Kun 3,5vuotias "valehtelee" ja sepittää omiaan..

["vieras"]

Johtuuko se vilkkaasta mielikuvituksesta vai mistä?
Siis ihan älyttömiä juttuja välillä ja hänen juttujaan saa todellakin kuunnella aina pienellä varauksella mikä on totta mikä omaa sepitystä ja nämä höpö höpö jutut hän kertoo vielä niin pokerinaamalla.

esim. tänään pyyti mummoa meille ja sanoi puhelun lopetettuaan ettei mummo tule koska ei jaksa kuunnelle minun juttuja.

Ja sitten yksi päivä sanoi anopille että äiti lyö minua koska minä olen tuhma.

Ja mulle sanonut monta kertaa että isi potkii minua tai jotain muuta vastaavaa.

Siis ihan silleen kertoo kun nää olis totta. Ainiin ja sitten vielä sanoi mummolle että isi lähti työreissuun koska ei jaksa kuunnella meitä.

Sanonpa vaan että meillä tulee olemaan vielä ongelmia tuon kanssa Vielä on onneksi kotona minun ja kuopuksen kanssa mutta jossain vaiheessa hoitoon.

Että onkos muilla tälläsiä lapsia?

 

["noh"]

Se on ohimenevä vaihe, esiintyy varmaankin kaikilla lapsilla enemmän tai vähemmän. Joskus on ekaluokkalainen vielä koulussa pokkana kertonut opettajalle että saa pikkusisaren vaikka vauvasta ole tietoakaan saati ollut puhetta. Mutta aika harmittomia nuo suurimmaksi osaksi on, mielenkiintoisia kylläkin

 

[aloittaja]

[QUOTE="noh";22226047]Se on ohimenevä vaihe, esiintyy varmaankin kaikilla lapsilla enemmän tai vähemmän. Joskus on ekaluokkalainen vielä koulussa pokkana kertonut opettajalle että saa pikkusisaren vaikka vauvasta ole tietoakaan saati ollut puhetta. Mutta aika harmittomia nuo suurimmaksi osaksi on, mielenkiintoisia kylläkin [/QUOTE]

Lapsella öisinkin mielikuvituslaukaka vilkkaana kun kävelee joskus unissaan ja yski yö heräsi itkemään ja oli vielä jotenkin unessa, kysyin mikä hätänä sanoo että tuossa sängyssä on sammakko ja osoittee tyynyyään

 

[leijona76]

Sitähän se juuri. Mielikuvitus ja tosi menevät sekasin vielä vallan. Tuokin kohta 3v puhuu puutaheinää aisoita jotka tuntuvat hänelle todellisilta jos vaikka toivoo jotain kovasti. Tota se ei oo vielä sepittäny että joku lyö tms. Mun entinen hoitolapsi oli 3v kun aloin odottaa muksuani. Niimpä se 3v alkoi levittää juttua että heille syntyy vauva. Ei se totta ollut mutta hän halusi kovasti sisarusta ja puheetkin sitte meni mielikuvituksen puolelle.

 

[leijona76]

Lapsella öisinkin mielikuvituslaukaka vilkkaana kun kävelee joskus unissaan ja yski yö heräsi itkemään ja oli vielä jotenkin unessa, kysyin mikä hätänä sanoo että tuossa sängyssä on sammakko ja osoittee tyynyyään

Jaa sammakoita Meillä on etitty olemattomia paloautoja ja yritetty lähteä pulkkamäkeen keskellä yötä.

 

[sunflower20]

Kyllä meidän 3 v sepittää ihan omia juttua myöskin. Joskus ne on hauskoja, viattomia ja joskus ne on kyllä sellaista valetta että hävettää.
Ohimenevä vaihe. Yhdistelee asioita joita on kuullut.
Esim. puhumme että liukkaalla kelillä täyty ajaa varovaisesti pyörällä ettei kaadu. Sitten viikon päästä tuli mummi pyörällä niin pokkana se mulle selitti että nyt mummia sattuu kun se kaatui pyörällä. Mä tietty pelästyin että sille on jotain oikeastikin tapahtunut kunnes selvis että omia sepittää..

Ja onhan noita muita. Nyt on vaan paha kun kysellään mitä hoidossa teitte, söitte ym enkä mä voi olla ollenkaan varma että puhuuko totta vai ei. Jos satun muistaa kysyy hoitotädiltä mitä söivät niin sitten on hyvä huomata että paljon se poika omia sepittelee. Pokkana istuu spagetti+jauhelihakastikelautanen edessään ja sanoo että hoidossa oli paljon parempaa samaa ruokaa... ja niillä oli ollut kalakeittoa!

 

[4 veen äiti]

Kyllä nuo ovat ihan normaaleja juttuja tuon ikäiselle. Kuvittelee erilaisia eläimiä, näkee vilkkaita unia, pelkää mitä milloinkin ja kertoo juttuja jutun perään... hyvä mielikuvitus siis. Itselläni oli tuon ikäisenä kaksikin mielikuvituskaveria, jotka kulkivat mukana kaikkialla minun kanssa. Lisäksi juuri alaluokilla olin selittänyt luokkakaverille ihan pokkana, että äitini odottaa vauvaa, vaikkei mitään vauvaa todellakaan ollut tulossa. Lisäksi noita muitakin sepitteitä tuli kerrottua ihan vain vilkkaan mielikuvituksen vuoksi. Nyt aikuisenakin minulla on tapana sepitellä tarinoita esim. iltaisin unta odottaessani ihan vain omaksi ilokseni ja omassa päässäni, nyt en sentään niitä muille kertoile totena. Hyvä mielikuvitus on todella suuri rikkaus.

 

["vieras"]

Meillä 4v kertoilee kans ihan pokkana juttuja jotka keksii omasta päästään Kuuluu ikään.

 

[leijona76]

Mulla itsellänikin on ollu tosi vilkas mielikuvitus kakruna ja aika elävä se on edelleen. Ja samanmoinen on poikakin kun sitä kattoo.

 

[muhvi]

Meiän poika 3v 10kk on sellanenkin satusetä ettei tosikaan!! Välillä pitää olla kunnon apinasuodatin päällä kun tuo laskettelee omia juttujansa, sit onkin kiva kun vieraat ei aina ymmärrä että omiansa tuo lapsi puhuu Poika käy seurakunnan päiväkerhossa ja joskus kun olin hänet kotia hakenut niin autossa yhtäkkiä "äiti, anna mulle tupakkaa!" No tietenkin sanoin etten tosiaankaan anna ja vielä vähän luennoin siitä kuinka typerä tapa tupakoiminen on ja äitinkin pitäis lopettaa moinen touhu...Aikansa poika kuunteli ja sanoi ihan tympääntyneenä "Hö, kerhossa me ainakin saadaan tupakkaa ku ollaan ulkona!" Joo,o ihan varmasti....

 

[aloittaja]

Jaa sammakoita Meillä on etitty olemattomia paloautoja ja yritetty lähteä pulkkamäkeen keskellä yötä.

Joo,o sammakoita
Ja yksi yö raukkarukka lähti unissaan kävelemään (oli vessahätä, ei tiedetty) vietiin takas sänkyy kuitenkin pöntön kautta kaikkeen mitä kysyi vaan nyökytti vaikka olisi saman asian kysyny toisinpäin
Noh sitten kohta kuuluu vessasta älytön lorina oli vetänyt housut alas ja pissi seisaaltaan. Siinä vaiheessa oli sitten heränyt ja oli hirmu häpeissään :/ Mutt onneksi heräsi niin et ehdittiin puhua asia.

