~~kuumia aaltoja~~ "so what"

~~kuumia aaltoja~~ "so what"

Pino meille kaikille aikuisen ihanille naisille, joilla elettyä elämää takana ja paljon vielä edessäpäin.
Täällä saa itse kukin sydäntään purkaa tarpeidensa mukaan.
Arjen ilot, kuin surutkin, lapset, parisuhde, vauvan kaipuu(jos haave siitä ei toteutunutkaan) työ jne..jne..kaikkea taivaan ja maan väliltä!

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!!!!

Mukana rupattelemassa:

Nikkiikälapsetsiv.säätykotipaikka
*mur-mur*472avoliitossaKuopio
esteri_osteri56
Kastehelmi444naimisissaEtelä-Suomi
Lilleriina46
on
naimisissapk-seutu
Lumeton
1
Marza1970422naimisissaPorvoo
Minni007483

Morticia442avoliitossapk-seutu
Oivikki441
Ottis



Paulanna473avoliitossapk-seutu
Pieni tähtönen335naimisissa-
Rigel413naimisissaKeski-Uusimaa
suhmuransantra453yh
Terrier



Ulrike



Uudi492avoliitossaLänsi-Suomi
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: angelblue ja Sariel
Tänne sitä kait sitten minähin(haikeutta hieman äänessä)siirtyilen..:ashamed:

Onhan se vain porskuteltava etiäpäin elossa, ei ole hyvä jäädä junnaamaan menneeseen - sellaiseenkaan, mille ei mahda _ei niin mitään_..vaikka k u i n k a haluis ja haaveilis.

Itselläni se on tuo vaavihave, reilu 3v kuumeilin tuloksetta(4 keskeytynyttä raskautta vajaan 2v sisään)
..niin kipeä asia on vielä kumminhin..:'(

Vaan..kirjoitelkaas ihunat naiset tunnoistanne ja elostanne tänne uuteen - ihunaan pinoon!:wave::heart:
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Kastehelmi ja Land
Ottis
Ottis ilmoittautuu suurkuluttajaksi. Ikää 45. Vauvahaaveet jäämässä taakse ihan puhtaasti kaikessa toivottomuudessaan. Miehiä 1, lapsia 0, kissoja 2, siinä minun elämäni saldo. Työpaikka edelleen samassa rakennuksessa, jossa vuonna -74 aloitin koulutaipaleeni. Luokasta onneksi pääsin eroon jo pari vuotta sitten, joten jotain edistystä on elämässäni tapahtunut kuitenkin =).

Vauvahaave oli kaikessa mahdottomuudessaan toteutua kesällä 2009, jolloin Kreikan loman tuliaisina sain plussan r-testiin. Tuolloin oli ovis siirtynyt varmaankin lomastressin seurauksena ja ovis tapahtui kp17. Vieläkin muistan kuin eilisen päivän, kuinka lauantai-aamuna 'suostuin' miehen yllytyksiin pupustella ajatellen, ett "Eihän sitä tiedä jos vaikka ovis olisi myöhässä'. Asiaa en sittemmin tuon kummemmin ajatellut, vana uskoin käyneen kuin monta kertaa aiemminkin, että 'hutihan tästäkin kierrosta tulee'. Loma loppui, palattiin koti-Suomeen ja mieskin vietti vielä lomaa eikä niin ihanalla tavalla ollenkaan, vaan kun keskiviikkona palattiin kotiin, käsitti hän oikeudekseen ottaa kuppia torstainakin ja tuon päivän hän puhui puhelimessa koko (h**vetin*) päivän. Perjantaina sama rata jatkui ja muistan kuinka linnottauduin silloisen maailmani kilteimmän ja rakkaimman kissani kanssa kattelemaan videoita meidän kesäkamariin. Veli kävi kavereineen houkuttelemassa kupin ottoon niin miestä kuin minuakin, mutt minua ei vaan huvittanut ja mies ei enää uskaltanut ottaa mitään.

