~~kuumia aaltoja~~ "so what"

Ulrige&Rigel - Tervetulleita olette tänne höpäjämään!:wave::heart:

Ulrige pahoitteluni raskautesi keskeytymisestä, lämpöinen:hug:

Miunhin pidemmälle menneen raskauden(rv8+2 todettiin kkmeno)keskeytyminen, oli niin suruinen asia:'(..shokkikin jollahin tapaa(jälkeenpäin ajateltuna)
..nuo muut 3 alkuraskauden(välillä rv4+3-5+6)kemialliset sattutivat myöskin..mutta eivät enää samalla tapaa..

Rigel - tuo "salaisen haaveen" muistaminen ja toteutus kuulostaa niin kivalta!=)

 

Olen kauan määrittänyt itseäni äitiyden ja omien lasten kautta - on minulla työkin, mutta en ole sen suhteen niin intohimoinen, että se olisi elämäni ykkösjuttu. Nyt kun pikkulapsivaihe on ohi, on ollut enemmän mahdollisuuksia keksiä itselle jotakin mukavaa..

Rigelin jutuissa oli paljon omasta elämästä tuttua asiaa. Päälimmäisenä kai ajatus, miten elämä muuttuu koko ajan. Lasten ollessa pieniä itsensä saattaa melkein hukata, tai unohtaa, kun niin monen vuoden ajan ajattelee ensin muita ja vasta sitten itseään. Ja se on aivan luonnollista. Sitten kun joutilasta aikaa alkaa taas tulla enemmän voi olla ihanaa aloittaa jotain uusia juttuja. Minä lähdin työn ohella opiskelemaan, kun alkoi tuntua että iltaisin on liikaa "tyhjää" aikaa =). Lapset jo niin isoja ja omissa jutuissaan, että he tarvitsevat minua paljon vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

Haikeutta tunnen tällä hetkellä siitä, että kuopus alkaa tulla murkkuikään. Oih, äitin ihana puhetta pulputtava lapsi alkaakin muuttua hiljaisemmaksi, enemmän omiin oloihinsa vetäytyväksi nuoreksi. Hetkittäin olisi niin mukava voida, jollei pysäyttää, niin ainakin hidastaa ajan kulkua..

 

Tervetuloa suhmuransantra (sorry, olin unohtanut sinut tervetulotoivotella ), kuten myös Ulrike, Rigel ja Terrier.

Ulrike, lohdutushali :hug: Varmasti jää jälki mieleen ja sydämeen loppuiäksi siitä vauvasta, jota ei koskaan saanut... onneksi on kuitenkin muita hyviä asioita elämässä Minulla oli toukokuussa km, tosin jo kahdeksannella viikolla. Surin sitä kyllä, mutta nyt huomaan, että sureminen jäi silloin kesken, kun luulin vielä uuden mahdollisuuden saavani...

Meillä siis sellainen tilanne, että viime talvena tuli ajatus siitä, että annetaan kuitenkin vielä vauvalle mahdollisuus. Olin jotenkin luullut olevani - pienestä haikeudesta huolimatta - sujut sen asian kanssa, että meille ei yhteistä lasta tulisi. Olihan molemmilla jo isot omat lapset aiemmista liitoista, ja tuntui siltä, ettei enää jaksaisi... No, joka tapauksessa päätimme siis antaa asialle muutaman kuukauden mahdollisuuden samalla, kun mies ilmoittautuu sterilisaatio-jonoon. En kyllä uskonut enää raskautuvani, mutta riemastus oli suuri, kun keväällä huomasinkin odottavani. Ja pettymys yhtälailla, kun menikin kesken... Sydänäänetkin :heart: olimme jo ultrassa kuulleet, eli vauva oli ihan todelliseksi tullut.

Pari kuukautta km:n jälkeen kuumeilin kovasti, mutta sitten iski ihan toisenlaisia tuntemuksia: pelkoa siitä, ettei enää jaksaisi, pelkoa uusista keskenmenoista, pelkoa sairaasta lapsesta. Niinpä sitten mies kävi suunnitellusti sterilisaatiossa viime viikolla. Olin asian kanssa ihan sujut, nyt kun on jo lapsenlapsikin keväällä tulossa. Ihan ällikältä on nyt lyönyt sen jälkeen HAIKEUS ja MENETYKSEN TUNNE. :'( Ajoittain kadun tuota miehen peruuttamatonta operaatiota..... Järki sanoo, että näin on hyvä, mutta tunteet jotain ihan toista! En olisi uskonut, että voi näin koville ottaa... : /

Tajuan kyllä, että tämä on vain taas yhdenlaista kasvukipua ja luopumisprosessia. Toivon kuitenkin, että voisin pian siirtyä katsomaan eteenpäin. Elämässä on turha keskittyä siihen, mitä ei saanut, vaan olla kiitollinen kaikesta siitä minkä on saanut! :heart:

Terrier, minulla on oikeastaan ollut koko naisenelämäni ajan ajoittain toistuvana ongelma hiivatulehdukset. Viimevuosina kuitenkin vähemmän. Antibiootit, hormonaaliset vaihtelut (raskaus, imetys jne), muista asioista johtuva huono yleiskunto ja masennus ainakin itselläni vaikuttanut asiaan. Olen viime aikoina innostunut ruokavalioasioista, ja ottanut käyttöön mm. neitsytkookosöljyn ruokavalioon. Jostain luin, että sillä voisi ulkoisesti hoitaa hiivaakin... Ajattelin kokeilla seuraavalla kerralla kun iskee Tuosta sekafloorasta minulla ei valitettavasti - tai onneksi - ole kokemuksia, Pieni Tähtönen.

Rigel kirjoitti: Olen kauan määrittänyt itseäni äitiyden ja omien lasten kautta. Kuulostaa kovin tutulta. Hienoa että olet saanut pikkuhiljaa ja lempeästi etsiä itseäsi muutakin kautta. Itse jouduin tuon asian kanssa totaaliseen ja repivään kriisiin vuosia sitten eroni yhteydessä, kun perinteinen perhemalli rikkoontui. En enää ollutkaan 24/7 kaikkien lasteni läsnä oleva äiti, en ollut enää kodin "toiminnanohjauskeskus" joka huolehti ja oli vastuussa kaikesta ja kaikista. Siinä kohtaa vasta todella tajusin, miten täysin identiteettini oli rakentunut äitiyden ja vaimouden kautta. Oli kuin minua ei olisi ilman niitä ollut olemassakaan.

