Kuumeilija, mutta ei kuitenkaan vielä yritystä. Onko muita?

Moikka!
Ilmoittauduin jo toiseenkin ketjuun, mutta tämä ehkä olis vielä sopivampi.. Joten saanko liittyä joukkoonne? Eli vauvakuume on KOVA!! Ollaan päätetty että toinen lapsi olisi hyvin toivottu, mutta aloitetaan yrittäminen vasta elo-syyskuussa. Ensi kesä olis vauvan syntymälle hyvä ajankohta. Meillä on yksi poika 1v4kk. Syksyllä palaan töihin ja olisi kiva jäädä ens kesänä taas lomalle

Kiitos jos saan liittyä mukaan,
Haave2

 

Voi minmaria en muista kirjoitinko siitä tänne (enkä jaksa tarkistaa kun puhelimella kirjoittelen), mutta mähän luulin kans viime kierrosta että olen raskaana, vaikka söin siis pillereitä. Ja kuukautiset oli jopa pari pvää myöhässä! Päätin jo tehdä seur.aamuna testin, mutta sit menkat alkoikin.
Mulla oli kans monta pvää hedari (ei normaalisti ole koskaan), armoton väsymys, palelin, lievää pahoinvointia, vatsan nippailua....ainut oli että rinnat ei ollut yhtään arat, siitä tiesin etten voi olla raskaana. Mut tiedän tunteen!!
Tervetuloa Haave2!

 

Peity: muistelin joo et säkin kirjoitit näistä raskausoireista aiemmin
Kyllä ihmismieli ja kroppa on ihmeellinen!! Juu, mullakaan ei rinnat ole arat, eli tuskin ihmettä on tapahtumassa
Toivottavasti palaan elokuussa ihan OIKEILLA oireilla asiaan!
Mukavaa tiistaita, ja hei juhannus on tulossa!!!

 

Voi ei! Tänne ei olis saanu liittyä!!:stick: Kuume vaan kasvaa, eikä mikään auta!! Housut nyt vaan on pidettävä visusti jalassa elokuuhun asti!
Minä en ole syönyt pillereitä esikoisen jälkeen vaan ehkäisynä on toiminut kumi ja nykyään "keskeytynyt nautinto" Joten voitte pillereiden syöjät kuvitella kuinka helppoa myös täällä on löytää nuo raskausoireet
Voi kuinka helppoa olis sysätä järki syrjään ja antaa mennä, kattoa mitä elämä tuo tullessaan... Mutta, mutta..hetki on vielä maltettava..
Toisaalta nyt kun saa hiukan ajatuksia sanoiksi ja saa vertaistukea täältä, niin kyllä sitä varmaan jaksaa

 

Täällä olis vielä yksi kuumeilija joukkoon (mä23 ja mies25). Lukiessani huomasin että useimmat täällä taitavat toivoa toista tai kolmatta jne., mutta itsellä menossa ensimmäisen vauvan kuumeilu, toivottavasti myös esikkoa toivova mahtuu joukkoon ; )

Itselleni kuumeen on tartuttanut oma avomies joka jo pidemmän aikaa on toivonut omaa nyyttiä meillekin. Itselläni kuitenkin nuo opiskelut olleet sen verran kesken, ettei vauvakuumetta ole ollut ennen kuin nyt sitten tullut hillitön kuume moninkertaisena.

Opiskelut olis sillai loppusuoralla, että enää ensvuosi on tiukka ja sit täytyis enää viimeistellä gradu ja sais paperit ulos, elikkä kohta sais alkaa ihan urakalla puuhastella. Pillerit jätin pois ja nyt odottelen ensimmäisiä menkkoja. Heti me ei aleta yrittämällä yrittää, koska tosiaan huhtikuuhun asti koulu pitää kiireisenä.

Kovasti mua kiinnostaakin muiden elämäntilanteet. Itse olen aikamoinen perfektionisti ja olen aina ajatellut että pitää olla vakkarityö ja talo ja kaikki valmiina vauvaa varten, ja nytkun tää kuume yllättikin jo näin aikaisessa vaiheessa, niin mietin että miten me selviydytään? Onko muilla samanlaisia mietteitä, arjen selviytymisistä vauvan kanssa?