Viikonloppu kului ja sunnuntaina vahvistui epäilys, ettei kaikki ole kuin ennen, sillä täti-oireet olivat kyllä päällä, vaan eipä tuota punanuttua näkynyt eikä kuulunut. Tuolloin en vielä ollut r-testien suurkuluttaja, vaan sunnuntaina tein netissä raskauslaskurilla testin, kuinka pitkällä olisinkaan, jos olisin raskaana. Ko. tiedoston tallensin koneelleni ja lähetin sen miehen s-postiin ja lähdin mökille sanaakaan sanomatta. Halusin miettiä mikä eteen ja mitä sitten jos sittenkin kuitenkin olisin r.a.s.k.a.a.n.a, sillä ajatus oli utopistinen. Reumani vuoksi olin jo 14 vuotiaana saanut tuomion, ett raskaaksi ei kannata edes yrittää tulla, sillä lapsella olisi vain promillen mahdollisuus olla terve käyttämäni lääkityksen vuoksi. Tuon lääkityksen olin kuitenkin lopettanut, kun vauvahaave alkoi mielissä itää. Se lähti miehestä liikkeelle. Juuri lääkityksen lopettamisen varoajan kuluttua olinkin siis yht'äkkiä raskaana, mikä tuntui aivan uskomattomalta.

Iloa ei kauaa kestänyt, vaikkakin ekassa kontrolliultrssa näkyi lääkärin mukaan ihanteellisen pyöreä kohtu ja "hyvin alkanut raskaus". Sydämenlyöntejä ei kuitenkaan näkynyt, vaan lääkäri epäili, ett "ehkä huomenna näkyisi jo" ja antoi uuden ajan viikon päähän. En jaksa tähän kirjata kaikkia ajatuksia mitä mielessäni pyöri tuona aamuna ultraan lähtiessä, mutt jotenkin tiesin, ettei meille ole lasta tulossa ja niinhän se oli, että uudessa ultrassa näkyi enää riekaleita sikiökalvosta ja virallisessa lausunnossa minulla todettiin olleen 'tuulimunaraskaus', sillä sykettähän ei alkiolla koskaan havaittu. Seuraavana aamuna ajoin taas 100 km sairaalaan ja kaavintaan. Samalla poistettiin kohdunsuulla havaittu polyyppi.

Kuolemanultran ja kaavinnan jälkeen toivo vauvasta oli hyvin vauva ensimmäisen puoli vuotta, ehkä pitempäänkin, mutta hiljalleen toivo alkoi hiipua ja niin alkoi hiipua myös into pupuilla vauvan alkuunsaamiseksi ja tuntui suhdekin miehen kanssa/ mieheen mutkistuneen. Tänä päivänä elämä on tasapaksua tylsyyttä, jos näin voi sanoa :).. mutt tavallaan kuitenkin täynnä toivoa siitä että jonain päivänä elämä näyttää kyntensä ja haaveet toteutuvat. Paljon on jo toteutunutkin, mutta täytyy vain oppia elämään sen ajatuksen kanssa, että me ei lisäännytä, vaan ilo ja onni on löydettävä siitä mitä nyt on...
 
Santra liittyy mukaan joukkoon. Olen seuraillut tiiviisti tarmokasta naisjoukkoanne vauvahaaveilijoiden puolella, mutta kun sinne osastoon ei ole enää itellä ollut saumaa haaveilla, niin kommentointi on jäänyt olemattomiin. Jospa nyt löytyisi enemmän kerrottavaa omastakin elosta :). Ikää on 45 ja lapsia kolmin kappalein. Vanhimmat jo osin itsenäistymässä, nuorin vielä kotona äiteen kamuna. Elämään sisältyy tohinaa ja joutenoloa, iloa ja surua, haaveita ja unelmia. Enimmäkseen hyvää oloa tässä ja nyt. Porisemisiin!
 
  • Tykkää
Reactions: Kastehelmi
Minäkin täällä varmaan pyörähtelen vaikka tuolla kuumeilenkin vielä täyttä häkää kun se täti suvaitsi vielä palata synnytyksen jälkeen. Ottiksen ja mur-murin, teidän ihanaisten kuulumisia haluan käydä lukemassa. Ja toki muidenkin jotka tänne eksyvät.

Mulla siis 2 lasta, 3 ja 1v, itse oon 44. Otsikkoon viitaten kuumia aaltoja ei ole eikä varmaan piankohta tulekaan kun äidillekin iski vasta likempänä kuuttakymppiä.....
 