Kaipa tämänhetkinen kipuiluni on jatkumoa tuolle samalle asialle, vaikka muuten olen jo vuosia tuntenut olevani suht tasapainossa elämässäni. Onhan niin lopullista tajuta, että ei tosiaan enää ole mahdollisuutta uudelle vauvalle......

Mutta toisaalta olen niin onnellinen tämänhetkiseen elämääni, enkä halua pilata sitä haikailemalla vielä jotain lisää! Minulla on ihana, rakastava mies, aikuisia lapsia, joiden asiat ovat hyvin, ja vielä kotona tämä kuopus. Kaikki on HYVIN - miksi haikailla vielä muuta???!!! Kun voisi aina tätä omaa mieltään ymmärtää! :headwall:

Kuopus on meilläkin juuri murrosiän kynnyksellä, suhmuransantra. Viime kuukaudet jo muutenkin tempperamenttisella lapsella mielialat heitelleet rajusti. Mutta vielä on äiti maailman paras... ihanaa oli tänäkin aamuna, kun poitsu kömpi äidin kainaloon loikoilemaan. Tästä pitää nauttia täysillä, koska eipä taida tulla äidin kainaloon enää kauan!

mur-mur, viitsitkö vähän vielä valaista sitä mäkikuisman käyttöä? Eilisessä postauksessani sitä kyselin, mutta et tainnut huomata

Lillis, johan oli terveydenhoitajalla otsaa! Hyvä että annoit takaisin

Olen tänään varsinaisella syväluotaustuulella, kuten tekstin pituudesta ja laadusta huomaa Olen kovasti pohtinut esim. sitä, mikä on tervettä riippuvuutta läheisistä, mikä sairasta. Mutta eipä siitä nyt sen enempää, tai kukaan ei enää jaksa lukea litaniaani!

Mies juuri soitteli olevansa pian kotona, ihanaa :heart: Ihanaa myös, että meidän uusperheemme toimii niin hyvin. Kuopuskin on koko viikonlopun selvästi ikävöinyt isäpuoltaan eilenkin kun kävimme kahdestaan ulkona syömässä hän ykskaks tokaisi: - Olis paljon kivempää jos X (mieheni) olis mukana!

Ihanan aurinkoinen päivä! Forecan mukaan melkein koko Suomessa, toivottavasti ainakin teillä kaikilla! Nauttikaamme siitä!

Kastehelmi

 

Moi:wave:

Suhmuransantra; ulrike, Rigel ja Pieni Tähtönen, Kauhiasti tervetuloa täältäkin toivotan, jos /kun en aiemmin hokannut:ashamed:!

Viikonloppu menny nopiaan, kun olin eilen töissäkin sen toimistoajan! Tänään käytiin het aamusta miehen kanssa Habitare-messuilla. Hän sai työnsä puolesta ilmais-liput, joten siksi vääntäydyttiin sinne ja hyvä niin, että sai liput, sillä eipä ollu sen väärti, että ois omalla rahalla kannattanut mennä. Me on mietitty semmosta "paljua" pihalle, johon vois talvi-iltanakin mennä lilluttelemaan vaikka kuohuviini kaverina, ja saunan päälle, muttei yhtäkään palju-firmaa osunut silmiin! Semmosia hitsin hienoja ja kalliita ulko-porealtaita vain..Ei kyllä sopis meiän vanhan rintamamiestalon pihalle sellanen hienostus, tommonen palju on enempi meiän näköisemme!

Äsken tyttösemme, 17v, teki omasta tahdostaan meille ihanaisen sunnuntai-päivällisen; vallan maukasta kanapastaa, nam! Noita nuoriaan kun katselee ja kuuntelee, niin itseni yllättää suuri kiitollisuus ja onnentunne siitä, että kuinka ihmeessä me kaksi oomme saaneet jotain noin hienoa aikaiseksi! Ovat upeita, ihania persoonia jokainen, ja suurensuuri lahja kyllä:heart:! Tähän mä voin taas mainostaa, jotta kuunnelkaa Teleksin ainakin 2 biisiä; Sinne ja takaisin, sekä Flamingo! Ne on niin mun sydäntä lähellä, että wou ja wau:saint:!

Kastis on oikein syväluodannut sydäntään ja sieluaan; ihanaa, kun haluat jakaa aatoksiasi ja eloasi kanssamme, lämmin hali:hug:! Nyt se varmaan onkin kovempi paikka luopua siitä haaveestaan, kun tietää että SE ON OHI nyt! Tässä, vaikkei kuumeilekaan, eikä vauvaa yritä, niin siltikin, joka ikinen kuukausi (ainakin mulla, kun ei mitään "oikeaa" ehkäisyä") on pieni mahis, jotta jos oiskin käynyt "vahinko",.. Sitä en toivo, mutta antaahan se semmosen pikantin mausteen noiden menkkojen ootteluun kuiteskin, ja jos niin kävisikin, niin sitten miettis jotta kuinka hienoa, että tämmöstä tapahtu..Mutta kun se oikeasti tehty mahdottomaksi lääketieteellisin keinoin, niin asia onkin erilainen..Ja surutyö on surtava, jos ei nyt tee sitä, niin sepä saattaakin tulla eteen joskus vaikka vuosien päästä, ja mahdollisesti vielä voimakkaampana.. Ihana elämä sulla kuulostaa olevan juuri nyt, nautihan siitä täysillä ja siitä pienestä kainaloisesta, "hetken tie on kevyt"!

Tää mamma laitettiin taas ruotuunsa, kun nuorison tarttee päästä koneelle, just nyt eikä heti!

Suloista sunnuntaita, nautitaan kauniista ja tuoksuvasta syksystä, hellitään rakkaitamme ja ollaan itsellemme armeliaita=)!

Tulkaahan kertomaan kuulumisianne!

