Kun mies ei

[anna]

Olen avoliitossa elävä kolmekymppinen nainen. Suhteemme suurin ongelma on minun ja mieheni täysin eri tasolla olevat seksihalut, tai suoraan sanottuna se, ettei miehelläni ole haluja juuri ollenkaan. Häntä ei yksinkertaisesti tunnu kiinnostavan seksi. Harrastamme seksiä keskimäärin 1-2 kertaa kuukaudessa ja lähes aina minun aloitteestani. Haluaisin seksiä paljon useammin, mutta itsekään ei tee enää mieli tehdä aloitteita kun tulee niin usein torjutuksi. Tilanne on jatkunut tällaisena jo ainakin kolme vuotta (kaiken kaikkiaan olemme olleet yhdessä neljä vuotta).
Alan olla epätoivoinen. Miehessäni on monia hienoja ominaisuuksia, joiden takia haluan elää hänen kanssaan, mutta en voi sille mitään, että seksi on minulle tärkeä osa elämää. Olen useasti yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta hän ei myönnä asiaa ongelmaksi. Hän on välillä myös loukkaantunut siitä, että koen seksielämämme riittämättömäksi. Olen myös yrittänyt kysellä häneltä hänen fantasioistaan ja siitä, mistä hän erityisesti pitäisin, jotta voisin tehdä niin, mutta hän ei halua kertoa mitään. Olen myös aina pitänyt hyvää huolta ulkonäöstäni, meikannut pukeutunut naisellisesti, hankkinut seksikkäitä alusvaatteita jne., joten olen mielestäni tehnyt kaikkeni.
Kaiken lisäksi: sekin vähä seksi mitä meillä on, on varsin mitäänsanomatonta. Miestäni ei kiinnosta hyväillä minua; hän tekee sitä vain vähän aikaa, jos oikein pyydän. Seksimme koostuu siis lähinnä muutaman minuutin yhdynnästä.
Onko kohtalotovereita? Miesten kommentteja asiaan? Olisin kiitollinen vastauksista.

 

[n33]

Meillä on periaatteessa toi sama tilanne, tosin itseäni tämä ei haittaa niin epätoivoisesti, olen oppinut arvostamaan miehen muita jatkuvia hellyyden ja rakkauden osoituksia.

Hän toki myöntää itsekin, että jokin on vialla, kun kiinnostus on lopahtanut - suhdetta takana 4,5v, vähäistä seksiä 1,5 v. Aluksi ""syy"" oli kondomin käytössä (ymmärrän kyllä, että se vähentää kiinnostusta, nykyään kuitenkin vauva olisi ihan tervetullut, erityisesti miehen mielestä). Seuraava selitys oli, ettemme toteuta hänen fantasioitaan (eli 'kolmisin', minua ei kiinnosta, ja mies hyväksyy myös perusteluni). Sitten hän pohti, että syy on suhteemme liiassa turvallisuudessa ja tuttuudessa, olisin tavallaan ""liian helppo"" vongattava.

Nyt hänkään sitä mieltä, että mikään noista yllämainituista olisi syy, mutta ei silti ole löytänyt vastausta. Minusta tuntuu, että asia on kokonaisvaltaisempi - hänellä on asuinpaikan muutoksesta johtuen vähemmän ""sisältöä"" elämässään - ei harrastuksia ja työssä ollut pidempää liian löysää (hän on todella kunnianhimoinen ja työn haasteet ovat tärkeitä). Kun elämässä ei ole draivia, ei ole päämääräistä etenemistä, turvallinen kainalo on tärkeämpi juttu.

Ota nyt noista selvää... Itse uskon kuitenkin että miehen kokonaisvaltaisessa ymmärtäminessä on ratkaisun avaimet. Ainakin toivon näin.

