Kuumeilija, mutta ei kuitenkaan vielä yritystä. Onko muita?

Noniin.. Tänään alkoi menkat joten ei tarvitse enään piinailla! Tavallaan ihan kiva niin kierto pysyi lyhyenä. Me päätettiin että nyt vauva saa tulla jos on tullakseen! Nyt ei tarvitse miettiä sitä ikäeroa, antaa luonnon määrätä. En nyt sitten tiedä voinko enään kuumeillä tässä pinossa, sääli, viihdyn täällä hyvin.

 

Unno harmi kun tuli menkat.. mutta onnea yhteisestä päätöksestänne! Huippua! :flower:Kyllä sä mun puolesta saat tännekin jäädä, tai siis pitäähän sun joka tapauksessa käydä kertomassa kuulumisia että pysytään kärryillä!

Meillä ei mitään uutta, mies sanoo edelleen että haluaa vielä vähän miettiä asiaa. Mutta kyllä mä siis luulen ettei se enää ainakaan montaa kuukautta tarvi miettimisaikaa, kun kerran jo alkoi asiasta puhua. Tavallaan on kyllä ihan kiva itsekin hetki kuumeilla ilman yrityksen stressiä. Haaveilla vaan. Kun kuitenkin se vauva-arki taas hiukan pelottaakin, tai ainakin jännittää. Esikoisen kanssa ei kyllä ollut mitään suurempia ongelmia, ihan normi vauvaperheen elämää, mutta kai sitä on ikuisena pessimistinä sellainen olo että asiat ei voi mitenkään sujus yhtä hyvin toisen muksun kanssa. Hölmöä, tiedän..

 

Jeeee Unno! Onnea kuukautiskierron säännöllisyydestä ja varsinkin siitä, että pääsette nyt kunnolla kuumeilemaan ja jopa piinailemaan! :flower: Ja ilman muuta pysyt täällä(kin), meidän täytyy kuulla heti koska tärppää! Ja ois ihanaa päästä sun piinailuihin mukaan, omat piinailut kun on vasta jossain hamassa tulevaisuudessa...:kieh:
Katsotaan, millainen ikäero meille sitten tulee...

Kolmikymppinen, mulla on kans ollut samanlaisia "pelkoja". Voiko toisen kanssa kaikki oikeasti sujua yhtä hyvin kuin ensimmäisen? Mutta toisaalta, oon miettinyt...että se vauva-aikahan on loppuenlopuksi niiiiin lyhyt. Kyllähän sen jaksaa vaikka päällään seistä. Ja pian noi pienet on jo isoja ja sitten tajuaa, että on murehtinut ihan turhaan ja nauttinut liian vähän! Meillä on hyvä ja tukeva suhde miehen kanssa, mies on isänä paras mahdollinen ja hoitaa poikaa jopa enemmän kuin minä...:ashamed: vauvan kanssa toki aluksi rooli ois taas enemmän mulla, koska imettäisin ja muuta..mutta varmasti kaikki sujuu hyvin. Nyt mä olen jo tosi positiivisilla mielin :heart:
Koska yritys sitten alkaa...? Huokaus. Aikaisintaan elokuussa, mutta epäilen ettei ihan silloin vielä. Mies puhuu edelleen loppusyksystä.

 

Peity mites sun työkuviot??

Onnea menkoista!! (voiko niin edes sanoa ) mä olen niiiiiiiiiiiiiiiiin kateellinen teidän säännölliselle kierrolle, voikun itelläkin tulis. Nyt siis periaatteessa olis kiertopäivä 25, eli tällä viikolla pitäis menkat alkaa jos alkais heti säännöllinen kierto. Pitäkäähän peukut pystyssä

Kiva kun täällä jutskaillaan aktiivisesti ja UNNO! sun täytyy ehdottomasti infota meitä myös täällä =) Tsemppiä yritykseen :heart:

ps. meillä oli tänään vuosipäivä ja mua on hemmoteltu oikein urakalla, ah ihanaa olla Nainen =)

 

No nyt löytyi ketju, jonkalaista olen kovasti kaipaillut . Että jos mukaan vaan sopii..