Lilleriina:wave:

 

Rigelin jutuissa oli paljon omasta elämästä tuttua asiaa. Päälimmäisenä kai ajatus, miten elämä muuttuu koko ajan. Lasten ollessa pieniä itsensä saattaa melkein hukata, tai unohtaa, kun niin monen vuoden ajan ajattelee ensin muita ja vasta sitten itseään. Ja se on aivan luonnollista. Sitten kun joutilasta aikaa alkaa taas tulla enemmän voi olla ihanaa aloittaa jotain uusia juttuja. Minä lähdin työn ohella opiskelemaan, kun alkoi tuntua että iltaisin on liikaa "tyhjää" aikaa =). Lapset jo niin isoja ja omissa jutuissaan, että he tarvitsevat minua paljon vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

Haikeutta tunnen tällä hetkellä siitä, että kuopus alkaa tulla murkkuikään. Oih, äitin ihana puhetta pulputtava lapsi alkaakin muuttua hiljaisemmaksi, enemmän omiin oloihinsa vetäytyväksi nuoreksi. Hetkittäin olisi niin mukava voida, jollei pysäyttää, niin ainakin hidastaa ajan kulkua..

Vuosia sitten uhosin, että ryhdyn tekemään väitöskirjaa sitten kun olen lapsilleni enää pelkkä "mutsi mitä ruokaa?". No eihän tuota tilannetta tule, kun pitää ne lapset sopivasti lähellä vielä murrosiästäkin huolimatta. Mutta eipä tutkimusurakaan kiinnosta ainakaan juuri nyt.

Murrosikäiset menee omien kavereiden kanssa ja sitten ne taas tulee, ehdottavat esim. että voitais yhdessä leipoa, tai katsoa leffaa, tai vaikka pelata. Mulla on kyllä hienot nuoret!

Minulle oleellinen hetki oli reilu vuosi sitten, kun ymmärsin katkaista noin 16 vuotta jatkuneen KaksPlus-, Vauva- ja MeidänPerhe-lehtien tilauskierteen. Kukaan ei enää tyrkytä niitä vauvakuvia joka kuukausi eteeni.

 

Kastehelmi - en ollut huomanut viestiäsi?

Mie olin muistanut väärin sen tuotteen kauppanimen - se olikin Siveydenpuu uutetta.
..sillon Vogelin-valmistamaa..sitä ei valitettavasti enää saa Suomesta.: /

M u t t a..vastaavaa käytin kumeillessani 40+-pinossa:
Terveyskauppa.fi - Dr. Reckeweg R10 tipat

Raskauduin vielä tippojen käytön aikana(olin käytellyt muistaakseni useamman viikon/2-3 kiertoa)
..vaikka raskaus kesken sitten menikin..

Saa tilailtua aika monesta Luontaistuotefirmasta netistä.
..myös Luontaistuotekaupat myyvät(ainakin Kuopiossa)

Voin suositella - omaa oloani tasapainotti oikiasti!
..noihin kuuma/kylmä aaltoihinkin auttoi..

Jäi vain sitten kun aika kallista(no, kallista ja kallista/vajaa 17e/pullo..)oli tippoina käyttää..kestiköhän se aina reilun 2vko/pullo
..varsinhin jos tippoja tarvitsi enemmän käyttää(esim. olo sillä kierrolla huonompi )

Nyt ollut käytössä(kolmas purkki)Gelee-Royal-tabut.
..ennemminhin tasaavat kiertoa oikein hyvin, sitten "muihin oireisiin" käytössä tuo Seronil..

Pitäiskin uudestaan vaan ottaa nuo tippapset käyttöön?

Hei!..suhmuransantra jos en sinua muistanut tervetulleksi toivotella, teen sen nyt - TERVETULOA!:wave::heart:

 

Vuosia sitten uhosin, että ryhdyn tekemään väitöskirjaa sitten kun olen lapsilleni enää pelkkä "mutsi mitä ruokaa?". No eihän tuota tilannetta tule, kun pitää ne lapset sopivasti lähellä vielä murrosiästäkin huolimatta. Mutta eipä tutkimusurakaan kiinnosta ainakaan juuri nyt.

Murrosikäiset menee omien kavereiden kanssa ja sitten ne taas tulee, ehdottavat esim. että voitais yhdessä leipoa, tai katsoa leffaa, tai vaikka pelata. Mulla on kyllä hienot nuoret!

Minulle oleellinen hetki oli reilu vuosi sitten, kun ymmärsin katkaista noin 16 vuotta jatkuneen KaksPlus-, Vauva- ja MeidänPerhe-lehtien tilauskierteen. Kukaan ei enää tyrkytä niitä vauvakuvia joka kuukausi eteeni.

Minähin katkaisin nuo Vauva-aiheiset lehdet jo keväällä(vihdoinhin)

 

Ihanan aurinkoinen päivä! Forecan mukaan melkein koko Suomessa, toivottavasti ainakin teillä kaikilla! Nauttikaamme siitä!

Kastehelmi

Oli kerrassaan upea viikonloppu, uskomattoman perjantaimyrskyn jälkeen!

Kävin tänään sienimetsällä tytön kanssa, astianpohjalla suppilovahveroita isoon keittoon asti. Nam!

Ensi viikolle on jotakin spesiaalia kaikille muille päiville paitsi sunnuntaille. Eikä pelkästään niin positiivisia juttuja... Perjantaina taidan tehdä töitä vain puoli päivää ja hakea tuon eskarin kotiin lounaan jälkeen, voidaan kahdestaan nautiskella olostamme.

 

One of the most important decisions for couples who are interested in preserving the memorable moments of their wedding day is to hire a professional wedding photographer.But it is quite typical for the bride and groom to prioritize about all other things except who will be their official wedding photographer. Everything else comes first, the dress and tux, the bouquet, the reception. It is at their bottom of the list who will be in charged of the photography.Any price that seems too good to be true, is exactly that. With the accessibility of digital cameras on the market, Sac à main, Sacs pas cher,sac de marque pas cher, 2012 et sac classique these days there are literally hundreds of amateur photographers offering substandard service for bargain-basement prices.

(Everyone has to start somewhere, but most professional photographers learned the trade by first assisting someone with more experience.) Amateur photographers are those who offer ridiculously low rates because they have no professional training and no professional equipment.Why do professional wedding photographers charge these amounts? Professional photographers base their rates on several factors. The simple explanation is because they've invested in high-quality equipment and the best photo-editing software, and due to their years of experience, skill and knowledge, they give the very best results.