No tännepä minä nyt sitten tulin haavoja nuolemaan ;) mikäs tässä on ollessa, hyvässä seurassa :heart: Eli täällä Kastehelmi, 44, juuri tänään haudannut viimeisenkin vauvahaaveen. Olisi se yhteinen lapsi rakkaan kanssa ollut niin ihana :heart: ja ihanaa olisi ollut saada kokea vauva-aika onnellisessa parisuhteessa. Mutta kaikkea eipä voi saada, eikä kaikki mitä haluamme taida olla meille hyväksikään ;) Nytpä siis käännän katseeni eteenpäin.

Täytyy myöntää, että kyllähän elämä näin - ilman vauvaa -helpompaa on. On jo isot lapset, ja ensimmäinen lastenlapsikin tulollaan ensi keväänä. Saapi nautiskella rauhassa pitkistä laiskoista aamuista rakkaan kainalossa, ei tarvitse nousta keskellä yöllä syöttelemään, jne jne..... Ja pääsenhän siitä vauvantuoksusta toki nautiskelemaan sen tulevan lapsenlapsenkin myötä :) Eli nyt vain positiivista ajattelua kehiin! :)

Toivottavasti saamme tänne ison joukon ihania naisia elämää jakamaan! :heart:

Öitä

toivottaa Kastehelmi
 
Hei kaikille!
Saisinkos tulla tänne teidän kanssa rupattelemaan? tunnen kuuluvani joukkoon vaikken ihan kuumien aaltojen puolesta enkä iänkään, vielä.
Pidemmän aikaa olen tuota vauvakuume +40, so what-ketjua lukenut ja en kuitenkaan kuumeile kuudetta, joten en ole kirjoitellut sinne mutta tämä ketju nappaa minuun :D
Olen 33v viiden lapsen kotiäiti. Lapsettomuushoitoja läpikäynyt ja ihania lapsia saanut :heart: tosin kaikki lapset eivät ole lapsettomuushoidoilla aikaan saatuja mutta osa on.
Edellisestä miehestäni erosin ja uuden ihanan, rakkaan ukkoni kanssa läpi käyty kaikkea mahdollista, kuten siis näitä lapsettomuushitojakin. Erokin lähellä ollut aikoinaan mutta ukkoni päätti, ettei periksi anna ja taistellut vaikeuksien kanssa voittoon minun kanssani.
Lapsilukumme on nyt ehdottomasti täynnä ja haaveeni suurperheestä, viidestä lapsesta täyttynyt. Onnellisempi en voisi olla, niin kuin nyt olen lapsistani, perheestäni :heart:
Nyt täytyy antaa aikaa myös suhteelleni, olen sen antanut vaan mennä ja välillä tuntuu että kavareita kun me vaan enään ollaan :ashamed: tiedän kyllä, että rakastetaan toisiamme eli pakko panostaa tähän nyt. Vauva-ajat vieneet minut mennessään niin, että lähes ukkoni unohtanut... mutta mieheni ei ole tästä pahoillaan, ei ollenkaan. Hän tietää, että pikkulapsi aika vie äidin aikaa eikä painosta minua mihinkään.

Nuorimmaisseni on nyt 1v1kk, ihana rakas taaperoinen, imetys menssa vielä. Suloista seurata tuota ihanaa tepsuttelua ja tasapainon opettelua :) Toiseksi nuorimmaiseni 3V ihana neitinen, prinsessa juttuinensa :) sitten on kolme hieman isompaa lapsosta.

Joten mielelläni liittyisin seuraanne mukavaan!? :kiss:
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Kastehelmi
..ja ei niittä kuumia aaltoja tarvitse(vielä)olla, että tänne voi kirjoitella.;)

Tuo kun on monelle naisella kuitenkin edessäpäin, tulevaa..että idea pinon nimestä tuli ihan vain siitä.
..ja juuri loppuosa "so what"= "entäs sitten" tarkoittaa, ettei se elo siihen lopu kun mummotauti vääjäämättä lähenee erillaisine tuntemuksineen, ei olleskaan - silloinhan se elo alkaa vaan toisenlainen - rikaskin.:heart:

Tuo "kuumeilu" pinommehan on 40+ "so what"..tämä miusta jotenhin luonnollista jatkoa sille..:)
 
Viimeksi muokattu:
Tertsut täältäkin:wave:

Ihanaa, kun Morticia ja mur-mur perustitte tämän kaivatun pinon! Teillähän on hyvä yhteistyö; vähän kuin poliiseista vitsaillaan, jotta toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa:D! Kiitos!