 

[samma här]

Täsmälleen sama täällä. Rakkautta ja hellyyttä on paljon, seksiä vain minun aloitteesta ja todella harvoin.
Kaikesta muusta voidaan puhua avoimesti, mutta tää aihe... Vaikka miten yritän puhua syyllistämättä, mies loukkaantuu ja vastauksena on vihainen ""pitäiskö AINA olla panemassa?""
Saati jos ehdotan jotain pikkutuhmaa vaihtelua niin saan tuntea itseni ihan pervoksi. En siis ehdottele mitään karsean kinkyä, mutta jo pelkkä suuseksi (siis että minä antaisin sitä hänelle!) saa aikaan samanlaisen reaktion kuin olisin ehdottanut eläimiinsekaantumista.

Ekana vuonna oli ihan eri ääni kellossa, mutta siitä se vähitellen hiipui.

Onneksi on dildo...

 

[öö]

Taitaa ola salarakas tai runkkari jo ennestään.

 

[Tuhat ja yksi yötä]

Täällä myös onneton Elli. Avoliittoa 6,5 vuotta, ikää meillä 35 +/-. Ensimmäisenä vuonna oli vielä seksiä. Jopa suuseksiä. Sitten vaan lähti hiipumaan. Ensin yritin tehdä aloitteita mutta ikinä siitä ei tullut mitään, aina oli joku ""este"" miksei juuri nyt sovi. Maha liian täys / telkussa leffa / päänsärky (!!) jne. Herttasen tyhmä olo.
Alussa itkin ja potkin seiniä ja tenttasin mikä minussa on vikana. Ei kuulemma mikään, hän ei vaan ole niin seksuaalinen ihminen. Piste. On hirveän pahoillaan aiheuttaessaan minulle mielipahaa, toivoisi olevansa erilainen mutta ei taas tee mitään sen eteen että antaisi minulle vähän useammin.
Jonkinlaiseen kompromissiin on päästy eli meillä on joka toinen viikonloppu panopäivä. Seksin laadussakin on toivomisen varaa, ei tietoakaan itsensä unohtamisesta. Haluaisin ""antaa mennä"" mutta mies hyssyttelee heti.
Tiedän että hän on kontrollifriikki. Ehkä seksi on sitten pelottavaa koska siinä voi mennä kontrolli jos tuntuu liian hyvältä. En tiedä.

Jotenkuten olen oppinut elämään tämän asian kanssa ja koitan olla ajattelematta etten koskaan tulisi enää kunnolla nussituksi. Rakastajan hankkiminen vissiin edessä. En tiedä. Ei ole minullakaan neuvoja.

 

[Paras keino]

Mieheni piristyi kummasti,kun vietin yön kunnon ""melamiehen kanssa hotelissa. Rakastelimme kiihkeesti,ja sovimme tapaamisista.Juttu meni mieheni korviin.Johan alkoi pano luistamaan oikein vihan voimalla!!

Mari eteläkarjalasta

 

[Hehhee!]

Oikein naurattaa, kun lukee näitä mulkunkipeiden ämmien valituksia. Tervetuloa kerhoon! Miehille pihtaava puoliso on normaali, jokapäiväinen asia ja siihen on totuttava ja siihen tottuu. Seksi ei ole maailman tärkein asia! Kunnon kuseminenkin on parempaa kuin huono nainti.

 

[Tosi kuin vesi]

Seksinpuutteeseen ei kukaan ole kuollut! Seksi on inhottavaa limaista ja hikistä äheltämistä. En ymmärrä miksi pitää tunkea virtsaelintään toisen ihmisen virtsaelimeen ja muka vielä nauttia siitä.

Eläimellistä, sanon minä! Jos Luoja olisi halunnut todella ihmisten harrastavan seksiä, hän olisi luonut siihen tarkoitukseen omat elimet, jotka olisivat kaukana ulosteiden poistoaukoista, eivätkä ihmisen saastaisimmilla alueilla. YÖK!

 

[yksikinyö]

Tuhat ja yksi yötä..

""Koitan olla ajattelematta etten koskaan tulisi enää kunnolla nussituksi. Rakastajan hankkiminen vissiin edessä. En tiedä.""

On se rakastajan hankkiminen ihan oikea vaihtoehto minullekin miehenä.
Ei ole kovinkaan ehjä olo todella vajaan seksielämän kanssa.

Mikä sitten lienee pahempi vaihtoehto; vittuuntua ja muumoitua vai ns. pettää.