 

Huomenta:heart:

mitenköhän tuon spammin saisi estettyä? Näkyy roskaavan vähän joka pinoa... :stick:

Kiitos kaunis mur-mur jotain tässä täytyy keksiä, ettei pms-oireet häiritse elämää, ja luontaistuotteista olisi hyvä aloittaa. Täytyy tutkia tuota antamaasi linkkiä jossain kohtaa.

Kiitos Lillis kun jaksat jopa iloita vuodatuksista kävin hieman korjaamassa eilistä pitkää tekstiäni, kun jossain yön uumenissa oikein kiteytyi, mikä taisi olla äitiyskriisini syvimpiä syitä:

Itse jouduin tuon asian kanssa totaaliseen ja repivään kriisiin vuosia sitten eroni yhteydessä, kun perinteinen perhemalli rikkoontui. En enää ollutkaan 24/7 kaikkien lasteni läsnä oleva äiti, en ollut enää kodin "toiminnanohjauskeskus" joka huolehti ja oli vastuussa kaikesta ja kaikista. Siinä kohtaa vasta todella tajusin, miten täysin identiteettini oli rakentunut äitiyden ja vaimouden kautta. Oli kuin minua ei olisi ilman niitä ollut olemassakaan.

Tämä on muuten tietyllä lailla edelleen minun kipukohtani ja kompastuskiveni, tosin ei kriisiksi asti. Kaipa olen niin pienestä lapsesta joutunut ja oppinut määrittämään itseni tekemisen ja tarvittavuuden kautta, että hyvin herkästi tulee tyhjä olo, jos kukaan ei minua tarvitse... esim. yksinolo on nautinnollista vain ja ainoastaan sopivan pienissä annoksissa - en tosiaan osaa nauttia siitä,että olisin koko viikonlopun yksin KOTONA. Reissuun vaikka ystävien kanssa voin kyllä lähteä, no problem. Onko tämä sitten läheisriippuvuutta vai mitä...? Muistan että Lillis pähkäilit jotan tämänsuuntaista omien lastesi suhteen joskus.

No, nyt ei tarvitse olla yksin kotona eikä lähteä reissuun, kunhan töihin saa itsensä kammettua pikimmiten!

Hauskaa päivää!

Nimimerkillä Meinas myöhästyä töistä kun jäi syväluotaamaan

 

Täällä miulla niin pas*****nen olo kun se tuttu punahelma tekee tuloaan..arrghhhh!!!|O

Kastehelmi - anna vaan tulla ilman muokkauksia noita "syväluotauksia"..sitä vartenhan meillä tämä ihuna pino nyt on, että saadan pulista ja purkaa tuntojamme.:kiss:
..ja pistä kuule vain tilaus menemään DR. Reckeweg R10-tippohin, jospa hyvinkin sinun oloais tasapainoittais.:heart:

Kovasti muutamassa pinossa tippoja kehuttiin ja siksi itsekin arvasin kokeilla kun en enään niitä Siveydenpuu uutetippoja saanut.

Miullahan on se verenohennuslääke vieläkin käytössä(en siksi enää voinut Siveydenpuu uutetippoja käyttää)mutta nyt pistoshoito(Fragmin)ei enää varfariini/tabl. hoito(Marevan)

Pistoshoidon ollessa käytössä, uskaltaisin ottaa R10:n uudestaan käyttöön.
..Joulukuulla Tapanina, tulee 3v kun mies minua vattan seutuun kerta/pvä piikitellynnä..itte en onneton uskalla:ashamed:

Olisin voinut Marevaniin jo siirtyä kun kuumeilu jäin, en vai jaksa juosta INR-kontrolleissa.

Mukavaa päivän/illan jatkoa jokaiselle toivottelen täältä:wave:
..hieman synkän oloinen, tuulisen kylmä sää Pohjois-Savossa tänään ollut - hyyyyrrrrr!

Ps..tuntuu, että kun painoa tippunut usiampi kilo, olisi menkkatuntemuksethin vahvistuneet ja jo näin muutama päivä ennen vuotoa to-pe välille vuotoa odotteleisin.
..miehän sen varsinaisen painon tarkkailun aloitin elokuun alussa..joten ihan hyvin mennyt kun reilu 6vko/-8kg..NYT se kyllä hidastuu tuohon -500g/vko. ihan varmasti.

Mutta pääasia, että sen 10kg etapin saavuttaisin tuolloin 22.10 ja siitä on hyvä jatkaa.
..uskon, että Marraskuulla Ravitsemussuunnittelijan luona käydessä, olen n. 13-15kg keposempi

 

Elämässä on turha keskittyä siihen, mitä ei saanut, vaan olla kiitollinen kaikesta siitä minkä on saanut! :heart:

Kastehelmi osuu tuossa niin naulan kantaan kuin vain voi osua. Kympin vasaratarkkuus! =)

Kokemuksesi siitä, että haluat olla tärkeä jollekin on hurjan tuttu omallakin kohdalla. Juur se tyhjyyden olo, jos kukaan ei tarvitsekaan... Nyt tuo tunne on ehkä alkanut helpottaa omalla kohdallani ja osaan jo nauttia silkasta olemisesta, myös yksin olemisesta. Enää ei pelota että maailma lakkaisi olemasta jos minua ei tarvita . Välillä voi olla hiljaisempaa, ja sitten tulee taas touhukkaampaa aikaa. Hyvät puolensa on sekä hälinässä että hiljaisuudessa. Toivottavasti saat myös vähitellen annettua itsellesi luvan olla vain silloin kun on sen aika.

Rigel kirjoitti leppoisiia asioita teinien kanssa touhuamisesta. Se on mukavaa lasten vähän kasvaessa, kun yhdessäolosta alkaa tulla vähän erilaista ja tulee esim. tehtyä mainitsemiasi juttuja (leipominen, leffassa käynti tms) yhden lapsen kanssa kerrallaan. Toki porukalla on kiva mennä ja tehdä, mutta erityisen hienoina koen hetket kun olen kahdestaan jonkun lapsista kanssa ja tulee herkästi juteltuakin asioista, joista ei isommalla porukalla ehkä jutella.

mur-murille terkkuja että karrrmeen viluinen tuuli on ollut tänään täällä Pohjois-Pohjanmaan suunnallakin ja sataa hetkittäin niin että millään ei ilkiäis lähteä koiran kanssa kävelemään.... Laiskuus

Syssystä huolimatta lämpimiä terkkuja kaikille muillekin!
Santra

 

Huh, yksi päivä ohi tästä työn-ja-kaiken-muun-tavallisesta-poikkeavankin-täyttämästä viikosta.