Eli kovasti kuumeilen täällä toisesta lapsesta, olen varmaan jo vuoden päivät enemmän tai vähemmän kuumeillut mutta elämäntilanteen takia on jouduttu lykkäämään yritystä. Esikoinen täyttää loppuvuodesta kolme ja kovasti haluaisin hänelle sisaruksen. Nyt ollaan kuitenkin jo miehen kanssa päästy sellaiseen sopimukseen, että yritys alkakoon vuoden vaihteessa. Enää 5kuukautta!! Suurin syy tähän yrityksen lykkäämiseen on varmasti ollut mun opinnot. Saan opinnot päätökseen joulukuussa. Mies on koko ajan ollut sillä kannalla ettei suostu toiseen muksuun ennen ku koulut on käyty. Välillä kun olen tuskaillu kuumeiluni kanssa niin mies on heittänyt vastaukseksi, että mtäs menit kouluun... :/. Esikoista kun alettiin yrittämään ni silloin oli puhetta että olis kiva jos lapsilla olis 2-3v ikäeroo. Se nyt sitten vähän venyy. Täytyy vaan toivoa, että tärppäis yhtä nopsaan ku esikoinen

Mutta mutta toivottavasti mukaan sopii ja pääsee tänne sitten juttelemaan samassa tilanteessa olevien kanssa.. Tällä hetkellä kun tuntuu, et kaikki vaan saa vauvoja mutta omasta ei tietoakaan. Onneks esikoinen on niin vauhdikas tapaus, että pitää päivisin ainakin ajatukset poissa vauvoista

 

Vema, tervetuloa vain kiva kun keskustelua pidetään täälläkin yllä =)

Ei oo pitkä enää kun saatte tekin viskaista suojat poijes ja alkaa todella toivomaan tärppäystä. Teillä on esikko tärpänny tosi nopeesti, että toivottavasti sama onni on myös toisen kohdalla!

 

tervetuloa vema! toivotaan tosiaan, että loppuvuodesta saatte tärpin pian

Fiinaliinalle peukut on pystyssä, jotta kiertosi olisi säännöllinen!
Ei ole kuulunut työasioista VIELÄKÄÄN mitään, en kestä!! Siellä oli siis yks haastateltava kipeänä, jonka haastattelee vasta tällä viiokolla. Sen jälkeen tekevät päätöksensä. Tosi inhottavaa tää jännittäminen...

 

Hei,

Tässä ilmottautuu yksi kuumeilija! Ikää kohta 25, yhdessä ollaan oltu miehen kanssa reilu 4v, joista pian vuosi naimisissa. Ensimmäinen pienokainen olisi meille.Tarkoitus antaa luontoäidille vapaus nyt loppukesästä/alkusyksystä, joten toiveissa kevät/kesävauva vuodelle 2013. Miehellä ei niin suurta kuumetta, kuin itsellä, mutta ei ole ajatusta vastaankaan

 

Moi Marjaana. Teillä ei olekaan enää kauaa kun saatte alkaa ''lasten tekoon'' hih =) Millanes elämäntilanne teillä, ootteko töissä, koulussa jne.?

 

niimpä! nyt kun on lueskellu näitä palstoja ja muutenki seuraillu ihmisten perheellistymistä, ni on tajunnu, että eipä niitä ihan noin vaan aina tehdäkkään. meillä haaveissa useampi lapsi, niin on tässä tullu siihen tulokseen, että vois kai sitä jo alkaa yrittämään mulla vielä opintoja n. 2 vuotta, mutta miehen valmistuminen häämöttää, ja töitäki pitäis riittää. oon aatellu, että olis kiva, jos olis se yksi lapsi jo ennen työelämään lähtöä, niin ei sitten tulis tavallaan liikaa yhdellä kertaa. saapa nähä miten käy...

 

siis tarkoitin, että liikaa uusia isoja elämänmuutoksia samaan syssyyn, eli pieni vauva ja työelämään siirtyminen

 

Mä opiskelen myös, ja 2 vuotta vielä jäljellä. Samalla tavalla oon ajatellu, että opiskeluaikana on kuitenkin lopulta helppo saada lapsi, kun elämäntilanne on suhteellisen joustava, tai mulla ainakin opiskelut suhteellisen joustavia loppusuoralla, enää ensvuosi on semmonen kiireinen. Ja kun lapsi on jo ''tehtynä'' niin voi suoraan mennä töihin eikä jää ''tyhjää'' vuotta/vuosia valmistumesen ja töihin menon väliin (mikä näyttää myös cvssä paremmalta, kuin jos on ollu valmistumisen jälkeen kauan pois työelämästä).

