~~kuumia aaltoja~~ "so what"

... sillä mä lähden ihan aikuisten oikeesti ravinteliin tänään! Meitä on semmonen neljän neidon porukka, jotka aikoinaan tutustuimme leikkipuistossa, ja kun lapset kasvaneet samaa tahtia, niin oomme nyt n.kymmenisen vuotta pitäneet tärkeänä, että me tapaamme pari kertaa vuodessa syömisen ja jutustelun merkeissä.

--------

Kaikille myötämielistä eloa, auringonpaisetta ja lämpöä!

Lilleriina:wave:

... Mä oikeasti ajattelin ensin, että tutustuitte leikkipuistoikäisinä... :snotty: Sitten mietin vähän aikaa ja arvelin, että äidithän ne taitaa leikkipuistossa tutustua. Kiva!

Taikka toiset tutustuu, toiset eivät sitten missään. :| Minä en oikein osaa. Olen hädin tuskin tutustunut yhteen äitiin sitä kautta, että hänellä oli esikoispoikani luokkatoverina tyttö, nuoremman poikani luokkatoverina (ja ehkä parhaana kaverina) poika, ja vielä kuopustyttöni pk-kaverina tyttö... Jokin kohtalo on varmaan halunnut järkätä meistä kavereita tjsp., yritän nyt pitää siitä kiinni. Mukava perhe.

Kiitokset vielä kaikille, jotka ovat sympatian ja empatian valtaamina intoutuneet muistelemaan omia isovanhempiaan. Kertoilen lähipäivinä vielä yhdestä jutusta, joka tähän liittyy... Kunhan vähän pohdin täällä.

Ja tuohon Lilleriinan toivotukseen ei voi kuin yhtyä ja nauraa!

 

Kerron vielä yhden jutun itsestäni... Saa sitten leimata hulluksi taikka miten vain...

Meillä on allergiaperhe; lapsuuteeni kuului kissoja, mutta nyt ne ja koirat samoin ovat mahdottomuus. Mutta minulla on (välillä :ashamed: ) pieniä tapoja, joilla ylläpidän mielikuvituslemmikkejä: Iltaisin kun käyn lukitsemassa ulko-oven, "huutelen kissaa sisälle" ovea raottaessani. Ja välillä käyn metsässä kävelyllä, "lenkittämässä kahta koiraa".

Olisin varmaan järkyttynyt, jos kissa jonakin iltana luikahtaisi ovenraosta sisälle!

Ja parasta on, että näitä mielikuvituskoiria ei ole pakko lähteä viemään ulos, jos ei huvita. =) Elämän ei aina tarvitse olla niin vakavaa!

 

Rigel olen samaa mieltä; elämän ei tarvitse olla niin vakavaa =) Hieno homma tuo sinun mielikuvituksesi tuote elämistä; ei siinä tosiaan mitään pahaa tai luonnotonta ole.

Että oon tykästynyt tähän palstaan, täällähän keskustellaan vaikka mistä...Mulla tulee ihan ikävä näitä juttuja kun lähden huomenissa Lontoon-reissulle; no voihan sielläkin puhelimesta lukea, mutta ehkä mä nyt keskityn reissuun ja palaan tänne taas reissun jälkeen, joku osuvasti kirjoittikin, että tää on kuin koti.

Uskonasioista on mukava myös lukea. En ole itse mitenkään syvällisesti uskovainen, mutta uskonhan minäkin tiettyihin asioihin ja kirkkoonkin kuulun (lähinnä nyt siksi, että lapset voi valita käyvätkö rippikoulun). Mun mieheni ei kuulu kirkkoon, on aikanaan kuulunut, mutta eronnut sieltä jo kauan sitten. Emme siis uskonasioista juuri keskustele. Itse olen aikuisiällä kyseenalaistanut kristinuskon, mihin minut jo lapsena kasvatettu, on muitakin vaihtoehtoja, vaikka siis tuonne evl.lut-seurakuntaan siis itse kuulunkin. Suotakoon jokaiselle mahdollisuus toteuttaa omaa uskoaan, ja uskoa siihen minkä oikeaksi kokee; onneksi me suomessa ollaan tämän suhteen suvaitsevaisia.

