Lähes kolmekymppiset ekakertalaiset

Itse en ole vielä ihan lähellä 30-vuoden rajaa, ikää "vasta" 26,5v. Meillä miehen kanssa sen verran erikoinen tilanne että tavattiin vasta viime syksynä ja yritetään jo nyt saada vauvelia aikaan. Aika pikaista toimintaa, mutta tuntuu vain niiiiin oikealta :) Itse käytin pitkään (aikaisemmassa suhteessa) ehkäisyrengasta mutta nyt olen ollut jo noin vuoden käyttämättä mitään. Tähän saakka olemme käyttäneet ehkäisykeinona kondomia, joten odotukset ovat korkealla =) Mä olen jotenkin pelännyt aina olevani se lapseton tapaus kaveripiiristä, aika näyttää pitääkö tämä paikkaansa :whistle: ... Tsemppiä tasapuolisesti kaikille ;)
 
Tervetuloa Katarina-81!

Mulla on kans samansuuntaista pelkoa aina välillä hiipiny ajatuksiin, kun mun KAIKKI kaverit on tullu raskaaksi ekasta tai tokasta kierrosta, ja kaikilla on jo kaks lasta, joten mun täytyy sit olla se tilastollinen lapseton... :x No toivon tietenkin että näin ei olis, mutta tosiaan välillä hiipii nuo lapsettomuustilastot ajatuksiin, vaikka ei pitäisi maalata pirua seinälle! Parempi kun ei lukis liikaa, tieto lisää tuskaa... :/

Mutta tsemppiä yritykseen sullekin, ja onnea että olet löytänyt miehen, joka on valmis perustamaan perheen ilman vuosien "harkinta-aikaa"! :heart:

Mä voin lisätä sut tonne listaan jos ilmotat kp:t ja yk kaiketi 1?
 
Tervetuloa, Katarina! Jostain syystä minäkin olen aina ajatellut, etten ehkä saisi lasta. Se voi johtua yksinkertaisesti siitä, että olen aina ollut kovin lapsirakas ja toisaalta myös yrittänyt aina varmistaa itseäni pahimman varalle, etten tipu liian korkealta.

Oli kuitenkin todella ihanaa, kun lääkäri viime kuussa totesi, että ovulaationi tapahtuvat todennäköisesti ihan normaalisti. Syksyllä pääsemme jatkotutkimuksiin, jollei onni ole lykännyt ennen sitä. Nyt olen jotenkin paljon vapautuneempi koko asiassa. Tuntuu ihanalta, kun joku muukin (siis todella sympaattinen lääkäri) välittää ja ottaa selvää asiasta.

Tässä kierrossa en ala vielä tosissani jännittämään. Ovulaation perusteella on vielä yli viikko h-hetkeen. Pitäisi saada jotenkin ajatukset pois koko aiheesta siksi aikaa!

Yksi kysymys, johon toivoisin muilta kokeuksia: Onko teillä kaikilla muillakin (tai edes joillain) ihan normaalikierrossa vihlontaa alavatsassa/nivusissa/kyljessä heti ovulaation jälkeen usean päivän ajan? Minulla sellasta tuntuu olevan, ei kovaa, joka sattuisi, mutta sellaista, joka tuntuu selvästi silloin tällöin (ehkä puolen tunnin-tunnin välein?). Se ei siis ole merkki raskaudesta, koska sitä on ollut muissakin kierroissa (paitsi niissä huimissa 60-100 päivän kierroissa, joita oli keväällä). Hassua on, etten ole sitä muka ollenkaan huomannut ennen kuin aloimme yrittää vauvaa. Nyt en pysty olemaan huomaamatta sitä, vaikka kuinka yritän, ja siksikään en saa loppukierrosta ajatuksia pois aiheesta.

