Kunhan on terve?

[kookosta]

Mä olen toivonut että kumpikin lapsi on ollut terve ja näin onkin käynyt.
Kuopusta odottaessa jopa toivoin hieman että hän olisi tyttö, mutta poikahan tuo oli.

Uskallan myös myöntää että jos ultrissa olisi selvinnyt jokin vamma tai kehityshäiriö olisi mahdollisesti vamman/kehityshäiriön laajuudesta riippuen keskeytys ollut vaihtoehto, silti uskallan väittää että jos moisia ei oltaisi huomattu ja jompikumpi lapsi olisi vammaisena tai kehityshäiriöisenä syntynyt olisin rakastanut heitä niin kun rakastan nytkin.

Voin myös tunnustaa toivoneeni lapsilleni muitakin ominaisuuksia, kuten mun pääni, mieheni hampaita jne. Ja mitä sitten jos ei toiveet olekaan täyttyneet, rakkaita lapsia nuo on silti enkä toisenlaisiin vaihtaisi mistään hinnasta!

 

[jarppa-65]

Meidän perheessä on monivammainen lapsi joka on fyysiseltä olemukseltaan normaali nuori, mutta henkinen olemus on 4-vuotiaan tasoa. Hän on erittäin haastava luonteeltaan, käy helposti muiden päälle, saattaa saada kiukkukohtauksen missä vain, ei kykene hoitamaan itseensä, ei pukeudu ilman apua ja vaatii täyttä hoitoa 24/7. Tähän mennessä hoidettu itse, mutta nyt loppuu jaksaminen ja pysyvään laitoshoitoon ollaan laittamassa sillä lapsi ei ikinä tule itsenäistymään edes sille tasolle, että voisi itse käydä suihkussa. Jos joku kehtaa tulla väittämään tänne, että "vammaisen lapsen saaminen on rikkaus" niin voin pyytää sitä henkilöä tulemaan vaikka vuodeksi meidän elämään, luulen ettei kestäisi elämäämme edes kuukautta. Kaksi työssä käyvää ihmistä. Välillä on lomaa, kun lapsi pääsee hoitojaksolle, mutta muuten ollaan tässä vuosia kiinni oltu.

 

[olga]

Meidän perheessä on monivammainen lapsi joka on fyysiseltä olemukseltaan normaali nuori, mutta henkinen olemus on 4-vuotiaan tasoa. Hän on erittäin haastava luonteeltaan, käy helposti muiden päälle, saattaa saada kiukkukohtauksen missä vain, ei kykene hoitamaan itseensä, ei pukeudu ilman apua ja vaatii täyttä hoitoa 24/7. Tähän mennessä hoidettu itse, mutta nyt loppuu jaksaminen ja pysyvään laitoshoitoon ollaan laittamassa sillä lapsi ei ikinä tule itsenäistymään edes sille tasolle, että voisi itse käydä suihkussa. Jos joku kehtaa tulla väittämään tänne, että "vammaisen lapsen saaminen on rikkaus" niin voin pyytää sitä henkilöä tulemaan vaikka vuodeksi meidän elämään, luulen ettei kestäisi elämäämme edes kuukautta. Kaksi työssä käyvää ihmistä. Välillä on lomaa, kun lapsi pääsee hoitojaksolle, mutta muuten ollaan tässä vuosia kiinni oltu.

Uskon että on vaikeaa Enkä väitä on rikkautta saada vammainen lapsi. Sitähän se ei aina ole. Useissa perheissä se ei ole sitä lähellekään. Kiitän itse onneani että meidän vammainen poika on helppohoitoinen. Lisäsairauksineen kaikkineen, hän on meille rikkaus. Mutta on erilaisia vammoja, sairauksia jotka vaikuttavat. Ehkä teidän kohdalla lapsen laittaminen laitokseen on parhain ratkaisu teidän jaksamisen kannalta. v

 