 

Hei Fiinaliina! Kyllä täällä esikoista yrittävia/haaveilevia on myös. Meille koitokset ovat myös uusia eli senkin puolesta kaikki on niiiiin jännää! Meillä mieheni kanssa on talo, opiskelut ainakin vähäksi aikaa tehty, pari koiraa, ja kaikki taitaa olla mallillaan =)
MUTTA..ei me tätä hetkeä (vaavin tekoa) olla lykätty minkään takia.. molemmilla vaan on ollut menonsa, työnsä eri paikoissa jne. että ei ole ollut vauva edes mielessä. Nyt vaan tuntuu siltä että olisi ihanaa saada elämään jatketta.
Kyllä asiat aina järjestyy, oli tilanne mikä tahansa! Ei asioita kannata liiaksi suunnitella, tulee vielä ressi tietty jos tuntee itsensä niin hyvin että tietää tarvitsevansa tietyn turvan ja rauhan elämälleen, ei vauva myöskään mitään ratkaise. Jokainen perhe on omanlainen, mutta kyllä kaikki järjestyy aina!!

 

Heippa Fiinaliina ja tervetuloa!
Meille kyllä juu toinen lapsi haaveissa (tuntuu edelleen oudolta kirjoittaa toi kun en vieläkään sisäistä että olen jo YHDEn lapsen ÄITI. Tottuuko siihen ikinä?), mutta silti ihan esikoisen innolla olen tässä mukana Sitä on vaikea selittää. Mä en oo koskaan kokenut itseäni äiti-ihmiseksi ja mun oma äitinikin sanoi raskausaikana, ettei mitenkään pysty kuvittelee meille lasta... Ja kyllä se oli itsellekin vaikeaa. "Miten musta voi tulla äiti, kun hädintuskin ehdin pitää itsestä huolen?"
Meillä ei ole ammattia, mies irtisanoutui vakityöstä ja on nyt hoitovapaalla pojan kanssa, mulla vain määräaikainen työsuhde..opiskelut alkaa molemmilla tai ainakin toisella syksyllä, ei ole omaa kotia, ainoastaan oma auto eli vuokralla asutaan (ei sentään kodittomia olla). Meillä vaan nuoruus on eletty maailmalla, asuttu ulkomailla ja reissattu suurin osa vuodesta, eikä oltu jaettu ajatustakaan opiskelulle, omalle kodille tai omalle lapselle ennen kuin tulin raskaaksi (tai no siis, muutama kk ennen sitä oltiin jo asiaa puitu).
Nyt sitten edessä opinnot ja tulevaisuudessa kaukana oma asunto. Siihen ei kuitenkaan ole vielä kiire. Mä en oikein näe meitä missään omassa, punaisessa kotitalossa kera perunamaan. Ehkä joskus monien, monien vuosien päästä, mutta en vielä. Me varmasti reissataan vielä monta vuotta, asutaan ulkomailla ja ollaan asettumatta aloillemme pitkään. Siis, vaikka meillä on jo lapsi.

Joten ei, meillä ei ainakaan ole se perinteinen "opiskelut alta pois, vakityö monta vuotta, omakotitalo ja mersu"-tarina, ja hyvinhyvin onnellinen perhe ollaan silti (vai juuri siksi?).

(tästä intoutuneena päivitin blogianikin, kurkatkaa jos kiinnostaa; Kuumeeseen ei auta Panadol. )

 

Kirjottelinkin tähän ketjuun muutama kuukausi sitten kuume ei itsellä ole laantunu mut vähän joutunu sitä kyseenalaistamaan välillä. Vaikka esikoinen on HELPPO mutta todella tempperamenttinen niin välillä on ei oikeen tiedä mitenpäin ite olis. Meidän poju on nyt 6kk. Miehen kanssa ollaan päätetty et joulukuussa kun poika on vuoden niin aletaan yrittämään, kun sektion jälkeen kannattaa odottaa kuulemma odottaa vuosi

peityn kans samalla linjalla ettei ole edes täysin sisäistänyt ajatusta et olen jonkin äiti mut samalla se tuntuu tosi hyvälle (toivon etten pahottanu kenenkää mieltä)

 

Kiva, että on erilaisia perheitä ja erilaisia tarinoita. Eihän sitä liikoja voi elämäänsä suunnitella (mä syyllistyn yleensä aikamoiseen suunnitteluun ja aikatauluttamiseen). Sitä vaan aina toivois omalle lapselleen parasta mahdollista. Ja sen takia sitä sit aina miettii, että koska on oikea aika.
Ja muuttaahan se melkoisesti elämää, vai muuttaako.... miten?