Olen miettinyt pääni puhki, mistä tuollainen tunne voi johtua juuri tähän aikaan. Tiedättekö, mitä se munasolu tekee näin ovulaation jälkeen mahdolliseen kiinnittymiseen saakka? Vaeltaako se siellä munanjohtimessa vai köllötteleekö se siellä sopivassa paikassa? (Myönnetään, mielessäni mietin sille suun ja silmät ja joskus jopa aurinkolasit! B)) Joskus mietin, voisiko se olla merkki siitä, että munanjohdin olisi tukossa, ja tyypit eivät pääsisi tapaamaan toisiaan, mutta yritän poistaa mielestäni negatiiviset ajatukset siihen saakka, että lääkäri ottaa asioista selvää. Olisi siis kiva kuulla, onko kukaan tuntenut samaa!

:heart: piip
 
Tervetuloa Enna ja syvät pahoittelut keskenmenosta! Haluatko ilmoittaa, mikä kiertopäivä (kiertopäivä/kierron pituus) sulla on menossa, niin joku (vaikka minä!) voi päivittää sut tuonne listaan?
 
Ja koko ajan uutta vakea pukkaa ja me "vanhat" yritetaan kaikkemme etta paastaisiin tasta pinosta pois :LOL:
Ma odottelen tatia kylaan, positiivista on ettei viela ole tullutkaan vaikka vatsa on ollut silleen jo kipea sunnuntaista asti. Katsotaan..
Oli kiire paiva toissa ja nalkakuolema meinasi yllattaa kotiovella, nyt sitten kun sain ruokaa, jaksaa taas ajatella.
Piip,kyselit noista vatsakivuista. Mulla ei ole ollut minkaanlaisia vatsakipuja kierrossa, lukuunottamatta oviskipua yhtena paivana seka tietenkin kun tati tulee. Eli valitettavasti en osaa auttaa, eika ole kylla hajuakaan, mita noi kivut on! oletko varma, etta ne ovat gynekologisia, eivatka esim. ruoansulatusvaivoja? kysy laakarilta kun meet seuraavan kerran!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katarina-81:
Mikä ihmeen tati? :ashamed:
täti punainen, eli kuukautiset! :D

postis, toivotaan että täti älyää kiertää sut kaukaa! Sulla on nyt hyvä kiertoluku, eli toi 2, meidän pinossa kun näytetään raskautuvan siinä kierrossa eniten! =)

Piip jostain ainakin lin että jos ovis on hyvin kivulias, se voi kertoa ahtaista munanjohtimista, siis VOI kertoa... Mut en tiä sit oviksen jälkeen, tai kai se toimii niinkin päin, ja jos munasolu on hedelmöittynyt, niin kai se on sit vähän isompi viel ku pelkkä munasolu... Ja ahtaushan ei vielä tarkoita etteikö kaveri pääsis läpi kuitenkin. Olipa sekavaa selostusta taas, no toivottavasti ymmärsit!
 
Ada
Tervetuloa Katarina ja Enna! Kiva kun liitytte seuraan.

Huvittava keskustelu lapsettomuuspeloista, mä nimittäin myös arvelen kuuluvani heihin. Tilastollisesti, meitä on siis yllättävän monta tässä ketjussa, jos tällä vakavalla asialla nyt voi vähän leikitellä :snotty: .

Piip, mulla tulee ovulaation aikaan sen verran jomotusta munasarjasta, että tiedän jotain tapahtuvan, mutta se on hyvin lyhyt kestoista. En tunne munasolun matkaan kovin yksityiskohtaisesti, mutta eikös se siellä munanjohtimissa hissukseen kulje kohti kohtua. Kannattaa varmasti varmistua asiasta lääkärissä, kuten Postimestari tuossa edellä kehotti.

 
Katarina: Täti=kuukautiset. Taitaa tulla englanninkielisestä termistä "aunt flow", vaikka suomen kieleen on ehdotettu etymologiseksi juureksi Elsa Beskow'n satukirjan Täti Punaista.

Jos löydän sellaisen palstaslangiketjun, jossa on enemmänkin terminselityksiä, sivujen vilinästä, nostan sen etusivulle ja voit lukea enemmän, jos kiinnostaa.