[Koivunkäpy]

me esitettiin toive kolmosta odottaessa; jos olis edes pikkasen vähemmän allerginen ku tuo kakkonen.. :xmas:

 

[samperi]

Siis ihan niinkuin ne jotenkin sulkis pois toisensa, miks ei voi toivoa vaikka tervettä tyttöä+

Miua aina huvittaa yhessä sketsiohjelmassa ollut vitsi: miehellä ja naisella on lapsi vaunuissa ja heiltä kysytään, että kumpikos tuli.
Nainen vastaa siihen: Ei me tiedetä, eikä me halutakkaan tietää. Pääasia, että on terve :xmas:

 

[Tiina]

"Ei väliä onko tyttö tai poika, kunhan se on terve!"

Onko se terveyskään niin pääasia? En ole koskaan ymmärtänyt tuota sanontaa... Jotenkin luulis odottajien olevan kaikkeen varautuneita eikä toitoteltais tuota. Olin perhekerhossa kahden lapseni kanssa jolla toisella kehitysvamma plus liuta muita sairauksia ja kahvi huoneessa kaksi isomahaista odottavaa äitiä isoon ääneen toitotteli "Joo, kyl mä oon satavarma että tää poika on terve. Kyl se oltais huomattu jossain." Oli kyllä pikkuriikkinen kiusaus mennä väliin ja esitellä mun poikani hänelle

Mutta niinhän se on ettei sitä kukaan ajattele omalle kohdalle. Mutta kannattais, ei putois sitten niin korkealta

Kyllä vauva on ihan yhtä rakas sairaanakin, totta! Mutta kyllä mää silti poika salaa toivoin, ja sain...

 

[kohta kakkosen saava]

Jos saisi valita lapselleen kehitysvamman, jos terveys ei olisi vaihtoehto, valitsisin downin syndrooman.

 

[Tiina]

Meidän perheessä on monivammainen lapsi joka on fyysiseltä olemukseltaan normaali nuori, mutta henkinen olemus on 4-vuotiaan tasoa. Hän on erittäin haastava luonteeltaan, käy helposti muiden päälle, saattaa saada kiukkukohtauksen missä vain, ei kykene hoitamaan itseensä, ei pukeudu ilman apua ja vaatii täyttä hoitoa 24/7. Tähän mennessä hoidettu itse, mutta nyt loppuu jaksaminen ja pysyvään laitoshoitoon ollaan laittamassa sillä lapsi ei ikinä tule itsenäistymään edes sille tasolle, että voisi itse käydä suihkussa. Jos joku kehtaa tulla väittämään tänne, että "vammaisen lapsen saaminen on rikkaus" niin voin pyytää sitä henkilöä tulemaan vaikka vuodeksi meidän elämään, luulen ettei kestäisi elämäämme edes kuukautta. Kaksi työssä käyvää ihmistä. Välillä on lomaa, kun lapsi pääsee hoitojaksolle, mutta muuten ollaan tässä vuosia kiinni oltu.

Voimia!! Tuota puolta on vaikea kuvitella, ku itsellä on terveet lapset.

 

[Rigel]

No tämä ON ikuisuuskysymys... Eräs tuttavani menetti kaksi lasta peräkkäin aivan raskauksien viimeisillä viikoilla, syy ei oikein koskaan selvinnyt. Kolmannen raskauden kanssa osattiin jo varautua ja saatiin "terve" poika maailmaan. Mutta ajattelen, että ehkäpä hän olisi ottanut vastaan myös kaksi ensimmäistä lastaan - vaikkeivät olisi ihan terveitä olleetkaan?

Oma esikoiseni ei ole "terve", moni ei sitä tosin tiedä enkä itsekään aina muista, kun elämä ei kuitenkaan usein pyöri sairauden ympärillä. Mutta hänen kanssaan sairaalassa aikaani viettäneenä olen joutunut vastakkain erittäin kipeiden asioiden kanssa ja olen joskus itkien pohtinut sitä, missä meille jaetaan käteen ne kortit, joista katsotaan, kuka saa sen terveen lapsen, kuka down-lapsen - ja kuka ei saa lasta lainkaan. Joiltakin lapsi otetaan pois...