Kuulin tänään surullisen erouutisen. Aina se ottaa koville, kenellekään en kohdalle toivoisi. Ja tämäkin ystäväni kertoi tehneensä ratkaisun itse. Olen naiivisti kuvitellut sen olevan helpompaa niin, vaan ei taida ihan yksioikoisesti pitää paikkaansa.

Voi kunpa tämä elämä antaisi meille vähemmän tuskaisia polkuja kuljettaviksi!

 

Pikamoikkaus :wave:. Tuppaa olemaan niin, ett edelleenkin pyärähtelen tuolla haaveilijoitten puolella, vaikka tämä on totisesti se olkkari, minne minä kuulun. Tervetuloa Pieni Tähtönen, Ulrike, Rigel, SuhmuranSantra ja Vanha kunnon Terrier myös minun puolestani =). Ja tietty te minun kanssani tuolta haaveilijoista tänne loikanneet :kiss:. Tämä kuulostaa jo nyt hurjan hyvältä idealta. Täällä uskaltaa avautua muistakin asioista kuin vauvahaaveista, vaikka ne takuulla ovat meidän kaikkien mielen päällä jossain määrin vielä jonkin aikaa. Eri asia sitten, jos ja kun tullaan kunnolla mummoikään .

 

Olen naiivisti kuvitellut sen olevan helpompaa niin, vaan ei taida ihan yksioikoisesti pitää paikkaansa.

Miltä tuntuisi ajatus, että ratkaisun tekee itse asiassa usein se, joka voi huonoiten liitossa...? Tämä on ainakin oma kokemukseni. (Erikseen ovat sitten ne ikuisen rakastumisen etsijät tai muut jotka vain "sattuvat" rakastumaan toiseen ilman että liitossa mikään kovin iso asia mättää.) Ero on tuskallinen asia ja se on sen arvoista vain silloin, kun yhteiselon jatkaminen on vielä tuskallisempaa... Koskaanhan ei voi ulkoapäin todella tietää, millainen toisten avioliitto on. Mitä kauniimpia kulisseja pidetään usein yllä, vaikka todellisuus olisi jotain ihan muuta...

Ottis, miksei voisi haaveilla kuumeilijoiden puolella niin kauan kuin jonkinlaista toivoa on Sitten taas jos haluaa päästä EROON haaveilusta, lienee paras vaihtaa pinoa Minä muuten harkitsen sitä, että jättäisin teidät ystäväiset joksikin aikaa kokonaan... sen verran vieläkin kirpaisee oma, täysin SUUNNITELTU raskauden mahdollisuudenkin menetykseni... että voi ihminen olla omituinen! Tai ainakin nainen Ehkäpä pääsisin haikeudesta kokonaan kun keskittyisin muutaman hetken muihin asioihin ihan tässä oikeassa todellisuudessa

Mutta kahtotaan. Haleja teille ihanaiset joka tapauksessa! :hug:

 

Miltä tuntuisi ajatus, että ratkaisun tekee itse asiassa usein se, joka voi huonoiten liitossa...? Tämä on ainakin oma kokemukseni. (Erikseen ovat sitten ne ikuisen rakastumisen etsijät tai muut jotka vain "sattuvat" rakastumaan toiseen ilman että liitossa mikään kovin iso asia mättää.) Ero on tuskallinen asia ja se on sen arvoista vain silloin, kun yhteiselon jatkaminen on vielä tuskallisempaa... Koskaanhan ei voi ulkoapäin todella tietää, millainen toisten avioliitto on. Mitä kauniimpia kulisseja pidetään usein yllä, vaikka todellisuus olisi jotain ihan muuta...

Niin. Varmasti on näin.

Mutta eikö jokaisessa liitossa tule niitä hetkiä, jolloin toinen voi huonommin kuin toinen? Entä jos tekee ratkaisun JÄÄDÄ LIITTOON? Onko se ratkaisu? Entä onko lähteminen sama kuin osoittaa sormella toista osapuolta, joka voi vähemman huonosti? Äcsh. Ei tämä pähkäily johda mihinkään.

Surettaa kovin, ja tässä ystäväni tapauksessa neljän lapsenkin puolesta.

Parasta yrittää pitää oma tonttinsa siistinä.

 

Ottis, Kastis - mie ainahin palloilen näiden kahden: "so what" pinon väliä..enää en jaksa ottaa siitä stressiä, kait mie joskus "mummona" tuosta kuumeilupinosta erkanen..ehkä

Mie laskin(dementikko)menkkojen alkamisenhin väärin - lauantaina vasta pitäis tädin kurvata?..himskatisti repinyt eilisen ja tämän päivää mahaa, pe***ttä ja takareisiä!:$

Parisuhteesta..

Meillä mieheni kera, on ihan selvästi ainahin kerran vuodessa suhteessamme "kriisi vaihe"
..kumpi sitten voinut huonommin..mieskö?

Mies meillä ollut se, joka uhonnut, että lähtee..hänen vaikia puhumalla parisuhteen kipupaikkoja selvittää ja sitten tulee se vaihe a i n a, että hän haluaa lähteä..

En itsekkään tunne suhteemme olevan enää se alun rakkaussuhde..nykyään ennemminhin ystävyys..tai tottumus suhde..kauhiaa myöntää, mutta näin se vaan on:ashamed:

Yhdessäolomme - 9veen aikana, on mies ilmoittanut lähtevänsä n. 3-4kertaa..että mie en voi sietää tuollaista pakenemista heti jos asiat ei suju!!!:kieh:
..välillä tunnen miestä kohtaan rakkauttahin:heart:..mutta liian harvoin..mitä hän sitten tuntee, jää arvailuksi?.

Alkuun mie lypsin ja lypsin ihmisestä tietoa - "mikä vaivaa, kerro"?..enää en jaksa:|..jos hän tuntee olonsa huonoksi, on silloin tehtävä ratkaisunsa selvästi, ei vain suutuspäissään uhota!

Tangoon tarttetaan kaksi ja en ole millään tavoin se pa-rem-pi osapuoli..mutta mies heittäytyy monesti niiiiin "uhriksi" että:headwall:..se suoraan sanoa vi****aa aina raskaasti.