Oikein mukavaa loppuviikkoa ja viikonalkua; toivottavasti Lontoossa paistaa aurinko ja on lämmintä

 

Heipparallaa! :wave:

Hauska "hullutus" tuo mielikuvituseläimille juttelu, Rigel

Kiva fiilis täällä, ainoa päivä tällä viikolla kun olen näin ajoissa kotona töistä. Ja vieläpä yksin, eli voin rauhassa kirjoitella... ainoa onkelma se, että mies olikin vienyt läppärin mukanaan töihin, eli käyn täällä tahtojen taistelua poikani läppärin kanssa. Saas nähdä kumpi voittaa

Eli jospa nyt ehtisin vähän kommentoimaan muidenkin juttuja mur-mur, toivottavasti saat ihanan uuden koiruuden taloosi - ja vielä niin, ettei synny juopaa sinun ja miehesi välille. Miten te muuten olette tavanneet?

minni, ihanaa että löysit uuden hyvän kumppanin Uudin rakkaustarinassa oli selkeää johdatuksen makua! :heart: Romanttisen pikaisesti rakastuitte, paulanna Lillis, ei kai kenenkään rakkaustarina ole TAVISjuttu, eikö se aina kuitenkin ole ainutlaatuisen ihmeellistä kun sydän löytää sydämen :heart: Ihan oikeasti, ei vain yltiöimeläromantisoiden...

Me tutustuimme ja rakastuimme Krito-ryhmässä. (Krito = Kristus-keskeinen toipuminen) Molemmat olimme sinne tahoillamme hakeutuneet erojemme jälkeen yhtenä erosta toipumisen ja eheytymisen keinona. (Krito-ryhmässä voi toki olla toipumassa muistakin elämän kolhuista kuin erosta.) Omasta erostani oli tuossa vaiheessa jo pari vuotta. Emme kumpikaan todellakaan olleet tulleet ryhmään etsimään uutta puolisoa, mutta niin vain kävi... Alusta asti koimme selkeää "hengenheimolaisuutta", ja sinne syvän jakamisen, itkun ja tuskankin keskelle rakkaus löysi tiensä....:heart: Hassua tilanteessa oli se, että kun jo seurustelimme ja tiesimme toistemme elämän kipeimmät asiat (juuri niitähän ryhmässä jaettiin), en esim. tiennyt, missä rakkaani oli töissä ja käyttikö hän kahvissaan maitoa.... No, nekin asiat sitten selvisivät pikkuhiljaa

Edelleen kiitämme Taivaan Isää päivittäin toisistamme ja rakkaudestamme. Suhteemme ei tietenkään ole mikään puhdas onnela, ei kai sellaista maan päältä löydykään. Ajattelen, että parisuhde on parhaimmillaan sekä henkinen että hengellinen kasvualusta molemmille. Sitä meidän liittomme on. Riitelemme harvoin, mutta jokaisen (risti)riidan jälkeen tuntuu siltä, että olemme taas päässeet askeleen lähemmäs toisiamme ja toisaalta ottaneet yhden askeleen eteenpäin kasvussa kohti omaa itseämme.

Lilleriina, kyselit uskostani. Minä olen uskovaisesta kodista, eli usko on kyllä jossain muodossa ollut osa elämääni aina. Mutta vasta eroni jälkeen löysin sen uskon, josta Paavalikin puhuu: "Vapauteen on Kristus vapauttanut meidät." Itse asiassa oma uskonprosessointini liittyi selkeästi yhteen väkivaltaisesta parisuhteesta irtautumiseen. Siinä kohtaa kun uskalsin vihdoin lähteä tuosta liitosta ja lopettaa omavoimaisen suorittamisen monellakin elämänalueella mutta erityisesti avioliittoni toivottoman pelastusyrityksen suhteen, koitti vapaus... Kun en enää muuta voinut enkä jaksanut, päästin langat irti omista käsistäni ja hyppäsin pelottavaan tuntemattomaan - päätyen suoraan rakastavan Jumalan käsivarsille.

Kuulostaa ehkä melodramaattiselta sellaisen korvissa joka ei ole sitä itse kokenut... todellista kuitenkin minulle Tämäkään ei nyt sitten tarkoita sitä, että tämän jälkeen elämäni olisi ollut yhtä autuutta ja onnea. Jeesus ei ole luvannut auttaa meitä ahdingosta vaan ahdingossa Mutta ilman uskoa en kyllä olisi kestänyt eron jälkeisiä raskaita asioita. Ilman uskoa en jaksaisi tänäkään päivänä.