 

Heippa taas kanssasisaret!

Ollut kiireisiä päiviä enkä ole ehtinyt kirjoittamaan! Lukenut olen kyllä! Mutta vaikka kiire on ollut kova ei vauvakuume ole todellakaan unohtunut.. Luulen että meillä alkaa siis yritys nyt kesän lopulla. Eihän meillä tosiaan mitään ehkäisyä ole nytkään käytössä, paitsi "varmoilla" päivillä.. Jokseenkin tuostakin syystä olen laskeskellut kiertopäiviä ja bongaillut ovista. Tuntuu vaan ettei sitä ole vielä tullut kun oli hetken käytössä hormonaalinen ehkäisy ja kroppa varmaan vasta palautuu siitä. Toivotaan että kierto tasaantuu kesän loppuun mennessä ja yritys saa alkaa!

Meidän tilanne on sellainen että ollaan nuoria, tai no, alle 25v vielä. Oma asunto on nyt, mutta ei ollut vielä kun alettiin esikoista odottamaan. Työt ja koulutukset on molemmilla, ei tosin korkeakoulutusta mistä haaveilin ennen esikoista edeltävää vauvakuumetta, ja nyt koen että en taida löytää enään aikaa (ja rahaa) niin pitkälle koulutukselle. Mutta silti mielestäni asiat ovat niin hyvin kuin olla ja voi. Jotenkin noi urajutut on jäänyt taakse lapsen saannin jälkeen, ja luultavasti sitä alkaa miettimään seuraavaksi vasta kun lapsi/LAPSET on isompia!

Kyllä se lapsi muuttaa elämää, tai siis se on ainakin mun mielipide. Mutta kaikki mitä se ottaa, se antaa kymmenkertaisena takaisin. Itse en ainakaan kaipaa aikaa ennen lasta. Näin on juuri hyvä Kun on toimiva parisuhde ja molemmat saa välillä sitä omaakin aikaa niin hommat hoituu. Ja siis en todellakaan tarkoita että hommat ei hoidu jos on vaikka yksinhuoltaja, arvostan heitä suunnattomasti. Olen jännittänyt että tämä toinen toiveissa oleva lapsi saattaa muuttaa elämää kun aikaa ei varmasti ole sitten senkään vertaa parisuhteelle jne. Mutta eiköhän sekin sitten anna niitä hyviä asioita yhtälailla.

Onpas sekava kirjoitus, meillä on taas valvottu monta yötä!

Unno

 

Ei kukaan tietenkään voi sanoa toiselle että miten paljon elämä muuttuu vauvan tulon myötä kun perheitä on erilaisia mutta kyllä elämä muuttuu. Lapsen tarpeet on koko ajan etusijalla se on tärkeintä. vanhempiakin on monenlaista, toiset pärjää hyvin vuokralla ja toiset tykkää että olis oma asunto ennen lapsia toiset on korkeammin koulutettuja mut hyvin pärjää alemminkin koulutettu se on tosiaan paljon itsestä kiinni. Se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi itsellä.

Mikä on teidän mielestä hyvä ikäero lapsille?

 

Iltaa taas, näyttää etten nyt millään malta pysyä täältä pois!

Ensiksi Kistan kyselyyn: Mielestäni n. 2 vuotta olisi sopiva ikäero. Toisaalta olen miettinyt että helpompi olisi lähemmäs kolme vuotta mutta toisaalta jos olisikin lähemmäs 1,5v niin valvomiset ja vauvavuosi menisi siinä samassa rytäkässä ja lapsista olisi seuraa toisilleen nopeammin. Tämä on mun päässä ikuisuuskysymys mitä ollaan meidän perheessä pohdittu sattuneista syistä nyt paljon. Luulen että annetaan luonnon määrätä

Ja nyt omaa napaa kun on jännät tuntemukset. Meillä siis ei ole ollut hormonaalista ehkäisyä nyt käytössä vaan on menty "varmoilla"päivillä ja tänään alkoikin oudot tuntemukset, painetta alavatsalla, pissattaa useammin, nippailua alamahassa! Tänään kp16 ja mielestäni en ole ovulaatiota tuntenut vielä, ellei tämä ole sitten sitä.. Mutta olen testaillut tikuilla ovulaatiota ihan mielenkiinnosta enkä niilläkään ole sitä löytänyt.. Nyt kyllä jännittää loppukiertoon että tuleeko meille haaveiltu yllätys hieman aiemmin mitä ollaan ajateltu. Millaiset ovisoireet muilla ollut jos olette asiaa edes vielä pohtineet?