..mutta..onhan meillä niitä hyviähin hetkiä - onneksi vielä.

 

Heipsutirallaa:wave:!

Ottis ja mur-mur! Mä kanssa ihan automaattisesti ensin avaan 40+ so what-pinon, ennenkun muistan, jotta hitsin pimpulat sentäs; enhän mä siellä enää asu! Niin sitä vain tapoihinsa juurtuu, ja mihin vanha kananen pyrstösulistaan pääsis?

Ja nyt mullakin taitaa olla SE pitkääkin pidempi kierto! Mites tää nyt tälleen voi mennä, jotta joka toinen kerta tulee liian lyhyttä, ja sitten taas liian pitkää..On tää justiinsakin niin taas naiselle tyypillistä, että vaikeimman kautta mennään, kiertojenkin kanssa! Justiinsa sunnuntai-aamuna ilmoitin armaalleni, jotta pikaset tanssut tanssittava, sillä n.puolen tunnin päästä alkaa täti kurvata pöksyihin..Mies ihmeissään, jotta "mistä sä tiedät?". Ja minä:"no, kait mä ny oman kroppani tunnen"!.. Enpä oo kehdannut tunnustaa, etten tunnekaan...

Tuosta ero-keskustelusta; Meidän pitkän liiton salaisuus on yksinkertainen; mieheni! Meillä ollut vaikeuksia vuosien saatossa, ja jokusen kerran tosi tiukka tilanne, mutta aina ollaan puhumalla selvitty, ja ensisijiaisesti se, että hän se vain jaksaa mua aina rakastaa, vaikka mä oisin millanen noita-akka! Nytkin kun oltiin siellä lemmenlomalla möksällä, niin kyllä niin kauniisti mulle puhui, minusta ja meistä! Ja toinen asia on se, että aina kun soitan tai hän soittaa, niin vaikka ois kuinka paljon porukkaa ympärillä; niin jaksaa mua "kullitella" ja hellitellä, ihan luonnostaan=)! On se hiano pakkaus, ja musta kyllä aina vaan tuntuu mulle sopivammalta ja ihanimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Ois kaameeta erota, ja varsinkin aloittaa uusi (seksi)suhde! En tiiä, kuinka pitkään sitä pitäs mököttää omissa oloissaan, jotta uskaltais tutustua uuteen ihmiseen ja varsinkin riisuutua ekaa kertaa sen jonkun uuden seurassa, ja vielä harrastaa läheisempääkin yhdessäoloa:$!

Mulla myös ihan liian liki, tuli sellainen tilanne, että pitkään yhdessä ollut pari erosi, ykskaks yllättäin, näin vierestä katsottuna:'(! Onneksi ei ole lapsia heillä, mutta suru siitä parista on suuri, ja itse tunnen taas olevani puun ja kuoren välissä, kun molemmista tykkään tosi paljon, ja olosuhteiden pakosta joudun ikäänkuin valitsemaan puoleni..Ei kivaa, ei.

Mulla taasen loppuviikko iltavuoroa, ihan kiva, jotta saa aamusella herätä vähän hitaammalla tahdilla, mutta sitten taas oon kotona vasta lähemmäs puoli kymmentä. Hyvät ja huonot puolensa vuorolla, jos toisellakin.

Tässähän nämä tärkeimmät tällä erää, täti vois tulla jo..

Lillis toivottaa kaikille ihanaista iltaa, lämpöisiä syysiltoja ja kynttilän valoa:heart:!

 

Rigel, kirjoitit: Mutta eikö jokaisessa liitossa tule niitä hetkiä, jolloin toinen voi huonommin kuin toinen? Olet oikeassa ja olen ihan samaa mieltä, voi myös valita jäädä liittoon. Ja EHDOTTOMASTI kannatan liittoon jääntiä, jos ei ole todella kyse suuren luokan ylitsepääsemättömistä ongelmista kuten henkinen/fyysinen/seksuaalinen väkivalta. Eli kun kirjoitin aikaisemmin, että lähtijä on usein se, joka voi huonommin, tarkoitin sillä tämän luokan ongelmia. Ja huonosti voimisella tarkoitin juuri uhria, mutta juu, tämänhän voi tietysti kääntää niin päinkin että väkivallantekijäkin voi huonosti.... Kuten sanoit, näitä voi pyöritellä loputtomiin.

Toivottavasti en nyt ketään loukkaa, mutta itse en voi ymmärtää tapauksia, jossa perhe rikotaan vain siksi, ettei ole enää hehkuvia rakkaudentunteita toista kohtaan. Totuus on - ja sen jokainen aikuinen tietää - että tunteet tulevat ja menevät, ja avioliitossa on pitkälti kysymys tahdosta rakastaa silloinkin, kun ei siltä oikeastaan tunnu....

Nyt painuu vähintäänkin yöpuulle ja ehkä kirjoitustauollekin. Mutta kirjoitelkaa te, ystävät hyvät :kiss:

 

Toivottavasti en nyt ketään loukkaa, mutta itse en voi ymmärtää tapauksia, jossa perhe rikotaan vain siksi, ettei ole enää hehkuvia rakkaudentunteita toista kohtaan. Totuus on - ja sen jokainen aikuinen tietää - että tunteet tulevat ja menevät, ja avioliitossa on pitkälti kysymys tahdosta rakastaa silloinkin, kun ei siltä oikeastaan tunnu....

Jokinhan se minua ja miestäinkin "liimaa" yhteen..olisko vastakohtien viehätys?

Tottahan sekin on, että eka 6kk-1v on sitä kuherruskautta ja sitten alkaa suhteessa arki..on itsestään&puolisosta paljolti kiinni, millaiseksi parisuhde muodostuu - muistetaanko helliä, kosketella ja "kullitella":heart:
..jos nuo rakkauden osoitukset jää, voi olla sitten ongelmien syntyissä, niin pirun vaikiaa kommunikoida ja löytää yhteistä säveltä..:|

Kastis, yöpuullehan sie vain menet, jookos..älä ihmeessä sanaista arkkuais sulje pidemmäksi aikaa, kiva käydä lukemassa juttujasi ja kommentoidahin siltä tuntuissa.:kiss:

Lillis - siulla rakas ihminen siellä:heart:..se on niin onni kun sellaisen ihmisen vierelleen löytää.