No, riittävästi ja ehkä liikaakin tästä aiheesta. En halua saarnata enkä tyrkyttää mitään kenellekään, jokaisen on löydettävä oma tiensä ja omakohtaisesti olen kokenut, että Raamatun suurimpia viisauksia on: Älkää tuomitko, ettei teitäkään tuomittaisi.

Voin kertoa, että näin pitkä teksti tällä koneella on ollut varsinaista kärsivällisyysharjoitusta! Vähän väliä olen joutunut painamaan Kumoa-nappulaa, kun teksti on ykskaks hävinnyt... Parasta lopettaa ennen kuin lopullinen katoamistemppu tapahtuu

Ihanaa iltaa kaikille! Lisää rakkausstooreja please! Niitä on kiva lukea työpäivän jälkeen

Kastehelmi

 

Hyvää reissua Lontooseen paulanna! Nauti meidän muidenkin puolesta Minä olen käynyt siellä... ööö... 27 vuotta sitten

 

Moikkelis olkkariin ihanaisille:wave:!

Paulannalle ikimuistoisen ihanaa Lontoon reissua, ja aurinkoista säätä!

Rigel; no juu; mulla liikkuneet taas sormet niin nopeesti näppäimillä, että tunnustan, jotta lauseestani leikkipuistossa tapaamisesta, sai kyllä eri näköisiä mielikuvia:ashamed:! Mutta siis, tarkennusta tosiaan, että ollaan tavattu hiekkiksen reunalla äiteinä, ja siitä ystävyys syventynyt näinkin läheiseksi! Eilen olikin mahtava ilta, kun taas saatiin puitua montakin asiaa ja elämän ongelmaa, ja näkökantoja oli jokaisella.. Antoisa ilta kaiken kaikkiaan, ja kotiuduin n.klo 23..Aamulla aivan hirviä väsy, huhhuh, mutta hyvin meni työpäiväkin väsystä huolimati.

Palaan vielä vähän tuohon rakkaustarinaamme:heart:! Onhan se sillä lailla ehkä ollut vähän erilainen ja ainutlaatuinen, että mehän kihlauduimme jo reilun 3kk;n päästä tapaamisestamme, "plussasimme" ihan toivotusti 8 kk:n jälkeen ekasta tapaamisesta, ja avioiduimme 10kk:n tuntemisen jälkeen! Nopiata hommaa, mutta mitäs sitä oottamaan, kun nuoruuden innolla ollaan ja tiedetään, että siinähän se on.Oma rakas:saint:!

Kiitos, Uudi ja Kastehelmi, kun jaksatte kertoilla nuista uskonasioistakin; ne, jos mitkä ovat kovasti henkilökohtaisia! Ja juuri tuo lause Kastikselta, ettei halua saarnata ja tuputtaa, on hieno periaate! Mielelläni kuulen erilaisia kantoja ihmiselosta yms., mutta jos joku aloittaa oman asiansa tyylillä, että VAIN hänen tapansa on oikea, niin siinä vaiheessa, mä otan hatkat:kieh:! En voi sietää missään asiassa vain yhtä mielipidettä tai ainoaa oikeaa tapaa olla ja elää, kun jokainen ihminen kuitenkin on oman elämänsä päähenkilö, ja löytää (toivottavasti) sen tilan, tilanteen, jossa uskoo olevansa onnellisin omassa elossaan. Jollekin se on usko, jollekin joku muu, mutta sitähän ihmisyys ja myöteläminen on, että suomme kaikille sen oman onnensa, vaikkei se aina omaa itseä vierellä kulkijana niin miellyttäisikään. Suvaitsevaisuus ja toisen kunnioitus on tärkeitä:attn:!

Missä luuhaa Ottis? Tulehan kamu kertomaan kuulumisiasi!

Meilä lämpiää kota sauna, ja kun tätikin on nostanut helmansa ja poistunut pöksylöistä, niin Ah, tää mamma lähtee kohta saunaan ja sitten ajoissa unille; uusi päivä/uudet kujeet huomenna

Ihanaista syysiltaa, kynttilänvaloa ja helliä hetkiä Teille kaikille:heart:!

Lilleriina vaikenee:wave:

 

Voi hywäinen aika, mikä vammanen lause; SIIS suomennos; meillä lämpiää koHta (ei siis kota)sauna

 

Hyvää reissua Lontooseen paulanna! Nauti meidän muidenkin puolesta Minä olen käynyt siellä... ööö... 27 vuotta sitten

Erityisesti TURVALLISTA matkaa!