Postimestari: Kiva, että vastasit. "Kivut" eivät kyllä oikeastaan ole kipuja, ihan vain "tuntoja". Siis ihan ältsin pieniä vihlaisuja, jotka eivät varsinaisesti satu. Siksi en ole oikeastaan ollutkaan niistä yhtään huolissani... Eivät ne välttämättä ole gynegologisia, mutta siihen viittaisi se, että ne ovat tasan samaan aikaan kierrosta. Mutta saatan asiaa kysyäkin uteliaisuudesta gyneltä.
 
Katarina-81 ja Enna tervetuloa mukaan!
Piip: ihana ajatus munasoluulla kasvot ja paistattelemassa "päivää" :) Söpöä. Mut touhon vihlomiseen en osaa sanoa, kun välillä tuntuu et jossain välissä vihloo ja välillä sit taas paljon oletettua ovista myöhemmin. öö ota noistakin selvä :)
Postimestari: mitäs jos se täti ei tuukkaan :whistle:
tilastolisesta lapsettomuudesta juttelitte. missä te niitä tilastoja oott käyneet katselemassa? Okei mä en aio mennä katsomaan, kiinnostaa vaan mikä sinne ajaa. Tottakai muakin pelottaa et entäs jos ei tuukkaan, mutta en oo vielä niitä ajatuksia päästänyt valloilleen kunnolla. Otetaan rauhassa vielä ainakin toistaiseksi se on onistunut. :whistle:
Tänne: tuhrua tuhrua, et huonolta näyttää... Mut ei toivoa saa menettää ennen kuin on pakko ...
 
Ada
[/b]Katarina, koita suojautua itsensä kyttäämiseltä - se on valtavan monimutkainen oireyhtymä ;) !

Ps. Aivan ihanan romanttinen tapa ja ajatus teillä päättää toivottaa vauva tervetulleeksi. Jos mä olisin ollut tässä omassa suhteessani yksin, niin juuri noin meilläkin olisi toimittu. Eikä se tunne, että tämä on niiiiiiin oikein ja vauva olisi niiiiiiin oikein ole muuttunut miksikään. Mutta mä olen ollut monesti yksin tuon tunteen kanssa miehen tutkiessa jotakin miesten salaista käsikirjaa, jossa on asetettu aikarajat ja normitukset kaikelle tekemiselle - yhteen muuttamisille, asuntolainoille, kihloille, avioliitoille, lapsille yms. :headwall: :headwall: :headwall: Polttakaa se kirja! Se on pelkureille!

Oho, vihainen nainen tänään ;) .
 
Ai kauhee, kun te ootte ollu ahkeria tänään! Järkyttävä määrä tekstiä.. Ihanaa!!

Tervetuloa Katarina ja Enna! Ja Katarina, oon samaa mieltä kun Taimi, että kyllä täällä oppii huomaamaan kaikki kierron vaiheet kun tarpeeksi kyttää.. :D

Postis, toivottavasti se täti ei tuukkaan kun kertaa noin kauan koputtelee!

Lapsettomuuspeloista oli puhetta. Mä oon aina ajatellut, että saan lapsen heti kun haluan ja luulin tulleeni joka kerta raskaaksi nuorempana kun vähänkin oli aihetta ja silloinkin kun ei ollutkaan.. Lähinnä jokaisen hellän hetken jälkeen kauhulla odotin, et jos ei kuukautiset alakaan, vaikka olin kumia käyttänyt... Testejäkin tein vaikka kuinka monta... Nyt tuo tuntuu todella naurettavalta... :ashamed:

Nyt pelkään, etten jostain syystä tulisikaan raskaaksi, kun ei heti ekasta napannut... Jos olen vaikka käyttänyt liian kauan pillereitä... Mulla oli myös 19-vuotiaana klamydia, jonka pelkään nyt vaikuttavan kuitenkin, vaikka mulle on sanonut gyne ettei näe mitään estettä mun raskautumiselle. (En siis ole nyt käynyt lääkärissä, mutta n. vuosi sitten keskustelin gynen kanssa tulevasta pillereiden lopetuksesta.)

