritän tehdä sen sillä lailla ovelasti, että olen vaan mukava, koskettelen ja olen lähellä. (Sanalliset viestit kuten "mennään sankyyn" ovat molemmille automaattinen turn off.) En ota niin paljon itseeni, jos saan pakit pienestä hellittelystä kuin jos olisin suoraan ehdottanut seksipuuhia. (Ehkä jäävät ne nolotusnuolet ampumatta?) Yleensä mies joka tapauksessa lämpenee.

Aiemmin miestäni häiritsi tietoisuus tärppiajoista ym, sillä hän ei halunnut tehdä lasta tekemällä. En siis puhunut niistä, mutta kieltämättä hieman turhauduin, kuin otolliset päivät valuivat käyttämättömänä ohi. Mies ei ehkä alkuun edes tiennyt, miten epätodennäköistä on tulla raskaaksi niiden aikojen ulkopuolella.

Kun yritys on pitkittynyt ja monet pettymykset jo nielty, mies on yhtäkkiä ihan eri tavalla yhteistyökykyinen. Nyt olemme yhdessä etsineet ovistikusta viivaa ja koittaneet muutenkin kattaa sekstailullamme koko otollinen aika. Meillä ei voi puhua siitä, että toinen meistä olisi saalistaja ja toinen siistosori, sillä olemme yhdessä päättäneet tehdä nyt kaikkemme ennen jatkotutkimuksia. Sinänsä tämä odottelu on tuonut meitä lähemmäs toisiamme ja enemmän yhteisrintamaan koko projektin eteen.

 

Niin, kyllä tää vauvaprojekti meilläkin on täysin yhteinen projekti, että ei tässä painostuksesta ole pelkoa, kunhan pelkään projektin teknistymistä puolin jos toisinkin. Miehellä on kans kauhee vauvakuume, mutta se ei uskalla paljo puhua siitä jotta mulle ei tule niin suurena pettymyksenä jos sitä ei heti kuulukkaan. Ja jos tärppää, niin voin kuvitella että mies mua myös toppuuttelee jotta en liiaksi innostu liian aikasin. Kuulostaa tosi pessimistiseltä :ashamed: Mies oli aika yllättyny ku yks päivä juteltiin ja kerroin että päiviä on vaan muutama kuukaudessa ku voi tärpätä.

Tää on kans yhtä odotusta. Ensin odotetaan että pääsee yrittämään, sitteen odotetaan jotta pääsis odottamaan ja sitten taas odotellaan

 

Joo tuntuu olevan miehille uusi juttu noi tärppipäivät. Mun mies ei kans millään meinannu uskoa sitä, vaikka ei se väittelemään ruvennu, mutta naamasta näki että luuli mun puhuvan omiani. Ja ihmetteli vielä suuresti että miten sitten niin monilla on käyny vahinko! No siihenhän mä en osaa vastata kun ite ihmettelen samaa!

Mutta nyt kun meilläkin menos yk 4 niin kyllä huomaa että alkaa olla mieskin jo malttamaton.(Vaikka siis tiedän kyllä että ei oo pitkä aika, tuntuu vaan siltä.)

 

Taitaa olla kaikki yhtä malttamattomia. Minä testasin aamulla, kun menkat ei ole alkaneet (nyt on kiertopäivä 37/??), mutta eihän siinä mitään ollut. Mahaan on juilinut jo monta päivää ja kai ne on sitten menkkakipuja, mutta miksi mitään ei tule?? Niin, minähän ajattelin, että ne on varmaan sitten raskausoireita, kun yleensä heti kipujen ilmestyttyä alkaa myös menkat. Kuinkakohan pitkään pitää odottaa...

 

Taallahan on ollut vilkasta, mukavaa :flower: Ja Katarinaa kehottaisin ottamaan hieman rennommin tan yritysvaiheen, elamista ei tarvitse rajoittaa mitenkaan ennen kuin on virallisesti raskaana! Tietenkin tupakointi kannattaa jattaa, sen kun huhutaan huonontavan hedelmallisyytta, mutta senhan sa olit jo tehnytkin :flower: . Ja just luin, etta ennen kun raskaustesti on positiivinen, ei toukalle ole mitaan vaaraa alkoholinkaytosta, koska se ei viela siina vaiheessa ole napanuorayhteydessa aitiin, eika siis saa mitaan haitallisia aineita itseensa aidin kautta. Luonto on taman nain jarjestanyt, muutenhan ihmisia olis talla pallolla aika paljon vahemman, jos ennen raskaudesta tietamista tehdyt jutut vahingoittaisivat tulevaa vauvaa. Etta relatkaa hyvat siskot ja kaykaa Alkossa
Puhuitte tasta miesten salaisesta kasikirjasta. Joo senkun loytaisin niin tuleen tuikkaisin! meidan perheessa mies on ottanut tarkasti opikseen luvut "perheenperustamisesta puhuminen on turhaa ennen kuin tarppi kay" seka " mies on aina liian nuori isaksi". Etta silleen.
Ma taalla edelleen odottelen semmoista tatia kaymaan, ei ole nakynyt. Vatsakivutkin havisivat, jokohan sita kohta uskaltais testata? ajattelin tosin odotella ainakin perjantaihin, silloin tulee 26 pv tayteen, mikali vierasta ei nay. Janskaa.. Tietenkin saatan kuvitella koko jutun