 

Voi hywäinen aika, mikä vammanen lause; SIIS suomennos; meillä lämpiää koHta (ei siis kota)sauna

Te tarvitsette pihalle kotasaunan?

 

Paulanna hauskaa ja ja turvallista matkaa. Enkeleitä mukaan. :wave:

Lilleriina meilläkin äsken saunattiin. Hyvää teki, vielä kun ois makkaraa.Olipa mukavaa, että löysit noin pitkäaikaisen ystävän leikkipuistosta. Kyllä ystävyys on tärkeää.
Minä ja mieheni tavattiin eka kertaa toukokuussa. Kihloihin mentiin elokuun alussa ja naimisiin syyskyyn alussa. Nopeaa oli meilläkin.

Kastehelmi hieno tarina teilläkin. Niin se vaan napsahtaa nopeastikin, kun kaikki on kohdallaan. :flower:

Minä tässä päivällä kävin siskolla ja voi tokiinsa niitä ihania pienokaisia.
Ukista tykkäävät kovin ja kumpikin istui ukin sylissä, kun hän tuli vähän myöhemmin.

Nyt olen illalla kirjoitellut miehen firman laskuja ja kuitteja. Minä hoitelen sen puolen vapaaehtoisesti. Voi, että olenkin kiltti.

Ottista minäkin kaipailen miten menee ystäväinen ?? :wave:

Olen tällä hetkellä työtön ja aika tulee vähän pitkäksi. Ei aivan viitsi kotiakaan puunata. Toisaalta ei sitä aivan viitsi kylilläkään hypätä. Enkä kyllä jaksaiskaan.
Isäntää yritän puhua ympäri, että käytäis vielä pikku reissulla, jossain ennen talvea, mutta saas nähdä ehtiikö.
Hän on hirvenpyynnissä ja saa palontatöitä sitten aina kavereilta, joten ei aina ehdi lähteä. Aurausurkan jos vielä saa, mikä oli viime vuonnakin, niin kiirettä pitää.

No toivossa on hyvä elää sanoi lapamato. Illanjatkoja ystäväiset Uudi: hug:

 

Yx yökyöpel täällä..

Kastis - ihan olemme tavanneet paikallisessa lähikuppilassa - siellä asuinalueella, jossa asustelin 18 vuoden verran sinkkuna ollessain.
Mies oli eronsa jälkeen asunut yksinään n. 1.5v samalla asuinalueella.

Olin häneen kyllä kerran jo aiemmin törmännyt muutama vuosi takaperin erään ystäväni kera ja mies läksikin meidän naisten mukaan sitten iltaa jatkamaan..hävisi sitten yllättäin kun me tyttöystäväni kera veskireissulla olimme..miehelle oli tullut huono olo ja kotio pitänyt lähteä, hällä huono viinapää vielä nykyäänhin

En miestä enää sen jälkeen muistellut..

Siitä uudesta tapaamisesta..ei ollut palavaa rakkautta heti ensi silmäyksellä miun kohdilla, ei..m u t t a äkkiä se sitten(yllättäin!)kuitenhin iski..ja voi miten tuntuikaan ahdistavalta yöt kun ei voinut toisen viekussa kölliä:heart:..toinen kuitenhin vain siinä vajaan 1km päässä omassa kotonaan.

Olin jotenhin niin mahdottoman hellyyden kipiä..tuntui, ettei halua toisesta erkaantua hetkeksikään.
Monta vuotta yksiksein(lapsen kera)elellyt kun olin ja siipeeni saanut pahasti edellisessä suhteessa(alkoholisti mies)..erosimme kun lapsi 1.4v

Miullahan oli ne koiraset ja varsinhin k i s s a - mies kun oli hetken meillä kylässä, niin silmät turposi aivan kauhean näköisiksi(kissasta johtuen)

Kuljinhin sitten jonkin aikaa kahden asunnon väliä.
Miehen luona monesti yövyin ja aamulla kun läksin töihin, mies käveli eläimiä ruokkimaan ja ulkoiluttamaan.=)..sen verran kykeni aina luonani viipymään.
Onneksi oli myös eräs kiva nuori tyttö, joka ulkoilutti koiria.

Oli se aika kiihkeää aikaa, juuuh..3.9 2003 tavattiin ja 1.4 2004 toivottu ilouutinen - raskaustesti positiivinen!:heart:
Oi sitä onnea, mies muuttikin minun asuntoon(isompaan)sitten heti sen jälkeen.
Koirille ja kisulille löytyi uudet kodit jo helmikuussa.