Allekirjoittanut taitaa ollakin jo tätä vanhojen kanojen kuningatar-osastoa, vanhoista vanhimpia; 46 v, vaikka mieli on ku 25 v:lla;)! Meillä ihan iso perhe, sama rakas kainaloinen ollut lähes 25 v, ja lapsia ikähaitarilla 23-6v.. Vanhin asuu jo omillaan, mutta eipä vielä pitkiin aikoihin kahestaan jouduta/saada asustella..Jonka takia säännöllisen epäsäännöllisesti otamme irtioton perhe-elämästä ja lähdemme kahestaan "Jumalan selän taa" olemaan vain mies ja vaimo, se yksikkö, joka joskus vuosia sitten olimme ja nautimme kovasti niistä hetkistä/viikonlopuista:heart:! Mää taidan olla se Vauvakuume-pinon luuseri, kun en oikeastaan (kait???) enää vauvaa välttis halunnutkaan/kaipaillut, mutta kun "olkkarissa" niin mahtavan upea naisporukka ollut, niin sinne oli pakko saada jalka oven väliin, ja muuteskin teki hyvää tutkia sisintään ja sydäntään, mitä haluaa ja toivoo elämältään...

Minunkin puolestani lämpimästi tervetuloa kaikki "aikuiset" naiset jakamaan elämänkokemustanne ja sydäntenne salaisuudet tänne meidän mahtavan mukavien ja "haaskojen" neitojen seuraan;)!

Mulla huomenissa taas aamuseen meno töihin, ja tänään pääsin vasta ysiltä, joten pakko käydä vähän petiä kokeilemassa, jotta taas jaksaa..

Upean unohtamattoman ihanaista viikonloppua jokaiselle:kiss:!

Lilleriina
 
  • Tykkää
Reactions: Tepias
Yes, Lilleriina, jo odotinkin milloin loikkaat aidan tälle puolen :heart: Tervetuloa myös sinulle, Pieni Tähtönen, kivaa saada uutta verta joukkoon :) Saas nähdä kuinka pino tästä alkaa elämään - toivottavasti tulee sekä lisää loikkareita että aivan uusia!

Itse olin ihan livenä eilen illalla "naisten olkkarissa", kymmentäkunta naista taisi olla kasassa elämää jakamassa. Peukutan kovasti naisten väliselle yhteydelle! :wave: Siinä on voimaa! :)

Kuumista aalloista... en ole varma, onko ihan varsinaisia ollut, mutta joskus yöllä kyllä herään siihen, että on tuskastuttavan kuuma, vaikka huoneen lämpo ihan ok. Olisko se sitten sitä? Ja kierto, oliskohan jo vaihdevuosioireita, kun keväisen km:n jälkeen kierrot olleet 22, 21, 26 ja nyt tämä vihoviimoinen 41...? Vai onko vain vieläkin jotain "tavallista" hormonaalisen tasapainon hakua, kun tammikuussa jätin poissa vuosia kestäneen hormonaalisen ehkäisyn... Kukapa tietää, aika lie näyttää. Joka tapauksessa muutamassa kierrossa on ollut aikas pahat pms-oireet, ja pitääkin jossain vaiheessa kokeilla sitä mur-murin tuolla toisaalla suosittelemaa mäkikuismaa. Voikos sitä alkaa käyttää ihan tuosta vain, löytyykö tuotteesta selkeät käyttöohjeet? Vai pitäisikö jostakin hankkia lisäohjeistusta? Eihän se kuitenkaan reseptilääke ollut - vai oliko...? :eek:

Meillä on kuopuksen kanssa rento la-su tiedossa. Mieskulta lähti harrastukseensa, ja me otamme ihan iisisti tämän vkl:n. Suunnitelmissa lepoa, leffaa, lukemista, hyvää syötävää, ulkoilua sään salliessa... Joo, ja ehdottomasti ulkona syömistä! Pizza vois olla kova sana....