Ja sitten, kuka pettää... se kylmä puoliso vai minä, halukkaana?

 

[Inhorealisti]

Jos olisit mies, sinulle ehdotettaisiin kumppanin huomoimista arjessa. Kehoitettaisiin panostamaan lisaa ulkonakoosi ja opettelemaan uusia seksitaitoja. Ehdotettaisiin lahjojen ostoa, kotitoiden tekoa ja irroittautumista arjesta. Lopuksi muistutettaisiin, etta seksin vonkaaminen on iljettavaa, himo esineellistamista ja ettei kukaan ole seksin puutteeseen kuollut. Kannattaisi keskittya enemman henkisiin arvoihin ja arvostaa sielujen sympatiaa.

Koska olet kuitenkin nainen, sinulle tarjotaan vaihtoehdoksi salarakkaan hankkimista tai eroa mokomasta haluttomasta impotentista.

Jospa miehesi ei ole peruluonteeltaan kovin seksuaalinen. Ehka hanet on kasvatettu seksuaalikielteiseksi. Kenties hanella on stressia tai huolia, joista han ei osaa puhua sinulle. Ehka hanen testosteronitasonsa on normaalia alhaisempi. Voisiko han karsia epaonnistumisen pelosta? Voisiko han sittenkin olla sinuun ja suhteeseesi jollain tavoin tyytymaton, mika aiheuttaa haluttomuutta? Saattaahan hanella olla joitain itseensa tai kykyihinsa liittyvia traunoja.

Aivan varmaa on, etta miehesi karsii tilanteestanne aivan kuin sinakin. Seksin kyllastamassa maailmassa ei ole helppoa olla epaseksuaalinen leimautumatta epa-mieheksi.

 

[samma här]

Hyviä pointteja, inhorealisti, mutta kun sinun arvailusi syistä on ihan yhtä hyviä kuin minun.
Ehkäpä mieheni suostuis sun kanssa puhumaan?

Minä ymmärrän täysin pihtaavien naisten miehiä.

 

[Inhorealisti]

Luulen, etta asia on miehellesikin niin arka, ettei han halua puhua siita kenellekaan. Ei ventovieraalle eika tutuille. Vaikka olen perusluonteeltani avoin ja sanavalmis, en minakaan pystyisi puhumaan asiasta kuin korkeintaan vaimolleni tai laakarille, jos samasta ongelmasta karsisin.

Yrita vain saada miehesi puhumaan sinulle. Ala painosta, alaka syyttele sen enempaa miesta kuin itseasikaan. Mies menee taatusti takalukkoon, jos itket omaa surkeuttasi ja kyselet, miksi olet mukamas niin ruma tai epakiihottava. Jos se siita johtuisi, mies olisi varmaankin jo lopettanut suhteenne. Eika mies taatusti tata ongelmaa sinun kiusaksesi ole jarjestanyt.

 

[Mjk]

No.. yritän tässä pähkäillä asiaa seksiin ja muuhunkin fyysiseen läheisyyteen halukkaana miehenä, jolla on on miehesi kaltainen nainen puolisona.
Ihan oikeasti, en usko että miehesi tulee muuttuumaan.
Ei ainakaan kannaltasi parempaan suuntaan. En muutu minäkään; halukkaana kaiken aikaa vaikka olosuhteiden pakosta toivoisinkin että voisin jättää seksiasiat mielestäni.
Seksiä meilläkin noin kerran kuussa ja aina minun aloitteestani. Näitä aloitteita tein aikaisemmin tietysti paljon useamminkin, mutta kukas sitä loputtomiin jaksaa. On se kurjaa ja turhauttavaa.
Ikävä kyllä en osaa antaa neuvoa vaikka haluaisinkin.

 

[Biologi]

vagina ei käsittääkseni ole virtsaelin.

seksi on varsin luonnollista, sitä tarvitaan mm. lisääntymiseen. onnea vaan estyneelle tulevaisuudellesi...

 

[Susu]

Ohhoh, tekstisi olisi voinut ihan täysin olla minun kirjoittamani! Juuri tuollaista oli exäni kanssa. Hehe, ettet vaan olisi exäni uusi, hekin ovat olleet neljä vuotta yhdessä..