Mitä alaa sä Marjaana opiskelet, jos saa kysyä.

 

juu, eli f.m ja aineenopettaja minusta olis tarkoitus tulla. itsekkin olisin mielelläni töissä mahd. pian valmistumisen jälkeen, joskaan ei kunnon "uraputkeen" ole kiire. en haluaisi myös kovin pitkää väliä lapsille, joten saa nyt nähdä, että miten tässä edetään...mutta kunhan sen ensimmäisen saisi alulle, niin voisi jo iloita siitä ja sitten rauhassa miettiä niitä työ- ja muita kuvioita!

 

heh marjaana, samat sävelet täällä. Eli must tulee f.m ja aineenopettaja
Kyllähän ne asiat siitä suttaantuu, ei lapsi kuitenkaan mikään ''maailmaa mullistava'' juttu ole, etteikö kaikkea voisi sovitella.

Mulla ennemminkin pelottaa (ei niin lapsen tulo) se raskausajan pahoinvointi, miten paljon se rajoittaa elämää jos joutuu leksailemaan pitkin päivää. Mun siskolla on ollu aikamoinen pahoinvointi ja jos oon yhtään siihen tullu, niin on kyllä aikamoinen sumpliminen, että pystyy etenemään opinnoissa. En kuitenkaan viittis kaikille, varsinkaan oppilaille kertoa heti raskauden alkuvaiheessa. Mutta kiva jos kaikki pelkää ku spitaalista, kun mulla olis jatkuva krooninen mahatauti

 

Hei taas! Tervetuloa minunkin puolesta uusille! Kiva kun täällä on monta aktiivisesti kuumeilemassa, vaikkakin ilman tositoimia.

Peity niinhän se on että vauva-aika on lyhyt, ja kyllä se menee vaikkei niin helppoakaan aina olisi. Ihana mies sinulla. Minusta ainakin on tärkeää että isä osallistuu kunnolla lapsen kuvioihin ja ottaa vastuutakin lapsen asioista. Ja hei, nopeastihan tämä kesä menee, elokuukin on jo ihan nurkan takana, ja syksykin vaikka teillä menisi sinne asti. Tsemppiä odotteluun!

Fiinaliina ihana sunkin mies kun hemmottelee vuosipäivänä. :heart:

Vema meillä on aika samanlainen kuvio sen suhteen että melkein samanikäinen esikoinen, mulla myös oli haaveissa tuo parin vuoden ikäero mutta venynyt täälläkin elämäntilanteen vuoksi. Meillä kans esikoinen tärppäsi TOSI nopeaan, saas nähdä sitten toisen kanssa.. Toivottavasti sunkin 5 kk menee nopeaan ja pääsette yrittämään. Marjaana87 ilmaisit sen kyllä kivasti ”antaa luontoäidille vapaus”.

Omassa tilanteessa menty sen verran eteenpäin että mies sanoi pari iltaa sitten että kyllä hän on valmis yrittämään! :heart: :heart: Ollaan kyllä vielä käytetty ehkäisyä sen jälkeen, vaikka olenkin melkoisen varmoilla päivillä (menkkoja odottelen ihan lähipäivinä), eikä vielä sovittu että joko ensi kierrossa jätetään kumit ja keskeytykset pois.. ollaan nimittäin reissussa osa kiertoa (en tiedä nyt osuuko just ovispäiville, en viitsi alkaa laskeskelemaan, kun ei kierron pituudestakaan niin käsitystä), mies oli vähän sitä mieltä että ei niin osaa ehkä reissussa keskittyä sitä tyttöä tekemään. Ehkä todellisuudessa haluaa tavallaan kuitenkin lisää aikaa sulatella asiaa.. ja toisaalta itsellä ihan sama juttu, toisaalta olen hirmu onnellinen ja innoissani vihreästä valosta, ja toisaalta taas en halua hätiköiden asian kimppuun vaan itsekin vähän makustella ja haaveilla. En tiedä osasinko oikein selittää. Mutta siis, lähikuukausina meilläkin annetaan luontoäidille vapaat kädet. Ihanaa!

Ai niin Peity, miten se työjuttu? Joko selvisi?

