~~kuumia aaltoja~~ "so what"

Hei!
Kastehelmi kiitos kysymästä Ei onneksi sadetta ole meillä täällä näkynyt. Ilma on vieläkin mitä mahtavin ja aurinko paistaa. Retkellä paistettiin makkarat, käytiin lähteellä ym.. Kuviakin taasen sain otettua Kyllä se niin tuo mieli lepää luonnon helmassa :heart:
Toivon teillekin sinne aurinkoista ja lämpöistä ilmaa :kiss:
ja saa sitä laiska välillä ollakin ja hyvä onkin välillä akkujaan ladata tekemättä mitään sen kummosempaa

Uudilla tosiaan kuulostaa kivalta asuin alue. Siinä tosiaan saa nauttia luonnosta ja luonnon eläimistä. Lintujen eloa ihana seurata
Terrier ja Kastehelmi kiitos, kun otitte kantaa kysymykseeni sekafloorasta
en ole siihen mitään kuuria aloitellut, eikä edelleenkään mitään vaivoja ole.

Tervetuloa minunkin puolestani uusille! kun olin unohtanut teidät tervetulleeksi toivottaa ed viesteissäni. Anteeksi.

 

Heipparallaa kaikille!

Tänne on ehtinyt tulla monilta piiitkiä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Huomaan olevani hirmuisen huono kommentoimaan viestejä, kun niitä kertyy pitkä rivi ilman että välillä käyn lukemassa tai keskustelussa mukana... Anteeksi siis vähäinen kommentointi. Tarkkaa kyllä luen kaikkien kirjoitukset ja olen hengessä mukana vaikkei tekstiä tulisikaan.

Uudin kotimaisemia ovat jo monet ihastelleet ja samaan kuoroon liityn minäkin. Olisi ihanaa asua niin, että koti-ikkunasta tai pihasta näkyisi vettä. Vesimaisema on joka päivä ja joka säässä vähän erilainen ja vesi elementtinä on todella rauhoittava. Onnekseni saan nytkin asua lähellä vettä, ja melkein aina luontoon lähteissä suuntaan veden äärelle. Tänäänkin pakkasin aamulla eväät mukaan reppuun ja lähdin koiran kanssa metsäretkelle ja puolukoita poimimaan. Luonnossa mieli todella lepää, ihan niinkuin Pieni Tähtönen tuossa edellisessä viestissään toteaa

Parisuhdeasioista ovat monet kirjoitelleet. Niihin asioihin taitavatkin herkästi liittyä niin elämän suurimmat ilot, kuin monesti vaikeimmat kysymyksetkin. Terrier kommentoi avioliiton kestävyyden yhdeksi neuvoksi sitä, ettei tahdo rakastua muihin. Tästä esitän ilmoille kysymyksen yleisellä tasolla, kaikille halukkaille purtavaksi: onko rakastuminen tahdon asia? Voiko tai pitääkö ihmisen voida hallita tunteitaan? Suhteessa oleminen on toki aina myös valintakysymys ja tahdon asia, mutta rakastaminen ei minusta ole tahdosta kiinni, vaan jotain, joka elää omaa elämäänsä ilman että voimme siihen loppujen lopuksi hirmuisesti vaikuttaa.

Katraalleen sunnuntai-illan ruokaa uunissa kypsyttelevä
Santra

 

Suhmuransantra odotinkin, että joku ottaa esiin tuon tahdon rakastua. Siksi vähän provokatiivisesti sen heitinkin Mutta minä en ole koskaan kokenut niin jalat alta vievää rakastumista, ettei järki olisi ollut mukana. Enemmänkin kyse on ollut siitä, että olenko antanut ajatukseni jäädä tähän kiehtovaan ihmiseen ja antanut näin tilaa rakastumiselle. Mutta siis ensimmäiset ajatukset siihen suuntaan ovat kohdallani olleet ikään kuin luvanvaraisia.

Kertokaa muunlaisista kokemuksista. Onko rakkaus iskenyt täysillä ilman, että olisi mahdollista tai kenties halua vastustaa sitä.

 

Pakko vastata hyvin nopsaan tähän rakastumisasiaan...SE rakkaus voi iskeä ihan odottomatta ja täysillä vasten kasvoja: koin ihan mielettömän rakastumisen heti eroni jälkeen, vaikka oli itselleni vannonut, että nyt olen yksin. Vuoden sitä hurmaa kesti ja elin täysin ilmassa; vieläkin joskus mietin sitä tunnetta, että huh ! Se oli kyllä mahtavaa, niin kauan kuin kesti...Tämä rakkauden kohde sitten jätti minut kuin nallin kalliolle vuoden päästä, täysin odottamatta. Siinäpä sitten menikin toinen vuosi itseä kootessa ja vähitellen aloin uskomaan, että tämäkin piti kokea.
Asian käsittelemistä helpotti sitten aikanaan se, kun sain selville, että koko vuoden ajan hänellä oli ollut myös muita naisia. Ja minähän en kyllä kakkoseksi ala; paitsi tuossa rakkaudentuskassani olisin kait alkanut siihenkin....Piti käydä sitten niin, että tapasimme vuoden päästä vielä ja yritin jopa antaa anteeksi ja aloitella suhdetta uudelleen, mutta eihän siitä mitään tullut; minun luottamus oli petetty.
Nyt elän hyvässä parisuhteessa ja rakastan miestäni ja rakastuin häneen lähes ensi silmäyksellä ja rakkaus on kestänyt ja hän myös rakastaa minua; intohimoakin on ja rakkaus on hyvää:heart: mutta pakko sanoa, että tuo kertomani rakastumiseni vei jalat alta koko vuodeksi ja elin jossain pilvissä ihan koko ajan. En kuitenkaan missään nimessä kaipaa sitä aikaa...
Tämä nykyinen suhde on hyvä ja toimiva ja voin sanoa päivittäin rakastavani miestäni ja kuulen sitä myös.
Tälläinen viesti oli pakko kiireesti väsätä,
innolla odotan muiden kertomuksia=)