Tänne rivari kolmioon sitten muutimme kun poikanen oli jo syntynyt - kesäkuussa 2005
..halusimme yhteisen, uuden kodin..ja muutoinhin kerrostalosta halusin itse pois, oman pikku pihan ja saunan.

..9v siitä nyt aikaa..äkkiä ne kumminhin vuodet vierii..voi tokkiinsa.

Ps..miullahan esikko oli silloin vielä nuori(15v)..lapsi oireili eri tavoin vajaat 1v ennen mieheni tapaamista ja hän sairastuikin vakavasti, tarvitsi pitkään sairaalahoitoa.

Samalla aikaa kun olin rakastunut..oli kumminhin suuri pelko oman lapsen menettämisestä:'(..niin ahdistavaa ja ristiriitaista aikaa..enempää en halua kertoilla..mutta tänään onneksi lapsi voi hyvin ja jaksaa opiskellakin, valmistuu sisustajan ammattiin toivon mukaan ensi vuonna.
Paljon on tulevaisuuden suunnitelmiakin..nyt jaksan uskoa itsekin, että hän pärjää ja olen siitä niin onnellinen
Pitkä ja vaikea tie lapsellani ollut kuljettavana..ainahan se Äidillä on huoli lapsestaan, aina:heart:.

..vaan nyt(mies jo töihin heräili)..nati nati:heart:

 

Mur-mur tehän, ette sitten ole kovinkaan kauan enempää olleet yhdessä kuin me 8v. Ikävää, että sinun ja esikoisen piti käydä non vaikea aika läpi. Onneksi kaikki on nyt takanapäin. :hug:

Rigel Unohdin sinulle sanoa, että ihania nuo sinun mielikuvituseläimet. :kiss: Saa sitä lapsenmielisyyttä olla vähän aikuisellakin, sitä elämän piristystä.
Oletteko koskaan kokeilleet bichon friseetä ? Se on kuulemma joillekin allergisille käynyt. Takuutahan ei tietysti ole.
Täälläpäin yksi nainen niitä möi ja oli antanut kokeilla ensin , että sopiiko se esim. allergiaperheeseen.

Meillä on ajateltuna myös minipossu ja nyt oli tullut viesti eilen, että ollaanko vielä kiinnostuneita.
Kyllähän kiinnostusta on, mutta pitää miettiä riittäkö rahat, kun on jo kaksi koiraa ja possullekin täytyy jotain antaa. Ja maksaahan sekin monta sataa euroa.

Näissä mietteissä Kivaa päivää kaikille !!!! Uudi

 

Rigel ihania mielikuvitus eläimiä
Minä haluaisin joskus laittaa itselleni 2 koiraa, pieni rotuisia. Meilläkin allergia perhe, joten vielä ei ole koirien aika.

Minä ja mieheni tavattiin ystäviemme kautta illan istujaisissa. Juteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja oikeastaan jo saman illan aikana päätettiin, että me ollaan pari tästä hetkestä alkaen
Tapailtiin ensiksi ja parin kk päästä vuokrattiin yhteinen pesä ja siellä se elämä ja arki alkoi kunnolla.

Leivottiin tänään pikkuleipiä kahden nuorimmaiseni kanssa.
Kahvi ja pikkuleipä hetki nyt minulla ja naatiskelen omasta ajasta vielä hetken, kun pikkuiset päiväunilla.

:heart: hyvää päivän jatkoa kaikille :heart:

 

Rigel Unohdin sinulle sanoa, että ihania nuo sinun mielikuvituseläimet. :kiss: Saa sitä lapsenmielisyyttä olla vähän aikuisellakin, sitä elämän piristystä.
Oletteko koskaan kokeilleet bichon friseetä ? Se on kuulemma joillekin allergisille käynyt. Takuutahan ei tietysti ole.
Täälläpäin yksi nainen niitä möi ja oli antanut kokeilla ensin , että sopiiko se esim. allergiaperheeseen.

No ei, ei olla kokeiltu eikä varmaankaan kokeillakaan. Saa lapset sitten aikuisena ja omillaan asuessaan kokeilla, jos haluavat. Kun perheessä on useita allergisia, on kuitenkin riski, että jollekin tulee jotakin.