 

Fiinaliina: hauska, että meillä niin sama tilanne! Tosiaan tää lapsen kaipuu on jännä juttu: välillä nauttii pitkistä aamuista ja vapaudesta, mutta toisena hetkenä ajatus lapsesta tuntuu niiiin luonnolliselta ja ihanalta. Oon myös ajatellu, että pitää takoa sillon kun rauta on kuumaa, nyt kun kerran on vauvakuumetta ilmassa Muuten voi kaydä niin, että nukkuu onnensa ohi...

 

Minuukin kiinnostaa Peityn työtilanne? Joko voi aloittaa vauvantekohommat

Ja aivan ihanaa kolmikymppinen, että mies näyttänyt vihreetä valoo...eipä sihen kauan mennyt

Samalta tuntuu marjaana myös täällä. Joskus kun oikein väsynyt sitä miettii että miten sitä jaksais valvoa vielä vauvan kanssa (mulle aamuheräämiset on helppoja, mutta valvominen on kamalaa). Mutta onhan se sitten sen arvoista ja lopulta se on elämässä lyhyt aika, mitä joutuu vauvan kanssa heräilemään. Ja voihan sitä sitten nukkua päivällä vauvan tahdissa ja ottaa univelkoja pois. Ei sen siivoomisen niin väliä. Ja onneks meillä on ihanat miehet jotka on 100 lasissa mukana.

Mun kaveri sai lapsen yksin ja oon seurannu rinnalta heidän yhteiseloa koko raskauden ja lapsen 2 vuotisen elämän ajan, ollaan tosi läheisiä kavereita ja voi vitsi mä oon ylpee siitä. Kaiken se joutuu tehdä yksin, mutta pärjää hienosti eikä valita turhista, mutta osaa pyytää myös apua.

 

Kiitos kovasti, että saan liittyä seuraanne

Toivotaan Kolmikymppinen, että päästäis pian molemmat haaveilemisesti tosi toimiin . Meillä tosiaan yritys alkaa vasta vuoden vaihteessa, kun oon valmistunu. Kerkeen olla sit töissä ja vähän tienaamaankin jotain ennen ku vauva syntyis. Miehelle tämä on ollut ehdoton asia. Ja kyllä ku itsekin ajattelee ni onhan se silleen ihan järkevää. Mutta toivottavasti tärppi tulis nopsaa sitten ja meille syntyis 2013 syksyllä ihana pieni vauva .

Eilen oltiin kummipojan 1-vuotissynttäreitä juhlistamassa ja eikös sieltä taas tullu uteluja, että koskas me tehdään meiän pojalle pikkusisko. Huoh.. Yhtään en jaksais noita juttuja. Ei helpota yhtään tätä kuumeilua.. Argh..

 

Marjaana87, olen samaa mieltä että vauvapuuhiin on paras ryhtyä jos kerran siltä tuntuu. Luulen että elämässä melko monen vastoinkäymisen yli pääsee suht helpolla, mutta menetettyä aikaa ei saa takaisin, eli jos lastenhankinta jää uran luomisen tms. takia niin sitä varmasti helposti tulisi katumaan myöhemmin. On se kuitenkin niin primaarinen tarve ihmisellä tulla vanhemmaksi. Mua välillä pelottaa ihan kamalasti että miten me selvitään (taloudellisesti) koska uusi vauva tarkoittaisi sitä että mä en tulisi olemaan töissä muutamaan vuoteen, sekin huolettaa että miten saan tulevaisuudessa töitä kahden pienen lapsen äitinä ja monen kotivuoden jälkeen.. Mutta pahemmalta sitten kuitenkin tuntuu ajatus siitä että odotellaan vielä pitkään, tulen aina vaan vanhemmaksi ja hedelmällisyys laskee jne, eikä sitä oikeaa hetkeä ehkä tulisikaan koskaan. No, toivon että kävisi sellainen tuuri että löytäisin jonkun (vaikka määräaikaisen) työn syksyllä/talvella (ennen kuin vauvamasu näkyis, jos tärppi käy ), niin saisin vähän lisää täytettä sekä ansioluetteloon että pankkitilille.