 

Kiva rakastumiskeskustelu Santra, Luulenpa, että jonkinlainen "tilaus" kuitenkin pitää olla, ennen kuin rakastuminen iskee. Esim. eron jälkeenhän sitä on äärimmäisen herkässä ja haavoittuvassa tilassa, ja yksinäisyydentunne varsinkin pitkän parisuhteen jälkeen voi olla valtava. Toisin sanoen vahva tilaus ja tila rakastumiselle olemassa, vaikkei järjen tasolla tahtoisi, kuten paulannakin kertoi. Jos parisuhteessa jokin mättää, olipa se sitten vaikka väliaikainen etäinen kausi (joita jokaisessa pitkässä suhteessa on, luulisin näin) "tilaus" rakastumiselle johonkin toiseen voi myös olla olemassa, JOS sen itselleen sallii. On eri asia kokea ihastumisen tunteita johonkin toiseen ihmiseen, kuin sallia se, että lähtee tunnetta ruokkimaan... eli Terrierin kanssa olen kyllä samoilla linjoilla tässä

Eli jos todella on suhteeseen sitoutunut, en usko, että mikään oman vaikutusvallan ulkopuolelta iskevä äkkirakastuminen toiseen on vaarana. Eri asia on, että itsekin tiedän naisia, jotka ovat esim. väkivaltaisesta parisuhteesta pelastautuneet pois rakastumalla johonkin toiseen. Eli hyvä asia tosin usein suhde ei kyllä ole kestänyt, mutta ainakin on päässyt huonosta liitosta eroon.

No, mutta näin siis itse ajattelen. Mielelläni kuitenkin kuuntelen, jos jollakin on toisenlaista kerrottavaa!

 

Heipsutirallaa kaikki siskot:wave:

Ihanaa rakastumiskeskustelua ootte käyneet! Otanpa osaa... Ekaks tulee mieleen nuo nuoruus-ajat, kuinka hankalaa se rakastumis-homma oli, ainakin niin, että joku ois rakastunut minuun:ashamed:! Olin useinkin se, joka oli kaikkien mielestä tosi hyvä tyyppi, hauskaa seuraa ja ihanteellinen "olkapää", jolle purkaa edellisien suhteiden ongelmat.. Kun olin itsekseen, ei ketään potentiaalista seurusteluehdokasta tullut vastaan, ja jos kävi niin, että joku kiinnostu musta, niin eiköhän jo hetkessä ois ollut useampiakin halukkaita, melkein jonoksi asti! Tasapainoa ei ollut; se oli joko tai... Ekan kerran seurustelin 16-v;na, ja jos joku uskoo ensirakkauteen, niin mulle se tapahtui! Se oli nuoruuden huumaa, ja päättyi aikas pikaseen, mutta sittemmin tapailtiin enemmän aikuisenakin, ja oli ihana tyyppi ja hyvä fiilis. Aika ja olosuhteet erotti meidät, ja siltikin, kun n.7 vuotta sitten vahingossa hänet näin, ja juteltiin, niin meni jalat alta ja yöunet hetkeksi... Ymmärsin sen, että jotkut nuoruudenparit voi vielä vuosikymmentenkin jälkeen löytää toisensa:heart:!Mutta mutta..Tahtomisesta ja rakastumisesta; Kastista peesaan tässä; itse aika pitkälle antaa oikeutuksen rakastumiseen.. Kun on otollinen hetki, sitä etsii/ suo itselleen syyn tai tilaisuuden rakastumiseen.. Kuitenkin, kuten jo aiemmin ollaan juteltu, niin mun aatos on se, että kyse on tahtomisesta! Jos suhde on persiillään ollut jo pitemmän aikaa, tai on väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä tms,niin tilanne on eri, mutta itse aattelen, tosi ikävänä ihmisenä, että EN hyväksy rinnakkaissuhdetta tai pettämistä, tai edes uutta suhdetta, ennekuin se ongelmallinen suhde on hoidettu alta pois.. Samaan aikaan ei voi rakastaa kahta, eihän? Siis puolisoa ja jotakin toista..

