Kun toisen ihmisen todellisuus on suppeampi ja mittapuut erilaiset kuin itsellä

Tulee mieleen yhden terveysalan tyopaikan ikimanipuloijatyyppi, joka taas jostakin loukkaannuttuaan haukkui takana pain asiapomoa osaston vahajarkisimmille. "Mahtaako edes jouluverhoja laittaa." Kommentti oli koomisuudessan suunnattu juuri niille rajoittuneille, joiden pikkumaailmassa tuollainen seikka on kuin hoplopissa kayntia. Mahtoikohan pomo yhtaan ajatella, etta sopeutuakseen vajakkeihin, ei riita etta on hyva tyossaan. Tulisi ripustaa myos jouluverhot .

 

Mitä hyötyä on taistella toisten mielipiteitä vastaan? Jos se siis on sellaista lapsellista kiukuttelua siitä, että toinen ei ajattele niin kuin itse ajattelee. Hyväksyminen, että sinun mielipiteesi on erilainen kuin minun, ei tarkoita vielä minusta mitään sen kummempaa.

Ja mitä tulee enemmistön ainaiseen oikeassa olemiseen, niin mistä tämä ajatus kumpuaa? Että jos enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että susien kaatoluvat on kohtuullista ja oikein, niin se on absoluuttinen oikea mielipide asiasta?

Aina ei eri mielipiteillä olekaan väliä. Mutta rokotusasioissa voi olla:rokottamattomat raahaavat ulkomailta kaikenlaista kapia ja kuppaa tänne ja sen takia rokotusasiassa se vastustajien poppoo ei saa suurentua.
Mutta mulle on esim.joku makuasia ihan sama.

Älä takerru enemmistö-sanaan, se vaan eksyi tuonne...

 

Tuletko irlissä helposti ymmärretyksi?

Mä en jaksa aina tuoda vaikkapa täällä palstalla kaikkia puolia itsestäni esille ja mua pidetään suppeasti ajattelevana, vaikka luulen tietäväni kuinka monet ajattelevat. Olen muutakin kuin homoketjuissa väittelevä vänkkyrä. En vaan jaksa jatkuvasti peesaillakaan vaikka olen aika usein samaa mieltä jonkun kirjoittajan kanssa.

Miten sinä voit tietää, mitä muuta ajattelevat? Varsinkaan täällä. Ja kyllä, tulen yleensä erittäin hyvin ymmärretyksi kun vain saan tilaisuuden siihen. Mutta sitten on niitä ihmisiä, jotka tekevät päätelmiä suppeista tiedoista tai pelkästään ulkomuodostani ja suhtautuvat minuun sitten miten suhtautuvat. Heistä en enää jaksa niin välittää - joskus huvitun tavattomasti.

Täällä huvituin ennen rasisti-syytöksistä, sillä kukaan ei mitenkään voinut tietää kuin vain sen yhden sanomani asian. Päätelmiä tosin tehtiin paljon. Irl ehkä huvitun eniten "et mitenkään voi tajuta tätä" - tyypeistä, mutta onneksi ihmiset ovat minusta alkaneet tajuta, että pelkästä ulkonäöstä ei kannata päätellä kaikkea.

 

Miten sinä voit tietää, mitä muuta ajattelevat? Varsinkaan täällä. Ja kyllä, tulen yleensä erittäin hyvin ymmärretyksi kun vain saan tilaisuuden siihen. Mutta sitten on niitä ihmisiä, jotka tekevät päätelmiä suppeista tiedoista tai pelkästään ulkomuodostani ja suhtautuvat minuun sitten miten suhtautuvat. Heistä en enää jaksa niin välittää - joskus huvitun tavattomasti.

Täällä huvituin ennen rasisti-syytöksistä, sillä kukaan ei mitenkään voinut tietää kuin vain sen yhden sanomani asian. Päätelmiä tosin tehtiin paljon. Irl ehkä huvitun eniten "et mitenkään voi tajuta tätä" - tyypeistä, mutta onneksi ihmiset ovat minusta alkaneet tajuta, että pelkästä ulkonäöstä ei kannata päätellä kaikkea.