Unno

 

Hei taas! Juhannus oli ja meni. Meillä meni miniloma Pärnuseen kivasti ja nyt olen umpiväsyneenä töissä |O onneksi tällä viikolla on ke-pe vapaata!

Finaliina, kyllähän se elämä muuttuu pakostikin, mutta sen ei tarvitse muuttua kokonaan. Mä koen että me ollaan jatkettu kyllä elämää aivan samaan tahtiin, kuin ennen lastakin. Toki me ei olla koskaan ryypätty tms, joten sellaisiin parisuhteisiin lapsentulo ja sen vaikutus "bile-elämään" voi olla shokkikin.
Sen sijaan ollaan aina matkustettu paljon (niinkuin nyt tullut jo esille....:ashamed ja lapsentulo ei sitä ole muuttannut millään tavalla -ehkä parempaan päin vain.
Ulkona käydään edelleen usein syömässä, koska se on ihanaa pientä arjen luksusta. Lapsi tottuu jo pienestä käyttäytymään ravintoloissa. Ei myöskään jätetä mitään juhlia väliin (siis mihin lapsen saa ottaa, en nyt tarkoita niitä ryyppyjuhlia..) vaan aina ollaan kissanristiäisissä mukana jos työni vaan antaa myöten Lapsella on luontainen unirytmi samanlainen kuin meillä (iltavirkku - aamutorkku) joten mistään ei tarvitse lähteä kuudelta kotiin koska lapsi vaatii nukkumaan.
Yksi, mihin meillä on vaikuttanut lapsentulo on se, että enää ei voikaan mennä leffaan aivan hetken mielijohteesta Hoitajia on onneksi lähipiirissä monia ja lapsi on kiltti, joten useasti käydään kyllä edelleen leffassa...mutta tosiaan, se täytyy etukäteen suunnitella ja sovittaa aikatauluja.
Parisuhteeseen lapsentulo on vaikuttanut vain positiivisesti. Mutta mä olen ehkä vähän huono puhumaan, koska meillä ei ole koskaan podettu unionglemia ja vauvana poitsu ei juuri koskaan edes itkenyt, joten me ollaan päästy kyllä tosi vähillä hermonmenetyksillä (ja tämän takia pelkäänkin ihan mielettömästi toisen vauvan hankintaa, koska voiko samaan perheeseen tulla 2 superhelppoa vauvaa???).
No, ne uniongelmatkin kestää yleensä maksimissaan vuoden, eikä niitä muutamien vuosien päästä enää muistetakaan...

Oho, Unno! Nyt jännätään opcorn:
Mä kans jo ajattelin, että jos tää kesä jatkuu sateisena ja kylmänä pitkään, niin aloitetaan yritys kyl aiemmin...sateinen kesä = ei kesää ollenkaan.

 

Ainiin, piti vielä Kistalle tulla vastaamaan ikäerosta. Itse oon miettinyt samaa paljon. Toisaalta haluan nauttia kerrallaan yhden lapsen vauva-ajasta ja antaa jakamatonta huomiota vauvalle/pikkutaaperolle. Toisaalta haluan vauvarumban mahd. pian alta pois ja sisaruksille tasoistansa seuraa toisistaan.
Täten päädyttiin n. 2 vuoden ikäeroon.

 

Peity Menin jo jännäilemään myös tonne kakkosta toivovien pinoon. :ashamed: Tää vauvakuume on vaan valtava. Ja mietin ihan samaa että jos tämä kesä on tämmöinen niin on ihan sama aloittaa yritys jo ennen syksyä.. Eli ehkä me molemmat siirrytään pian tonne pikkukakkosta toivovien pinoon.