Mä oon myös ollut itse kihloissa aiemmin, kun tapasin nykyisen rakkaani..Ja se suhde oli jotakin niin älytöntä, etten voi tajuta, miten siinä pysyin n.3 vuotta ja kestin kaiken kaameuden; hän petti, hakkasi ja harrasti kaikkea mahdollista henkistä väkivaltaa..Mä olin 18 ja hän 23, kun siihen suhteeseen lähdin, nuoruuden uhosta ja innosta! Vuosia kului muutama, ja ystäväni tajusivat jo ennen mua, ettei se juttu voi toimia.. Sitten, kun kerran lähdin "radalle", tapasin nykyisen mieheni, ja se oli siinä! Oli hitsin helppoa heittää hyvästit sille pa*ka-suhteelle, ja lähteä kokonaan.. Mulla oli jo aiemmin se tilanne, että olin muuttanut omaan kämppään ja ottanut pesäeroa, mutta aina tuli palattua sen yhen kainaloon, kunnes tuo rakkaani valaisi mut, ja tiesin, etten ikinä enää palaa hakattavaksi. Ja se päätös on pitänyt, olen vain kerran vahingossa törmännyt tuohon exääni, ja silloin mulla oli 3v ja 2kk lapset vaunuissa, ja hän oli kovin kaihoissaan, kun me erosimme.. Siitäkin tapaamisesta on jo lähes 20 vuotta, mutta siltikin joskus näen painajaisia, että olen tuon ihmisen armoilla..Kammottavia unia, hui
.

Taas mulla jää juttu kesken, kun kuopukselle lähden iltasatua lukemaan..

Palaamme astialle, laittakaa mielipiteitänne tulemaan...

Lillukka

 

Isoäitini, 95 vuotta, lähti tästä maallisesta elämästä pari viikkoa sitten. Meillä oli muistotilaisuus lauantaina.

Kun kuolema tulee tuossa vaiheessa, sen ei pitäisi yllättää ketään. Silti se tuli yllätyksenä, kun aikaa ei kuitenkaan ennalta tiennyt kukaan. Tiesikö mummo itse - en tiedä. Enkä tiedä, millainen oli hänen viimeinen aamunsa, lattialle tuupertuneena hänet löydettiin omasta huoneestaan.

Mummo oli jo pari vuotta toivonut pääsevänsä täältä. Minä pelkäsin, että jonkun meistä jälkipolvista tulee vuoro ennen häntä. Mummon lapsista vanhin on yli seitsemänkymppinen ja huonossa kunnossa, meitä lapsenlapsiakin on monta jo viisissäkymmenissä - eikä elämästä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Mutta siitä olen varma, että omasta lapsesta luopumisen tuska olisi karmea, vaikka lapsikin alkaisi jo olla vanhus. Onneksi mummo säästyi tältä.

Mummoa on kyllä ikävä, vaikka luopumista on toki tehty jo monta vuotta. Mutta huomaan ikävöiväni lapsuuttani - miten mummon luona oli kesä, aurinkoista ja lämmintä, monta kissaa, kiireetön olo ja mansikkamaa, jossa hassu linnunpelätin. Näitä en saisi takaisin enää, vaikka mummo eläisikin.

 

Heips taasen.

Tevetuloa Paulanna tännekin palstalle. Onnea tulevaan ja kiitokset onnitteluista. Katsoin sen Seitsämäs taivas ohjelman ja joku aika sitten oli hesarin kuukausiliittessä juttu kyseistä miehestä. On aikamoinen tarina, varmaan tuo kirja mielenkiintoinen.

Kastehelmi, kun luin juttuasi tuosta omasta menneisyydestäsi löysin siitä monta samanlaista kohtaa kuin omasta ex-suhteesta, tosin itse en kaipaa siihen suhteeseen ollenkaan, en edes halua kuulla mitään koko ihmisestä.

Uudi, mäkin tykkään Lapista ihan hirveesti, aina kun menee sinne ja näkee ne tunturit tulee niin hyvä fiilis että en osaa sitä sanoiksi pukea. Olen myös luontoihminen ja tykkään mökkieillä kovasti.

Lilleriina, toivottavasti nyt löydät mieleisen sohvan, se on tosiaan iso päätös että sitä jaksaa kattella kauemminkin.

Vietin ihanan viikonlopun mökillä kahden sisarukseni kanssa, kolmaskin sisko löytyy, mutta ei päässyt nyt. Oltiin siellä kaksistaan vauvan kanssa. On niin ihanaa viettää aikaa siskojen kanssa. Tänään piti sieneekin mennä mutta eihän sinne voinut kun satoi ihan kaatamalla.

Liikunnasta vielä että minulle on tuo liikunta kyllä tosi tärkeä ja rakas urheilulajini on salibandy. Nyt vielä pitää ottaa vauva mukaan kun täysimetyksellä on mutta ihana on ollut palata sitä taas pelaamaan.

Riegel, osanottoni mummosi menetyksestä.

Rakastumisesta vielä, että mulle kävi tosiaan niin että ollessani tässä väkivaltiasessa suhteessa tapaisin tämän nykyisen. Vanha suhde oli jo tullut tiensä päähän ja mitään rakkautta minulla ei enää ollut moneen vuoteen. Mutta siis kun rakastuin "nyksääni" en alkanut pitämään salasuhdetta vaan aluksi pidettiin yhteyttä sähkiksellä tms (asuttiin eri kaupungeissa silloin) niin tosiaan meni 1,5 kuukautta tapaamisesta kunnes jo asuin omassa kämpässäni ja alettiin seurustelemaan. Mietin silloin että jos uusi suhde ei sittenkään toimi niin pääsin ainakin kamalasta suhteesta pois. Aluksi kun tavattiin vain viikonloppuisin niin pystyin "rauhassa" ruotimaan itsekseni vanhaa suhdetta joka vei mut siis kamalaan tilaan (mm. paniikkikohtauksia). Olin tosi tarkka siitä etten vienyt vanhan suhteen asioita uuteen (toki tilanteestani kerroin jne) ja tässä ollaan. :heart:

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

 

Pikaiset huomenet!