Tulkaa joukolla mukaan rakentamaan tätä uutta olkkariamme :heart:

toivoo Kastis ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Pieni Tähtönen
Eihän täällä ketään vanhaa vielä olekaan, paitsi nyt minä, 48 vee. Aikanaan kirjoittelin 40+ vauvahaaveketjussa nickillä Terri, mutten enää osannut kirjautua sillä. Ollaan nyt sitten
Terrier, vaikken tiedä koiristakaan mitään. Kiva, että perustitte tämän pinon.

Minulla on yksi lapsi, jonka sain 42 vuotiaana. Olin niin onnellinen, kun vielä siinä iässä meitä onnisti. Kakkosta ei sitten enää tullutkaan, raskaustestiin olen saanut plussan 4 kertaa, mutta muutaman päivän päästä on sitten vuoto alkanut. Kävin Felicitaksessa hoidoissa, mutta "siemennyt" hoidettiin kotikonstein. Ei auttanut ei. Viime viikolla kävin samalla gynellä toisella lääkäriasemalla ja ultratessa totesi taas kaiken olevan kunnossa, siis munasarjat toimii ja limakalvot ok. Mutta munat vaan ovat jo niin vanhoja ;-D Hän oli edelleen kannustava ja loppusanoikseen sanoi, että jos minä sittenkin olisin se poikkeus, joka raskautuu tämän ikäisenä. No joo, kiva että kannustaa, mutta realiteetit on mitä on.

Sain papan tuloksen kotiin eilen. Kaikki muuten ok, mutta hiivaan tuli resepti. En ole koskaan ainakaan tiennyt sairastuneeni hiivaan. Otin lääkkeen tänään, mutta mietityttää, että miksi minulla ei ole mitään tyypillisiä oireita. Siis kutinaa, valkovuotoa tms. Alavatsakipuja on kyllä ajoittain ollut ja mietinkin, että johtuvatko hiivasta. Hiiva olisi voinut saada alkunsa antibioottikuurin seurauksena. Sen söin heinäkuussa hammasvaivoihin. Oletteko te kärsineet hiivasta? Meneekö yhdellä tabulla ohi?

Kuumia aaltoja tulee aina ennen menkkoja, mutta en ole niitä vielä vaihdevuosiin yhdistänyt. Kierto on lyhentynyt reippaasti ja sitä pidän iän mukanaan tuomana muutoksena.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Tepias
Halibazuidaa neidot:wave:!

Tervetulleeks toivotan omalta osaltani Terrier;n (johan vaikeen nikin valitsit noin taivutusta aatellen;)! Tosta hiivasta sen verran, jotta mulla on joskus ollut ihan oireellista hiivaa, mutta joskus dinosaurusten aikaan, kun odotin kakkostamme, niin se löyty jossain normi-neuvolanlekurin tarkistuksessa, josta neuvolan täti laitto mulle lähetteen klamydia-testeihin!!:mad:! Ei emäntä puhunut mulle mitään, vaan vasta labrassa selvisi, kun siinä kivasti jalat levällänsä pötkötän, että nyt otetaan klamydia-testi!!Voihan viulu, jos ei pahemminkin! Annoin toki ottaa kokeen, mutta sitten menin kyllä neuvolan noidan luo ja kysyin, jotta mitä v*ttua tää tarkoittaa, että mut laitetaan tommoseen testiin kertomata mulle mitään! Eukko sano, jotta kun oli hiivaa havaittu jossain hemmetin testissä, niin sehän on vallan vaarallista sikiölle, jos onkin klamydia äidillä! Ja minä siihen, jotta tiiätkö, että siinä vaiheessa, jos tällä äidillä OLIS klamydia, se ei olis yhtä vaarallinen sikiölle, kuin avioliitollemme ja ukkoparalle:vampire::stick:! No eipä perkule ollut klamydiaa, mutta muuttipa eukko pahainenkin hitusen asiallisemmaksi käymämme keskustelun jälkeen, nih:snotty:! Mutta siis asiaan, antibiootti-kuurihan sen voi aiheuttaa, mutta kaitpa se voi tulla ihan hiivan omasta tahdostakin:D! Yleensä ne tabut tai puikot on kyllä tehokkaita.

