Kuumeilija, mutta ei kuitenkaan vielä yritystä. Onko muita?

uppiH: Hienoa, että mies noin helty sun kuumeelle! Kävispä mullekin noin..

Tällä hetkellä kyllä näyttää siltä, että alkaa ensi syksykin vähän selkiintyä ja senkin suhteen olisi hyvä sauma kolmannelle. Mutta mutta..odotusta vaan täällä ja hiljaista käännytystä.

 

Hei!

Minäkin kuumeilen ja haaveilen kolmannesta lapsesta, mies ei vielä. Oma kuumeeni välillä vähän helpottaa, muttei häviä kokonaan. Meillä kun on jo kaksi, yrittää järkikultakin välillä kyseenalaistaa kuumetta -kahden kanssa kun arki sujuu jo melko mutkattomasti ja helposti. (Lapset 5v ja 2v9kk.) Eli meilläkään yritystä ei vielä ole, mutta kuume jyllää. Mitenhän sen tartuttaisi mieheenkin.

 

mietin pitkään et kehtaanko kirjottaa tälle puolelle ja päätin nyt et kehtaan

meidän vauva on nyt 2kk, ja pientä vauvakuumetta on havaittavissa vaikka rankat yövalvomiset on ihan tuoreessa muistissa muutaman viikon takaa mieskään ei oo täysin tyrmänny pikkukakkosta pienellä ikäerolla mut ei oo siitä puhuttu mitenkään vakavasti. ainakin puoli vuotta on tarkotus odottaa edellisen sektion takia.

ehkä ihan hyväkin haluta lapset pienellä ikäerolla niin ei ainakaan aika pääse kultaamaan muistoja noista ekoista viikoista. meillä tämä vauva on osottautunut vieläpä todella tempperamenttiseksi vauvaksi joten helppoa ei ole ollut.

miehille luultavasti auttaa vaan aika et ne alkaa itekin haluamaan painostamisen ja rakentavan keskustelun raja on hiuksen hieno joten kannattaa olla varovainen... kyllä ne sieltä pikkuhiljaa

 

Mä kuumeilen vitosta kuopus kohta 5v...

Keväällä alkaa luultavasti yritys..:heart:

 

Olen samaa mieltä kanssasi, Kista. On oltava hienovarainen, ettei vahingossakaan tule painostaneeksi. Miun "tekniikka" on ollu aina silloin tällöin vähän puhella asiasta, kertoa omia tuntemuksiaan jä kysellä hänen. Ja sitten jättää asia kokonaan "unohduksiin". Nyt olemme tässä viime päivinä asiasta puhuneet, mutta edellisen kerran puhuttiin joskus syksyllä syyskuussa ehkä. Oma kuumekin aina välillä vähän laantuu, tosin ei koskaan taida kunnolla poistua. Niinä hetkinä on helpompaa antaa aiheenkin vähän lepäillä. On kyse niin isosta asiasta, että molempien osapuolien on ihan oiekasti sitä haluttava.

Hihkuin mielessäni, kun mies tässä muutama päivä sitten ääneen mietti, että mahdutaankos me sitten enää kunnolla meidän taloon, jos meitä olisi yhteensä viisi vai pitääkö tässä ruveta ettimään uutta taloa. Eikö kuulosta siltä, että taitaa mies jo vähän alkaa prosessoida ajatusta??? (Ja tosiaan mies ei ole koskaan ollut aivan kielteinen kolmannelle, mutta haluaisi piiitkän välin kakkosen ja kolmosen välille. Minä en jaksaisi enää odotella. )

Palataan!! Ihanaa, kun pakkanen hellittää: pääsen hiihtämään!

 

Reda sulla on ihan loistava tekniikka vaivihkaa ujutat ajatuksen miehelle niin se alkaa pitää sitä omanaan ;D tsemppiä teille!

ja hauskaa alkanutta viikkoa :wave:

 

Tulkaa kuumeilemaan tonne 2012 yrittävät ketjuun, kellä on jo suurinpiirtein yrityksen ajankohdat tiedossa

 

Meillä siis esikoinen täytti juuri vuoden tammikuussa.Vauvakuume on huikea vaikka murulla olikin koliikki ja on ollut paljon vastoikäymisiä ja raskauskaan ei ollut ihan helppo eikä alkanut helposti ja ja ja...Silti mä haaveilen jatkuvasti pikku kakkosesta ja isännän kanssa on ollut puhetta kesästä/syksystä.Syön vielä pillereitä,katsotaan nyt kuinka kauan..