Osanottoni Rigel! :heart:

Kastehelmi, kun luin juttuasi tuosta omasta menneisyydestäsi löysin siitä monta samanlaista kohtaa kuin omasta ex-suhteesta, tosin itse en kaipaa siihen suhteeseen ollenkaan, en edes halua kuulla mitään koko ihmisestä.

Tätä oli pakko tulla kommentoimaan vaikka kova kiire EN TOSIAAN KAIPAA TAKAISIN TUOHON SUHTEESEEN!!!!!!!! EN IKUNA, KUUNA KULLANVALKEANA. En siis edes missään kohtaan silloin eron jälkeisenä raskaana vuotena, kun olin todella yksin ja masentunut. Mutta takaisin EN kaivannut! Puhuin vain tietynlaisen jännitteen kaipuusta JOSKUS HEIKKOINA HETKINÄ ja silloinkin kuten sanottuna kiskaisen itseni nopeasti takaisin todellisuuteen.

Voimia viikkoon! :heart:

 

Hyvää huomenta

Rigel Osanottoni :hug:

Minullakin on kokemusta suhteesta joka oli väkivaltainen. Takaisin en senttiäkään ikinä kaivannut, ihan pahaa tekee muistella.
Kokemusta on myös rakastumisesta, juuri kuin jalat alta tyylisestä. Tämä rakkaus tuli noin vuosi exän jälkeen ja ennen nykyistä miestäni. Hän oli huomattavasti minua vanhempi ja vei sydämeni täysin mukanaan.. Sitten hän vaan lähti, mitään ei selittänyt.
Surun murtamana kokosin itseäni ja muutaman kk päästä siitä löysin mieheni :heart: ja elämämme taival alkoi yhdessä.
Myönnän kyllä, että ehkä liian äkkiä tapasin nykyisen mieheni, sillä tunteita oli sitä vanhempaa miestä kohtaan hänen jättämisensä jälkeenkin. Hyvin meillä silti mieheni kanssa elämä alkoi, rakkaudella ja jännityksellä, perhosia mahassa-tyylillä :heart: Miestäni rakastan silti kaikkein eniten.

Näiden vauva vuosien saatossa kukkani (siis kehoni) hieman sammunut miehelleni ja herättelin eilen illalla mun kroppaani/ tunne puoltani eloon mieheni kera ja kyllä! nautin pitkästä aikaa kunnolla mieheni seurasta. Ehkäpä minäkin vielä puhkean todelliseen kukkaan :flower:

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ihanille naisille :flower:

 

Sorry Kastehelmi...kirjoitin sanat väärin (hitsi kun kirjoittamalla ei aina saa oikein sanotuksi) en ajatellutkaan että kaipaisit takaisin, vaan piti sanoman että itsellä ei edes heikkona hetkenä ole kaipuuta takaisin, muutenhan kirjoittamassasi oli paljon samaa.

Aika monella (kuten siis pieni tähtöselläkin) täällä miehet olleet väkivaltaisia, ei siitä kyllä turhaan puhuta että sitä on olemassa ja kaikki ei edes tule tietoon, salaillaan asiaa jne, kuten tein minäkin :headwall:. Monella meistä siis se exä ollut väkivaltainen.

Siis Pieni tähtösellä ollut vaakamamboilua Lilleriinan tapaan sanottuna, kiva

 

Osanotto suruusi Rigel. Mummosi sai kuitenkin elää harvinaisen pitkän elämän.
On surullista joutua luopumaan läheisistään. On siis kaikki syy olla iloinen niistä läheisistä, jotka elävät kanssamme tässä hetkessä!

Rakastumisaiheesta on ollut mielenkiintoista lukea monia erilaisia kirjoituksia. Yllättävää on tuo, miten monella on elämässään kokemusta väkivaltaisesta suhteesta. Onneksi jokaisella ikävän suhteen kokeneella kuulostaa asiat olevan paljon paremmin nykyisessä suhteessa. Ehkäpä kerran kurjaa kokeneena saattaa tulla myös tarkemmaksi siitä, millaisen ihmisen kanssa suhteeseen enää alkaa..? Mutta täytyy olla myös hyvää onnea siinä, että löytää rinnalleen ihanan kumppanin. Voisittekin antaa vähän vinkkejä, mistä hyviä miehiä löytää . Itse kun en ole oman ikävän, henkistä väkivaltaa sisältäneen suhteen päätyttyä vielä löytänyt uutta kultaa rinnalle kulkemaan. Vähitellen voisi olla mukava löytää, ettei tule loppuelämää yksin tallusteltua, vaikka mukavaa on elo näinkin

Eli haaste jälleen jokaiselle, joka tarinaansa kertoa haluaa: missä tai miten olet kohdannut nykyisen kumppanisi?