 

No joo, ei tullut ainakaan tällä kertaa kuin yön pituinen kirjoitustauko, mur-mur Jotenkin hassusti sinun ja Lilleriinan kirjoitukset tulivat näkyviin eilen illalla vasta sen jälkeen kun olin omani jo julkaissut... oli vissiin ollut sivu auki eikä ollut päivittynyt.

mur-mur, on kyllä kurjaa jos kommunikaatio ei toimi siinä kyllä tunteetkin helposti haalenee, jos paljon puhumatonta jää... Ja on todella raskasta olla aina se, jonka pitäisi asioita pöydälle nostaa. Ja raskasta, jos toinen yrittää paeta ongelmien käsittelyä uhkaamalla lähteä. Eli toisin sanoen ei kyllä loppujen lopuksi voi yleistää sanomalla mitään sellaista kuin itse kirjoitin että lähtijä aina olisi se joka voi huonoiten. Oman kokemukseni kautta sitä vain peilasin.... Voimia sinulle mur-mur :kiss:

Lillis sulla ihana mies niin mullakin jo muutaman vuoden ajan. Kun vain aina muistaisi olla kiitollinen ja olla yhtä ihana takaisin... joskus alkaa aivan turhat pikkuasiat ärsyttämään :/ sellaisia me ihmiset vain ollaan!

Tsemppiä päivään kaikille :hug:

 

No joo, ei tullut ainakaan tällä kertaa kuin yön pituinen kirjoitustauko, mur-mur Jotenkin hassusti sinun ja Lilleriinan kirjoitukset tulivat näkyviin eilen illalla vasta sen jälkeen kun olin omani jo julkaissut... oli vissiin ollut sivu auki eikä ollut päivittynyt.

mur-mur, on kyllä kurjaa jos kommunikaatio ei toimi siinä kyllä tunteetkin helposti haalenee, jos paljon puhumatonta jää... Ja on todella raskasta olla aina se, jonka pitäisi asioita pöydälle nostaa. Ja raskasta, jos toinen yrittää paeta ongelmien käsittelyä uhkaamalla lähteä. Eli toisin sanoen ei kyllä loppujen lopuksi voi yleistää sanomalla mitään sellaista kuin itse kirjoitin että lähtijä aina olisi se joka voi huonoiten. Oman kokemukseni kautta sitä vain peilasin.... Voimia sinulle mur-mur :kiss:

Lillis sulla ihana mies niin mullakin jo muutaman vuoden ajan. Kun vain aina muistaisi olla kiitollinen ja olla yhtä ihana takaisin... joskus alkaa aivan turhat pikkuasiat ärsyttämään :/ sellaisia me ihmiset vain ollaan!

Tsemppiä päivään kaikille :hug:

Miun miehellä tunnepuolen näyttämisessä vielä ruukattavaa..vaan kun hänestä niitä hyviä piirteitä paljon: auttavainen, paljon, paljon poikasen kera touhuilee ja ON oikiasti läsnä.
..mies hoitaa meillä paljon ns. "koti hommia"..pesee, puuna, käy kaupassa, laittaa ruokaa..enemmän kuin mie

Häneen ihastuin aikoinaan varmaanhin siksi kun tunsin oloiseni niin hyväksi&turvalliseksi.:heart:
..se tunne saanut matkan varrella sä-rö-jä-hin..näin se elo vaan menee..

Silloin kun olemme ihokkain, tunne on yleensä hyvä ja siitä saa paljon voimaa arjen koitoksiin:heart:..ei pidä siis väheksyä sexin voimaa.
..itselläni vain siinä haluamisen/syttymisen puolella ongelmaa..johtuen osaksi tuosta lääkkeestä, jota käytän..*huoks*:ashamed:

Olen huomanut, että suht säännöllinen sexi elämä on meidän suhteessa vahvistava tekijä.:heart:
..ihan selkeästi vaikuttaa miehenkin mielialaan..naama on hällä, kuin norsun v***u jos puuttehessa ollut..näin on!

Itse en vain p y s t y sellaiseen läheisyyteen jos miehen käytös vihastuttaa/ärsyttää..miehen putkiaivoila se sujuu..ns. sovintosexiä ennen usein, ei enää.

Mie olin meidän suhteen alkuaikoina se hyvinkin aktiivisempi osapuoli sexiin - sain jopa lemput välillä(elelin sitä ennen sinkkuna 15v ja en harrastanut juurikaan irtosuhteita, mahtuu yhden käden sormiin)..alkuun loukkaannuin siitä niiiiin syvästi, sitä kun makean makuun pääsi..jne
..ja olipa kiivaampana kuumeiluaikana itku silmässä monasti kun lemput sain juuri passeliin ovis aikaan.

Ei mene aina yksiin nuo haluamiset&lemmiskelyt..mie kaipaan tänään kumminhin enemmän sitä läheisyyttä&kainaloista, kuin aktia - vaikka se sitten hywäistä tekeehin.

Meidän taustathin niin erilaiset: hänellä vanhemmat heti siinä jelppineet "iltatähteään" jos jotahin ongelmaa(rahallisesti)

Mie olen saanut isojahin kolhuja, arpia, syviäkin jäänyt..hyvin raskaita aikoja elellyt..sairautta ja kuoleman pelkoa toisen puolesta:'(..jotenhin en pikku asioista enää hätkähdä, mies enemminhin masentuu esim. jos raha huolia..on kuin maansa myynyt ja pään pistää pensaaseen.

Itse tein ennen niin ja sain tupellettua raha asiani aivan perseelleen:O
..nyt otan härkää sarvista jo ajoissa, ettei ongelma pääse kasvamaan liiaksi asti..joskus vain tämähin vastuu minua painaa kun mies heittäytyy saamattomaksi sillä saralla.

M u t t a..kun tämä sujuu miulta paremmin kun hältä, niin sen olen tehnyt ja hän hoitaa niin paljon muuta tärkeää - ottaa kyllä oikiasti vastuuta ja häneen voin luottaa.

 

Kastehelmi En yhtään ihmettele jos sun tekee mieli vetää pää pensaaseen, sillä niin kovasti varmasti haaveista luopuminen lopullisesti ja totaalisesti kirpaisee . Voimia sulle :kiss:.

