Eronneet, mutta edelleen kuin naimisissa

Seurustelen eronneen miehen kanssa, jolla 2 lasta, itse olen myös eronnut ja minulla on 2 lasta. Olemme olleet yhdessä kaksi ja puoli vuotta, asumme omissa kodeissamme, mutta vietämme kaiken vapaa-ajan yhdessä, jomman kumman luona, olenkin joskun nauraen sanonut, että minulla on osa-aika avopuoliso Yhdessä olemme 2viikkoa/kk.

Mutta, tuntuu, että minulla ei ole 'sijaa' tämän miehen elämässä, vaan hän on henkisesti edelleen naimisissa ex-puolison kanssa. He pitävät tiiviisti yhteyttä, aina silloin kun lapset ovat mihellä, ja myös silloinkin kun me olemme yhdessä, mies jää aina kiinni valheista, kun on ollut auttelemassa exää, sanoisi sen reilusti, niin se olisi ok, mutta koskaan hän ei totuutta sano. Ex vaimosta en ole pahaa sanaa kuullut, koskaan, ylistystä vain, kysyin, että miksi ovat eronneet, jos hän on niin täydellinen ja heillä asiat toimivat ja toimii niin hyvin, vastaus oli syvä hiljaisuus. (mies oli yksin hakenut eroa, exä ottaisi miehen heti takaisin jos tämä tulisi, mutta on kuulemma ennemmin poikamies, kuin palaisi yhteen.)

Mies ei ole kertonut minusta kuin muutamalle kaverille ja ex tietää myös, olen välillä miettinyt, että yrittääkö hän näyttää minulle kaapin paikan, että vaikka hän on ex, hän on 'emäntä talossa'. Miehen vanhemmat, sukulaiset tai lapset eivät tiedä olemassa olostani siis mitään. Olen mielestäni siis salasuhde. Miehen mielestä en, koska kuljemme julkisesti yhdessä jne.

Kärsin tästä tilanteesta aivan suunnattomasti ja olen sen tälle miehelle sanonut, useasti, hän ei ymmärrä.

Omat välit ex-mieheeni ovat myös hyvät, mutta kunnioitan häntä ja hänen avopuolisoaan, että otan yhteyttä jos/kun on tarvis, siis lasten asioissa, saatamme välillä käydä kahvilla ja jutella niitä näitä, mutta en tunge heidän elmäänsä.

Tämä kirjoitus on ehkä sekavaa, ettei tästä edes perimmäinen pointti tule ilmi, mutta jos joku jotain ymmärtäisi.. kulutanko elämäni hukkaan tämän miehen rinnalla, tulenko olemaan aina hänelle vain tälläinen viihdyke, jollaiseksi itseäni hänelle suutuspäissäni kuvaan. Vai osaako joku tulkita, että mikä mättää.

Mies sanoo rakastavansa minua enemmän kuin mitään, haluavan naimisiin kanssani, yhteisen kodin, joskus. Olen sanonut, että sanoihin ei ole luottamista, teot on ne jotka todistaa, ja hänen teot ovat????

 

Siis rehellisesti sanottuna kuulostaa pahalta. Minusta sinun kannattaisi kääntää uusi lehti elämässä ja etsiä jotain muuta.. En halua olla ilkeä enkä loukkaava, mutta tilanteesi ei ole kadehdittava. Minä ainakin haluaisin olla miehelle se "ykkönen" naisista. Lapset tietenkin ensin, mutta ei tuossa ole järkeä.. Koita jaksaa :hug:

 

Komppaan edellistä. Mies ei ole tosissaan sinun kanssasi,jos ei ole edes kertonut sinusta vanhemmilleen. Ei tuossa ole kuin yksi ainoa ratkaisu.
Mies pelaa valtapeliä.Kuuluuko suhteeseen myös se,että mies päättää päivät,jotka vietätte yhdessä?

 

Kyllä me ollaan ne päivät yhdessä, jolloin on vapaata, toki toisinaan molemmilla on jotain omiakin asioita jolloin tavataan kavereita yms.

Eihän tämä mikään ihanne tilanne ole, ei sellainen minkä olisin halunnut, mutta tunteille kun ei voi mitään, valitettavasti.

Se miksi ei ole vanhemmilleen kertonut (siis hänen kertoma syy) on se, että tämä asia ei heille kuulu, ei hän kerro muutakaan henkilökohtaista niille, eikä halua vanhempien uteluita ja että työntävät nenänsä hänen elämään.

Mietin tuota 'salailua', ei hän naapureiltaan minua piilottele tai muilta, paitsi ne vanhemmat ja lapset, se loukkaa, ei sille voi mitään.

Hänen ex-vaimo oli vanhimmalta lapselta (12 v. tyttö) kysynyt, että mitä on mieltä, jos isän kotiin muuttaa uusi nainen, niin tyttö oli vastannut, että sitten hän ei astu sinne jalallakaan. Ja tietysti tämä kerrottiin ko. miehelle..

En edes vielä haluaisi yhteenmuuttoa, vaan sitä, että tuntisin olevani se ainoa nainen tämän miehen elämässä, enkä mikään kakkonen. Hän ei tuotakaan ymmärrä, olen kuulema hänen ykkönen, ei hänellä ole toista naista, pelkästään minä. Exä on hänen kaveri, siksi he olivat eronneet, koska eivät olleet enää aviopari, sanan varsinaisessa merkityksessä.

 

ei halua sitoutua ja niin kauan kuin ei vaadita on varmasti kaikki hyvin. Jos rupeat vaativaksi voi yllättäen tulla seinä vastaan.

Kokemukseni mukaan salailevat (ei siis avoimet) miehet mäelle ja kehiin sellainen joka on rehellisesti yhdessä

 

Me asuimme mieheni kanssa jo yhdessä, ja silti hän käyttäytyi kuin olisi yhä myös exänsä kanssa. Exällä oli hirveä valta lasten takia, ja sitä tämä todella käytti hyväkseen. Lisäksi miestä painoi huono omatunto siitä, että oli lastensa luota lähtenyt ja yritti sitten kyseenalaisin keinoin hyvitellä, toisinaan teki hyvinkin väärin minua kohtaan. Ja silti tiesin, ettei mies exäänsä rakastanut, vaan minua. Meillä oli tosin vähän sama ongelma, olisin halunnut sanojen sijaan enemmän tekoja. Olin hirveän onneton, mutta jotenkin vaan aina jaksoin uskoa parempaan. Lapset alkoivat tulla tapaamisille luoksemme n. puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen, miehen vanhemmilla kävin ensimmäisen kerran kolmen vuoden jälkeen. Nyt olemme olleet viisi vuotta yhdessä, vuoden naimisissa ja pieni tytärkin on. Exäänsä mies ei ole nähnyt aikoihin, lapset käyvät meillä säännöllisesti. Onnellisia olemme.