Niin onnellisessa asemassa olen lasteni - myös esikoiseni - kanssa, että kuopuksen ollessa pariviikkoinen mietin kävelyllä ollessani, miten onnellisessa asemassa olemmekaan, kun olemme taas saaneet terveen lapsen. :heart:

 

[x]

mä toivon tervettälasta mutta en sano että "pääasia että on terve". eihän se välttämättä ole. pääasia on että se on minun lapsi ja pääasia myös että rakastan häntä.

 

[x]

ja ei todellakaan ole mikään rikkaus saada vammainen lapsi ja seurata sen kovaa kamppailua elämästä ja kovia kipuja ja jatkuvia leikkauksia ="(

 

[Bad Virgin-]

Siis miksi ei saa toivoa tervettä lasta ja miksi ei saa toivoa tyttöä tai poikaa. en ymmärrä että mikä toivomisessa on pahaa?

Se muakin tässä keskustelussa kummastuttaa.

Toivoa saa, ja ihan satavarmasti jokainen toivookin. Mutta mulle ainakin tuo "kunhan" implikoi sitä, että ainoastaan sen terveys"ehdon" täyttyminen takaa sen, että lasta rakastetaan ja tämä kelpaa joukkoon. Ja onhan se tässäkin ketjussa nähty, että kaikki ei epätäydellisyyttä suvaitse :/ .

Sanos muuta :saint:

 

[-]

Itse tuumailin tuota sanontaa myös raskausaikana ja lapsen ollessa pieni. Itse tiesin lapsellani olevan jonkinlaisen sairauden jo odotusaikana- laatu vain oli epämääräinen. Omalla lapsellani on sairaus joka ei näy päälle kuulin tuota sanontaa paljon vielä sen jälkeenkin. Vaikka se hetkellisesti saattoi pahalle tuntua, oli sanojan tarkoitus hyvä toivotus. Itse opin vasta oman lapseni kautta miten kallisarvoinen on terveys, mutta se ei tee lasta vähemmän rakkaaksi- ehkä jopa päinvastoin.

 

[yks äiti]

Pääasia, että on riittävän terve. Me ollaan ajateltu se jokaisen kohdalla noin, ja se tarkoittaa, että ois riittävän terve pysymään elossa ja saisi elää hyvää elämää. Vikoineen kaikkineen.

Inhoan sitä, kun kahden pojan jälkeen meiltä kysyttiin aina, että "no, tyttöä tietysti toivotte?" ja me vastattiin, että ei sukupuolella ole merkitystä, lasta odotetaan. Korjasivat sitten, että "Niinhän se on, pääasia että on terve."

Ei oo terveys pääasia, vaikka toki lapselleen terveyttä toivoo, mutta kyllä se sairaskin lapsi olisi ihan yhtä rakas ja tärkeä, kuin tervekin. Kunhan vaan ei menettäisi lasta.

 

[Oisku]

Kyllä mä sanoin molemmissa raskauksissa tuon pahan pahan lauseen. Ja todella toivoin että lapset ovat terveitä kunhan maailmaan putkahtavat. Mä ihan oikeasti pelkäsin että jotain menee pieleen, vaikka synnytyksessä tai muuten. Olen nähnyt lapsia jotka ovat ihan kasvin tasolla, istuneet, tuijottaneet ja kuolanneet ilman mitään kontaktia ulkomaailmaan. Miten 20-vuotias on täysin vaipoissa, juo tuttipullosta, jotain ölisee välillä ja vanhemmat taistelevat voimiensa äärirajoilla. Ja paljon muutakin. Sen ajattelu ihan oikeasti karmaisi välillä. Voisin kuvitella tuolla ap:n viestissä sen "satavarmasti terve" sanoneen äidin pelkäävän jostain syystä että lapsella saattaa olla jotain vialla. Ja ikäänkuin vakuutella itselleen että on se terve, onhan.

