Kumpi parempi että mies elättää vai että yhteiskunta elättää?

["vieras"]

Kaikkein paras vaihtoehto olisi tietysti se, että vaimo elättäisi, mutta kuten kaikki tiedämme, tämä on tietysti täysin mahdoton ajatus, koska yksikään nainen ei suostu elättämään miestään.

Näinhän se on.

 

[Data]

Kaikkein paras vaihtoehto olisi tietysti se, että vaimo elättäisi, mutta kuten kaikki tiedämme, tämä on tietysti täysin mahdoton ajatus, koska yksikään nainen ei suostu elättämään miestään.

Tuo ei ole totta, on naisia jotka elättäisivät mielellään miehensä jos vain mies siihen suostuisi.

 

["vieras"]

Tuo ei ole totta, on naisia jotka elättäisivät mielellään miehensä jos vain mies siihen suostuisi.

Montako niitä on?

 

[Mörköäiti]

Ja yleensä myös sitä yksinäisempiä, jos elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, joihin tarvitsisi apua ja tukea. Tai ainakin joutuvat maksamaan siitä, että joku kuuntelee murheita.

Minä arvostan yhteisöllisyyttä. Tietoa siitä, että lähelläni on ihmisiä, jotka eivät anna mun upota, vaikka elämässäni tapahtuisi mitä. Ihmisiä, jotka auttavat, tukevat, lohduttavat ja rohkaisevat. Ihmisiä, jotka eivät käske varaamaan aikaa. En haluaisi, että lähin omaiseni olisi viranomainen. Haluan myös itse olla osa sitä yhteisöä, joka pitää huolta jäsenistään.

Ei minusta taloudellinen itsenäisyys sulje pois yhteisöllisyyttä - ehkä jopa päinvastoin. Ei toisen tukeminen, läsnä oleminen, auttaminen ja ystävyys ja rakkaus katoa mihinkään, vaikka taloudellisesti oltaisiin itsenäisiä. Eihän ystävyyskään perustu siihen, että oltaisiin taloudellisesti riippuvaisia.

Ja siinä entisajan pakkoyhteisöllisyydessäkään ei tuollaista varmuutta ollut. Mitä enemmän ollaan toisten armeliaisuuden ja hyvän tahdon varassa, sitä heikommilla ollaan. Pahimmillaan se jopa syö sitä aitoa välittämistä - esim. ei jakseta tukea masentunutta läheistä, koska hänen maennuksensa tarkoittaa itsellekin lisäkuluja jne.

Ja läheisistähän voi pitää huolta tuhannella eri tavalla, vaikka kaikilla olisi omat rahat

 

[en usko]

Tuo ei ole totta, on naisia jotka elättäisivät mielellään miehensä jos vain mies siihen suostuisi.

Tiedätkö, että tuollaisia on, vai oletko vain kuullut jostain?

Todellisuudessa asia menee niin, että ukko lentää kaaressa pihalle siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää siltä, että naisen pitäisi sitä alkaa elättämään.

 

[Data]

[QUOTE="vieras";29042106]Montako niitä on?[/QUOTE]

Paljon vähemmän kuin miehiä, ei niitä riitä kuin murto-osalle ja he taitavat olla ronkeleita.

 

["vieras"]

Kun on aviopari, jolla suhde kunnossa ja toinen puolisosta, oli se sitten mies tai nainen, tienaa niin hyvin, että toinen voi olla kotona hoitamassa taloutta ja lapsia, niin minusta se on ihan ok, enkä käyttäisi nimitystä "elättää".
Tällä palstallahan ei yleensä mikään käy, ei se, että saa jotain tukea jostain tai sitten että puoliso "elättää".
Ei se, että on kotona hoitamassa lapsia eikä se, että lapset on hoidossa. Tai että on lihava tai hyvänen aika sentään, että laihduttaa, koska on naurettavaa, jos lihavat on lenkillä.
Tai että ei ota työtä vastaan, jos ei saa esim. lapsia hoitoon tai kulku sinne liian vaikeaa tai mitä järkeä on mennä pienipalkkaiseen työhön.

Eli ihan sama mitä tässä vastaa, väärin kuitenkin menee.

 

[Data]

Tiedätkö, että tuollaisia on, vai oletko vain kuullut jostain?

Todellisuudessa asia menee niin, että ukko lentää kaaressa pihalle siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää siltä, että naisen pitäisi sitä alkaa elättämään.