 

Tervehdys!
Täällä on todellakin ruuhkaa...Alkoi naurattamaan,kun luin tota teidän jutusteluanne miesten käsikirjasta.Taitaapa hyvinkin löytyä meidänkin valikoimasta!Vähän sama asia,kun naisten tulee tehdä ennen kahtakymppiä lista,jossa tulee määrittää eri ikien päämäärät esim.23v.naimisiin,25v.äidiksi jne.
Mutta miehethän eivät vanhene,vaan pysyvät ikinuorina.Siksipä heidän on vaikea määrittää iät,koska esim.mennään naimisiin,tullaan isäksi jne.
Se onkin tämän naisen ja miehen ajattelun ero.Naisen tulee ohjailla miestä oikeaan suuntaa,kun hänen biologinen tarpeensa niin määrää.

Rentoutua aion todellakin,niin kauan kunnes testi näyttää plussaa.Loma kun alkaa niin aion taas nautiskella pari lasia viiniä tai siideriä iltaisin.

Voi hitsi!Olen tässä lueskellessa syönyt jo 1,5litraa kirsikoita.No,onneksi eivät ole epäterveellisiä näin iltasella nautittavaksi=)
Tänään muuten tuli postiin ne mun tilaamat raskaus/ovistestit.Aikas nopea toimitus,kun täältä netistä tilaa ja sopuhinnoissa.Täytynee hakea huomenna,et on sitten kaapissa valmiina,kun niitä tarvitaan!

 

Olipas taas valtava määrä tekstiä ilmestynyt tänne! Kivaa! Ja Piip, Postis ja Unico, teillähän alkaa testit kuumottelemaan kaapissa..njeh njeh.

Mua masentaa nää tyhmät menkat. Tosin on jo tänään melkein ohi, ehkä huomenna kokonaan pois. Eikä ollut niin karmeat kun viimeksi, en oo lipitellyt greippimehuja nyt. Mitään kipujakaan ei ollut, että oikeastaan...mitä kummaa mä tässä niistä edes valitan.

Nauratti toi teidän miesten käsikirja!! Meillä on ulkoluku suoritettu osioista: "Naimisiin mennään kun ollaan eläkkeellä" ja "Jos ylimääräistä rahaa on, sitä ei tuhlata matkoihin, vaan se sijoitetaan hyödyllisesti, esimerkiksi autoihin, moottoripyöriin ja näiden osiin." (Joo: haluan matkoille! )

Meilläkin ollaan menty ihan perusmeiningillä, ilman sen suurempia ajoituksia. Kyllä mä oon tietenkin itseäni kytännyt ja miehellekin selostanut ovistuntemuksiani, mutta en oo vielä niin pro, että olis tullut tilannetta että "Nyt heti bylsimään, solu on irti..". Koitettu vähän aktiivisemmin olla tuon otollisen viikon aikana. Tainnut vaan käydä vähän niin, että ollaan oltu liian myöhään liikkeellä kun kierto vaan lyhenee joka kuukausi..

Ehdotin eilen kun käytiin kaupassa, josko olisi hankittu ovistikkuja. Pikaisen keskustelun tulos oli, että katsotaan vielä muutama kierto, ettei hommasta vaan tulisi mitään pakkopullaa. Mutta aika positiivisesti tuo mun mielestäni on kyllä tähän projektiin suhtautunut ja kertonut olevansa valmis isäksi vaikka heti. Vaikka ei kaikkiin mut hössötyksiin lähdekään mukaan B)

 

Älkää nyt pudotko penkeiltänne mutta täällä otettiin ennenkuulumaton edistysaskel!!!!!!!! Mies antoi juuri luvan että saan lopettaa pillerit sitten kun ne loppuu eli heinäkuun lopussa!!!!!!!!! Sovimme kuitenkin ettei vielä yritetä lasta vaan ihan että saan kiertoni normalisoitua yli kymmenen vuoden pillerien käytön jälkeen eikä enää tarvii käyttää hormoneja vaan siirrymme luonnonmukaiseen ehkäisyyn. Meillä se tarkoittaa että harrastetaan seksiä varmoina päivinä ja vältetään ovisaikana. Mies pyysi ostamaan ovistestejä että varmasti tiedetään milloin on ovis! Eli meillä vähän käänteinen juttu mutta "sitkeä aivopesu" on auttanut. Yhdessä tutkittiin perhesuunnittelun sivuja ja ehkäisyasioita. Kysyin vielä kerran että miten tehdään niin mies oli sitä mieltä että pillerit voi lopettaa. Perustelin vielä asiaa sillä että kierron normalisoitumisessa voi mennä vuosikin ja sitten yrittämiseenkin aikoinaan aikaa niin että kannattaa valmistautua ajoissa!! Täällä on planeetan onnellisin nainen!!!!! Mitä ovistestejä suosittelette?!? :heart: :kieh: =)