Meillä ollaan muutenkin vähän niillä linjoilla, että koiran pitää näyttää koiralta eikä pölypussin sisällöltä... Anteeksi... Siis vähän niin kuin nuo isojen sessejen haaveilijat (muttei kuitenkaan ihan).

Veljelläni on pikkukoira, Norwichin terrieri (en taida osata edes kirjoittaa sitä!), ja he olivat pähkäilleet, että pienestä koirasta on ihan yhtä paljon ILOA kuin isostakin, mutta siitä on paljon vähemmän vaivaa. En tiedä, makuja on monenlaisia.

Ottaisin kissan heti jos voisin. Kaksi kissaa. Ja sitten ehkä vielä kolmannenkin. Ensimmäinen olisi MUSTA. Musta kissa on TYYLIKKÄIN luojan luomista otuksista!

 

Rigel no niinhän se on ettei koskaan tiedä, miten voi käydä. No en minä kyllä itsekään oikein pienistä koirista ole kiinnostunut. Hyvä toi pölypussin sisältö. Tykkään kyllä kaikista, mutta itselle ei kiitos. Musta kissa on tosiaan upea.

Meillä mietitään nyt minipossua olis saatavilla, mutta pitäis itse kastroittaa. En oikein välittäis. Tai sitten voidaan ottaa myöhemmin, jos tulee enemmän urospossuja kastroitavaksi, niin sitten ei itse tarvis viedä.
Nyt loput menee siitokseen, niin se meidän possu pitäis vaan hoidella.
Saas nähdä ??

Päivänjatkoja allihopa Uudi =)

 

Iiik! Tuntuu, etten millään pysy kärryillä, mutt Paulannalle ainakin tervetulotoivotukset, ellen ole jo niitä huikannut :wave: =)!

Uudi Kiva päästä 'kuulemaan' sinusta vähän enemmän. Olet ollut tuolla edellisessä pinossa vähän kuin taustalla, vaikkakin sellainen ihana tsemppi ja lohtu, kuin enkeli :hug:.

ON Mulla on ollut häslinkiviikko, töitten puolesta paljon kokeita ja testejä ja palavereita jos jonkinlaisia ja sitten se vähän vapaa-aika mitä on ollut, onkin mennyt lähinnä kutoessa. Itselleni tein ekat sukat sitten 7. luokan pakollisten villasukkien ja par'aikaa kudon sukkia miehelle ja tietty mielessä on pitkä lista ihmisistä, joille toivoisi ehtivänsä/ jaksavansa sukat kutoa vielä ennen joulua . Ja tietty, kun olen jouluihminen, ovat ne joulujututkin valoineen alkaneet jo mielessä siintää :xmas:.

 

Kiitos Ottis !!:kiss: Mukavaa on aina sinustakin kuulla. Jostain syystä olet sydäntäni lähellä.

 

No ei, ei olla kokeiltu eikä varmaankaan kokeillakaan. Saa lapset sitten aikuisena ja omillaan asuessaan kokeilla, jos haluavat. Kun perheessä on useita allergisia, on kuitenkin riski, että jollekin tulee jotakin.

Meillä ollaan muutenkin vähän niillä linjoilla, että koiran pitää näyttää koiralta eikä pölypussin sisällöltä... Anteeksi... Siis vähän niin kuin nuo isojen sessejen haaveilijat (muttei kuitenkaan ihan).

Veljelläni on pikkukoira, Norwichin terrieri (en taida osata edes kirjoittaa sitä!), ja he olivat pähkäilleet, että pienestä koirasta on ihan yhtä paljon ILOA kuin isostakin, mutta siitä on paljon vähemmän vaivaa. En tiedä, makuja on monenlaisia.

Ottaisin kissan heti jos voisin. Kaksi kissaa. Ja sitten ehkä vielä kolmannenkin. Ensimmäinen olisi MUSTA. Musta kissa on TYYLIKKÄIN luojan luomista otuksista!

Miulla oli juuri pikimusta.."noita-akan" kissa..

 

Uudi - toteuttakaa toiveenne ja hankkikaa se minipossunen!:heart:

Mie päätin, etä se koiruli tulee meille..menee sitten miehen kera sukset ristin, tai ei..huuuuiiii!