Toivottavasti *murrella* ollut kivat talkoot ja jälkitalkoot varsinkin, jatkukoon pitkälle iltaan;)!

Kuumista aalloista; en tunnusta:kieh:! Ei oo ollu, kait.. Mutta taas on kierto pitkästynyt, kun viimeksi oli jotain 23 pvää kait, niin nyt on jotakin 30 tai sinnepäin..Jotta Kastiksen malliin tää kierto:p!

Mulla esikoinen käymässä, joten meenpä hänen kanssaan hetkeksi jorisemaan, joten se on MOI:wave:!

Lilleriina
 
*mur-mur*:illa - kiitos kysymästä Lillis, oli kyllä oikein kivat talkoot ja mikä mukavaa - sää suosi talkoolaisia.=)
..nyt saunaan(haisen niiiin savulle)..ja yhden siidukan jo join..j o s vielä toisenhin:whistle:..:D

Illan jatkoja kaikille!:wave:
 
Kiitokset tervetulotoivotuksista Lilleriina ja mur-mur. Mä oon vähän addiktoituvaa sorttia, joten pitää pitää varansa, ettei jää liiaksi pinon koukkuun.

Mur-murin leikkausmietintöjä olen seuraillut sivusta ja tsemppiä toivotan jatkoon. Olet varmaan asiaa pohtinut puolelta jos toiseltakin, joten lääkärin viimeisimmät kommentit olivat kyllä erikoisia. Jos kerran oli asiat kertaalleen sovittu, niin miksi niitä sitten muuttamaan.

Vai joutui Lilleriina testeihin. Eikös ne äitiysneuvolassakin ota aika monta sp-testiä? Ilmeisesti klamydia ei kuulu siihen satsiin.

Jos en just olisi käynyt gynellä, niin varmaan menisin ultrauttamaan kohdun. Alavatsa on nimittäin sen verran kipeä. Mainitsinkin siitä lääkärille, mutta kuvittelin johtuvan jotekin kierron vaiheesta. Nyt ollaan jo uudessa kierrossa kp 7 tai sinne päin. No, lääkkeen pitäisi auttaa kolmessa vuorokaudessa, jos tää sitä on. Mutta toisaalta joka puolella sanotaan, ettei hiiva aiheuta alavatsakipuja. Myoman näki ultralla, joten voisiko se olla vaivana. Hmmmm, pitää kuuklata.
 
Iltaa kaikille! Saako liittyä mukavan tuntuiseen joukkoonne? Olen joskus reilu vuosi sitten joskus lueskellut tuota 40+ -vauvakuumekeskustelua, ja sieltä ainakin mur-murin ja Ottiksen muistan. Keskusteluun en silloin kuitenkaan tohtinut liittyä.

Olen 45-vuotias ja yhden miehen vaimo ja yhden 6-vuotiaan lapsukaisen äiti. Pari vuotta sitten meille oli tulossa toinenkin lapsi, mutta raskaus loppui rv 15. Oli niin kova kolaus, ettei uskoisikaan. En tiedä, onko siitä vielä toivuttukaan eikä varmaan koskaan täysin toivukaan. Mutta uskoin kuitenkin silloin, että vielä tästä raskaaksi taas tullaan, mutta enpä ole sitten enää tullut. Nyt alkaa jo usko itsellä siihen loppua, mutta niin se elämä vaan jatkuu ilman sitä toista lastakin...

Terrier kyseli hiivatulehduksesta. Valitettavasti tuttu vaiva täällä. Oireeton hiiva taisi olla vain kerran, gynekäynnin jälkeen papavastauksen yhteydessä mainittu. Mutta sitten on ainakin kolme kertaa ollut ihan oireineen päivineen. Olen huomannut sen ajoittuvan aina näin syksyyn. Diflucan on muistaakseni lääke, jota olen lääkäriltä saanut. Yksi pilleri suun kautta otettuna on tepsinyt vaivaan tehokkaasti. Viime syksynä viimeksi.
 