Toisaalta pelottaa hirveästi kuinka jaksaa sitten kun on pieni taapero ja pikkuruinen vauva,kun tosiaan ei ihan helpoimmasta päästä tuo esikoinenkaan ole.Meidän isäntä on vielä niin "vanhanaikainen" että ajattelee pää-asiassa että äidit hoitaa lapsia ja isät käy vaan töissä niin sekin mietityttää kuinka pärjää ns. yksin..

Taitaa tulla aika sekavaa tekstiä !!Koittakaa kestää,onneksi teitä on muitakin kuumeilijoita..

Kuumeillen,Taffo!

 

Huomenia!

Voi että tätä vauvakuumeessa kiemurtelua! Tuntuu, ettei mitään muuta mielessä pyöri kuin vauvat ja vauvahaaveet. Lähipiirissäkin joko odotetaan tai ollaan juuri saatu perheenlisäystä. Huoh. Kysyin tässä yksi päivä mieheltä suoraan hänen aikatauluajatuksiaan. Toivoin, että hän olisi jo lämmennyt siihen, että voisimme tulevana kesänä aloittaa yrityksen. Siten vauva syntyisi aikaisintaan ensi keväänä (kun syksyllä vanhin aloittaa eskarin). No, mies kuitenkin oli sitä mieltä, että hänen mielestään pitäisi odottaa siihen, kun vanhin aloittaa koulun. Voi iiik! Miksi ihmeessä? Mies kuitenkin sanoi, että "pitää sitten kesällä miettiä uudestaan". Eli pieni harkinnanvara on olemassa? Vai halusi vain päästä keskustelusta pois?Ihan kammottava tämä tilanne, kun itse olisi valmis vaikka heti ja suorastaan huutaen, mutta toinen ei haluakaan.

 

Meillä ei ainakaan mitään lämpenemisen merkkejä ole tullu vieläkään. Kuumeilu menny jo siihen suuntaan, että en pysty kattomaan vauvoja, tulee jotenkin itkunen olo. Vauvan itkun kuuleminen laukasee mussa jonkin hirveen liikutus reaktion ja tekis mieli mennä ottamaan itkevät vauvat syliin. Oon kohta ihan sekasin. Onneks mulla on tuo ihana, pieni rakas taaperoiseni, jota saa halailla ja suukotella. Mutta kaipuu toiseen lapseen on, niin äärettömän kova . Kaverin synnytys on lähestymässä ja innolla ootan koska pienokaista pääsee sitten katsomaan. Tiedän, vauvan näkeminen saa aikaan entistä hirveemmän kaipuun ja todennäkösesti liikutun kyyneliin . Jos, pelkästään liikuttuu kyyneliin siitä että, telkkarissa näkee vauvan, niin mitä se on sitten, kun nään kaverin vauvan ja pidän sitä sylissä. Mies ei muuta mieltään, enkä halua painostaakkaan, kai mä sitten ootan ja kärsin .

 

Kiva tietää etten ole yksin KOVAN kuumeeni kanssa

21v. ja esikoista kuumeilen. Valmistuminen toivonmukaan toukokuussa ja häät tulossa syyskuussa, joten niistä hyvä jarrutus, sillä puku on jo valmiina kaapissa ja siihen ei vauvamasu sopisi

Tuleva mieheni 23v. haluaisi että olis oma asunto ja molemmilla työpaikat ennen vauvaa, itselleni hääyö ja kuherruskuukausi olisivat omiaan niiden alkuperäiseen tarkoitukseensa

 

Puhuin sitten ekaa kertaa mun vauvakuumeesta jollekkin muulle kuin miehelle. Mun äitipuolen kanssa puhuttiin lapsista ja kerroin, että mulla on todella kova vauvakuume. Siinäkin meinasin jo ruveta itkemään, miks hemmetissä tää tekee näin kipeetä?? Kai mä kohta luovutan tän asian suhteen :'(