Sympatiani ovat täysin puolellasi. Itse en tosin keksinyt mitään ratkaisua asiaan, vaikka yritin kaikkeni.Kaikkiin keskusteluyrityksiin sain vain vastauksen, että olen sellainen kuin olen, enkä muuksi muutu.

Olimme 9 vuotta yhdessä, ja koko ajan oli samanlaista, ihan alusta asti. Itsetuntoni laski, aloin tosissani pitämään itseäni luotaantyöntävänä, vaikka nyt tiedän etten sellainen todellakaan ole.En jaksanut lopulta enää yrittää, tunteeni viilenivät, lakkasin rakastamasta miestä, ja erosimme.

Nyt olen juuri muuttamassa yhteen miehen kanssa, jonka kanssa seksi toimii niin hyvin kuin se voi kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä toimia.

En siis osaa kertoa mikä neuvoksi, kun itseltäni loppuivat konstit. Mutta kuitenkin toivon sinulle parempaa menestystä asian suhteen!

 

[Outoa]

Onko miehellä/miehillänne liian vähäinen määrä testosteronia eli minun mielestä voi verikokeilla katsoa miten on.Tai sitten he ovat homoja,eivät vain halua myöntää itselleen sitä.

 

[Zac]

Heh, en usko että tuo homous on kovin todennäköinen syy... Halut ne on homoillakin, luulisin (vaikka hetero olenkin

Itse monta vuotta kärsin haluttomasta vaimostani. Olen todella miettinyt mistä se syvällisesti johtui, mutta täydellisesti en ole pystynyt ymmärtämään vieläkään.

Se mihinkä itse (toki) syyllistyin oli aloitteellisuus - ts. vonkaus.
Varmaan yksi parhaiten luonnetta kasvattavia juttuja muuten tuo koittaa olla ""evvk"" kun vieressä on hehkeä nainen jota rakastaa ja haluaa...;-)

Mutta sitten se syy - miksi naisesta alunpitäen tulee haluton... Onko ollut jotain negatiivista ""ajalla ennen minua"", onko joku mies pakottanut seksiin ""suorituksena""... Onko aloitettu seksi kenties liaan aikaisin - siitä tullut traumoja...?
Onko tytöt edelleen kasvatettu liian kilteiksi - seksistä ei saa tykätä mutta miehelle pitää olla kiltti....?

Why?? - saa nähdä tuleeko tuohon vielä joskus selvyyttä

 

[samma här]

Mietiskelinpä oikein syvällisesti asioita. Seksuaalikielteinen mies ei ole - tosin aika konservatiivinen, siinä mielessä että kaikki muu paitsi perinteinen naiminen on jotenkin hyi, tuhmaa... Alkuaikoina tosin ei tätä puolta paljastanut!

Stressiä ei pitäisi olla, mitään muita merkkejä ei näy, ei väsymystä, ärtyisyyttä tms. Sängyn ulkopuolella on pirteä ja puuhakas.

Epäonnistumisen pelko tai traumat, hmm. Seisokkiongelmia ei ole ollut koskaan, ja aina olen tehnyt selväksi miten hyvältä seksi hänen kanssaan tuntuu. Tiedä sitten päänsisäisistä, mutta aika epätodennäköistä.

Testosteronin aleneminen voi olla yksi syy. Vuosien mittaan miehen alun perinkin nihkeä liikkuminen on vähentynyt lähes olemattomiin, hän on perinteinen sohvaperuna. Lihakset kai testosteronia pääasiassa tuottaa, eikä niitä pahemmin ole jäljellä.
(Nyt mies kuulostaa jo tosi kamalalta, mutta ei hän ole! Hellä, keskustelutaitoinen ja ihana

Kummallista on se, että kun esim. katsellaan telkkua sylikkäin, tai aamulla halitaan sängyllä, silloin hänellä usein alkaa seisoa. Mutta jos vinkkailen silmää tai alan vähän vihjaillen silitellä, niin ei! ""Ei nyt heti aamusta! Pitää pestä hampaat"" jne.
Kaipa hän ei vaan enää halua minua