Höh, miten sun ulkonäöstä voi saada semmoisen kuvan ettet kaikkea ymmärrä. :O
Joskus kun piti nikin perusteella kuvailla niin veikkasin että olet joku enkunope...

Sanoin "monet", en tietty kaikkien tunnetiloja ja ajatusmalleja ymmärrä. Mutta jos joku kuvailee jonkun tilanteen tai asian niin kyllähän sitä jokainen osaa sanoa onko se sama tunne suunnilleen hänellekin tuttu. Sitähän se keskustelu on. Toki en rupea sanomaan kellekään kovin helposti "tiedän tuon tunteen, I feel U," jos vaikka jonkun kissa on kuollut, koska eroavaisuuksia siinä surussa on jokaisella.
IRL:ssä mua ei edes tunnistaisi samaksi ihmiseksi kuin ehkä osittain, vaikka täällä väännän esim. homoista useinkin. Tämä palsta täyttää mulla sen pohdiskeluaukon mun elämässä. Sorry, saatte kärsiä mun pohdinnoista.

 

Tulee mieleen yhden terveysalan tyopaikan ikimanipuloijatyyppi, joka taas jostakin loukkaannuttuaan haukkui takana pain asiapomoa osaston vahajarkisimmille. "Mahtaako edes jouluverhoja laittaa." Kommentti oli koomisuudessan suunnattu juuri niille rajoittuneille, joiden pikkumaailmassa tuollainen seikka on kuin hoplopissa kayntia. Mahtoikohan pomo yhtaan ajatella, etta sopeutuakseen vajakkeihin, ei riita etta on hyva tyossaan. Tulisi ripustaa myos jouluverhot .

Vähän tätä liipaten, paras/pahin kommentti jonka olen saanut liittyen minuun on: ai osaatko säkin tehdä ruokaa?

Kyyyyllä! Silloin 29-vuotiaana, kahden lapsen kotiäitinä ja erittäin kokeilunhaluisena ja reippaana ihmisenä, joka oli asunut omillaan 17-vuotiaasta lähtien ja joka oli käytännöllisesti katsoen mumminsa kasvattama, osasin ihan todella tehdä ruokaa! Ja vieläpä "oikeaa" ruokaa (myös), lihakastiketta ja perunamuussia.

Syy tämän ihmisen kommenttiin on hämärän peitossa. Hän on eri ikäluokkaa ja eri maailmasta kuin minä. Kommentti ensin loukkasi, sitten hämmensi ja nyt lopulta huvittaa.

 

Höh, miten sun ulkonäöstä voi saada semmoisen kuvan ettet kaikkea ymmärrä. :O
Joskus kun piti nikin perusteella kuvailla niin veikkasin että olet joku enkunope...

Sanoin "monet", en tietty kaikkien tunnetiloja ja ajatusmalleja ymmärrä. Mutta jos joku kuvailee jonkun tilanteen tai asian niin kyllähän sitä jokainen osaa sanoa onko se sama tunne suunnilleen hänellekin tuttu. Sitähän se keskustelu on. Toki en rupea sanomaan kellekään kovin helposti "tiedän tuon tunteen, I feel U," jos vaikka jonkun kissa on kuollut, koska eroavaisuuksia siinä surussa on jokaisella.
IRL:ssä mua ei edes tunnistaisi samaksi ihmiseksi kuin ehkä osittain, vaikka täällä väännän esim. homoista useinkin. Tämä palsta täyttää mulla sen pohdiskeluaukon mun elämässä. Sorry, saatte kärsiä mun pohdinnoista.

Irl minä hymyilen paljon, rakastan tilannekomiikkaa ja olen ehkä enemmän huithapelimpi kuin täällä jossa yleensä aina keskitytään yhteen aiheeseen kerralla. Omasta mielestäni minä kyllä rönsyilen myös täällä, usein tulen puhumaan vähän aiheen ohi tai kommentoin vain ja ainoastaan yhtä kommenttia ja tulen sitten väärinymmärretyksi.

Irl minua tytöllään edelleen ja moni hakeutuu puhumaan miehelleni ohi minun. Minusta se on hassua, ja miehestä myös, ja sanattoman sopimuksemme kanssa usein teemmekin niin että mies häipyy paikalta ja myyjä/kiinteistövälittäjä/rakennusmestari/kuka lie joutuu asioimaan kanssani.