Ei mene noin. Monen miehen itsetunto ei vain kestä tuollaista tilannetta ja siitä tulee ongelmia parisuhteeseen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";29042042]Olet kertonut muissa ketjuissa että käyt säännöllisesti psykologilla ja olet onnekas siinä suhteessa. Juu on varmasti ja samoin muutkin psyykkiset sairaudet. [/QUOTE]
Niin olen kertonut ja mielestäni kerran kuukaudessa on aika säännöllisesti Mä kuitenkin ajattelin viranomaisilla vähän muuta kuin terveydenhuollon henkilöstöä. Terveyden- ja sairaanhoito mielestäni kuuluukin tulla yhteiskunnalta eikä läheisten toimesta. Ei vaikka ne läheiset olisivat lääkäreitä, sairaanhoitajia tai kätilöitä. Samoin perusopetus, vaikka lähipiirissä sattuisikin olemaan opettajia. Ajattelin yhteisön huoelnpidolla tilapäistä apua, esim että on joku, jota voi pyytää hakemaan lapsen tarhasta, jos töissä meneekin odotettua pidempään. Tai on joku, jota voi pyytää käymään puolestaan kaupassa, kun perheessä on vesirokko. Tai on joku, jolta voi lainata pari kymppiä, jos rahat on finaalissa ja lapsilisään vielä useampi päivä. Ts on se turvaverkko ihan omasta takaa eikä esim tilapäistä lastenhoitoapua tarvitessaan tarvitse alkaa etsimään kunnan sosiaalivraston tai MLL:n puhelinnumeroa. Mä ainakin koen itse, että se läheisistä ihmisistä muodostuva turvaverkko tuo huomattavasti suuremman turvallisuuden tunteen kuin jos se turvaverkko olisi ainoastaan yhteiskunta. Niinkuin varmaan tiedät, yhteiskunta ei edes vastaa kaikkien tarpeisiin ja on pitkälle kuntakohtaistakin, millaista apua saat vai saatko kenties apua lainkaan.

 

["huhhuh"]

Musta ei ole mitenkään huono asia, että toinen puolisoista "elättää" jos toinen joutuu työttömäksi. Meillä näin tapahtuisi ihan ehdottomasti, me olemme PERHE ja rahatkin yhteisiä.
Ei tulisi mieleenkään inistä siitä, että maksaisin perheen menot jos mies vaikka irtisanottaisi.

 

["vieras"]

Itse kun olen ollut parissa pitemmässä suhteessa, niin molemmissa oli vahva yhteenhiileen puhaltamisen meininki. Ja rakkaus oli tietty se tärkein tekijä, eikä rahasta tehty mitään ongelmaa. Vähän niinkuin raamattu sanoo, että kahdesta tulee yksi ja kaikki asiat on silloin yhteisiä.

 

["vieras"]

Niin olen kertonut ja mielestäni kerran kuukaudessa on aika säännöllisesti Mä kuitenkin ajattelin viranomaisilla vähän muuta kuin terveydenhuollon henkilöstöä. Terveyden- ja sairaanhoito mielestäni kuuluukin tulla yhteiskunnalta eikä läheisten toimesta. Ei vaikka ne läheiset olisivat lääkäreitä, sairaanhoitajia tai kätilöitä. Samoin perusopetus, vaikka lähipiirissä sattuisikin olemaan opettajia. Ajattelin yhteisön huoelnpidolla tilapäistä apua, esim että on joku, jota voi pyytää hakemaan lapsen tarhasta, jos töissä meneekin odotettua pidempään. Tai on joku, jota voi pyytää käymään puolestaan kaupassa, kun perheessä on vesirokko. Tai on joku, jolta voi lainata pari kymppiä, jos rahat on finaalissa ja lapsilisään vielä useampi päivä. Ts on se turvaverkko ihan omasta takaa eikä esim tilapäistä lastenhoitoapua tarvitessaan tarvitse alkaa etsimään kunnan sosiaalivraston tai MLL:n puhelinnumeroa. Mä ainakin koen itse, että se läheisistä ihmisistä muodostuva turvaverkko tuo huomattavasti suuremman turvallisuuden tunteen kuin jos se turvaverkko olisi ainoastaan yhteiskunta. Niinkuin varmaan tiedät, yhteiskunta ei edes vastaa kaikkien tarpeisiin ja on pitkälle kuntakohtaistakin, millaista apua saat vai saatko kenties apua lainkaan.

No tietysti tuollaiset asia erikseen. Jokainen voi pyytää apua (toivottavasti) apua ja tukea läheisiltään, mutta MLL:n hoidossa en näe mitään pahaa. Siinähän annetaan nuorille hyvää työtä ja itse perhe saa luotettavan hoitajan. Tästä hoitajasta voi tulla läheinen perheelle, eikä tarvitse laskea sen varaan pelkästään että mummi tai kaveri tulee lapsia hoitamaan, he kun voivat asua matkan päässä. Kaikilla on ne omat kiireensä ja minä ainakin arvostan arjen sujuvuutta.

Ulkoistaminen on pahasta. Se ei ole hyvä asia että pikkulapset joutuvat päiväkoteihin ja vanhus laitetaan automaattisesti laitokseen.

Mutta en näe mitään väärää/pahaa siinä että yhteiskunnan jäsenet ja veronmaksajat hyödyntävät ja pitävät yllä työvoimaa. Meidän perheessä käy siivooja ja hyvin mielelläni tuemme korkeilla palkoillamme siivoojien työtä.
Sen sijaan en ymmärrä kuinka kehtaat moittia ihmisiä joilla menee huonosti, siitä että lähiomainen saattaa olla lääkäri, psykologi, kun tosiasiassa hoidatut omaakin psyykkistä ongelmaasi ko. ammattilaisella.

 

["Vieras"]

Kumpiki raskas ajatus...Yhteiskunnan elätys nyt viime kädessä ettei olisi liian sidottu esim. väkivaltaiseen puolisoon.

 

[vvzzs]

Toimeentuloa ei koskaan pitäsi lattaa "yhdenden kortin" varaan, joten molempi parempi. Paras vaihtoehto on se että jokainen halltsee taloutensa itse, tuli rahat sitten itseltä, puolisolta, yhteiskunnalta tai joltakin muulta.

 

[Phoebsi]

Tiedätkö, että tuollaisia on, vai oletko vain kuullut jostain?

Todellisuudessa asia menee niin, että ukko lentää kaaressa pihalle siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää siltä, että naisen pitäisi sitä alkaa elättämään.

Minun ystäväni elättää opiskelevaa miestään ja perhettään

 

["Yh-äiti"]

[QUOTE="vieras";29041958]Miehet elättävät naiset; joko suoraan tai välillisesti.[/QUOTE]

Mä ainakin elätän itse itseni käymällä töissä eikä miestä ole.

 

["vieras"]

Kumpikaan ei ole parempi, koska arvostan riippumattomuutta kenestäkään tarkoittaen sillä itse itsensä elättämistä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";29042196]No tietysti tuollaiset asia erikseen. Jokainen voi pyytää apua (toivottavasti) apua ja tukea läheisiltään, mutta MLL:n hoidossa en näe mitään pahaa. Siinähän annetaan nuorille hyvää työtä ja itse perhe saa luotettavan hoitajan. Tästä hoitajasta voi tulla läheinen perheelle, eikä tarvitse laskea sen varaan pelkästään että mummi tai kaveri tulee lapsia hoitamaan, he kun voivat asua matkan päässä. Kaikilla on ne omat kiireensä ja minä ainakin arvostan arjen sujuvuutta.

Ulkoistaminen on pahasta. Se ei ole hyvä asia että pikkulapset joutuvat päiväkoteihin ja vanhus laitetaan automaattisesti laitokseen.

Mutta en näe mitään väärää/pahaa siinä että yhteiskunnan jäsenet ja veronmaksajat hyödyntävät ja pitävät yllä työvoimaa. Meidän perheessä käy siivooja ja hyvin mielelläni tuemme korkeilla palkoillamme siivoojien työtä.
Sen sijaan en ymmärrä kuinka kehtaat moittia ihmisiä joilla menee huonosti, siitä että lähiomainen saattaa olla lääkäri, psykologi, kun tosiasiassa hoidatut omaakin psyykkistä ongelmaasi ko. ammattilaisella.[/QUOTE]
No pääasiassa olen kanssasi samaa mieltä. Mutta minusta ammatillinen hyväksikäyttö ei kuitenkaan ole sitä, mitä läheisiltä ihmissuhteiltaan pitäisi saada. Ne välit helposti kiristyvät, jos odotetaan, että kampaajasisko tekee aina ilmaiseksi tai ainakin reilulla alennuksella. Tai että lääkäriserkku kerta toisensa jälkeen uusii reseptejäsi. Tai että veljen nörttipojan voi hälyttää paikalle aina, kun tietokoneessasi on jokin ongelma. Toki tilanne on toinen, jos se ammattilainen ihan vapaaehtoisesti haluaa tarjota ammattinsa puolesta palveluita läheisilleen. Minusta kuitenkin kannattaa miettiä - varsinkin, jos on aikeissa pyytää jo kolmatta kertaa samaa asiaa - ollaanko menossa jo hyväksikäytön puolelle vai vieläkö kyse on vilpittömästä auttamisen halusta. Joskus kun voi olla sekin tilanne, että ei kehdata kieltäytyä.

Mä tarkoitin kuitenkin yhteisöllisyydellä ja turvaverkolla sitä, että yksilö sen yhteisönsä keskellä tietää, että jos tarve tulee, yhteisö auttaa. Sitä turvallisuudentunnetta, minkä siitä saa, kun tietää, ettei joudu elämäänsä rämpimään yksin eikä apua tarvitessaan tarvtse soittaa eri viranomaisille ja yrittää selvittää, mibnkä viraston ja virkailijan toimenkuvaan mikäkin asia kuuluu. Mä tunnen ihmisiä, joilla sitä turvaverkkoa ei ole ja jotka joutuvat useinkin miettimään "mitä tapahtuisi jos....". Varsinkin yksinhuoltajien kohdalla - jos sitä turvaverkostoa ei ole - hyvin tyypillinen huolenaihe.

 

[Data]

Yhteiskunta on tärkeä viimesijainen turvaverkko. Tosin vanhempien ei tarvitse elättää aikuista lastaan, minusta olisi hyvä jos heidän pitäisi. Lapsenlapsia myöten, samoin aikuisilla lapsilla olisi velvollisuus elättää vanhempansa ja esivanhempansa. Sisaruksilla ei tarvitsisi ehkä olla velvollisuutta.

 

[Keittiönoita]

Yhteiskunta on tärkeä viimesijainen turvaverkko. Tosin vanhempien ei tarvitse elättää aikuista lastaan, minusta olisi hyvä jos heidän pitäisi. Lapsenlapsia myöten, samoin aikuisilla lapsilla olisi velvollisuus elättää vanhempansa ja esivanhempansa. Sisaruksilla ei tarvitsisi ehkä olla velvollisuutta.

Näinhän sen pitäisi olla. Sen sijaan olen vähän eri mieltä tuosta elatuksesta. Siis että se olisi jotenkin lakisääteistä. Ihmiset kuitenkin tekevät omia valintojaan eikä mielestäni voi edellyttää, että joutuisi maksamaan - olipa sitten kyseessä oma lapsi tai oma vanhempi - toisen vuokria, jotta asianomainen itse voisi pistää rahansa kurkusta alas. Mulle on kuitenkin itsestäänselvää, että niin kauan, kun läheiseni elävät kutakuinkin järkevällä tavalla, niin tuen heitä tarvittaessa rahallisestikin. En mä täältä kuitenkaan aikanaan euroakaan mukaani saa.

 

[Data]

Näinhän sen pitäisi olla. Sen sijaan olen vähän eri mieltä tuosta elatuksesta. Siis että se olisi jotenkin lakisääteistä. Ihmiset kuitenkin tekevät omia valintojaan eikä mielestäni voi edellyttää, että joutuisi maksamaan - olipa sitten kyseessä oma lapsi tai oma vanhempi - toisen vuokria, jotta asianomainen itse voisi pistää rahansa kurkusta alas. Mulle on kuitenkin itsestäänselvää, että niin kauan, kun läheiseni elävät kutakuinkin järkevällä tavalla, niin tuen heitä tarvittaessa rahallisestikin. En mä täältä kuitenkaan aikanaan euroakaan mukaani saa.

Tuossa tapauksessa pakkohoito olisi oikea ratkaisu. Ei yhteiskunnankaan tule rahoittaa juopottelua.

 

[täsmennyt]

Minun ystäväni elättää opiskelevaa miestään ja perhettään

...ja odottaa saavansa omansa korkoineen takaisin, kunhan mies valmistuu.

Sellainen ajatus on mahdoton, että miehellä ei olisi työtä eikä ammattia, vaan hänen tulevaisuutensa perustuisi sen varaan, että vaimo elättää. Toisin päin ajatus ei ole lainkaan mahdoton, vaan arkea suurelle osalle palstamammoja.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";29042106]Montako niitä on?[/QUOTE]

Mä olen aikanaan elättänyt miestäni. Oli vuoden armeijassa, ja sieltä päästyään etsi kuukauden verran töitä ennen kuin haettiin kotoa töihin.

Sen ajan mä kävin töissä ja vastasin kodin ja elämän rahoituksesta, koska kovin pitkälle ei sotilasavustuksilla päästä.

 

[Keittiönoita]

Tuossa tapauksessa pakkohoito olisi oikea ratkaisu. Ei yhteiskunnankaan tule rahoittaa juopottelua.

Valitettavasti vaan niitä hoitopaikkoja ei tahdo riittää vapaaehtoisestikaan hoitoon hakeutuville.

 

[kiinnostaa]

Mä olen aikanaan elättänyt miestäni. Oli vuoden armeijassa, ja sieltä päästyään etsi kuukauden verran töitä ennen kuin haettiin kotoa töihin.

Sen ajan mä kävin töissä ja vastasin kodin ja elämän rahoituksesta, koska kovin pitkälle ei sotilasavustuksilla päästä.

Eli elätit miestäsi kuukauden. Kauanko hän on elättänyt sinua?