Joyan parempi mieli jo? :hug: Onneksi täältä saa aina vertaistukea. Melkoista vuoristorataa kyllä tää kuumeilijan elämä, mutta onneksi pohjalta aina noustaan. Jännä tosiaan, miten sitä ovikseen mennessä saa aina sen taistelutahdon päälle, oisko hormoneilla siihenkin jokin osa...
Clado, sanos muuta, mustakin laparoskopia kuulosti ennalta ihan kamalalta, mut jotenkin sain psyykattua itseni ihan ylirauhalliseks leikkausaamuun mennessä. Eivät antaneet edes esilääkitystä, en tiedä unohtivatko, vai näytinkö siltä, että olin sen saanut jo kun röhnötin odotushuoneen tuolissa tylsistyneen näköisenä.
Uskalsin eilen poistaa nuo haavalaput. Ne on tosiaan ihan navasta menneet sisään, ja sitten alhaalla karvoituksen rajassa on oltu. Niistä siis ei jää mitään näkyvää. Sitten on vielä tuo kolmas vasemmalla sivulla, mutta ei siitäkään varmaan mitään isoa arpea jää. Haavat on noin puoli senttiä ja kiinni yhdellä itsestään sulavalla tikillä. Kissakin on tehnyt mulle pahempaa jälkeä kun sen pesusta neuvotellaan. (mitäs ripuloi aina kuljetuskoppiinsa)
Toissa yönä vielä heräsin joka kerta kun käännyin ja muutenkin nukuin vain muutaman tunnin kun ei väsyttänyt. Edes päikkäreitä en ole leikkauksen jälkeen nukkunut kun olen ollut niin pirteä. Olisko jokin adrenaliinipiikki joka nyt on laskenut, sillä viime yönä nukuinkin suvereenisti yhdeksän tuntia putkeen heräämättä edes siihen, kun miehellä kuuden aikaan soi kello töihin. Seiskalta heräsin ja säikähdin, kun mies ei ollutkaan vieressä, mutta kelloon vilkaisu kertoi syyn. Sitten nukuin vielä neljä tuntia ilman katkoja, ja olisin nukkunut pidempäänkin, mutta koira pyysi ulos. Hätä sillä olikin, kun 13h joutunut pidättämään.. Minä kun miehelle illalla sanoin, että voin sen aamulla käyttää, kun ei tullut mieleenkään, että noin hyvin ja pitkään nukuttais! Tarkoitus oli silloin seiskaltakin vain vähän torkahtaa.
Näin. Että jos jollain teistä tulee laparoskopia eteen, niin itse toimenpidettä ei todellakaan tarvitse yhtään pelätä.
Nyt pitäis saada aikaiseksi puhuttua miehen kanssa tästä lisääntymistauosta. Pelottaa vaan mitä se sanoo, ja että siitä seuraa sitten itkupotkuraivari. Ehkä juotan ja syötän sen hyvin viikonloppuna, ja otan sitten puheeksi. Lääkärikin katsoi mua silmät pyöreenä kun sanoin, että ollaan ajateltu taukoa häihin saakka. :ashamed:
Danuli, sitä mäkin pelkäsin, että putket olis tukossa. Varsinkin kun exä aikanaan kaiken muun paskan lisäks tartutti muhun klamydian, ja sehän on oikein omiaan tekemään tuhoja munatorvissa. Sit noista menkkakivuista päättelin, et sisuskalut vois olla vaikka millasessa solmussa, mutta kuulemma tosi pienetkin pesäkkeet voi aiheuttaa kovia kipuja. Oon vaan niin huojentunut, että mistään sellasesta ei ollut kyse..
Katinka, sympatiat sinnekin, meil on kans menossa töissä huonejärjestelyt uusiksi, kun yks kolmen hengen huone tarvitaan muuhun käyttöön, ja nää kolme työntekijää sitten pitää survoa kahteen isompaan huoneeseen, jotka on jo melko täynnä. Onneks mun ei tarvitse muuttaa, mutta varmaan uus kämppis on luvassa vuoden alussa.
Siis mitä, onks kello jo KAKS? Mihin tää päivä on sujahtanut? Ai niin, mua nukutti...