Kyselin eilen äidiltänikin, että kuinka kauan meidän tekemiseen meni. Mä tulin kuulemma heti ekasta, sisko tokasta ja veljen kanssa kesti n. puoli vuotta... Mut mutsi ei syönytkään mitään pillereitä ennen yritystä.

Äh, nyt tästä tuli kauhee avautuminen. Sori. Masentaa vaan kun menkat tuli taas kuitenkin. Vaikka eihän tässä nyt vielä niin kauaa ole koitettu ja parissa ekassa kierrossa pupuiltin aika harvakseltaan. Et ei pitäis vielä heittää kirvestä kaivoon. :| Kaipa tästä taas noustaan..
 
Unohdin täysin onnitella sua Piipi79 plussasta!!!!:flower:
Tervetuloa vaan tänne uuden uutukaiset immeiset...mukavaa kun meitä on näinkin paljon!

Vai että lapsettomuuspelko tänään aiheena...hmm...toki olen itsekin miettinyt asiaa,mutta toivon ettei näin ikinä kävisi.Olen joskus miehelleni sanonut,että jos emme saa omaa lasta,niin miksi emme voisi rakastaa jonkun toisen lasta?!?Kyllä mulla rakkautta hänellekin riittäisi,vaikka ei oma olisikaan tai sitten meille tulee liuta eläinvauvoja:LOL:

Tottahan on ettei koskaan voi tietää saako lapsia vai ei...voi olla,ettei kummastakaan osapuolesta löydy mitään vikaa lapsettomuuteen.Mun yksi kaveri kärsi kauan silloisen miehensä kanssa lapsettomuudesta ja mitään vikaa ei löytynyt.Sitten kun erosivat ja hän alkoi olemaan toisen miehen kanssa,tuloksia syntyi heti.Outoa!Ne on näitä luonnonlakeja,mitä voi ihmetellä.Kaverini vaan sanoi,että taisi olla joku isompi tahto päättämässä tuosta asiasta,jos ei kaksi täysin tervettä voi saada keskenään lapsia.Silloin heille ei ole tarkoitettu yhteistä jälkikasvua!!!
 
Unico, en nyt osaa mitään nettisivuja sanoa missä tilastoja olis, ite oon ihan vuosien varrella lukenu aiheesta useita artikkeleja naistenlehdistä. Lapsettomuusaiheisia artikkeleja ja haastatteluja on niissä aika useinkin, kun on nykyään yhä yleisempi vaiva... :| Mutta ei mietitä sitä!

Tässäkin pinossa on plussia tulu vaikka aletaan olla jo "ikäihmisiä!" :LOL: :LOL:

Ja muuten, kurkkasin tonne 2-kymppisten pinoon, niin siellä oli enemmän pitempään yrittäneitä kuin meidän pinossa, eli ei se ikä kaikkea ratkaise, vaikka sitäkin niissä riivatun naistenlehdissä aina jauhetaan! ;) Mun täytyy muuten lopettaa Annan tilaus... :whistle:

Hemuli79, mä olen kuullut että joidenkin parien munasolut ja siittiöt saattaa vaan jostain syystä hylkiä toisiaan, ja siksi tuloksia ei synny yhdessä! Aika uskomatonta, mutta mä tiedän kans pari naista joilla vuosien yritys ei tuonu tulosta, mutta sit ku mies vaihtu niin jo tuli tärppi! En tiedä kävivätkö hoitoja tms. läpi, kun en niin hyvin tunne ko. tapauksia.
 