 

Ja siis, tiedoksi että vaikka joku uskova on 100 % uskova, niin hänessä on se ei-uskova puoli, vanha minä. Moni uskova on tullut "maailmasta" ja tietää miten ei-uskovat (jotka eivät ole yhtenäinen ryhmä :attn ajattelevat.

Ja vaikka olisi kuinka uskova niin samoja tilanteita uskovillakin on elämässä kuin ei-uskovilla. Työ, perhe, opiskelu, harrastukset...

No, OT....

 

Ja siis, tiedoksi että vaikka joku uskova on 100 % uskova, niin hänessä on se ei-uskova puoli, vanha minä. Moni uskova on tullut "maailmasta" ja tietää miten ei-uskovat (jotka eivät ole yhtenäinen ryhmä :attn ajattelevat.

Ja vaikka olisi kuinka uskova niin samoja tilanteita uskovillakin on elämässä kuin ei-uskovilla. Työ, perhe, opiskelu, harrastukset...

No, OT....

Ei kun sinä tiedät, miten sinä ei-uskovana ajattelit

 

Irl minä hymyilen paljon, rakastan tilannekomiikkaa ja olen ehkä enemmän huithapelimpi kuin täällä jossa yleensä aina keskitytään yhteen aiheeseen kerralla. Omasta mielestäni minä kyllä rönsyilen myös täällä, usein tulen puhumaan vähän aiheen ohi tai kommentoin vain ja ainoastaan yhtä kommenttia ja tulen sitten väärinymmärretyksi.

Irl minua tytöllään edelleen ja moni hakeutuu puhumaan miehelleni ohi minun. Minusta se on hassua, ja miehestä myös, ja sanattoman sopimuksemme kanssa usein teemmekin niin että mies häipyy paikalta ja myyjä/kiinteistövälittäjä/rakennusmestari/kuka lie joutuu asioimaan kanssani.

Rakennusalalla olevat on usein sovinisteja, pitävät naisia bimboina. Kokemusta on. :kieh:

 

Ei kun sinä tiedät, miten sinä ei-uskovana ajattelit

Ei, vaan se vanha minä on edelleen siinä rinnalla.

Tuo on siitä mielenkiintoinen asia, että uskova vähän vuorottelee maallisen ja ei-maallisen välillä ja voi pojat, se ei ole helppoa. Olisi hyvä, jos uskovalla olisi maallinen puoli jotenkuten hoidettuna (niillä rahkeilla mitä on) ja myös hengellinen.
Eikä niin että joka toinen sana on "Jeesus" ja lukee 10 tuntia päivässä Raamattua, mutta lapset juoksentelee kuin pellossa.

 

Irl minä hymyilen paljon, rakastan tilannekomiikkaa ja olen ehkä enemmän huithapelimpi kuin täällä jossa yleensä aina keskitytään yhteen aiheeseen kerralla. Omasta mielestäni minä kyllä rönsyilen myös täällä, usein tulen puhumaan vähän aiheen ohi tai kommentoin vain ja ainoastaan yhtä kommenttia ja tulen sitten väärinymmärretyksi.

Irl minua tytöllään edelleen ja moni hakeutuu puhumaan miehelleni ohi minun. Minusta se on hassua, ja miehestä myös, ja sanattoman sopimuksemme kanssa usein teemmekin niin että mies häipyy paikalta ja myyjä/kiinteistövälittäjä/rakennusmestari/kuka lie joutuu asioimaan kanssani.

Heh, nyt kun sanoit olevasi yli 29v. Niin minäkin huomasin pitäväni sua jonkun kasvokuvan nähneenä nuorempana mitä sitten ilmeisesti olet! Ja elä ota sitä loukkauksena! Nätti, ehkä aavistuksen babyface tyyppinen muistikuvieni mukaan olet.. Mutta tuo tytöttely on kyllä sieltä ja syvältä joten I feel u sis

 

Heh, nyt kun sanoit olevasi yli 29v. Niin minäkin huomasin pitäväni sua jonkun kasvokuvan nähneenä nuorempana mitä sitten ilmeisesti olet! Ja elä ota sitä loukkauksena! Nätti, ehkä aavistuksen babyface tyyppinen muistikuvieni mukaan olet.. Mutta tuo tytöttely on kyllä sieltä ja syvältä joten I feel u sis

Täytän 32 vielä tämän vuoden puolella, joten totta kai se on myös positiivinen asia että näyttää nuoremmalta. Mutta ei aina.