Olishan sitä muutahin rahan reikää ollunna tähän hätään..Sallinhin rokotus parin viikon sisään(70e)pentu maksaa 350e ja 1kk päästä sillehin rokotus(64e)

Autollehin tulossa yli 300e remppa..jooo...
..mutta pitkään ja hartaasti passelia rotua ja sopivaa hinnaltaahin etsin - tämä se nyt ON.
Viikon päästä Lauantaina, meitä on pesueessa sitten 5:heart:

 

Auringon lämmittäviä sätehiä tänne pinoon ihunille!:kiss:

 

Mur-mur kiitos sätehistä, kuin myös sinulle. Toivotaan, että menee hyvin sinun koirajutska. :hug:


Kyllä minulla on aikomus possu ottaa. Kerranhan täällä vain eletään ja on ne niin ihania.
Nyt on vain kyse, että otetaanko jo nyt, vai vasta myöhemmäastä katraasta.

Nyt on jännitys, toivo parasta. Kun ei osattu päättää, niin jätettiin Taivaan Isälle, että jos kaksien hakijoiden jälkeen se määrätty possu on jälkjellä, niin otetaan, muuten siirretään vähän myöhemmäksi.
Vähän vain pelkään, että kun se on toiseksi pienin niin se menee, kun pienin meni jo tänään.
Ottavat pieiniä siitokseen, että sitten tulisi pienempiä possuja.

Näin täällä. Vähän kyllä kirpasee, jos joutuu siirtää, kun ois nyt jo saatavissa, mutta nän on
päätetty.

Pidä peukkuja. :wave:

 

Kovasti Uudi täällä d=)b että NYT jo sen pikku possukaisen saisitte.:heart:

..mie tulevalle pikku pentuselle apteekista pistin tilaukseen muiden lääkkehien lomassa matolääkkeenhin..

Pitäis nimeä tyttöselle alkaa miettimään..siinä onhin miettimistä?..meijän Salli On kyllä juuri niii-iiin nimensä näköinen.
.."Vieno"= tyyni ja hento..olis miusta kiva nimi..

Himskatti kun nyt ei nukuta, otin reilun tunteroisen tirsat myöhään iltapäivästä..ja nyt sitten vain ruoka käy mielessä..kääääks!:O
..pitänee raejuustoa ja Polar 10% juustonäkkäriä hieman navan alle, jospa se siitä - Sweet Dreams!:heart:

 

Kiitos Mur-mur !! Nyt täällä jännään miten käy. Tänäänhän se ratkeaa. IIIKKK !!

Isäntä lähti pupumetsälle Tessun kanssa. Me täällä Casperin kanssa kotona olla laiskotellaan.

Laktoosivaivan pukkas mulle. Maha turpoaa, kun jättipallo ja on inhan tuntoinen.
Keliakiaa ei ollut. Kaksi viikkoa lääkäri käski olla ilman laktoosituotteita ja kokeilla, kun se litkun juominen on aika ilkeää.
No nyt sitten yhtenä päivänä söin ihan normaalisti, niin pilalle meni.
Täytyy sitten vissiin alkaa laktoositonta ruokavaliota noudattaa.

Ryökäle, kun sitten voi syödä vain tummaa suklaata ja se ei ole hyvää. :'(

Ihanaa päivää kaikille tv Uudi:flower:

 

HEI!
Täällähän on jännät paikat mur-murilla ja Uudilla :heart: Uudet perheenjäsenet tiedossa. Onnea!

Ottis täällä myös toinen joulua rakastava, innolla olen aloittanut jo suunnittelut :heart:

Minulla nyt ollut kiirettä. Pakkailua, pakkailua.. Lähdetään muutamaksi päiväksi reissuun ja ihan suomeen vaan, ei ulkomaille mutta ihana käydä muuallakin kiertelemässä. Saas nähä kuis väsyneenä sitä palataan.

Heissulivei muutamaksi päiväksi :wave:

Toivon teille kaikille ihania aurinkoisia päiviä :kiss:

 

Kiitos Pieni Tähtönen ja hyvää matkaa. :hug:

Jännitys vain lisääntyy sain äsken viestin, että emäntä halus vaalean ja isäntä tumman.
Saivat vielä huomiseen mietintä aikaa. Se olis se vaalea, joka me otettais, jos se jää.

Saakohan vaimo päänsä läpi. Naiset on aika hyviä kääntämään miesten päät.
Voi, kun ei tarttis odottaa huomiseen. Parempi, että sais huonon tiedon heti, niin pääsis edes tästä jännityksestä.

No näillä mennään heipparallaa ja pitäkee peukkuja !!!