Fiinaliina, niinhän mä arvelinkin että ei miehellä kauan mene miettiessä. :kieh: Siis siitä kun yleensäkään alkoi puhumaan että SAATTAISI olla valmis. Silloin vasta taas uskaltauduin tännekin kirjoittelemaan.. Saas vaan nyt nähdä että milloin jätetään ehkäisyt kokonaan pois. Mies miettii edelleen että haluaako lomalla ”keskittyä” vauvantekoon, eli katsotaan nyt että tuleeko tästä ensimmäinen yritys/TJOTtailukierto (menkat alkoi eilen) vai odotetaanko suosiolla seuraavaa kiertoa. Löysinkin muuten parit muistiinpanot kalenterista ja muutaman viime kierron perusteella mulla on suht säännöllinen keskimäärin 31 päivän kierto. Sen mukaan kuun vaihteessa olisi hedelmällinen aika.. jännää..

Mä mietin myös tuota yöheräilyä, mitenkähän sitä jaksaa.. esikoinen ei ole ollut mikään supervaikea tapaus nukkumisen suhteen, mutta heräilee vielä nyt kolmevuotiaanakin usein yöllä. Onneksi ne hormoonit auttaa alussa jaksamaan paremmin, ja jospa ainakin esikoinen sitten jo nukkuisi heräämättä.

Vema, hih, mä taas olen alkanut oikein toivomaan että joku kyselisi siitä pikkukakkosesta, saisin esittää viilipyttyä mutta samalla myhäillä partaani että mielessä on..

Tuostapa tulikin mieleeni, että kuinka avoimia olette vauvahaaveista lähipiirinne kanssa? Tietääkö ystävät, tai edes osa, tai perhe..? Vai onko asia vain sinun ja miehesi välinen? Meillä esikoista ”tehdessä” ei kerrottu kenellekään muulle kuin yhdelle mun ystävälle, ehkä 8. raskausviikolla kerrottiin sitten perheille ja muille kavereille yms. Tällä kertaa olen miettinyt että olisi kiva jakaa asia useammankin ystävän kanssa jo yritysvaiheessa, eikä niin salailla. Olisi kiva jakaa tämä kuumeilu jonkun kanssa. Perheille en ehkä kertoisi tälläkään kertaa ennen kuin vasta sitten kun muutama viikko jo kasassa.

 

Tämäkin äippä on miettynyt sitä yöheräilyä, että mitenkä sitä jaksaa. Meillä se olen ollu minä kuka on vauvan kanssa valvonut. Mies ei siihen ole herännyt juuri koskaan ja jos on niin yleensä vain käänti kylkeä ja nukahti uudestaan.. : /. Meillä vieläkin poika heräilee välillä öisin raapimaan itseään, kun on atooppinen iho. Välillä on tosi huonoja jaksoja, että kaikki yöt menee surkeesti. Toisaalta siinä samassahan ne molemmat muksut menis .

Kolmikymppinen mä en haluis, et ihmiset kyselee noista vauvajutuista ku en haluu ihmisten tietävän et kohta aletaan yrittää. Halutaan pitää ainakin tuleva yritysaika ihan mun ja miehen välisenä asiana. Meillä on suvussa sen sortin ihmisiä, jotka varmaan olis koko ajan kyselemässä että joko? Joko? Mieluummin olen kertomati ni eipähän tule lisästressiä siitä ku kaikki kyselee. Esikoista yrittäessäkään ei kerrottu kenellekään. Vasta sitten noin raskausviikolla 6 kerrottiin tuleville isovanhemmille ja sitten ekan ultran jälkeen muille. Mä en olis halunnu kertoa kenellekään ennen sitä ekaa ultraa mutta mies oli niin kovin malttamaton . Saa nähä miten käy tällä toisella kertaa. Ite haluaisin taas pitää muilta salassa (jos vaan mahdollista) sinne ekaan ultraan mutta saas nähä kuinka sitten lopulta käy..

 

tervetuloa marjaana87!

Kiitos kyselyistä, naiset..
täällä ollaan oltu viikonloppu autuaasti ympäri suomea, ihana viikonloppu ja nyt vähän kankea paluu arkeen...täällä istutaan työpaikalla siis taas - täysin ilman motivaatiota.
työjutut edelleen auki. Jep, käsittämätöntä. Mä olen sitä jännännyt ja stressannut jo niin kauan, että enää en jaksa..tänään soitin ja sanoivat etteivät oo VIELÄKÄÄN päättänyt sitä?! Mitä ihmettä??? Lupasivat tänään ilmoittaa. Ja, nojaa, kello on jo 17.15. Tuskin ilmoittavat tänäänkään, ei näköjään ikinä. Eli sen työn suhteen oon heittänyt kirveen kaivoon. Tänään taas lähetetty muutama uusi työhakemus...aivan toivottomalta tuntuu.