 

Mäkin kurkin sinne pinoon jo aiemmin, nyt en oo vähään aikaan uskaltanut etten hurahda ihan täysin.
Joo, ja nyt tää vauvakuume on vyörynyt taas ihan uudella tavalla päälle.
PLUS mä näen koko ajan olevinaan pelkästään onnellisia nuoria perheitä, joilla on 1 n.2vuotias poika ja pienenpieni vauva kopassa/sylissä tuhisemassa :heart: niin suloinen näky! (välillä tuntuu että tää vauvakuumee äityy niin kovaksi, että oksettaa! )

 

Meillä mies sai kuumeen tarttumaan minuunkin. Meidän lapset on jo 11 ja 13, joten kyse olisi siis iltatähdestä, jos tässä nyt tohtii alkaa kolmatta yrittämään. Hieman arveluttaa mutta kuume nousee, saas nähdä kuin käy

 

Tervetuloa kuumeilemaan iltatähteä, minnamamma77! =)

Meillä kävi eilen "HUPS!". Mä en ole syönyt nyt siis pillereitä ja ollaan menty kumilla. IKINÄ ei ole käynyt näin aikaisemmin joten tän täytyy jo olla joku merkki maailmankaikkeudelta; kondomissa oli reikä!! Ja se ei ollu mikään pikkureikä vissiin koska kondomin sisällä ei ollut enää juuri yhtään...tavaraa :ashamed:

No, todettiin vaan siinä sit yhteen ääneen et jos mä nyt tästä tulen raskaaksi niin se on sitten tarkoitettu niin!
Mutta arvatkaa vaan, kun tuskin nyt niin onnekkaasti kävis että mulla olis nyt ovulaatio lähipäivinä (ei mitään hajua, vikat menkat loppu 11.pvä) ja että tulisin raskaaksi, niin tästä jää kyllä päälle niin kova vauvahysteria (ei enää pelkkä KUUME) ja menkkojen alku saa mut pettymään tosi kovasti!!

Mistähän mä tietäisin koska se ovulaatio on/on ollu...ei mulal kai mtn tuntemuksia oo ollut.
:stick:

/muoks
Ei kun jaa..lueskelin tota mun blogia (miten mä voin olla näin lahopää?!) ja silloin spekuloin että ovulaatio ois ollut 16.pvä. Ja nyt on ehkä vähän menkkamaista vatsakipua. Toisaalta pillereiden lopettamisen jälkeen mulla on aina hetken kierto tosi pitkä, joten en mene vannomaan. Ööööööööhhhhhhhhhhhhhhh mä inhoon tätä. Pitäisköhän meijän vaan alkaa yrittämään jo ihan aikusitenoikeesti?!

 

Kiva kun olette vastanneet ''elämänmuutos'' -kysymyksiini heh. Mekään ei olla mitään superpilettäjiä, eikä myöskään matkustella kauemmas usein, koska täällä asustelee kisu ja koira, joita ei raaskita pistää hoitoon. Me molemmat ollaan kovin lapsirakkaita, mutta meidän ystäväpiirissä ei juuri ole vielä lisäännytty, opiskelen yliopistossa, joten monet kaverit haluavat lisääntyä vasta kun ura on saavutettu jne. itse siis kummastutan hieman kaveripiirissä jatkuvalla vauvakuumeilulla xD. Ehkä se on yksi syy miksi mä myös jännitä niin paljon. Meitä pidetään ihan friikkeinä, kun halutaan lapsi kesken opiskeluiden, se ympäristön paine on aika inhottava, kun aina joutuu selitellä, että miksi jo nyt? Miksi ei?

Kristalle täytyy myös vastata tuohon lasten ikäeroon. Mä oon aina ajatellut että haluan lapsilleni vähän enemmän ikäeroa, vaikka olishan se kiva että olis samanikäinen kaveri talossa, mutta mulla on kaksi perustelua.