 

[seitsemättä odotellen]

En ole itse koskaan osannut sanoa noin. Olen aina toivonut lähinnä sitä, että saisimme vain pitää sen lapsen. :heart: Ja tähän asti olemme saaneet terveitä, se on toki valtavan iso asia.

 

[Wicked Mary]

Pääasia, että on riittävän terve. Me ollaan ajateltu se jokaisen kohdalla noin, ja se tarkoittaa, että ois riittävän terve pysymään elossa ja saisi elää hyvää elämää. Vikoineen kaikkineen.

Inhoan sitä, kun kahden pojan jälkeen meiltä kysyttiin aina, että "no, tyttöä tietysti toivotte?" ja me vastattiin, että ei sukupuolella ole merkitystä, lasta odotetaan. Korjasivat sitten, että "Niinhän se on, pääasia että on terve."

Ei oo terveys pääasia, vaikka toki lapselleen terveyttä toivoo, mutta kyllä se sairaskin lapsi olisi ihan yhtä rakas ja tärkeä, kuin tervekin. Kunhan vaan ei menettäisi lasta.[/quote]

kun mun nuorin syntyi oli aika varmaa että jotain seurauksia ennenaikaisella syntymällä ja hapen puutteella syntymän yhteydessä tulee olemaan...tytön elämänlanka oli hyvin hauras, ja pelko lapsen menettämisestä oli kyllä miljoona kertaa suurempi kuin huoli lapsen mahdollisesta vammaisuudesta

 

[Edna Birch]

Minä vasta totuttelen titteliin "kehityshäiriöisen äiti" ja olen sitä mieltä että terveys on numero yksi. Antaisin mitä tahansa että tyttö olisi anatomialtaan niin kuin muutkin, mutta kun ei ole, niin ei auta. Mutta enempää lapsia ei tehdä sillä mahdollisuudet häiriöön on 50/50 ja sellaista riskiä en ota.

 

[Vernalis]

me esitettiin toive kolmosta odottaessa; jos olis edes pikkasen vähemmän allerginen ku tuo kakkonen.. :xmas:

Peesi. Sitä mekin tämän kakkosen kohdalla toivottiin, mutta toisin kävi. Tämä kakkonen on vieläkin allergisempi kuin esikoinen koskaan.. Mitkään korvikkeet ei tahdo sopia eikä edes lääkkeet.. Tosi helppoa

 

[kolmen äiti]

"Ei väliä onko tyttö tai poika, kunhan se on terve!"

Onko se terveyskään niin pääasia? En ole koskaan ymmärtänyt tuota sanontaa... Jotenkin luulis odottajien olevan kaikkeen varautuneita eikä toitoteltais tuota. Olin perhekerhossa kahden lapseni kanssa jolla toisella kehitysvamma plus liuta muita sairauksia ja kahvi huoneessa kaksi isomahaista odottavaa äitiä isoon ääneen toitotteli "Joo, kyl mä oon satavarma että tää poika on terve. Kyl se oltais huomattu jossain." Oli kyllä pikkuriikkinen kiusaus mennä väliin ja esitellä mun poikani hänelle

Mutta niinhän se on ettei sitä kukaan ajattele omalle kohdalle. Mutta kannattais, ei putois sitten niin korkealta

Kyllä minä olen kaikkia kolmea odottaessa sanonut juuri noin, että ihan sama onko tyttö vai poika, kunhan olisi terve.

Jos jostain syytä joku lapsistamme sitten olisi syntynyt vammaisena tai pitkäaikaissairaana, niin edelleen olisi ollut AIVAN YHTÄ RAKAS, mutta miksi ihmeessä pitäisi vartavasten TOIVOA vammaista tai sairasta lasta.