Tää on tosi kurjaa. Seksi *ei* ole ainoa parisuhteen perusta, mutta se on kuitenkin se ainoa asia jonka suhteen parisuhde on ""eksklusiivinen"".
Jos mies ei osaisi keskustella, voisin silti keskustella ystävien kanssa.
Mies ei välitä liikunnasta, ei se haittaa, voin liikkua yksin tai kavereiden kanssa.
Mutta jos mies ei halua seksiä, minä en voi sitä harrastaa suhteen ulkopuolella. Ehkä olen pervo nymfomaani, mutta erästä aiempaa kirjoittajaa lainaten, ajatus seksittömästä elämästä hirvittää. Ja ""armopanot"" ei tosiaankaan tunnu kivalta pitemmän päälle.

 

[anna]

Kiitoksia vaan saamastani palautteesta. Näyttää siltä , että minulla on paljon kohtalotovereita, niin miehiä kuin naisiakin. Toisaalta tämä tietysti lohduttaa minua, mutta toisaalta tunnen itseni entilstä surullisemmaksi siitä, että seksi, jonka ainakin minusta pitäisi olla iloinen asia, aiheuttaa vain tuskaa ja eripuraa niin monessa parisuhteessa.

Olen muuten kiitollinen siitä, jos tämän keskustelu herättää monet miehetkin tajuamaan, ettei nainen suinkaan ole parisuhteessa aina se, joka pihtaa, vaan yhtälailla haluton osapuoli voi olla myös mies. Itse en vielä koskaan elämässäni pihdannut enkä juuri koskaan kieltäytynyt seksistä, en missään tähänastisissa suhteistani. Olenkin itse asiassa sitä mieltä, ettei ole suuri vaiva suostua seksiin, jos toinen sitä haluaa, vaikkei itse sillä hetkellä niin paljon innostaisikaan. En voi käsittää ihmisiä, en miehiä enkä naisia, joita ei kiinnosta seksi oman kumppanin kanssa.

Olen vähitellen alkanut ajatella, että pettäminen on oikeutettua, jos kumppani jatkuvasti kieltäytyy seksistä. Itse olen jo alkanut pohtia rakastajan hankkimista. Tiedän kyllä, että se toista kohtaan väärin, mutta omia tarpeitaankaan ei jaksa loputtomiin tukahduttaa. Tiedän kyllä, että monien mielestä olisi suoraselkäisempää vain jättää pihtaava kumppani, mutta sekään ei ole ihan helppoa, kun on kiintynyt toiseen ja kun on yhteinen koti ja asuntolaina...

 

[Inhorealisti]

Luuletko, etta ero on yksinkertaisempi, kun olet ensin jaanyt kiinni pettamisesta? Onko yhteinen koti ja asuntolainan jotenkin helpompi jakaa, kun on saanut miehen pyttymyksen ja vihan niskaansa. No, sen kiintymyksen se varmaankin latistaa tehokkaasti, etta et nyt ihan vaarillakaan jaljilla ole.

 

[huh huh]

Voi luoja mitä tekstiä! Asuntolaina ja kaikki...On siinä syy olla yhdessä. Eroaminen ei ole helppoa, mutta suostuisitko todella elämään niin että haet seksin vieraalta? Ole edes suoraselkäinen itsellesi, jos et kumppanillesi!! Noista rakastaja kuvioista ei jää kuin paska käteen.

 

[n33]

Hmmm, vähän särähtää korvaan tuo termi 'pihdata' kaiken muka-niin-rakentavan tekstisi keskellä. Ihan kuin mies tahallaan sinun kiusaksesi pidättäytyisi seksistä. Vaikkei sinulle on homma eikä mikään suostua seksiin silloin kuin vähemmän haluaa - ja että se on ihan OK tuntea välillä vähän vähemmän haluja, miehelle se voi olla isompikin ja käsittämättömämpi juttu - siis ettei haluta. Ns herkkä paikka (niin kuin hänen loukkaantumisistaankin voisi aika helposti päätellä).