Siksipä minäkin vielä näiden kahden sivuston välillä pompin, kun ei ole kuitenkaan vielä piuhoja katkaistu ja on jotain toivetta tai haavetta 'vahingosta' vielä. Nyt kuitenkin kipusin suoraan tänne =).

Lilleriina Hih! Sua ja sun kroppas tuntemusta . Olen varmaan kertonutkin, mutt meillähän miestä pupuiluttaa aina tasan tarkalleen sinä aamuna, kun mulle on täti kurvaamassa paikalle ja hänelle kerran sanoinkin, ett just siitä tiedän milloin menkat alkaa . Tosin tunnustan nyt, ett kerran se arvaus osui väärään :ashamed:. Ennen vanhaan minäkin yleensä pyrin joko helpottamaan miehen oloa tai muuten vain vihjaisemaan, ett p**saa saattais olla tarjolla, kun tiesin, ett täti tulee ja sit menee väkisten muutama päivä, ettei voi pupuilla. Vaan näyttääpä nyt siltä, ett jos keposesti menee melkein 2 kk ilman, ett kumpaakaan haluttaa, ett noihin ennakointeihin ei enää ole tarvetta.

Ps. Kirjoitit tosi kauniisti miehestäs :heart:! Sulla on siellä ihan oikea aarre :hug:.

mur-mur Meillä taitaa olla ihan sama juttu, ett tämä suhde on enemmän jotain muuta kuin rakkaussuhde. Eilen illalla viimeksi mietin tätä seksittömyyttä ja kuinka 'hyvin' nyt on mennytkään, kun ei ole ollut tarvetta pakkopupusteluihin ja tulin siihen tulokseen, ett me ollaan vähän niinkuin "sisko ja sen veli". Paitsi ett joskus ukolle sanon, ett jos veljen kanssa asuisin, olis mulla kuitenkin useammin hauskaa =). Toisinaan vaan tuntuu, ett helpointa on kun ei tarvi kinata eikä torata ja tällaisessa suhteessa se onnistuu näemmä. Vielä pari viikkoa sitten olin miehelle pihistelystään kiukkuinen ku mikä ja tuntui, ett elämä loppuu just tähän, vaan näyttääpä tuo jatkuneen.. ja tuntuu ihan hyvältäkin, kun rinnalla on ihminen, jonka tuntee kuin omat taskunsa ja johon voi kuitenkin luottaa. Ehkä liikaakin =), sillä meidän suhteessa on mies se, joka on varma suhteen jatkumisesta ja uskoo siihen ja minä epäröin ja kuitenkin miehen usko on se, mikä minutkin tässä suhteessa pitää. Sekoa vai ei??

Kieltämättä aktiivisen vauvahaaveen taaksejättäminen on helpottanut oloa jossain määrin. Toivotaan, ett nämä fiilikset pysyy, vaikka Oili nyt tekeekin tuloaan .

Kastehelmi ja Rigel Tohon erokeskusteluun kannan korteni kekoon siltä osin, ett TV:stä tai mistälie kuulin yhden vanhan pariskunnan keskustelun pitkän liittonsa salaisuudesta ja vaikka se oli varmaankin osittain vitsinä heitetty, musta se piti pitkälle kutinsa eli: Pitkän liiton salaisuus on siinä, ett koskaan he eivät ole halunneet erota yhtä aikaa eli vaikka huonoja aikoja ja hetkiä olisi ollut molemmilla, on kuitenkin aina toinen ollut sillä hetkellä sitä mieltä ett kannattaa jatkaa ja saanut toisen luopumaan eroajatuksesta .

Kastehelmi Tämä oli tosi kauniisti sanottu: Totuus on - ja sen jokainen aikuinen tietää - että tunteet tulevat ja menevät, ja avioliitossa on pitkälti kysymys tahdosta rakastaa silloinkin, kun ei siltä oikeastaan tunnu....

 

Ottis..Pitkän liiton salaisuus on siinä, ett koskaan he eivät ole halunneet erota yhtä aikaa

Just näin!..jos meillä olisi yht aikaa haluttu erota, olisi lähdetty tallamaan eri teitä jo aiiiiiikoja sitten, varmasti.

 

Heippa kaikille !! Tulenpa minäkin nyt tänne juttelemaan, kun olen aikanani vauvapuolella roikkunut.

Minä taidan olla nyt se ikä nestori 49v. Minulla kaksi lasta edellisen mieheni kanssa ja kolmas taivaassa kuoli vauvana. Lapset jo isoja 23- ja 26- vuotiaita.

Nykyisen kanssa yritimme vauvaa, kun hänellä ei ole lapsia ja oli poikamies, kun tapasimme.
Saimme plussan jokin vuosi sitten, mutta ei pitänyt. Sen jälkeen kuukautiset jäi tulematta kahdeksi kuukaudeksi, että ehkä siellä yritystä oli, vaikka ensin ajattelin, ettei kunnon plussa ollutkaan.

Sen jälkeen kääntyi niin, että minun kuntoni vuoksi, ei yritettykään enää, koska olen
aika uupunut ihminen, kaiken elämässä kokemani jälkeen.
En varmaan sitten olisi jaksanut hoitaa tai välttämättä elimistö ei olisi kestänyt.

Olinhan jo 46- vuotias kun aloitettiin yrittää. Ja uskossa, kun ollaan niin Taivaan Isä
sanoi, että minä en jaksaisi ja uskottiin sitten häntä.

Jälkeenpäin ajatellen, en olisi varmaan jaksanutkaan, mutta kipeää se otti, varsinkin miehelleni oli kova paikka ja olisin sen niin hänelle suonut.

Tällaista täällä. Toivon silti vielä Ottikselle ja Mur-Murille sitä plussaa, kun teitä olen kovin seuraillut ja mukana elänyt täällä taustalla.

Kiva päästä kuitenkin tänne turisemaan vanhojen ja uusienkin tuttujen kanssa.
Siskolla on nyt pienet lapset hän aloitti kanssa vähän myöhemmin. 34 oli, kun eka syntyi. Ihana heitä käydä hoitelemassa, kun asutaan lähellä.
Hänellä on tytär 3 v 5 kk ja pojat 1 v 8 kk ja 3 kk.

Niin ja pahoittelut kaikille muillekin, jotka ovat joutuneet haaveestaan luopumaan syystä tai toisesta. :kiss:

Ihanaa Illanjatkoa kaikille tv Uudi