 

[Madicken harmaana]

Meidän perheessä on monivammainen lapsi joka on fyysiseltä olemukseltaan normaali nuori, mutta henkinen olemus on 4-vuotiaan tasoa. Hän on erittäin haastava luonteeltaan, käy helposti muiden päälle, saattaa saada kiukkukohtauksen missä vain, ei kykene hoitamaan itseensä, ei pukeudu ilman apua ja vaatii täyttä hoitoa 24/7. Tähän mennessä hoidettu itse, mutta nyt loppuu jaksaminen ja pysyvään laitoshoitoon ollaan laittamassa sillä lapsi ei ikinä tule itsenäistymään edes sille tasolle, että voisi itse käydä suihkussa. Jos joku kehtaa tulla väittämään tänne, että "vammaisen lapsen saaminen on rikkaus" niin voin pyytää sitä henkilöä tulemaan vaikka vuodeksi meidän elämään, luulen ettei kestäisi elämäämme edes kuukautta. Kaksi työssä käyvää ihmistä. Välillä on lomaa, kun lapsi pääsee hoitojaksolle, mutta muuten ollaan tässä vuosia kiinni oltu.

Olen aina ajatellut että jokainen lapsi on erilainen ja erityislapsissa tämä varmasti korostuu erityisesti. Samoin jokaisen perheen omat voimvarat, tukiverkosto ja esim kunnalta myönnetyt tuet eroavat kovasti. Siksi ei mielestäni voi yhden kokemuksen perusteella yleistää että kaikilla vammaisten lasten perheillä on tällaista kuin meillä. Itse ainakaan enole koskaan osannut kuvitella että kaikki down-lasten perheet eläisivät juuri tällaista arkea kuin me.

Minusta jokainen lapsi on rikkaus, jos sen kykenee niin ottamaan (joskushan se unohtuu terveiden lasten vnhemmiltakin). Eihän siihen tietenkään mitään sairautta tai vammaa päälle toivo,mutta jos näin käy on sen kanssa vain elettävä. Silloin voi hyvin olla että lkaa myös löytämään uusia ulottuvuuksia ja rikkautta siitä elämästä. Itse ajattelen esim etten varmaan koskaan olisi opetellut viittomaan ilman lapsiani. Samoin mm ymmärrykseni autismista ja kehitysvammoista yleensä on kasvanut huomattavasti. Olen oppinut paljon uutta meidän sairaanhoitojärjestelmästämme ja erityislapsille tarjotuista palveluista. Olen myös oppinut olemaan kiitollinen monista pikkuasioista mitkä muuten olisivat jääneet huomaamatta. Olen myös oppinut jättämään monet pikkumurheet omaan arvoonsa jne.

Ne ovat asioita joita itse voisin pitää rikkauksina tässä arjessamme 5v down-lapsen ja kohta 4v autistin kanssa.

Ps. Tiedän hyvin lapsemme ovat vielä pieniä jne... En kuitenkaan pidä mielekkäänä täyttää mieltäni tänäpäivänä huolella ja ahdistuksella kaikesta siitä kamalasta mitä saattaa olla edessä 10-20v päästä. Myönnän kyllä tämän päivän ongelmat ja suhtaudun realistisesti tulevaan..

 

[M]

Ja taas katsellaan vaan sillä silmällä mikä olis vanhempien näkökulmasta hyvä ja oikein... ihan sen LAPSEN takia kai toivotaan että hän on terve. Vanhemmat rakastaa lastaan oli mikä oli, mutta lapselle parasta on olla terve.

 

[Maira]

Me puhuttiin tästä "terve" asiasta miehenkin kanssa yhtenä iltana ja kumpikin on sitä mieltä että kun me puhutaan että toivottavasti on terve, me tarkoitetaan sillä sitä ettei olis mitään elämän laatuun radikaalisti vaikuttavaa juttua tai että vaati vaikka vaikean sydänvian takia heti leikkausta josta ei tiedä selviääkö, kumpikin on sitä mieltä että kehitysvamma tms. ei ole sairaus vaan enemmänkin ominaisuus.