En jotenkin usko, että miehet kokee sitä samassa mittakaavassa. Että jos mieheni vaikka maanantaiaamuna marssisi Eurokankaaseen ostamaan verhokangasta, ei häneen suhtauduttaisi samoin kun minuun K-raudassa kun en heti löydä kittiä sieltä sotkun keskeltä.

 

Ei, vaan se vanha minä on edelleen siinä rinnalla.

Tuo on siitä mielenkiintoinen asia, että uskova vähän vuorottelee maallisen ja ei-maallisen välillä ja voi pojat, se ei ole helppoa. Olisi hyvä, jos uskovalla olisi maallinen puoli jotenkuten hoidettuna (niillä rahkeilla mitä on) ja myös hengellinen.
Eikä niin että joka toinen sana on "Jeesus" ja lukee 10 tuntia päivässä Raamattua, mutta lapset juoksentelee kuin pellossa.

Niin muttet sinä siltikään tiedä edelleenkään, miten muut ei-uskovat tai uskovat ihmiset ajattelevat, tiedät sen miten sinä ajattelet. Eikä nyt puhuta siitä asiasta, minkä äsken ymmärsin väärin, siis sitä, että ymmärtääkö toisen sanomaa tai onko sen kanssa samaa mieltä. Vaan ihan tietämistä. En minä tiedä, miten sinä olet ajatellut ei-uskovana, enkä miten ajattelet nyt uskovana, vain sen mitä sanot. En ajatuksiasi.

 

Vähän tätä liipaten, paras/pahin kommentti jonka olen saanut liittyen minuun on: ai osaatko säkin tehdä ruokaa?

Kyyyyllä! Silloin 29-vuotiaana, kahden lapsen kotiäitinä ja erittäin kokeilunhaluisena ja reippaana ihmisenä, joka oli asunut omillaan 17-vuotiaasta lähtien ja joka oli käytännöllisesti katsoen mumminsa kasvattama, osasin ihan todella tehdä ruokaa! Ja vieläpä "oikeaa" ruokaa (myös), lihakastiketta ja perunamuussia.

Syy tämän ihmisen kommenttiin on hämärän peitossa. Hän on eri ikäluokkaa ja eri maailmasta kuin minä. Kommentti ensin loukkasi, sitten hämmensi ja nyt lopulta huvittaa.

:O

 

:O

Kyllä suakin kohta jo naurattaa

 

Kyllä suakin kohta jo naurattaa

Niin no, tässä vaiheessa voi tuolle nauraa. Mutta ei varmasti naurattanut sua silloin kun se sen sanoi.

 

Niin no, tässä vaiheessa voi tuolle nauraa. Sitä en tiedä että naurattiko tuo sua silloin kun se sen sanoi.

Juu ei.

 

Tulee mieleen yhden terveysalan tyopaikan ikimanipuloijatyyppi, joka taas jostakin loukkaannuttuaan haukkui takana pain asiapomoa osaston vahajarkisimmille. "Mahtaako edes jouluverhoja laittaa." Kommentti oli koomisuudessan suunnattu juuri niille rajoittuneille, joiden pikkumaailmassa tuollainen seikka on kuin hoplopissa kayntia. Mahtoikohan pomo yhtaan ajatella, etta sopeutuakseen vajakkeihin, ei riita etta on hyva tyossaan. Tulisi ripustaa myos jouluverhot .

Olisikohan ollut joku Terttu 60-vee? Ei kai kukaan sitä nuorempi jostain jouluverhojen pitämättömyydestä nipota.

 

Täytän 32 vielä tämän vuoden puolella, joten totta kai se on myös positiivinen asia että näyttää nuoremmalta. Mutta ei aina.

En jotenkin usko, että miehet kokee sitä samassa mittakaavassa. Että jos mieheni vaikka maanantaiaamuna marssisi Eurokankaaseen ostamaan verhokangasta, ei häneen suhtauduttaisi samoin kun minuun K-raudassa kun en heti löydä kittiä sieltä sotkun keskeltä.