Mä haluaisin, että vanhempi lapsi osaisi jo toimia hieman itsenäisemmin, esim. pystyy syömään itse, käy itse vessassa jne. Jotenkin mä ajattelen sen niin, että jos on kaksi ihan pientä, niin niillä on eri unirytmit ja aina kun toinen nukkuu niin toinen herää ja päinvastoin Ja toiseksi, mä haluan kokea alusta asti tän fiiliksen uudestaan, VAUVAKUUME, musta tää pelkkä kuumeilu ja haaveilukin on niin ihanaa, että mä haluan kokea sen vielä uudestaan myöhemmin elämässä, ja koska meille ei tod. näk. tule suurperhettä, vaan perus kaksi lasta niin mä haluan pitkittää sitä seuraavaa vauvakuumetta.

heh mitä perusteluja, ehkä tää ei kuitenkaan ole ihan itsensä päätettävissä, vaan luonto voi hoitaa hommat ihan omalla tavallaan. Meni miten meni, jos vaan lapsi/lapsia meille suodaan niin otetaan ne just sillä ikäerolla kun mitä meille annetaan

Peity se on kyllä todella sitten tarkoitettu jos lapsi tuli alulle! Eli teillä on kuitenkin vielä käytössä kondomi?
Mun täytyy vielä kommentoida noihin sun pillereiden aikaisiin ''raskausoireisiin'', joista kirjoittelit tuolla aikaisemmin, että mulla on ollut ihan samanlaisia. Ennenkuin lopetin pillerit mä olin ihan vainoharhainen raskausoireideni kanssa ja sain jo miehenkin niistä innostumaan, hehh. Mitenköhän paljon noita ''raskausoireita'' nyt ilmenee kun ei enää noita pillereitä käytä...

Miten muut kanssaparit täällä toimivat ehkäisyn kanssa? Saa tulla, jos tulee? Varmat päivät? keskeytetty? Kondomi? Pillerit? ..........?

 

Fiinaliina, joo kumi on käytössä. Nyt vaan tuli sellanen olo ton eilisen tapauksen jälkeen et "no eihän sitä kumia kai tarvi enää ollenkaan, kun yks HUPS on jo tapahtunu..."
Mut sitten luin taas iltalehden nettisivuilta että heinä&elokuuksi luvassa hellettä, joten ehkä en haluakaan oksentaa +30 asteessa

Varaudu, niitä "raskausoireita" tulee olemaan ja paljon! aina kun menkat on päivänkin myöhässä, olet jo varma että oot raskaana...sit alkaa spekulaatio "Onkohan mulla vähän paha olo? Tuntuukohan mulla vähän oudolle vatsassa?" jne..haha! Tällaista tää on.

Ikäeroon kommentoi nvielä, että mä oon ihan positiivisin meilin tosta mahdollisesta 2vuoden ikäerosta. Mainitsit sen, että haluat että esikoinen ois sitten vähän omatoimisempi kun toinen vauva tulee. Meillä ei vielä pottailla, mutta syöminen alkaa jo sujumaan yksin, kommunikaatio helpottunut kun puhetta alkanut tulemaan, harjoittelee jo pukemista, nukkuu hyvin & säännöllisesti (yöllä 12h putkeen ilman heräilyjä, päikkärit n.2h) ja muutenkin arki on nyt tosi helppoa. Vuoden päästä se on taas helpottunut entisestään, joten tää tuntuu aika hyvältä ikäero-ajatukselta tosin sittenhän alkaa se uhmaikä, että voi olla vähän hermot kireellä, mutta aikansa kutakin.
Ja ihanaa sitten, kun pikkusisaruskin on kasvanut sen verran, että lapset voi leikkiä keskenään ja äiti & isä saa omaa aikaa...:heart: sekin helpottaa arkea kovasti, kun ei tarvi pienille keksiä koko ajan jotain tekemistä esim. sadepäivinä.

 

minnamamma77 Tervetuloa mukaan, kohta vauvakuume on kova kun täällä pyörit.

Peity NYT JÄNNITTÄÄ sun puolesta! opcorn: Eli siis toivotaan ettei niitä menkkoja kuulu? Toi oli kyllä tarkoitettu jos tosta raskaudut! Me siis molemmat odotetaan kierron päätteksi ylläriplussaa! Mun oireet tais ollakki ovis, tikuissa viivat vahvenee. Toisaalta jos ovis olis tänään tai huomenna niin on pieni mahdollisuus että olisin raskaana. Huoh, niin, pitäiskö alkaa vaan tosissaan yrittämään, tulen hulluksi näiden ajatuksien keskellä. Nimittäin totuus on myös että petyn jos menkat alkaakin, niinkuin luultavasti käy..