 

Heissulivei :wave:

kommunikointi on kyllä todella haastava laji! Ja miten harvoin sanoma meneekään perille sellaisena kuin se lähetetään... kun aina ymmärrämme sen omista lähtökohdistamme käsin. Ja kirjoittaessa jää vielä pois asiaa tukeva elekieli. Eli minni , minä en myöskään ollut onnistunut kirjoittamaan niin, että ajatukseni olisi tullut kirjoitusasussa riittävän ymmärrettävään muotoon Vielä tarkennan: jännitteen kaipuulla en tarkoittanut, että olisin kaivannut väkivallan mahdollisuudesta syntyvää jännitettä. Ehkäpä kyse loppujen lopuksi oli nimenomaan nuoruudenrakkauden ensihuumasta mutta sanottakoon, että se, mitä minulla on nykyisen mieheni kanssa, on joka tapauksessa NIIN paljon parempaa. On niin helppoa hengittää toisen läsnäolossa - voiko mitään sen parempaa olla? :heart: Saa olla oma itsensä, ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.

Kerron mielelläni rakkausstoorimme joku toinen kerta, santra, nyt ei ehdi...

 

Rigel olen pahoillani menetyksesi johdosta. :kiss: Minun mummuni on tällä hetkellä 95-vuotias.

Minä löysin nykyisen mieheni, kun laitoin ilmoituksen lehteen, että etsin uskovaista kumppania, niin löytyi tämä nykyinen mieheni. Hän ei ollut vielä uskossa, mutta enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi, että sinä tiedät J mitä sinun tulee tehdä.

Olin sanonut hänelle, että en mene enää naimisiin uskomattoman kanssa.
Miestä joka oli näyttänyt ilmoitukseni hänelle, ei lötynyt enää mistään, kun mieheni kyseli ja olisi tarjonnut kahvit.
Herra puhui sitteen jälkeenpäin hänelle, että ei kannata etsiä se mies oli enkeli.

Näin meillä ja tunnen olevani tosi tärkeä ja olen eheytynyt hänen kanssaan.

Illanjatkoja kaikille :hug:

 

Uudilla ja miehellään ihana stoori Siunausta teille.

 

Kiitos Pieni Tähtönen samoin sinulle ja perheellesi. :hug:

 

Kiitos osaotonilmauksista. Ja kyllä, luulen että olisin tuossa iässä itsekin jo ihan valmis lähtemään täältä. Lisäksi mummo elää meidän kaikkien jälkipolvien sydämissä.

Täällä on pari päivää ollut enempi näitä rakkaustarinoita. Omani on ihan(an) kipeä tarina, lyhykäisyydessään tutustuimme lukioikäisinä, mutta sitten piti mennä ensin merta edemmäs kalaan, ennenkuin syntyi se oivallus, että kaikki on tässä, ihan käden ulottuvilla... Helppo olla yhdessä, se on meidän "se" juju.

 

Ihanaa lauantaihuomenta kaikille :kiss:

Onpas ihanaa kun on vapaata, eikä kaiken lisäksi mitään erityisen aikataulutettua tänä viikonloppuna aikas raskaan työviikon jälkeen tuntuu niin hyvältä. Kuntosalille aion itseni raahata vaikka puoliväkisin, jotta saisin taas liikkumisen rutiinista kunnolla kiinni. Huomenna suunnitelmissa seurakunnan tilaisuus, mutta se ei ole mikään pakkomeno vaan hengellinen levähdyspaikka, jossa saa taas voimaantua

Tervetuloa paulanna. Kiva kun tänne on tullut itselleni uusia immeisiä, minulla kun ei niin pitkää taustaa ole tuolta 40+ -puolelta (tai mistään muustakaan pinosta) niin ei ole vielä kertynyt kovin vanhoja tuttuja. Mielenkiintoista saada uusia tuoreita näkökulmia

Hyviä on kyllä "vanhojenkin" näkökulmat mur-mur kirjoitit mm:



Niinpä, seksi ON parisuhteen liimaa. Vaikka itse en oikein tykkää koko seksi-sanasta, se on jotenkin niin kaupallistunut ja esineellistynyt. Minun korvissani sana sisältää ikäviä, itsekkäitä piilomerkityksiä, joissa omien tarpeiden ja pelkän fyysisen nautinnon merkitys korostuu. En koe, että me mieheni kanssa "harrastaisimme seksiä" - me rakastelemme. Toki nautin siitä fyysisestikin :heart: mutta vähintään yhtä tärkeää on henkinen läheisyys. On ihanaa, kun saa olla aivan paljas ja avoin toisen ihmisen lähellä, ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. :heart:

No, nämähän ovat vain niitä sanojen sisäisiä merkityksiä, jotka ovat erilaisia meille itse kullekin. Joka tapauksessa oli ihanaa tänä aamuna rakastella ekaa kertaa miehen "operaation" jälkeen. Vähän jännitti sattuuko toista, mutta hyvinhän tuo meni...