moikka taas!
Makin olen tanaan aktiivi ja kirjoitan toisen kerran. Kiitos teille tasta "mitas jos tati ei tuukkaan" -kannustuksesta :heart: En uskalla olla viela niin positiivinen, vaikka pieni toivonkipina onkin. Tati tulee mikali toisin ei todisteta =)
Olette keskustelleet taalla lapsettomuudesta: ma ajattelin kuten Kvart Over aiemmin, eli ekasta kerrasta tuun raskaaksi ja kaikki sujuu helposti. Etta naa kaikki lapsettomuushuolet ja -hoidot on "niiden muiden" ongelma, ja meilla sujuu kaikki hyvin. Mut nyt, vaikka takana on vasta pari kuukautta yritysta, hiipiikiin mieleen pelko, et mitas jos sittenkin kuulunkin niihin, joilla ei lapsensaanti onnistu/tarvitsee hoitoja? Ajatuskin hirvittaa, kun olen kuitenkin viela niin alkuvaiheessa, etten ole edes ajatellut et mitas jos ei onnistukaan, et mita ma haluan. Haluanko hoitoja vai mita? onpas taa nyt filosofista tanaan. Tosin taalla ei taida talla hetkella olla ketaan, joka olis yrittanyt vuottakaan? eli periaatteessahan meilla ei viela pitais olla mitaan huolia, mut taitaa monella on naa samat ajatukset mielessa kun mulla.
mutta nyt meidan taytyy piristya ja jatkaa heilumista lakanoiden valissa B)
Kylla sa katarina viela opit tietamaan yhta sun toistakin itsestasi kun olet nyt liittynyt meihin neuroottisiin itsensatarkkailijoihin :LOL: kohta tiedat kaikki mahdolliset termit ja olet raskaana (ainakin omasta mielestasi) joka kuukausi viikkoa ennen menkkoja ja teet kymmenia raskaustesteja heti kun LUULET etta olet raskaana ja etta testi EHKA voi nayttaa plussaa :LOL:
eli viela kerran tervetuloa :flower:
 
Moikka! Tänään tultiin mökiltä jossa lomailtiin perjantaista asti! Ihana olla siellä hiljaisuudesa hyttysten keskellä! Kellookaan ei tarvii siellä vilkuilla vaan mennä nukkumaan ja herätä silloin kun siltä tuntuu!!! Lauantain juhlittiin kaverin kolmekymppisiä. Ihmettelinkin aluksi Ada että mitä ihmettä mut olitkin korjannu! ONNEA PIIPI!
 
Ada, toi miesten salainen käsikirja on tuttu mullekin, mutta koska se on salainen, en löydä sitä, enkä voi siis polttaa sitä. Siinä kirjassa on kuulemma myös luvut "Kaikki mitä sinun täytyy tietää itsesi ulkoistamiseksi vauvakuumeesta" ja "Miten voit sivuuttaa tunteistasi puhumisen". Lisäksi kirjassa on julkaistu mieheni kirjoittama artikkeli "Avioliittoon ei tarvitse hosua", hän on siitä kovin ylpeä.

Tilastollinen lapsettomuus: Olen kuullut, että jopa 10 % suomalaisista (vai länsimaisista?) tarvitsisi apua vauvan alkuun saamiseksi, ja koska nuo kaikki 10 % eivät luonnollisestikaan pariudu keskenään, ongelmia on vielä suuremmalla prosenttiosuudella pareista. Mutta tuo tieto on vanhentunutta ja taitaa siis sisältää nekin ihmiset, jotka kuitenkin lääketieteen keinoin saavat lapsen.

Minulla ehkä vaikein päätös asiassa on, lähtisimmekö tarvittaessa lapsettomuushoitoihin vai asettuisimmeko suoraan adoptiojonoon, jossa saa usein odottaa pitkään. Olen ehtinyt jo tutkailemaan adoptioasioita, ja luulen, että kävisimme ainakin adoptioneuvonnassa ennen kuin päättäisimme asiaa. Mutta syksyllä meidän mahiksia tutkitaan lisää, ja ehkä näitä asioita tarvitsee ajatella kunnolla vasta sitten.

Hyvää yötä!

:heart: piip
 

Yhteistyössä