Plääh, miksi miehen pitää olla väsynyt ja haluton juuri ovulaatiopäivänä? Itse se ensin toissailtana ja eilen päivällä sanoi että panettaa, ja sit kun sais, niin ei kelpaakaan! Toisaalta, itsepä olin taas kiree kun panikoin ovista, ja vaikken koko hommasta mitään puhunutkaan, niin varmaan onnistuin esittämään asian jotenkin painostavasti myös miehelle.
Ehkä tänäänkään vielä ei olis liian myöhäistä, edelleen on nipistelyjä. Toisaalta yritän ajatella, ettei yks kierto mitään tee, ja jos tässä nyt itsekin on vähän toipilas vielä, niin ehkä mies varoo sitäkin.
Otatteko te muut itseenne jos mies torjuu? Todella turhaa ja typerää, mutta mulle tuli heti ruma ja tyhmä olo etenkin, kun edellisestä kerrasta on jo kolme viikkoa aikaa. KOLME! Eikä siltikään kelpaa. En vaan ole tottunut tämmöiseen, että on muka olemassa hetkiä, että miestä ei huvita. Tähän mieheen saakka olen kuvitellut, että niillä on jo geeneissä kirjoitettu, että huvittaa aina, mitä enemmän, sen parempi. Höh, minua on huijattu.
Sipsunen, ihania uutisia! Paljon onnea!
Clado, mä en jotenkin ole suostunut itselleni myöntämään, että oltaisiin mitenkään virallisesti lapsettomia. Kuka tyhmä senkin on päättänyt, että vuoden yrittämisen jälkeen olis lapseton. Siinä on max 12 yk:ta, eikä kellään voi edes mennä kaikki yk:t nappiin, ja monilla kierron tasaantumiseenkin menee jo sen puoli vuotta. Itsellä ekalla vuodella vois karkeesti arvioida, että ehkä neljä yk:ta meni edes sinne päin, kun puol vuotta ensin arvottiin kierron pituuksia. Sehän ei ole vielä mitään.
Nyt varsinkin laparoskopian jälkeen olen ihan poikeuksellisen innokas ja toiveikas, ihan varmasti meillä pian onnistuu! Ja kaikilla muilla myös. Ehkä tää mun optimismi johtuu osin myös siitä, että kukaan muu ei ole meistä sitä sanaa käyttänyt, enkä mä pelkkää asian tutkimista vielä osaa pitää minään tuomiona. Puolen vuoden päästä varmaan taas alkaa epätoivo hiipiä, ehkä ajoittain aiemminkin. Ajattelin aloittaa jopa yk-laskurin alusta. Ens kierto on yk 1 jälkeen laparoskopian.
Tää kierto nyt ehkä harjoitellaan, tai sitten ei. Tais mennä kiville jo, ihan sama.
Katinka siis on kertoillut jo yrittämisestä, ja
Sharonakin paljastui remppareiskalle vahingossa
Joku muukin on varmasti ollut asiasta avoimempi. Mä olen harkinnut, että pitäiskö tulla ulos kaapista, mutta ehkä odottelen häihin saakka, kun silloin se pahin kysely varmaan alkaa, ja luultavasti helpotan kaikkien elämää olemalla asiasta rehellinen. Eihän tässä kuitenkaan mitään hävettävää ole. Ehkä olen siksikin halunnut pitää asiaa salassa, kun kerran ei naimisissa olla, ja joku 1800-luvulla elävä saattaisi vaikka paheksua.
Uh, mulla menee nyt puol päivää kun haluaisin kaikille kommentoida jotain positiivista, mutta nyt ei ole aikaa, joten tsemppiä ja plussatuulia kaikille! Vielä me onnistutaan jokainen!