Kumpi parempi että mies elättää vai että yhteiskunta elättää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voidaanko biologia vain ohittaa olan kohautuksella? Minun piti palata töihin marraskuun alusta, kun Viktor 2,5 kk vanha. Miehen uuden työn tähden jouduin muokkaamaan sitä sitten niin, että olen äitiysloman perään vanhempainvapaankin kotona. Tässä kohdassa vauva ei ollut vielä syntynyt ja muutos oli minulle tervetullut lähinnä siksi, että töissä oli tapahtunut muutoksia, joiden takia kaipasin tuumaustaukoa töistä, että haluanko jatkaa ko. paikassa.

Vauvan synnyttyä tuli hormonimyrsky sellaisella voimakkuudella, että ei mitään rajaa. Kotikoulun pitäminenkin alkoi kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta. Ihme saa tapahtua, jos joku kuvittelee minun palaavan töihin toukokuussa.

Olen luopunut ajatuksesta kirjoittaa gradukin. Urahaaveet tuntuvat yhdentekeviltä. Voin tietysti olla luonnonoikku.

Jotenkin tuntuu harmilliselta että luovut kaikesta mistä olet aiemmin "elänyt". Olet fiksu nainen, ja nyt tuntuu että menet siihen vanhanaikaiseen naisen rooliin. Kiva tietysti lapsille että olet läsnä, mutta jotenkin tuntuu että uhraat nyt turhaan itsesi.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
[QUOTE="vieras";29049493]Jaa, no mun tuttavapiirissä on ihmisiä jotka ovat vaikkapa tutkijoita ja heillä on silti 3 lasta, väitöskirja yms tehtynä jo hiukan reilu 30-vuotiaana. Väikkärin kirjoittaminen ja kotiäitiys tuntuu onnistuvan joiltakin.[/QUOTE]

Ööh, ajatteletko tuossa siis siihen tapaan, että väikkärin kirjoittaminen on uran tekemistä? :confused:

Ehkä jossain tapauksissa voi ollakin noin, mutta omalla kohdallani ne väikkärin pusaamiseen käytetyt vuodet edelsivät varsinaista työuraa. Jonka siis pääsin aloittamaan hiukan alle kolmikymppisenä, mutta minähän en olekaan - ymmärrettävistä syistä - synnyttänyt. :)
 
Meillä menee myös niin kuin esim. nikillä "vaimo-rakas". Vuorotellaan. Kohta mies jää kotihoidontuelle ja minä palaan töihin + ehkä vielä opiskelenkin samalla??

Tällaisia tiedän useampia joissa on jatko-opiskeltu samalla kun ollaan lapsen kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla/kotihoidontuella. Ystäväni opiskeli ekan lapsen aikana ylemmän AMK tutkinnon ja toisen lapsen odotusaikana pedagogiset opinnot ja lähti kesken vanhempainvapaan uuteen ammattiin ammattikorkeakoulun opettajaksi. Miehensä jäi kotiin hoitamaan lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;29049505:
Ööh, ajatteletko tuossa siis siihen tapaan, että väikkärin kirjoittaminen on uran tekemistä? :confused:

Ehkä jossain tapauksissa voi ollakin noin, mutta omalla kohdallani ne väikkärin pusaamiseen käytetyt vuodet edelsivät varsinaista työuraa. Jonka siis pääsin aloittamaan hiukan alle kolmikymppisenä, mutta minähän en olekaan - ymmärrettävistä syistä - synnyttänyt. :)

Riippuu varmaan alasta, mutta joissakin tilanteissa se voi edistää uraa, eikä ole tyhjäkäyntiä kuten muuten saattaisi kotona olo uran kannalta olla.
 
[QUOTE="vieras";29049507]Tällaisia tiedän useampia joissa on jatko-opiskeltu samalla kun ollaan lapsen kanssa äitiyslomalla/vanhempainvapaalla/kotihoidontuella. Ystäväni opiskeli ekan lapsen aikana ylemmän AMK tutkinnon ja toisen lapsen odotusaikana pedagogiset opinnot ja lähti kesken vanhempainvapaan uuteen ammattiin ammattikorkeakoulun opettajaksi. Miehensä jäi kotiin hoitamaan lapsia.[/QUOTE]

Meillä se menee vähän noin. Ja hyvin on sujunut. Miehelle on tervetullutta taukoa työelämästä ja minä taas rakstan opiskelua.
 
Jotenkin tuntuu harmilliselta että luovut kaikesta mistä olet aiemmin "elänyt". Olet fiksu nainen, ja nyt tuntuu että menet siihen vanhanaikaiseen naisen rooliin. Kiva tietysti lapsille että olet läsnä, mutta jotenkin tuntuu että uhraat nyt turhaan itsesi.

Noh, siis mullahan oli ko teininä unelma suurperheen äidin roolista ja se oli unelma ennen kaikkia muita. Se vain kuopattiin, kun huomasin, että parisuhde ei sovi minulle. Koen ehkä suurempana tavoitteena saada usean pienen ihmisen potentiaalin esiin täysillä ja kukkimaan kuin pyristellä väkisin elämässä, Joka neurologisesti poikkeavalle haastavaa. En ole vielä tavannut ihmistä, jonka mukaan tyttäreni olisivat huonosti kasvatettuja. Jos katraasta tulee pari tiedeorientoitunutta ammattilaista, oli minun "uhraukseni" oikeutettu. Minähän elän alkuperäistä unelmaani, kiitos unelmieni miehen, joka sen on mahdollistanut.

P.s. tarkoitus olisi kuitenkin opettaa sivutoimisesti myös amiksessa ja/tai amkissa.
 
itse olen tällähetkellä koti-äiti. "tuloina" mulla on kelan kotihoidontuki ja lapsilisä. Mieheni kustantaa lähes kaiken tällähetkellä.tilanne on molemmille ok . mielummin näin kun kokonaan jollain soskun tuilla. T: puoltukiainen
 
Jos nyt pitäis kaikki yhteiskunnan tuet lopettaa, niin ensisijaisesti lähtisin täysiä päivähoitomaksuja vanhemmille, jotka kasvattavat lapsensa päiväkodissa. Eli ei enää näitä surkeita parin sadan maksuja vaan todelliset kustannukset. Säästyisi yhteiskunnalta helvetin pitkä penni, paaaaaljon pidempi kuin kotihoidontuen lakkauttaminen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hö;29041365:
Kumpi mielestäsi parempi ratkaisu?

en näe asiaa näin mustavalkoisesti.
yhteiskunta elättää mysö palkkatyössä käyvät ja varsinkin ne.
sekä tietysti osakkeenomisatjat, jotka elävät toisten työllä.
 
Huvittavia uusperheiden vaimon elättämiset. Oletetaan, että vaimolla on lapsia edellisestä liitosta, jotka hän elättää lastensa isän kanssa. Lasten elatuksen jälkeen vaimolla ei olekkaan enää varaa elättää itseään, vaan mies elättää hänet. Tosin sanoen, OIKEESTI mies elättää niitä aikaisemman liiton lapsia.
 

Yhteistyössä