Niinhän se on. Itse olen niin stereotyyppinen nainen kun olla ja voi ja nautin uhrivallasta kun mies voi "pelastaa" minut jossain hemmetin teknisessä ongelmassa tai vaikka auton korjauksessa. Mutta kyllä mä sinuna en myöskään tykkäisi hyvää jos mulle ei edes keskusteltaisi "miesten alojen" asioista, kun asiakas sinä olet siinä missä ne ukotkin

 

IRL:ssä mua ei edes tunnistaisi samaksi ihmiseksi kuin ehkä osittain, vaikka täällä väännän esim. homoista useinkin. Tämä palsta täyttää mulla sen pohdiskeluaukon mun elämässä. Sorry, saatte kärsiä mun pohdinnoista.

Vastaus vähän pelottaa, mutta mitä ihmeessä tarkoitat tuolla homoista vääntämisellä minkä olet maininnut pariin otteeseen tässä ketjussa?

Todella, todella toivon, että vastaus on jotain muuta kuin että uskovaisena jostain kumman syystä koet, että sinulla on oikeus ja velvollisuus arvottaa ja tuomita muiden ihmisten seksuaalisuutta.

 

Tuota....yritän saada tästä ajatuksestasi kiinni eli palaan otsikkoosi. Kun toisen ihmisen todellisuus on suppeampi ja mittapuut erilaiset kuin itsellä, niin - riittääkö se? Miksi se ei riittäisi, heitän. Eikö juuri erilaiset kokemukset ja käsitykset todellisuudesta opeta ihmistä eniten suhteessa erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin? Ja erilaisuushan on rikkaus, mikä avartaa näkökulmia.

Ja mitä on tämä riittävyyden perään kyseleminen? Eikö ihminen itsessään oikeasti ole riittävä? Oikeasti? Jokaisella on oma tapansa ja kokemusperänsä tehdä asioita ja toteuttaa itseään parhaan kykynsä mukaan. Kyllä sen minun mielestäni pitäisi jo itsessään riittää mutta eihän ihminen ikinä valmis ole, vaan aina pitää myös olla halu muuttaa omia käsityksiään ja toimintatapojaan. Olla avoin muutoksille ja muuttumiselle. Ympäristö asettaa ne omat kriteerinsä olemiselle mutta kun tekee parhaansa juuri niillä voimavaroilla ja tiedoilla ja taidoilla, omilla kokemuksillaan, niin - kuka on loppujen lopuksi se, joka saa kritisoida oletko riittävä? Oletko tarpeeksi? Jos homma hoituu - oli hommana sitten vanhemmuus tai työntekijänä oleminen - eli asiat menevät eteenpäin, niin mikä olikaan ongelmana?

Ainahan löytyy sitten se ihminen, jolle et niin millään riitä etkä kelpaa. Mutta silloin koen sen tilanteen jotenkin niin, että siinä ei ole ainoastaan tarkasteltavana minun riittämättömyyteni vajaavaisuuteni, sen toisen silmin, vaan myös ikään kuin hänen riittämättömyys suhteessa itseeni. Silloin ei vain meidän molempien todellisuudet, meidän keskinäiset tarpeemme ja toiveemme, kohtaa vaan se vaatii lisää heittäytymistä ja uskallusta lähteä tutustumaan tuohon toiseen ihmiseen ja siinä sivussa myös omaan itseensäkin. Tilanteet muuttuvat nopeasti ja jokainen reagoi niihin eri tavalla, kuitenkin yhtä arvokkaina ja riittävinä juuri erilaisuutemme takia .

Ehkä otin sen takia tuon riittämättömyys-jutun, koska olen omalla kohdalla törmännyt siihen että vaikka tekisi asiat hyvin, niin ei koskaan riitä tai kelpaa joillekin.
Koska asioiden tekeminen hyvin ei riitä. Myös luonne, käytös, tyyli, ehkä taustakin ja joissain yhteisöissä tai työpaikoilla suhteet ja ulkonäkö ratkaisee.

Ja tässä tullaan siihen, kuka on riittävä, kokonainen. Onko se että vain tekee tulosta, riittävää joka alalla?