 

Toisesta haaveillaan täälläkin. Kiva kun on kohtalotovereita
Teillä miehet antaa edes jotain lupauksia mun mies sanoo et "tää suhde ei kestäis sitä" Esikoisen odotus oli miehelle rankka.. Olin ärsyttävä valittaja ämmä
Et kun nytkin on esikoisen (1v9kk) kans niin rankkaa. Joo onhan välillä mut se kuuluu lapsen kehitykseen.
Esikoinen sai alkunsa puoli vahingossa tai et ei mitenkään kovin etukäteen sovittu et aletaan yrittään. Kumit sillon käytössä ja laiskasti käytettiin. Nyt jouduin lopettaan pillerit kystan takiaja taas kumot käytössä, edistys kai sekin. Mut mies on vaan ärsyttävän "varovainen" ei voi tyyliin edes halailla alasti sängyssä et ei vaan mitään pomppaa Ei siis sano mut huomaan eleistä.
Meil olis häät elokuussa ja pukukin tuli tänään et ennen sitä en itekkään vauvelista haaveile.

Mites muilla kanssa kuumeilijoilla mihen käännytys onnistuu?

 

Pakko ilmoittautua mukaan Meillä lapset 4v ja 3v ja niiiiin paljon haluaisin kolmannen. Elämäntilanne on nyt vaan sellainen, että on pakko järjellä tämä asia ajatella, että ei vielä. Mutta kun mä tahtoisin niiin paljon! Mies ei ole yhtä suostuvainen asiaan. Lyön vaikka vetoa, että jos hän joku päivä näyttäisi asialle vihreetä valoa, olisin ihan heti valmis Onneksi edes toinen meistä pysyy jalat maassa ja pystyy järjellä ajatella asiaa loppuun asti

 

Täytyypi kanssa ilmottautua mukaan
Meillä kolme poikaa. Vanhin 3 v 1 kk, keskimmäinen 2 v ja nuorin 3 kk. Ja kuume aivan hirveä
Mulla on oikeastaan ollut vauvakuume kokoajan 15 v täytettyäni, jopa raskauksien aikanakin...
Nyt täytyy vaan pitää pakosti taukoa koska arki kolmen näin pienen kanssa on aikas rankkaa välillä ja välillä tuntuu, etten ehdi antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota kaikille kolmelle.
Neljättä olisi tarkoitus alkaa yrittämään vuoden päästä. Mulla kuumetta lisää se, että ikää on jo 34 v ja toiveissa olisi vielä ainakin kaksi lasta.

 

Huhuu, kaikki! Mitä teille kuuluu? Aika rauhallinen on tämä ketju... Miten teillä kuumeilu sujuu, onko mitään muutoksia kenenkään tilanteessa?

Meillä mennään suurinpiirtein samalla lailla kuin aiemminkin. Pienempi täytti kolme vuotta ja on jo niin iiiiso poika. Meikäläinen kuumeilee joskus enemmän ja joskus vähemmän, tasaisen varmasti koko ajan. Viime kuussa kierto oli jostain syystä tavallista pidempi ja viiden päivän ajan ehdin jännittää, että näinköhän sitä ihan vahingossa tultiin raskaaksi! Nooh, en olisi ollut kovin pahoillani siitä vahingosta. Tulihan ne menkat sit kuitenkin viisi päivää myöhässä.

Mies saattaisi ehkä olla hivenen lämpenemässä. Ensimmäinen todiste lämpenemisestä: naapuri palautti heillä lainassa ollutta syöttötuolin ja sanoi, että "tässäpä tämä teille takaisin, jos vaikka teillä olisi sille vielä käyttöä". Johon mies vastasi "saattaahan sille vaikka ollakin"!! Toinen todiste: otattelin muutama päivä sitten vauva-aiheella ja ehdotin, että mitäs, jos syksyllä yritettäisiin saada kolmatta alulle. Siihen mies sanoi, että "mahdollisesti"! Ei siis "ei vielä" tai "ehkä joskus", vaan "mahdollisesti". Kylläpä kuulosti minun korvissani mukavalta! <3 Toivottavasti mies vielä vähän lämpenisi, niin kesän jälkeen voisi alkaa toivoa ihan tosissaan...

Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisistanne, jottei ketju aivan kuihdu kasaan! Kivaa kevättä!

 

Tää arpoja ilmoittautuu taustalta mukaan keskusteluun mun kuumeaallot heittelee päivästä toiseen...
Koko ajan se kuume kytee taustalla, mutta aina välillä se hellittää, sitten taas voimistuu.
Kuten äsken; etsiskelin täällä töissä hiljaisena hetkenä vauvakuume-keskusteluja ihan täpinöissäni ja hyvä etten itkua vääntänyt. Kunnes löysin hellestiinan blogin! siis aivan ihana blogi, luin sitä mielenkiinnolla, mutta sun pohdinnat ja pelot tulevasta kahden pienen kanssa osui muhun. Meilläkin on vasta pieni esikoinen (1v1kk) ja kyllä tuntuu hurjalta ajatus, että nyt tulisi toinen vauva sekottamaan pakkaa. Meillä on ihana, helppo arki ja nukuttu ollaan täysiä öitä (jos nyt ei korvatulehduksia itkuisine öineen huomioida) 3kuisesta saakka. Meillä on ihana kolmen kopla. Ajatus pienestä toukasta tuntuu kuitenkin pelottavalta...
Toisaalta haluan pienen ikäeron ja leikkikaverin pikkupojallemme, se helpottaisi arkea jatkossa ettei tarvi koko ajan olla pitämässä seuraa vaan pikkuset viihtyisi keskenään. Ja olisihan se niin söpöä. Nuori, onnellinen perhe kahden pikkusöpöliinin kanssa, jotka touhuaa yhdessä. JA vauva-arki olisi nopeammin ohi, eikä niin että se vaipparumba tarvisi taas muutaman vuoden päästä aloittaa alusta, kun juuri on tottunut helppoon arkeen.
Huokaus. Miksi tämäkin on niin vaikea päätös olevinaan?

 

Moikka

Mä taidan sopia tähän joukkoon.. Mulla on 07/11 syntynyt R poika ja nyt jo kuumeilen kovasti toista. Mies taas ei lämpene sitten alkuunkaan. Sanoi jopa että hänelle riittää tuo yksi lapsi. Suhteen alkuaikoina haavelitiin 2-3 lapsesta (minä haaveilin kyllä vieläkin useammasta..), mutta kaipa tämä ensimmäinen vauvavuosi on ollut miehelle niin kova pala, että nyt on ajatukset muuttuneet..

Raskaus ei ollut kovinkaan helppo, kun ensimmäiset 4kk vaan oksensin ja laihduin, sitten tuli järkyttävät liitoskivut ja vuotoa, ja sitten hemppa tippui niin alas että pyörtyilin.. Pojalla oli koliikkia ensimmäiset 3kk ja on senkin jälkeen ollut melko huono nukkumaan.. Kaiken kruunasi miehen armeija-aika, joka kesti raskauden vikat 2 kolmannesta ja pojan ensimmäisen 3kk ajan. Kaikesta huolimatta en vaihtaisi kokemuksiani mihinkään. Tiedän olevani onnekas kun minulla on terve ja ihana lapsi. Rakastan äitinä olemista, ja toivon tosissani että saan kokea kaiken vielä uudestaan. Enkä tahdo että R jää ilman sisaruksia..

Meillä on ´´ehkäisynä´´ käytössä keskeytetty yhdyntä, kun minä en halua hormonaalista ehkäisyä ja mies taas ei halua kumia.. Mies on kyllä tietoinen että raskaaksi tulo on mahdollista, ja onkin sanonut ettei se haittaisi vaikka tulisinkin.. Mutta yrittämään ei silti aio ruveta. Imetän esikoista edelleen eikä menkat ole tästä syystä vielä alkaneet, joten raskaaksi tulon mahdollisuus on melko olematon..