Sittenpähän jään hoitovapaalle kun tämä työ loppuu.

Mutta vauvakuume, se on valitettavasti edelleen poissa. Tai en tiedä onko se huono vai hyvä asia..tuntuu kuitenkin, etten oikeen kuulu enää tänne palstoille..ehkä olen tässä nyt vähän hiljempaa ja palaan asiaan syksymmällä.

Plussatoiveita kaikille!:flower:

 

Peity tsemppiä jatkoihin ja tuleviin työhaasteisiin. Ehkä se kuume taas myöhemmin yllättää ja ''tapaamme'' taas

 

Vema meillä nykyään kans noin että mies harvemmin enää edes herää lapsen herätessä yöllä, hyvät unenlahjat siis. Joita lapsi ei ikävä kyllä ole perinyt. :/ No nyt kun käy töissä ja minä taas olen kotona niin tuntuu loogiseltakin että minä hoidan yöt, saanhan aamulla kuitenkin nukkua pidempään. Jossain vaiheessa (siinä välissä kun en enää imettänyt ja oltiin molemmat töissä) vuoroteltiin. Mutta jäähän se helpommin äidin vastuulle, monestakin syystä.. Harmi tuo teidän pojan ihovaiva joka uniakin häiritsee. Tsemppiä!

Ja juu, ymmärrän jos et varsinkaan sukulaisille haluis kertoa. En minäkään.. enkä ole vielä kertonut ystävillekään.

Peity tupla-höh! Työtilanteen takia, ja vauvakuumeen puuttumisen.. Mutta totta kai teet siltä kun tuntuu, ja on vaan hyvä jos osaa ja malttaa olla palstoilta pois jos tarve sellaiseen. Nämä kun koukuttaa aika mukavasti.. Toivottavasti kuullaan pian taas! Ja toivottavasti se työjuttu selkiää pian.

Mulla on joku masisvaihe kanssa iskenyt päälle, on alkanut tuntumaan (kaikista hyvistä perusteluistani huolimatta) ettei sittenkään olisi hyvä aika meille tulla vauvaa. Jos ikinä. Plääh. En voi edes PMS-oireiden piikkiin laittaa tätä negatiivisuutta. Miehen kanssa eilen vähän juteltiin ja molemmilla tiettyjä pelkoja ja huolenaiheita. Jotka on toisaalta ihan turhia, kun tätä elämää ei voi kontrolloida kuitenkaan täysin. Mutta osataanko me nyt heittäytyä tähän asiaan vai painaako ”järkisyyt” päälle. Voi hemmetti. En tiedä. :headwall:

 

Väliaikatietoja: Tänään alkoi menkat. Tämä kierto odotetaan ja sitten tod. näk. yritys päälle. Huiiii, jänskää! Ainakaan aluks en aio alkaa seurailemaan tarkkaan ovulaatiota, minulla ei juuri ovulaatio-oireita ole. Miten teillä muilla? Joskus limaa ollut, mutta se on jäänyt ainoaks viiteeks. Kai sekin on tavallasta, ettei ovulaatio juuri oireile...?

 

voi teitä naiset, älkää nyt kaikki tippuko. jää ihan tyhjää tän näi

Hyvä Marjaana! Joku sentään alkaa saada asiat reilaan ja pistämään pökkyä pesään, toivottavasti myös tällä suunnalla kohta olisi sen aika. Mulla ei edelleenkään noita menkkoja kuulu plöööhh.

Mä en tiedä vaikuttaako pillereiden lopettaminen kaikkiin muihin tosi positiivisesti, paitsi muhun :stick: Mä oon ollu nyt viimesen viikon tooooosi kärttynen, mies on saanu aikamonet huudot ja känkkäränkät näinäpäivinä. Mä oon aika melkonen ku sille päälle rupeen. Ja sit mä oon itekseni itkeskelly sillon sun tällön (joskus jopa useamman kerran päivässä). Ja on ollu myös väsy ja tuntuu että vois vaan nukkua. huoh. Toivottavasti ne menkat nyt alkais jos sitä myötä tasottuis myös tää mieliala ja raivoherkkyys