Pieni Tähtönen, tunteet tulevat ja menevät... mutta hyviä hetkiä rakentamalla voi kyllä usein sytyttää tunteitakin uuteen paloon. Tai "palo" voi olla vähän voimakas sana, mutta ainakin uutta kipinää voi saada Itse olen alusta asti huomannut selkeän eron tässä nykyisessä, onnellisessa liitossani ja nuoruuden vähemmän onnellisessa. Jos rakastumisen tunteilla mittaisi, nuoruuden liiton olisi pitänyt olla paljon onnellisempi. Sitä se ei siis kuitenkaan ollut, päinvastoin. Tunteeni nykyistä (ja lopullista, näin uskon:heart miestäni kohtaan eivät ole niin palavat kuin sitä entistä kohtaan olivat. Mutta tämä on silti parempaa. Olen oppinut arvostamaan tyyntä, hellää, toisen hyväksyvää rakkautta sen entisen vuoristoratamaisen rakkaus/viha -suhteen jälkeen. Toki tämä "tyynikin" rakkaus aina välillä leimahtaa liekkeihin. Mutta ennen kaikkea on niin turvallinen ja hyvä olo: tästä ihmisestä uskallan olla riippuvainen.

Minnin kertoma toi taas mieleen omankin menneisyyden. Tämä menee taas vähän syväluotaamisen puolelle, mutta olen joskus miettinyt sekä itseäni että muitakin naisia suhteessa tavalla tai toisella väkivaltaisiin miehiin. Mistä johtuu, että usein suhde tällaiseen selkeitä vaaramomentteja sisältävään mieheen on hyvin tunneladattu? Huippuhetket upeita, mutta kaikki koko ajan hiuskarvan varassa, ja huonoja hetkiä paljon vähemmän kuin hyviä, kunnes koko elämä loppujen lopuksi on pelkkää pelkoa ja varpaillaan kävelyä.... ja toki viimeisetkin rakkauden tunteet kuolevat, jos riittävän pitkäksi aikaa jää suhteeseen. Olenpa onnellinen että se on taaksejäänyttä elämää. Silti joskus huomaan minäkin kaipaavani sitä JÄNNITETTÄ. Aivan hullua............. Täytyy sanoa, että silloin kyllä aina vähän "potkaisen" itseäni, ja palaankin nopeasti takaisin todellisuuteen! Sen jännitteen hinta oli aivan liian korkea.

Kerran kun kuopukseni oli 8-vuotias, joku kysyi, mitä kuuluu. Kuopus vastasi: - "Ihan tavallista." Mietti hetken, ja tarkensi sitten: - "Ihan tavallinen on hyvää." Juuri näin! Tavallinen, turvallinen arkielämä pienine ilonaiheineen ON hyvää. Parasta suorastaan Ja huumori on kyllä seksuaalisuuden ohella ihana yhdistäjä ja ilontuoja, Ottis

Lillis, olekkos varma että on kyse pelkästä kierron heittelystä...? Ettei vain ylläriä pukkaa........

Meillä täällä olkkarissa ihanan leppoisa hetki. Miesväki lukee molemmat omaa kirjaansa. Kuopus lukee fantasiakirjaa - englanniksi voi näitä nykyajan kielitaitoisia lapsia! en minä vain olisi osannut 12-vuotiaana... - ja mies kirjaa Ra(a)jaton elämä. Suosittelen viimeksimainittua! Kertoo miehestä, joka syntynyt raajattomana. Ja on valinnut kääntää katseensa elämänsä mahdollisuuksiin eikä rajoituksiin

Jospa minä tästä suuntaisin kuntosalille! Olisi uusi kiva ohjelmakin kokeiltavana.

Leppoisaa lauantaita!

Kastis

Rakastelu olisi ollut kauniimpi sana, tietenhin..en kuitenkaan koe sexi-sanaakaan miun ja mieheni ollessa kyseessä, mitenkään "kaupalliseksi" tai "rivoksi"..
Tokihan se tuo mieleen paljon ikäväähin..sitä kaupallisuutta, naisen alistamista jne..

Mutta tarkoitin kuitenhin, että ihokain, hyyyyvin lähellä toista, on terapeuttista ja lääkitsevää(keho&mieli)olla:heart:

..ja joskus meillä ihokkain oleminen on ennemminhin: ihan sen hetkisten, omien tarpeiden(itsekkäästi kyllä!)tyydyttämistä.

Rakastelussahan on hyvin vahvasti t u n n e mukana..tunne, että on y h t ä toisen kanssa ja haluaa a n t a a itsestään toiselle:heart:..ilman, että välttämäti vaatii mitään vastaan.

..näi mie sen ajattelen..

 

Rigel - pahoitteluni mummisi poismenon johdosta, lämmin:hug:
..mummisi oli elänyt pitkän ja varmasti vaiherikkaan elämän, ihana että hänet noin pitkään saitte pitää luonanne.

Miun Äidin Äiti kuoli miun ollessa n. 25v..ja Isän Äiti samoin muutama vuosi siitä..Toiseen mummiin hyvin viileät, etäiset välit..toisesta mummista lämpimiähin muistoja.

 

Karrrrmea koirakuume miulla..huh, huh..olen iiiiihan täpinöissäni
K O S K A..
..nyt tulevana viikonlopuppuna, se pikkinen saat-tais JO tulla, iiiiiiks!!!!
(viim. Lokakuun eka viikonloppuna)

Vielä on miehen "aivopesu" hieman kesken..pöh ja pah: /..mutta kyllä mie sen pään saan käännettyä..taaaaai voipi olla, etten käännä..ja koiruli tulee s i l t i k i n:saint:..nih!

