Kun eksä on paras edelleen

[Wiltsu]

...ihmiset ollaan hyviä petkuttamaan itseämme, siis muutkin kuin wiltsu.

Tein Wiltsu-ketjun. Ole hyvä ja käytä sitä, jos haluat kommentoida Wiltsua. Älä sotke minua tähän ketjuun. Rohkeasti Wiltsu-ketjuun, niin vastaan.

 

[Jaajaa]

Ap kertoi haluavansa miehen kanssa lapsen. Ei siinä meikäläisen kehotukset mitään paina. Suosittelin olemaan tuntematta pahaa mieltä. Kuinka paksusta rautalangasta tämä pitää sinulle vääntää?

Kerropa muuten, miltä Sinusta tuntui kun olit maannut "karvakäden" kanssa ja palailit reissuiltasi kotiin miehesi viereen? Vai unohditko samantein asian?

Kyllähän se kersan olisi tehnyt jo heti ensimmäisenä vuotena, koska mies oli "niin ihana". Ap menee lääkäriin tai kattoo peiliin ja ajaa partansa.

 

[ap]

Jos ei itse pysty hyvään ja kestävään parisuhteeseen niin voihan sitä aina jäädä roikkumaan tunnetasolla mahdottomaan objektiin ja sääliä itseään kun kävi niin huono säkä että väärään mieheen rakastui. Ei tartte ap:n kanssa olla välttämättä näin, mutta tiedän että me ihmiset ollaan hyviä petkuttamaan itseämme, siis muutkin kuin wiltsu. Ja laiskoja tekemään töitä itsemme kanssa. On helpompaa idealisoida itsensä kuin aloittaa itsetuntemuksen raskas ja vaivalloinen tie. Kun tarpeeksi jumittuu niin ei tartte omia rajoitteitaan miettiä. "Mä en voi rakastua keneenkään muuhun..." Mulla kyllä pieni varoituskello soi kun ap:n tekstiä luen, ei ole ihan normaalia että noin jää mieheen kiinni. Vaikuttaa myös siltä, että ap idealisoi miehen, miehen joka petti.....ja kun idealisoi niin kukaan ei tietenkään pysty lyömään laudalta fantasiahahmoa.

Kiitos Wiltsut ja muut vinkeistä!

En muuten _missään_ nimessä yrittäisi salasuhteeseen hänen kanssaan, minulla on sentään ylpeyteni, enkä todellakaan haluaisi sotkeutua hänen parisuhde-elämäänsä. En edes halua kohdata häntä sillä tiedän kyllä tasan tarkkaan että jos hän olisi minut todella halunnu, näin ei olisi käynytkään. Saatan haluta hänen lastaan, mutta tuollaiseen draamaan mulla ei olisi voimia tai edes halukkuutta ryhtyä. Aivan varmasti vain itse kärsisin ja nöyryyttäisin itseni.

Ja ylläoleva viesti on kai totta, ei kai tämä olekaan tervettä jumiutua johonkin ihmiseen. En minä sentään stalkkeri kuitenkaan ole

Se oli vain niin järkyttävän suuri kolahdus itsetunnolleni, etten "riittänyt" hänelle, että jäin kaipaamaan jotakin häneltä, ja varmaan se että itse olen vielä sinkku kun hänellä on jo perhe vain masentaa minua entisestään, koska vertailen tilanteitamme.

Mutta on siinä sellainenkin pointti, että vaikka ei olisi varsinaisesti edelleen rakastunut eksäänsä tms, niin jos on tottunut tiettyyn ns tasoon miehessä, ja on joskus kultakimpaleen saanut hetkeksi omakseen, niin vastaavia on kuitenkin harvassa ja joutuu pettymään. Sama kuin olisi asunut hulppeassa upeassa asunnossa, ja sitten pitäisi muuttaa pieneen kulahtaneeseen kämppään, koska muuhun ei itsellä ole varaa.

Eli paitsi että olisin ns kiinni eksässäni, pointti onse, että rimani on korkealla. Hän on sellainen mies että ei hän kestä silmänräpäystäkään sinkkuna kun joku upea nainen jo hänet saa pauloihinsa. En siis ole ainut joka miestä haikailee.

Tiedän että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta esim edellisen suhteenyritykseni kanssa esim turhauduin hänen kylöjessään, ei siinä ollut niin mukava olla kun hän ei ole pitkä ja atleettinen kuin eksäni, hänen juttunsa ovat tylsiä, aivotuksensa sai mut haukottelemaan jne...

