Voisin kuvitella että aasialaista naista haluavat tykkäävät naisesta, jossa on minimaalisen vähän särmää. Kuin sileäksi höylätyssä, viilatussa ja hiotussa laudassa.
Itsestänikin he ovat kyllä kauniita, mutta pykälän kaksi enemmän toivoisin särmää eli omaa "vahvaa" luonnetta. Ongelmani on, että Suomessa naisilla on _joko_ liikaa _tai_ liian vähän särmää ja useimmiten sitä on liikaa.
Maailmankuva on liian kaksijakoinen monella naisella, näin epäilen syyksi tähän. En mielestäni liiottele, jos sanon feminismistä tulleen suomalaisnaisen identiteetin perusta - mitä se ei ollut vielä 1990-luvun alussa.
Mitäköhän lie tapahtunut kun hän on kovasti kuivunut ja jotenkin "kovettunut". Elastisuus on hävinnyt ja särmää on tullut tilalle liian paljon. 
)