Tervetuloa uusille ~~aaloille~~ saapujille, mikäli en ole muistelut toivotella!:wave:

..ja nati nati samantein:heart:

 

Heippa sisaret ! Sateeton tiistai aamu täällä meilläpäin; ikuunasta katselen järven pieniä laineita ja puista tippuvia lehtiä, kyllä kohta pitää päästä koiraan kanssa metsälenkille. Aiemmin ollutkin puhetta luonnosta ja sen keskellä asumisesta...Me muutettiin tänne maalle 3 v. sitten ja takaisin kaupunkiin en halaja (vaikka siihen asti kaiken elämäni kaupungissa olinkin asunut). Meillä on naapureita lähettyvillä ja tärkeintä on tämä luonto ja rauha, vaikka talvella on kovin hiljaista. Kauppaan tulee matkaa vain 4 km ja muutkin tärkeät palvelut saman matkan päässä. Mutta eihän täällä sitten ole esim. kuntosalia (tai on koululla, mutta ei mitään hienoja klubeja), vaatekauppoihin on matkaa; mutta nykyisin tulee käytyä isoissa kauppakeskuksissa kun jotain muuta kuin päivittäistavaraa tarvitsee.
Rigelille myötätuntohalaus mummisi poismenon johdosta:hug:
Uudin rakkaustarina on mukava; onnea teille :heart:
Sitten vähän omaa rakkaustarinaa tämän nyksyn mieheni kanssa: Aika ensisilmäyksellä se ihastuminen tapahtui. Ystävieni hyvien ja huonojen kokemusten myötä päädyin netistä miestä etsimään minäkin. Olin käynyt silloin tällöin myös mm. Hesassa yökerhoissa, mistä en mieleistäni seuraa löytänyt ja jotenkin se elämä ei ollut minua varten. Muutoin en juuri työelämässä miehiä tapaa; olen yrittäjänä hyvin naisvaltaisella alalla ja mahdollisuudet törmätä sitäkään kautta elämänsä mieheen oli kovin vähäiset. Niinpä tein jossain vaiheessa profiilin nettiin minäkin. Muutamilla treffeillä kävin ja yhden kanssa pelasin golfia paljonkin yhdessä, mutta ei sen enempää. Kyllä ne treffit yleensä oli pettymyksiä; jossain huoltoasemalla kahviteltiin ja eipä sitten enää toista kertaa kiinnostanutkaan tavata.
Mutta tämän mieheni tapasin kuitenkin sitä kautta
Oli perjantai-ilta ja kone oli sisällä auki, kun terassia lakkasin ja välillä aina koneelle kurkin; yhteydenottoja kun sinne senssipalstalle minulle tuli...Jotain aivan erikoista oli tässä yhtydenotossa kuitenkin; luin hänen profiilin ja ajattelin, että just mun mies. Kirjoittelu jäi lyhyeen, kun jouduinkin yöksi lähtemään töihin sairastapauksen takia ja pahoittelin, että vitsit, tuon kanssa olisin halunnut kirjoittaa...Mutta hänpä ehdottikin, että soittaisin hänelle jos töissä hiljainen hetki yön aikana ja minähän soitin...Tavattiin sitten jo sunnuntaina lounaan merkeissä ja siitä on yhteiselämä alkanut ja jatkunut ja kaduttanut ei ole. Rakastuttiin melko pian:heart:
Mur-murin koirakuumeeseen myötatunto: meillä täällä yli 10-v. dalmistyttö, joka on kyllä ihana. Vie minut joka päivä pitkille retkille ja on kyllä niin seurallinen. Ja turvakin, paitsi luulenpa ettei vahtikoiraksi ole; mutta ilmoittaisi, jos joku tulossa...

Hyvää tiistaita kaikille ja nauttikaamme, kun ei sada !

 

Heipsutirallaa:wave:!

Mulla vapaapäivä, ja piti mukamas siivota yms. ja höpöhöpö; mä oon vain lukenut hyvää kirjaa ja ottanut ihanat tirsat! Minäkö laiska?? Mutta, mun oli paree ottaa kauneusunet, sillä mä lähden ihan aikuisten oikeesti ravinteliin tänään! Meitä on semmonen neljän neidon porukka, jotka aikoinaan tutustuimme leikkipuistossa, ja kun lapset kasvaneet samaa tahtia, niin oomme nyt n.kymmenisen vuotta pitäneet tärkeänä, että me tapaamme pari kertaa vuodessa syömisen ja jutustelun merkeissä. Se on ihanaa, sillä heidän kanssaan voi puhua lähes tulkoon kaikesta, ja aina saa vertaistukea, jos tarvis.. Ihania naisia, joilla elämänkokemusta ja empatiaa, niin kuin teillä täälläkin:heart:.