Minun mieheni ""oivalsi"" jotain tuossa viikonloppuna - hän sanoi, että seksimme on ikävystyttävää, ja siksi se ei kiinnosta. No suoraan sanoen, vähän tylsää se on ollut minunkin mielestä, mutta en ole sitä kokenut niin suureksi ongelmaksi. Vaikkei tämä olisi täysi totuus, minusta tämä oli pieni edistysaskel paremman seksivaiheen tiellä.

Teillä on tietysti aika pitkään jatkunut tuo tilanne, mutta minusta vaikuttaa siltä, ettei kaikkia keinoja ole vielä kokeiltu. Siis jos suhteenne on sellaisella tasolla, ettei seksistä voi toisen loukkaantumatta puhua niin kyllä pitäisi ensin työskennellä sen luottavan ilmapiirin luomiseksi ennen kuin voi odottaa asioiden muuttuvan. Olet siis varmasti tehnyt paljon töitä tilanteen korjaamiseksi, mutta minä väitän, ettet vielä tarpeeksi oikeita asioita.

En edes viitsi puuttua tuohon tarpeeseesi etsiä pettämiselle oikeutusta...

 

[Jatkokysymys]

Meillä kun myös on tämä sama tilanne, auttaisiko tosiaan jonkin uuden kokeileminen. Olen yrittänyt ehdotella kaikkea uutta ja olla kovin aktiivinen. Toiminta näyttää tuottavan aivan päin vastaisia tuloksia, mies haluaa entistä harvemmin.

Vai olisiko ennemmin niin, että päättäisi naisena ryhtyä pihtaamaan oikein tosissaan. Jos ongelmana olisi juuri se, ettei mies näe itseään enää seksuaalisena olentona, koska on kadottanut oman roolinsa aktiivisena toimijana?

Hieman päätön kysymys myönnän, mutta konstini alkavat olla aikalailla lopussa. Sitä on valmis kokeilemaan mitä hyvänsä, että sippa tekisi joskus aloitteen...

 

[höh]

Yhtä en ymmärrä: kun seurustelun koko pointti on seksuaalisuus, romantiikka, ja ehkä lisääntyminen, miten te olette päätyneet yhteen noin seksihaluiltaan erilaisten ihmisten kanssa? Luulisi että noin epäsuhtainen pari olisi jäänyt ystävyksiksi.

Minua ja miestäni aluksi yhdisti paitsi samanlainen huumorintaju, hyvä keskustelu jne. myös se että himoitsimme toisiamme. Meillä on vuosienkin jälkeen hyvää seksiä. Jos intohimoa on ollut, se voi löytyä uudestaan, mutta miksi hakata päätään seinään (jopa 9 vuotta!!!) jos seksihalut tai -mieltymykset eivät ole koskaan kohdanneet.

Kyllä maailmassa on muitakin ihmisiä kuin se yksi, ja niiden kanssa voi hankkia uuden asuntolainan. Seksuaalisen ihmisen on turha kärvistellä suhteessa aseksuaalin kanssa millään tekosyyllä. Miksei anneta myös sen seksiä haluamattoman löytää samanlainen puoliso?

 

[Meitä on lisää...]

...joiden miesten mielestä seksi ei ole jees juttu. Itse olen ollut 25 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Se, että jo nuorena sain kuulla olevani nymfomaani halutessani seksiä enemmän kuin kaksi kertaa viikossa, ei saannut hälytyskelloja soimaan. Nyt...kun ikää on 42 ja mielestäni olen nainen parhaimmillani (ei enää lapsentekotarvetta jne..), rohkea ja impulsiivinen...niin nyt ei miehestä enää ole koko juttuun. Vieraissa on juossut ja saannut niistä ilmeisesti suurtakin iloa...kotiin sitä ei riittänyt! Joten sanoisin...juokse vielä kun voit...toisille seksi on luontaista, toisille ei...hakekoot samanhenkiset toistensa seuraa...tai sitten pitää sopia sellaisesta yksinkertaisesta asiasta...että vähemmän antavamman puolison tulee tyytyä siihen, että vaimolla/miehellä on rakastaja...näinhän ne joskus 100 vuotta sittenkin toimi...