H
Henk.koht.avustaja
Vieras
Teen töitä henkilökohtaisena avustajana kokopäiväisesti ja työ on vakituinen. Teen pelkkiä aamuvuoroja arkisin aina puolison ollessa töissä. Työ on fyysisesti kevyttä ja paljon on aikaa tehdä omiakin juttuja esim. lukea kirjaa.
Olen tehnyt tätä työtä melkein kaksi vuotta ja tiesin jo melko pian työn aloittaessani, että en tule tekemään tätä useita vuosia. Avustettavan puoliso on mukava ja avustettavakin osaa olla mukava, mutta osaa olla myös erittäin vaikea. En nyt ala tarkemmin erittelemään asioita mitkä tässä työssä hiertää, mutta niitä on useita. Viime viikolla vain tuli sellainen tilanne, että nyt tuntuu menevän kuppi pian nurin.
Olen koulutukseltani lähihoitaja ja otin avustajan työn vastaan koska oli kuitenkin vakituinen ja täydet työtunnit. Lähihoitajana olen tehnyt useamman vuoden sijaisuuksia eri paikoissa ja aina jäänyt nuolemaan näppejä kun vakituisia paikkoja on ollut auki. Eihän sitä nyt tietenkään haluta luopua hätävarasta ottamalla hänet vakituiseksi.
Nyt töissä tapahtuneen takia olen alkanut taas etsiä lähihoitajan töitä, mutta juuri nyt ei ole vakituisia paikkoja auki. Haen kyllä heti sellaista kun vain tulee auki. Kolmivuorotyö vanhustyössä on fyysisesti raskasta, mutta siellä ei sentään ole yksin hoidettavan ja tämän joidenkin vaikeiden sukulaisten kanssa. On taustatukea eikä ole yksin tuulimyllyjä vastaan.
Irtisanoutua en voi koska sitten tulee karenssi eikä meidän talous kestäisi sellaista. Eikä tarvitse tulla tähän sanomaan vaitolovelvollisuudesta koska tästä ei voi tunnistaa ketään. Olen joitakin tietoja muuttanut ettei tunnisteta, mutta pääpointti eli mun työhön vittuuntuminen tuli varmasti esille.
Olen tehnyt tätä työtä melkein kaksi vuotta ja tiesin jo melko pian työn aloittaessani, että en tule tekemään tätä useita vuosia. Avustettavan puoliso on mukava ja avustettavakin osaa olla mukava, mutta osaa olla myös erittäin vaikea. En nyt ala tarkemmin erittelemään asioita mitkä tässä työssä hiertää, mutta niitä on useita. Viime viikolla vain tuli sellainen tilanne, että nyt tuntuu menevän kuppi pian nurin.
Olen koulutukseltani lähihoitaja ja otin avustajan työn vastaan koska oli kuitenkin vakituinen ja täydet työtunnit. Lähihoitajana olen tehnyt useamman vuoden sijaisuuksia eri paikoissa ja aina jäänyt nuolemaan näppejä kun vakituisia paikkoja on ollut auki. Eihän sitä nyt tietenkään haluta luopua hätävarasta ottamalla hänet vakituiseksi.
Nyt töissä tapahtuneen takia olen alkanut taas etsiä lähihoitajan töitä, mutta juuri nyt ei ole vakituisia paikkoja auki. Haen kyllä heti sellaista kun vain tulee auki. Kolmivuorotyö vanhustyössä on fyysisesti raskasta, mutta siellä ei sentään ole yksin hoidettavan ja tämän joidenkin vaikeiden sukulaisten kanssa. On taustatukea eikä ole yksin tuulimyllyjä vastaan.
Irtisanoutua en voi koska sitten tulee karenssi eikä meidän talous kestäisi sellaista. Eikä tarvitse tulla tähän sanomaan vaitolovelvollisuudesta koska tästä ei voi tunnistaa ketään. Olen joitakin tietoja muuttanut ettei tunnisteta, mutta pääpointti eli mun työhön vittuuntuminen tuli varmasti esille.