Fiinaliina Meillä käytössä varmat päivät. Jos enään sitäkään, musta tuntuu että on vähän lipsuttu ja nyt jatkossa ei mietitä enään, mutta ei myöskään ajoteta seksiä oviksen lähelle tarkotuksella. Mustakin olis ihanaa että lapsilla olis sillein ikäeroa että toinen olisi jo omatoimisempi, valitettavasti tälle vauvakuumeelle ei voi mitään, ja tämä on siis ihan valtava vaikka esikoinen vasta 6kk. Isossa ja pienessä ikäerossa on molemmissa puolensa! Jos vauvakuume ei olisi näin kova niin mekin varmasti odotettaisiin vielä vuoden verran seuraavan yritykseen.

Musta tuntuu että kaikki naiset ketkä kävelee vastaan on raskaana. Niillä on ihanat mahat ja siellä masussa varmasti potkii ihana pieni nyytti. Mä olen niin sekaisin tästä vauvakuumeesta. :ashamed: Tai toinen vaihtoehto niinkuin Peity sanoikin niin nuoriperhe joilla kaksi lasta. Huoooooooh, no ehkä meilläkin joskus! Voipi olla että minä siirryn tuonne ihan kuumeilijoihin ensi kierrosta...

 

Peity Iski paniikki kun laitoit että on luvattu +30! Mä en myöskään tahtoisi oksentaa toista kesää putkeen, viime kesä kun meni niissä merkeissä!

 

btw ihan näin vaan ohimennen, että loppukesästä/alkusyksystä olis ihana raskautua sen takia, että vauva syntyis sitten keväällä. Ei olis kamalia paukkupakkasia, kuten keskitalvella, niin pääsis ulkoilemaankin nyytin kanssa heti, mutta ei myöskään vielä hikoiluttavia helteitä raskauden loppumetreillä hih

 

Ja vielä.... Peity, blogissasi tuo kirjoitus ''Hyvä ammatti, lähiöelämä ja 2,7 lasta.'' oli Ihana, Koskettava ja niin kaunis. Kun sitä itsekin oppisi, eläisi omaa elämää, nauttisi eikä murehtisi liiaksi tulevasta... Huoh!

 

Unno, joo tää on niin ristiriitaista kun TOIVON että olen raskaana ja toisaalta ei kuitenkaan muka voi vielä aloittaa yritystä koska en kestä pahoinvointia helteellä (mullakin kokemus toissakesäisestä oksentelusta, kun sattui olee vielä ne ennätyshelteet suomessa, enkä ikävöi sitä aikaa yhtään!). Mutta se olis muka jotenkin eri juttu jos se ois "vahinko". Sit ei vois syyttää itseään pää vessanpöntössä, hikoillen kuin sika, että "itsepä halusin tähän tilaan" :headwall:

Fiinaliina, mä tykkäsin hirveästi olla raskaana esikoisesta, kun pahoinvointi alkoi VASTA elokuussa eli ehdin nauttia kesästä ja jouduin kärvistelee vain hetken helteen + megalomaanisen oksentelun kanssa. Keskiraskaus ajoittui sydäntalveen, joten sekin inha vuodenaika meni nopeasti ohi ja olin elämäni kunnossa. Loppuraskauden olinkin sitten vuodelevossa, mutta oli ihanaa synnyttää keväällä; kun menin sairaalaan, oli lumet maassa - kun pääsin pois sieltä, nurmikko vihersi ja aurinko lämmitti. Eli vasta loppusyksystä, kun poitsu oli jo "iso", piti pukea ekan kerran toppavaatteita sille päälle. Eli loistava ajoitus! Siksikin haaveilin nyt samanlaisesta ajoituksesta (jos nyt ei lasketa tätä että ajatukset karkailee jo nyt raskaustoiveisiin...)

Tosin hei. Mä tajusin just jotain. Pojan laskettuaikahan laskettiin Juhannuksesta 2010. Eli silloin oli mun vikat menkat ennen raskautta. JA pahoinvointi alkoi vasta elokuussa. Eli JOS olisin nyt raskaana tai yrtitettäis jo ensi kierrosta, selviäisin silti mahdollisesti ainakin heinäkuun ilman oksentelua??? :kieh: