\Ehkä näin, mä hölmö vaan takerrun näihin juttuihin, kun oma mies ei arvosta mitään mussa...
Joitakin juttuja sanoo mun miehen kuullen, (mies otta ne ensin vitsinä, myöhemmin hermostuu niistä) joitakin silloin kun mun mies esimerkiks tupakalla...
[/quote]
Olen ollut koko lailla samassa tilanteessa kuin sinä. Mieheni kaveri aina jaksoi sanoa (miehen kuullen tai vain minulle), että mistäs hänkin löytäisi tuollaisen naisen itselleen, ja siihen tyyliin. Eipä aikaakaan, kun minä olin täysin myyty. Pari kertaa juttu meinasikin lähteä käsistä, mutta ei meistä kummastakaan kuitenkaan ollut tekemään sellaista temppua miehelleni.
Olen miettinyt tuota juttua jälkeenpäin todella paljon. Ihastukseni miehen kaveriin on jo aikaa sitten mennyt ohi. En todellisuudessa tainnut ihastua häneen ihmisenä, vaan sen takia, koska sain häneltä jotain sellaista, mitä omassa suhteessani en saa (ihailua jne).
Jo aikaisemmin joku kirjoitti, että ihastumisia tulee ja menee, vaikka olisikin avioliitossa. Olen samaa mieltä, että viaton flirtti kuuluu elämään, eikä vielä ole pettämistä, jos pitemmälle ei mennä. Omasta mielestäni ajatukset eivät vielä ole pettämistä, vasta teot ovat.
Toisaalta, ainakin omalla kohdallani olen sitä mieltä, että tietyn rajan jälkeen ihastukset alkavat olla merkki ongelmista ja tyytymättömyydestä omaan suhteeseen. Sen takia olenkin ajatellut tätä asiaa niin paljon. Mieheni ja minun suhde on siinä pisteessä, ettei kumpikaan taida saada siitä juuri mitään irti: olemme pelkät "äiskä ja iskä", vaikka kumpikin on vielä suht nuori, kivan näköinen ja kaipaisi ehkä jotain muutakin kuin sen "äiskän tai iskän" roolin. Kaikenlaisia ongelmia meillä on ollut, en ala niitä nyt tähän sen enempää tilittää. Nyt tilanne on kuitenkin se, että ollaan miehen kanssa todettu, että asiat pitäisi saada muuttumaan. Jos ei saada, on varmaankin aika lähteä eri suuntiin. Mutta haluan, että en silloin lähde kenenkään toisen miehen takia, vaan ihan omista syistäni.
[/quote]
Meillä osittain sama tilanne... Minä haluaisn asioihin muutosta, kahdenkeskistä aikaa... Usein tuntuu, että olen mieheni "äiti"... Lehdessä oli ilmoitus parisuhdekurssista, mutta mies melkeinpä pyyhki p.erseensä sillä ilmoituksella... Eli todellakin, meillä ei asiat ole kunnossa, mutta enpä niitä yksinkään voi muuttaa... Ja tässä tilantessa tosiaan helposti tekisi mieli lähteä "sivuraiteille"...
Joitakin juttuja sanoo mun miehen kuullen, (mies otta ne ensin vitsinä, myöhemmin hermostuu niistä) joitakin silloin kun mun mies esimerkiks tupakalla...
[/quote]
Olen ollut koko lailla samassa tilanteessa kuin sinä. Mieheni kaveri aina jaksoi sanoa (miehen kuullen tai vain minulle), että mistäs hänkin löytäisi tuollaisen naisen itselleen, ja siihen tyyliin. Eipä aikaakaan, kun minä olin täysin myyty. Pari kertaa juttu meinasikin lähteä käsistä, mutta ei meistä kummastakaan kuitenkaan ollut tekemään sellaista temppua miehelleni.
Olen miettinyt tuota juttua jälkeenpäin todella paljon. Ihastukseni miehen kaveriin on jo aikaa sitten mennyt ohi. En todellisuudessa tainnut ihastua häneen ihmisenä, vaan sen takia, koska sain häneltä jotain sellaista, mitä omassa suhteessani en saa (ihailua jne).
Jo aikaisemmin joku kirjoitti, että ihastumisia tulee ja menee, vaikka olisikin avioliitossa. Olen samaa mieltä, että viaton flirtti kuuluu elämään, eikä vielä ole pettämistä, jos pitemmälle ei mennä. Omasta mielestäni ajatukset eivät vielä ole pettämistä, vasta teot ovat.
Toisaalta, ainakin omalla kohdallani olen sitä mieltä, että tietyn rajan jälkeen ihastukset alkavat olla merkki ongelmista ja tyytymättömyydestä omaan suhteeseen. Sen takia olenkin ajatellut tätä asiaa niin paljon. Mieheni ja minun suhde on siinä pisteessä, ettei kumpikaan taida saada siitä juuri mitään irti: olemme pelkät "äiskä ja iskä", vaikka kumpikin on vielä suht nuori, kivan näköinen ja kaipaisi ehkä jotain muutakin kuin sen "äiskän tai iskän" roolin. Kaikenlaisia ongelmia meillä on ollut, en ala niitä nyt tähän sen enempää tilittää. Nyt tilanne on kuitenkin se, että ollaan miehen kanssa todettu, että asiat pitäisi saada muuttumaan. Jos ei saada, on varmaankin aika lähteä eri suuntiin. Mutta haluan, että en silloin lähde kenenkään toisen miehen takia, vaan ihan omista syistäni.
[/quote]
Meillä osittain sama tilanne... Minä haluaisn asioihin muutosta, kahdenkeskistä aikaa... Usein tuntuu, että olen mieheni "äiti"... Lehdessä oli ilmoitus parisuhdekurssista, mutta mies melkeinpä pyyhki p.erseensä sillä ilmoituksella... Eli todellakin, meillä ei asiat ole kunnossa, mutta enpä niitä yksinkään voi muuttaa... Ja tässä tilantessa tosiaan helposti tekisi mieli lähteä "sivuraiteille"...