Rigelille myötätunto-hali täältäkin mummisi vuoksi:hug:! Ihanan pitkän elämän mummisi sai elää, ja ihanan kauan saitte pitää hänet ihan fyysisesti läsnä, mutta kuten sanoit, niin sydämessänne on aina teitä liki. Mun mummini kuoli kymmenen vuotta sitten, se läheisempi, ja vieläkin joskus muistelen hänen ääntään, ja kuinka hän puhelimessa jutusteli. Toinen mummoni, isäni äiti taas kuoli jo reilut 20 v sitten, ja ihana mummo hänkin oli; pieni ja pyöreä, nauravainen, mutta jäi mulle vähemmän läheiseksi ehkä siksi, että vanhempani erosivat mun ollessa alle kahden, ja liian harvoin häntä sitten tapasin. Kumpaakaan isoisääni tai vaariani en ole koskaan nähnyt, kun molemmat olivat kuolleet jo ennen syntymääni.. Olisi ollut kiva kokea se, millaista olisi, jos olisi ollut oma vaari! Kertokaa te, joilla sellainen on tai on ollut!

Meidän rakkaustarina on niin tavis-juttu, etten jaksa kuluttaa palstaa sen alun kertomiseksi; baaritiskillä tavattiin ja se oli menoa se. Mutta siltikin se rakkauden tunne on vaan paljon voimakkaampaa tänään kuin silloin; jotenkin sitä on kasvanut toisiinsa niin kiinni, että ajatteleekin jo lähes telepaattisesti ja saattaa sanoa jotakin, mitä toinen oli juuri sanomassa=)!

Uudi; saako udella, että oletko ollut aina uskossa vai päätynyt siihen jossakin vaiheessa elämääsi? Ja Kastis, muistanko sun kohdalla oikein, että se on sinun elämässäsi suht tuore juttu, usko siis? Älkää loukkaantuko, jos liian henk.kohtaisuuksiin mielestänne menen, mutta mua oikeasti kiinnostaa ihmisten elo ja erilaiset elämäntilanteet.

Kiva, kiva *mur-mur*, jotta koirulivauva on jo melkein sylissä asti! Toivottavasti nyt ei kuiteskaan vaihdossa tartte miehestä luopua. Mä kävin vaklaamassa toisesta pinosta, ja suloinen kuvakin "turresta" oli:heart:!

Mun pitää nyt mennä suihkuun, ja alkaa laittautumaan pikkuhiljaa, samalla kun haen parit penskat vielä koulusta ja laitan ruuan ja kipasen kaupassa..

Kaikille myötämielistä eloa, auringonpaisetta ja lämpöä!

Lilleriina:wave:

 

Paulanna kiitos onnitteluista. Kiva tarinahan tuo oli teilläkin, kun noin pian sitten natsas, kun oikea löytyi.:flower:

Lillerina hauskaa iltaa sinulle !!! :wave: Saa udella mielelläni vastaan, En ole ollut koko elämääni. Kotiväki ei ollut uskovaista. Isä ja äiti, sekä isän äiti ja isä tulivat perässäni.
Mieheni on saanut ihmeellisiä lahjoja, jotka puhuttelivat muitakin perheenjäseniä, joten tulivat sitten perässä.
96-vuonna olen tehnyt lopullisen ratkaisun. Sitä ennenkin jo aloittelin tiellä, mutta kun muutimme edellisen miehen kanssa kaupunkiin ja hän ei ollut uskossa, niin se jotenkin loittoni. Omat uskovat ystävät, kun jäi maalle.
Sitten kuitenkin alkoi asia puhutella kaupungissa uudestaan ja löysin sieltä uusia ystäviä, kun lähdin vain rohkeasti eteenpäin.

Mur-mur voi, kun minä toivon, etä saisit sen hauvelin. Tiedän miltä tuntuu, kun itse olen ihan pöhkönä koiriin. :hug:
Tänäänkin kaupunkireissulla piti pikkukoiraa puhutella ja äiti sanoi koiran omistajalle, että minä olen niin koiraihminen henkeen ja vereen.
Totta turisi, jos olis rahaa ja terveyttä tarpeeksi, ties mitä kenneliä pitäisin.
Mutta mutta, kun niistä sitten pitäisi raatsia luopuakin, niin mitäs sitten..

Ihania syysiltoja rakkahaiset tv Uudi :heart:

 

:hug: Iltahali kaikille, olette ihania :heart: ja kiva lukea tosi elämän rakkausstooreja. Kertoisin omani mut tulen hulluksi tämän poikani läppärin kanssa, tämän pari riviä olen kirjoittanut jo useamman kerran kun tämä vehje aina "syö" pois jo kirjoittamani. (Mies tekee töitä sillä omallaan jota yleensä käytän, joten en ihan voi sanoa, että tarvitsen sitä "tärkeämpää" juttua varten ) Sitä paitsi olen ihan tööt, virkistysilta työn puolesta, neljä kertaa uin JÄRVESSÄ savusaunat ja maisemasaunat tuli myös kokeiltua.

Nyt tämä kaatuu petiin ja palaa kirjoittelemaan kun saan TOIMIVAN laitteen...

Kastehelmi

PS. Ei haittaa Lillis, kysele vaan... kerronkin vielä kunhan kerkiän

 

Uudi - mikäli olisin sinkkuna jatkellut eloani, olisi miulla kotikenneli jo ollutkin.

Mukavaa illan jatkoa kaikille:heart: mie lähen syömään jotahin kun vatta huutaa tyhjyyttäääään!|O..