Väärin tai ei, välillä toivon että vaan tulisin raskaaksi, jotta loppuisi tämä arpominen.. Järjellä ajateltuna olisi tietenkin ihanaa että mies olisi asiassa mukana samallalailla kuin minäkin.. Jos saisin valita niin tahtoisin tulla raskaaksi tämän alkavan kesän aikana (olis ihanaa saada kevätvauva..) tai ihan viimeistään niin ettei lapsille tulisi yli 3 vuotta ikäeroa, mutta jos vauvakuumeeni saisi valita niin olisin jo raskaana ;D

Mutta ei kai auta kuin toivoa että ajan kanssa miehen ajatukset asiasta muuttuvat.

Olispa mukavaa jos saatais ihan kunnon porukka kasaan samassa tilanteessa olevista! Vertaistukea kaipaan. En oikein tunnu kuuluvani tuonne kuumeilijoihin, kun ei ole yritystä edes näköpiirissä..

Jos joku on on/on ollut joskus samanlaisessa tilanteessa (jossa mies jarruttelee), niin kuulisin mielelläni että miten asia on edennyt ja mitä konsteja olette käyttäneet miehen käännyttämiseen ? Tiedän että paras konsti taitaa olla se aika, mutta vauvakuumeisena sitä en millään tahtoisi hyväksyä

Jaksamisia kaikille kuumeen kourissa riutuville ja aurinkoista kevättä!

Nyt nauttimaan tuon R:n seurasta, ei saisi valittaa kun on sentään jo tuo yksi!<3

-MaDdee

 

MadDee, pakko kertoa, että meidän esikoinen (4/11) sai alkunsa juuri tällaisella ehkäisyllä kun teillä on käytössä eli keskeytetty yhdyntä. No, sitten yhden kerran kävi se "hups, en ehtinyt vetää pois" ja niin sai poitsu alkunsa
Eli ei todellakaan yritetty, mutta kyllähän tollaisella "ehkäisyllä" ne vaarat aina tiedostaa...ja näköjään se voi käydä noinkin helposti.

Tsemppiä sulle kuumeiluun! Toivotaan, että kun vauva-aika alkaa pikkuhiljaa olemaan takanapäin, niin miehesikin lämpenee pikkuhiljaa uudelle vauva-ajatukselle.. :heart: mä olen niin monta tarinaa kuullut, että mies on aluksi halunnut vain 1 lapsen mutta lopulta heltynyt ajatukselle usemmasta, joten eiköhän teillekin käy näin

 

Minäpä taidan liittyä tähän ketjuun myös..jospa saataisiin tänne vähän lisää eloa

Meillä esikoinen täytti vasta 2-vuotta ja minulla on ollut jo jonkin aikaa melkoinen vauvakuume. Kovasti oon yrittäny tartuttaa kuumetta mieheen, mutta ei oo ollu kovin innostunut ajatuksesta.
Heti esikoisen syntymän jälkeen oli sitä mieltä, ettei toista tule..mutta eiköhän se jossain vaiheessa heltiä ajatukselle
Tällä hetkellä meillä on ehkäisynä ollu kumi..En haluais enää alottaa hormonaalista ehkäisyä vaikka mies siihen on koittanut suostutella.

 

Minäkin liityn tähän ketjuun. Hirveä vauvakuume ollut tän kevään eikä näyt laantuvan. Ja aika vaikea asia koska olen eronnut vuosi sitten ja lapsia kaksi: 7v ja 6v ihanat kullanmurut. Minähän halusin kolmatta jo avioliitossakin ollessa mutta miehelle se oli vuodesta toiseen ehdoton ei. Joka tapauksessa, kauheeta kärvistellä vauvakuumeessaa sinkkuäitinä

 

Minäkin voisin liittyä tähän ketjuun.