Ja tuota lyömistä mä mietin voisiko olla kun taputetaan aina joskus pepulle, tai jonnekkin silleen leikillään. ja kun mun kummilapsi oli meillä yötä yhden kerran ja hän aina muksi kun joku ei menny mielen mukaan (ja siis ihan löi) et jotenkin hän ottaa kaikissa leikeissä sen kaiken et olis lyömistä tai potkimista. Painivat isänsä kanssa aina joskus ja kaikista niistäkin sanoo et näitkö isi potki tai jotain

Ja mä en muista missä piirretyssä kerran oli jotain lyömisestä niin hän siitäkin otte sen hirmu silleen "vakavasti" tai niin vakavasti kuin tuon ikäinen voi ottaa asian.
Et se mun kummilapsen muksiminen oli sille kova paikka koska jaksaa muistaa sen ja aina silloin tällöin ihan yhtäkkii alkaa siitä puhua.

 

[leijona76]

Ja arvatkaas kuin värikästä näiden "satusetien" kanssa on työskennellä. Juttua kuulee jos minkälaista.

 

[Nimierkki harmaahtuneena]

Oi ihanaa että muillakin on omia tarujaan ja valheita laskevia 3-4 vuotiaita Mielikuvitus on ihan hurjan vilkas, on alkanut pelkäämään kaikenlaista, ääniä, omaa huonetta jne jne.. Omassa huoneessa ei enää leiki, koska siellä kuului joskus silloin tällöin ääni patterista, pienen pieni suhahdus, mutta lapsesta se oli pelottava. Nukkumaan meno on vaikeutunut aivan älyttömästi kun on kaikkea pelottavaa jne. Joskus saattaa herätä yöllä ja huutaa vaan, on aivan unessa ja herättäminen on vaikeaa. Nyt on lapsi nukkunut JO 3 yötä putken heräämättä omassa sängyssään Ennen sitä oli varmaan kuukausi kun heräsi joka hemmetin yö ja piti raahata meidän viereen jatkamaan unia.
Millä noita pelkoja saa karsittua pois? Tai se, että se oma huone on kiva ja ihana paikka, ei pelottava. Ollaan laitettu lapsen kanssa yhdessä hänen huonetta, ostettu yövaloja, kivoja koristeita jotka lapsi on itse valinnut, ihana huone lapsella, mutta niinkö se mielikuvitus sitten vaan laukkaa..?

 

[sunflower20]

Meillä nähdään lattialla muurahaisia ja hämähäkkejä. Päivällä ne on ok, mutta illalla alkaa hämähäkit pelottaa. Niitä sitten hätistellään pois sängystä ja patjan alta ym ennen kuin voi laittaa pään tyynyyn.
Päivällä se on ihan hassu kun se konttaa pää lattiassa kiinni ympäri taloa ja kertoo että seuraa muurahaisia, ihan kauhea määrä menossa ja sitten on äitiin kanssa polvistuttava ihastelemaan mustia muurahaisia...

Mielikuvitus on rikkaus jota pitäisi ruokkia. Toki jos menee yli niin palauttaa lapsi hieman todellisuuteen. Joku joskus sanoi, että mielikuvituskaverit on sen takia tärkeitä säilyttää ja aikuisen suhtautua niihin vakavasti. Monet asiat joita lapsi käy mielessään läpi joita ei aikuiselle kerro voi tulla ilmi kun se kertoo ne sille mielikuvituskaverille.

 

[Nimierkki harmaahtuneena]

Joo,o sammakoita
Ja yksi yö raukkarukka lähti unissaan kävelemään (oli vessahätä, ei tiedetty) vietiin takas sänkyy kuitenkin pöntön kautta kaikkeen mitä kysyi vaan nyökytti vaikka olisi saman asian kysyny toisinpäin
Noh sitten kohta kuuluu vessasta älytön lorina oli vetänyt housut alas ja pissi seisaaltaan. Siinä vaiheessa oli sitten heränyt ja oli hirmu häpeissään :/ Mutt onneksi heräsi niin et ehdittiin puhua asia.

Ja tuota lyömistä mä mietin voisiko olla kun taputetaan aina joskus pepulle, tai jonnekkin silleen leikillään. ja kun mun kummilapsi oli meillä yötä yhden kerran ja hän aina muksi kun joku ei menny mielen mukaan (ja siis ihan löi) et jotenkin hän ottaa kaikissa leikeissä sen kaiken et olis lyömistä tai potkimista. Painivat isänsä kanssa aina joskus ja kaikista niistäkin sanoo et näitkö isi potki tai jotain

Ja mä en muista missä piirretyssä kerran oli jotain lyömisestä niin hän siitäkin otte sen hirmu silleen "vakavasti" tai niin vakavasti kuin tuon ikäinen voi ottaa asian.
Et se mun kummilapsen muksiminen oli sille kova paikka koska jaksaa muistaa sen ja aina silloin tällöin ihan yhtäkkii alkaa siitä puhua.

Meilläkin puhutaan kovasti lyömisestä! Äiti lyö ja potkii ja satuttaa ja nappaa... Eilenkin siirsin lasta vähän syrjään nätisti pepulta ohjaten kun ei väistynyt itse vaikka monta kertaa pyysin. Samantien heittäytyi lattialle ja huuti kun minä löin!! Selitin lapselle että en lyönyt vaan siirsin sinut sivuun, mutta pyysin anteeksi jos se lapsesta tuntui pahalta. Korostin vielä että pitää siirtyä pois edestä jos pyydetään.
Ohhoh, mulla oli kanssa kummilapsi kerran yökylässä, on paljon pienempi kuin oma lapsi. Kummilapsella on inhottavana tapana nipistellä KOVASTI ja purra. Sainkin kunnon vekit naamaan ja oma lapsi sai kanssa hurjat kynnen jäljet itseensä, joka paikkaan. Tietenkin toruin kummilasta, on kuitenkin sen ikäinen että ymmärtää mitä EI tarkoittaa. Omalle lapselle se oli kunnon kova järkytys paikka kun tuli "pahoinpidellyksi" jatkuvasti kummilapsen toimesta. Siitä on tullut kovasti juttua ja satua myöhemmin kun kummilapseni teki sitä ja tätä, välillä ihan hävettää kun puhuu noita juttujaan ja asiat suurenee ja paisuu lapsen mielessä, hyvä ettei kummilapsi jo ole autolla päälle ajanut

 

[aloittaja]

Meilläkin puhutaan kovasti lyömisestä! Äiti lyö ja potkii ja satuttaa ja nappaa... Eilenkin siirsin lasta vähän syrjään nätisti pepulta ohjaten kun ei väistynyt itse vaikka monta kertaa pyysin. Samantien heittäytyi lattialle ja huuti kun minä löin!! Selitin lapselle että en lyönyt vaan siirsin sinut sivuun, mutta pyysin anteeksi jos se lapsesta tuntui pahalta. Korostin vielä että pitää siirtyä pois edestä jos pyydetään.
Ohhoh, mulla oli kanssa kummilapsi kerran yökylässä, on paljon pienempi kuin oma lapsi. Kummilapsella on inhottavana tapana nipistellä KOVASTI ja purra. Sainkin kunnon vekit naamaan ja oma lapsi sai kanssa hurjat kynnen jäljet itseensä, joka paikkaan. Tietenkin toruin kummilasta, on kuitenkin sen ikäinen että ymmärtää mitä EI tarkoittaa. Omalle lapselle se oli kunnon kova järkytys paikka kun tuli "pahoinpidellyksi" jatkuvasti kummilapsen toimesta. Siitä on tullut kovasti juttua ja satua myöhemmin kun kummilapseni teki sitä ja tätä, välillä ihan hävettää kun puhuu noita juttujaan ja asiat suurenee ja paisuu lapsen mielessä, hyvä ettei kummilapsi jo ole autolla päälle ajanut

ihan ku meillä
kaikki on vaan aina sitä lyömistä tai potkimista tms.

 

["viera"]

kiva kuulla et muillakin sepitellään