Heippa.

Terrier, kirjoitteli papasta ja siitä mieleeni tulikin,, sain itsekin hetki sitten papa vastauksen. Solu vastaukset ok mutta sekaflooraa tms? siinä oli. Oireita ei ole ja postipoika toi minulle kirjeen, jossa lääkäri laittanut reseptin emätinvoiteeseen (antibiootti). Olisin sen siis hakenut mutta googlettelin lääkkeen nimeä dalacin tms.. niin sitä ei saa imetyksen aikana käyttää. Jätin soittopyyntöä lääkärille asiasta ja hän soitti, ettei sitten sopivaa lääkettä minulle löydä, johtuen imetyksestä. Kysymys kuuluukin: ei kait tuota sekaflooraa tarvitse hoitaa, jos ei oireita ole? kiitti, jos kehtaatte ottaa kantaa :)

*mur-mur* Luin toisesta ketjusta ja hienosti oot painoa saanut pudotettua. Minulla työn alla kanssa ja hitaasti mutta varmasti. Nyt olen liikuntaa pikkasen ottanut mukaan päiviin ja mukavasti kropassa tuntuu tuo liikkuminen, positiivisesti :) semmoinen 7kg on nyt tippunut mutta tässä samassa jo junnannut tovin.
Sinulle toivotan tsemppiä leikkaus suunnitelmaankin.
Rentoa iltaa sinne!

Kastehelmi Ihanaa hemmottelua tiedossa sinulla ja kuopuksellasi.
Minä se olin laiskana tänään ruan teon suhteen ja haettiin kunnon jättiperhepizza, hyvin riitti ja jäi vielä illaksikin palanen. Masu ompi täysi.

Illan jatkoja kaikille täältäkin suunnalta!
 
Viimeksi muokattu:
No, jos tähän pinoon minäkin. Ikää on jo yli neljäkymmentä (kun sen ilmoittaa näin, ei tarvitse ikinä päivittää), mutta mitään kuumia aaltoja ei ole. En nyt kyllä odotakaan niitä vielä, mutta kerranko sitä yllättyisi.

Kovin moni puhuu vauvahaaveista vielä; minullakin oli sellaisia, kuopus on eskari-ikäinen ja kovasti kaipasin neljättä lasta tähän joukon jatkoksi, mutta miestä en saanut suostutelluksi. Nyt olen jo taipunut ajatukseen, että helpompi on näin, ja nuo pitää vielä saada kunnialla aikuisiksi (kaksi on murrosikäisiä, grr). Kyllä jaksaisin hoitaa vauvaa vielä, mutta jaksaisinko 15 vuoden kuluttua taistella uuden murrosikäisen kanssa? Ei, 15 vuoden kuluttua me miehen kanssa etsimme toisiamme tässä talossa.

Olen kauan määrittänyt itseäni äitiyden ja omien lasten kautta - on minulla työkin, mutta en ole sen suhteen niin intohimoinen, että se olisi elämäni ykkösjuttu. Nyt kun pikkulapsivaihe on ohi, on ollut enemmän mahdollisuuksia keksiä itselle jotakin mukavaa. Harkitsin kielikurssille lähtemistä, mutta hylkäsin sen nyt tänä vuonna vielä. Jokin liikunnallinen kimppaharrastus voisi olla tarpeellinen, mutta olen luonteeltani vähän erakko. Harrastan liikunnallisia yksilölajeja kyllä ihan kuntoni pitimiksi.

Yhtä salaista haavettani olen alkanut toteuttaa, sellaista, mistä en vuosikymmeniin edes muistanut mitään; tällä hetkellä se on ihan kotijuttu "vain", mutta ehkä otan sen ohjelmaan ohjatusti. Jonakin päivänä.

Meillä on iso tontti ja paljon ulkohommia ympärivuotisesti. Nyt juuri nautin alkavasta, tänä vuonna ehkä poikkeuksellisen hienosta ruskasta! Mutta ekat lehdet on jo tänään haravoitu pois. Haikeutta ilmassa.
 

Yhteistyössä