Meillä on pojat 7v. (eskarilainen) ja 2v10kk "vauva" ja olen oikeastaan kuumeillut kolmatta kuopuksen vauva-ajasta lähtien. Mies ei vaan ole vieläkään lämmennyt. Ei kiellä kolmannenkaan mahdollisuutta, mutta kun ei itsekään osaa sanoa, että milloin. Nyt tämän talven/kevään on mulla ollut kuume nousussa aika hurjasti ja olenpa alkanut "jankatakin" asiasta, jota taas tuo ukko ei voi sietää ja sitten tulee riitaa... On vaan niin ikävää, kun ei aina kohtaa nämä toiveet... Pitää silti yrittää toivoa, että tässä vielä päästäis yrittelemään jossakin vaiheessa, itse toivon kovasti, että tän vuoden puolella, mutta saapa nähä... Itse täytän kesällä 31v.

Lueskelin tätä ketjua ja jollakin oli "ehkäisynä" keskeytetty yhdyntä. Meillähän ei muuta ehkäisyä ole ollut kahdeksaan vuoteen ja hyvin on toiminut (tosin nyt sanon, että liiankin hyvin ). Eli ns. vahinkoja ei ole sattunut tällä systeemillä, ihan tarkoituksella on sitten hankittu nämä meidän lapsoset.

 

Jes, täällä on uusia! Kivaa kuumeille ja kärvistellä isommalla porukalla
Ei vaan, mulla on kuume vähän laantunut, ja se on ihan hyvä. Tätähän mä toivoinkin; että pystyn nauttimaan kesästä täysillä ilman pahoinvointia ja parista terassi-reissustakin tyttöjen kanssa ilman että täytyy juoda limpparia mutta kyllä mä silti löydän itseni jatkuvasti mm. täältä kaksplussasta, joten kyllähän se kuume vahvasti siellä taustalla kytee... onko muilla kuume hellittänyt vai yhtä sietämättömän kova?

toivotaan että aronoelen mies lämpenee kuuman kesän mittaan ajatukselle pikkukakkosesta...

FitMammalla on tosiaan vähän hankala tilanne..ikävämpää kärvistellä :/ tsemppiä kuumeiluun!

rusinaisen 2v10kk poitsu on kans "vauva" mäkin kutsun meijän 1v2kk vauvaksi vaikka taaperoksihan toi jo lasketaan...niin ihana pikkuvauva se on vielä mulle :heart: ja tosiaan, varmaan on niin kauan vauva kun pysyy meidän ainokaisena

 

Meillä ei tilanteeseen ole muutosta tullu . Oon lopettanu lähestulkoon kokonaan aiheesta puhumisen. Viimeks kun miehelle puhuin, niin kysy vaan kärsimättömästi, eikö meillä enää muusta puhuta ja mitään muuta ei haluta? En viitti ärsyttää ja on todennäkösesti sitten ihan tosissaan päättäny ettei pikku kakkosta tule.

Voi kun mäkin vaan lakkaisin ajattelemasta koko asiaa ja lakkaisin kuumeilemasta. Täytyy ruveta vaan kovasti keskittyy kaikkeen muuhun ja lopettaa kaikki ajatukset siitä toisesta, ehkä tollain saan ton kuumeilun karistettua.

No saapahan meijän 2v tytär paljon hoivaa, syliä, hellyyttä, suukkoja ja ennen kaikkea rakkautta .

 

Täällä ois kans yks kuumeilija..

Kakkosesta kuumeilen ja esikoinen täytti just tässä kuussa 1v. Isännän kanssa hiukan juteltu et josko syksyyn asti odoteltais ja sit alettais yrittää tota kakkosta, kun mulla uusi vakituinen työ ja kai se koeaika on hyvä hoitaa ensin pois alta..

Nyt tosin tuo isäntä on alkanut himmaamaan ja sano et vasta sitten joulun jälkeen kun mä täytän 30 siinä hiukan ennen joulua ja haluaa et mä voin kanssa juhlia kunnolla. on kuulemma kovasti suunnitellut kaikkea kivaa ylläriä siihen. Mä totesin et kai sitä voi sit selvinpäinkin juhlia, et ei oo ongelma, mut kuulemma ei voi.. Ja kun tätä edellistäkin tehtiin yli puolitoista vuotta niin en odota mitään nopeaa raskautumista..

Mut kivaa et on tällainen ryhmä ja voi teidän muiden kanssa kuumeilla vaikkei itellä sit se yritys vielä oiskaan päällä! =)