Ehkä en vain sitten ole löytänyt sitä ns oikeaa vielä, mutta alkaa tässä jo paniikki iskemään, kohta olen neljäkymmentä ja samassa jamassa. Enkä halua esim lasta "keneltä tahansa"!

 

[Heh heh]

Tiedän että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta esim edellisen suhteenyritykseni kanssa esim turhauduin hänen kylöjessään, ei siinä ollut niin mukava olla kun hän ei ole pitkä ja atleettinen kuin eksäni, hänen juttunsa ovat tylsiä, aivotuksensa sai mut haukottelemaan jne...

Ehkä en vain sitten ole löytänyt sitä ns oikeaa vielä, mutta alkaa tässä jo paniikki iskemään, kohta olen neljäkymmentä ja samassa jamassa. Enkä halua esim lasta "keneltä tahansa"!

Juu, kehitä samalla sitä hernettäsi, juttusi tuntuu niin lapsellisilta ulkonäön palvomista myöten.

 

[etiäpäin]

minä ymmärrän sillä tuon vertailun exän hyväksi, että joku tuntuu enempi oikean kokoiselta. Minun exä kun otti halaukseen, tunsin olevani turvallisesti sylissä. Nykyinen kun ottaa, niin kun on lyhyempi, ei tule niin turvallista tunnetta, kun ei ole olkapäätä, mihin nojata. Mutta tietysti muillakin asioilla on merkitystä, ei vain kokoerolla.

 

[Wiltsu]

Mistäs tiedät kuinka lähellä olen? Ja muuten, tuo witsi vaan on niin typerän omahyväinen, että minusta on ihan viihdyttävää ärsyttää sitä ja juu, kohta se kirjoittaa, muka tuohduksissaan, kuinka kamala ihminen olen ))))

Hiukan pitää lohduttaa sinua vielä.
En ole edes muka-tuohduksissani siitä, miten kamala ihminen olet.
Äläkä suotta ole mustasukkainen. Väenö on liian vanha ja kyvytön minulle.

 

[Halinalle]

AP:lle

Sanot, että exäsi on sinulle se ainoa oikea.
Mutta ilmeisesti sinä et ollut hänelle oikea.

Sinä roikut menneessä ja olet nostanut exäsi jalustalle, kuten joku sinulle jo sanoikin. Mutta exäsi on mennyt elämässään eteenpäin. Hän ei uneksi sinusta, vaan hänellä on vaimo ja perhe. Sinä olet hänelle mennyttä ja ollutta, jotain, joka oli, mutta jota ei halua takaisin.

Tulhaat elämäsi roikkumalla haavekuvassa.

 

[ap:lle]

Ex-seurustelukumppanisi ei selvästikään ollut omasta mielestään sellainen ihminen millaisena sinä hänet näit ja yhä muistelet.

Omasta kokemuksesta tiedän, miten raskasta on kun toinen palvoo maata jalkojen alla ja kun se oma läsnäolo on toiselle koko maailma. Ahdistaa, kuristuu, seurustelu vie kaikki voimat. Väsyin olemaan täydellinen, aloin etsiä ulospääsyä.

On hirveä taakka pitää huolta toisen henkisestä hyvinvoinnista ja yrittää olla toisen kanssa symbioosissa tiukasti kiinni.

Vieläkin joskus kuulen kyliltä miten hyvännäköinen ja yhteensopiva pari me exän kanssa olimme. En viitsi selitellä kenellekään mitään. Olen vaan onnellinen kun saan elää omana itsenäni parisuhteessani.

Minun elämääni mahtuu paljon muutakin kuin vain se kumppani ja ne mahdollisesti joskus tulevat yhteiset lapset. On suku, on työ, on ystävät, on harrastukset, on miljoona monta muuta eteen tulevaa juttua.

Nyt minulla on sellainen mies joka rakastaa minua tavallisena ihmisenä eikä minään taivaasta putkahtaneena täydellisenä ihmeolentona. Mies joka uskaltaa elää omaa elämäänsä rinnallani.

Ehkä exällesikin kävi samalla tapaa kanssasi ja niiden muidenkin naisten kanssa.
Mielikuvasi hänestä ja hänen mielettömän ihanista ominaisuuksista olivat liikaa.