R
ristitulessa
Vieras
Olen tavannut hyvän miehen parin vuoden sinkkuuden jälkeen. Suhteemme häilyy tapailun ja seurustelun rajamailla. Mies on kaikinpuolin hyvä, turvallisen tuntuinen ja luotettava. Sellainen, jonka vierellä minun ei tarvitse tuntea epävarmuutta, ja joka saa parhaat puoleni esiin. Hän on sellainen mies, jonka kanssa voisin myös suunnitella tulevaisuutta. Ongelma on exäni. Olen pitänyt häneen eromme jälkeen yhteyksiä enemmän tai vähemmän. Joskus hän oli paras ystäväni, ei enää. Nykyään hän roikkuu minussa kuin takiainen. Soittelee melkein joka ilta. Useimmiten en edes vastaa. Pahinta tässä on kuitenkin se, että minusta on tullut hänelle pakkomielle. Hän sanoo, että en pääse hänestä eroon mitenkään. Hän uhkailee ja sanoo että ei hyväksy minulla muita miehiä, ja että hän tappaa jos näkee minut jonkun kanssa. Hän itse melkein ryhtyi seurustelemaan, jota itsekin toivoin, mutta ei sitten kuitenkaan. Olen yrittänyt selittää hänelle, että hänellä ei ole enää minuun mitään valtaa, mutta olen hänelle pakkomielle. Nyt en tiedä, pitäisikö tilanteesta kertoa tälle tapailemalleni miehelle. Haluaisin ehkä, mutta toisaalta, miksi sotkea hänet tähän kuvioon. Ehkä hän on jo huomannut, että en ole aina oma itseni. Toisaalta haluaisin hoitaa homman yksin, saada exän ymmärtämään, että meistä ei koskaan tule enää mitään ja hän ei voi hallita minua. Kaikessa hiljaisuudessa. Ja tahdon tarkentaa vielä, että minulla ei ole minkänlaisia intressejä eksääni kohtaan, ei minkäänlaisia. Olen vain välillä hyvin ahdistunut hänen käyttäytymisestään, siitä, että hän uhkailee ja olen hänelle pakkomielle. Mitä teen?