Toisaalta olisikin hyvä jos jokaisella työpaikalla katsottaisiin vain sitä tulosta, vaikka sosiaali-ja terveysalalla se tuloksellisuus ei ole aina niin selkeästi nähtävissä. Mutta jos katsottaisiin tulosta, niin silloin samalla viivalla työelämässä olisivat niin ujot, supliikit, kahvihuoneiden kuningattaret kuin aspergerit. Se olisi tavallaan reilua.

Mutta onko työ jotain muutakin kuin vain sitä että sanotaan aamulla "moi, on kivan aurinkoinen päivä tulossa"->sit puhutaan 8 h tiukasti vain työasioita->lopuks sanotaan heipat. No, kärjistävä esimerkki.

Lisäksi mä olen nähnyt että ne puheliaimmat hölöttäjät on niitä tehokkaimpia.

 

Eieiei älä echo edes vastaa tuohon homokysymykseen, ei aleta taas homoista, ei jaksa....ps oon sun linjoilla mut silti.

 

Vastaus vähän pelottaa, mutta mitä ihmeessä tarkoitat tuolla homoista vääntämisellä minkä olet maininnut pariin otteeseen tässä ketjussa?

Todella, todella toivon, että vastaus on jotain muuta kuin että uskovaisena jostain kumman syystä koet, että sinulla on oikeus ja velvollisuus arvottaa ja tuomita muiden ihmisten seksuaalisuutta.

Voisin elää homon kanssa vaikka samassa talossa loppuikäni ja niin että hänet teipattaisiin muhun kiinni ja rakastaisin häntä ihmisenä, mutta en hyväksyisi sitä homouden harjoittamista (taipumus ei ole syntiä), ajattelisin että hän tekee jotain sellaista jota Jumalakaan ei hyväksy.

Olen kirjoittanut ja vängännyt täällä aiheesta paljon enkä tee sitä nyt, joten ole hyvä, muutaman viikon vanha ketju.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2415152-miten-syrjinta-voi-kuulua-kristillisiin-arvoihin/

 

Eieiei älä echo edes vastaa tuohon homokysymykseen, ei aleta taas homoista, ei jaksa....ps oon sun linjoilla mut silti.

Juu EN ala.

 

Ehkä otin sen takia tuon riittämättömyys-jutun, koska olen omalla kohdalla törmännyt siihen että vaikka tekisi asiat hyvin, niin ei koskaan riitä tai kelpaa joillekin.
Koska asioiden tekeminen hyvin ei riitä. Myös luonne, käytös, tyyli, ehkä taustakin ja joissain yhteisöissä tai työpaikoilla suhteet ja ulkonäkö ratkaisee.

Ja tässä tullaan siihen, kuka on riittävä, kokonainen. Onko se että vain tekee tulosta, riittävää joka alalla?

Toisaalta olisikin hyvä jos jokaisella työpaikalla katsottaisiin vain sitä tulosta, vaikka sosiaali-ja terveysalalla se tuloksellisuus ei ole aina niin selkeästi nähtävissä. Mutta jos katsottaisiin tulosta, niin silloin samalla viivalla työelämässä olisivat niin ujot, supliikit, kahvihuoneiden kuningattaret kuin aspergerit. Se olisi tavallaan reilua.

Mutta onko työ jotain muutakin kuin vain sitä että sanotaan aamulla "moi, on kivan aurinkoinen päivä tulossa"->sit puhutaan 8 h tiukasti vain työasioita->lopuks sanotaan heipat. No, kärjistävä esimerkki.

Lisäksi mä olen nähnyt että ne puheliaimmat hölöttäjät on niitä tehokkaimpia.

Miten niin puheliaimmat hölösuut on tehokkaimpia??? Perustelut rouva hyvä? Tulosta ei voi mitata monellakaan ihmissuhde alalla ja minusta on törkeää enää "vaatia" tuloksellisuutta aloilta, joissa tulos on pitkällä aikavälillä nähtävissä ja on enemmän arvojen mukaista (eikä rahan jne) työntekoa. Tulosta sinä et voi vaatia siitä - MUTTA ne korjaustoimenpiteet ja pahoinvointi maksavat helkkaristi! Ennaltaehkäisevää työ onkin ns. Näkymätöntä työtä.