Kumpi parempi että mies elättää vai että yhteiskunta elättää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mieluummin puoliso. Yhteiskunnan pitäisi olla se vihoviimeinen tuki ja turva kun mikään muu ei toimi, auta tai ole mahdollinen juuri sillä hetkellä.

Mutta se että elämää suunnitellaan lähtökohtaisesti sen varaan että yhteiskunta ottaa kopin vaikka eletään yli varojen ja omien kykyjen on typerää. Kertoo enempi ihmisen äo:sta jokka selittää suu vaahdoten että on oikeus lisääntyä, on toki mutta myös velvollisuus elättää.
 
Ankeaa on, että työssäväyvän tulisi elättää puolisonsa, mutta samalla myös tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät pysty/halua itseään elättää. Saa niinkuin hyvinvointiyhteiskunnan pelkät huonot puolet, kun oma perhe on tukiverkon ulkopuolella.
 
Unelmahan olisi,että jokainen työllään elättäisi itsensä.
Mutta jos noista pitää valita niin mies/nainen/puoliso/elämän kumppani...
Minusta on turhaa yhteiskunnan rahojen tuhlausta ja turhaa ylpeyttä hakea avustuksia jos perheen tuloilla muutenkin pärjää.
Siksi olisinkin sitä mieltä,että ensin pitäisi poistaa nämä hyvä tuloisten tuet ja katsoa sitten olisiko vielä tarvetta leikata tukia niiltä jotka elämiseen niitä tukia tarvitsevat.
 
No, kumpikaan ei sinänsä ole "hyvä", mutta jos pitäisi valita, sanoisin että mieluummin yhteiskunta. Kaikki tilanteet, joissa puolisot, lapset, sukulaiset, yms elättävät, ovat ongelmallisempia kuin ne, joissa on toimiva sosiaaliturva esim. eläkkeen, työttömyyden, sairauden, yms varalle. Mitä vähemmän ihmiset ovat riippuvaisia sukulaisista, sitä itsenäisempiä he perheessään ja suvussaan ovat ja esim. avioero on köyhällekin mahdollinen.
 
Heti kun saadaan tasaverotus, tai lapsista saa verohelpotusta niin ilman muuta mies elättää. Ja varmasti silloin pystyisi moni niin tekemään. Mutta kun tilanne on se että verottaja vie hyvin tienaavan palkasta puolet pois niin ei siinä vaimoa elätetä. Joten tällä hetkellä kannattaa kaikki tuet vaan ottaa. Se on sitten aivan sama miten sen tekee, tukien ottaminen tietysti nolompaa mutta eip sille mitään voi.
 
jos kaikki liitot olisivat onnellisia ja turvallisia sekä siinä mielessä tasa-arvoisia että toisen puolison varallisuus ei olisi oiva keino vallankäyttöön, olisi oikein kiva että puoliso elättää.

käytännössä vain on niin että hyvin monessa parisuhteessa kaikkien etuuksien vieminen varakkaammilta tekisi sen että toinen puolisoista olisi kirjaimellisesti armopalojen varassa ja esimerkiksi avioeron ottamisesta ta suhteesta lähteminen olisi sen jälkeen entistäkin vaikeampaa.

toisekseen, miksi aina ollaan viemässä varakkaiden puolisoilta kaikki pois, kun suomessa varakkaaksi lasketaan jo sellainen ihminen joka tienaa sen viitisen tonnia kuukaudessa, kun siitä verottaja vie melkein puolet pois lopputulos on sairaanhoitajan palkan verran käteen.
 
Ehdottomasti on parasta, jos elättää itse itsensä, mutta jos ei, niin mieluummin yhteiskunta kuin puoliso. Silloin ei ole riippuvainen puolisosta, vaan voi lähteä omille teilleen, jos ei sovi puolison kanssa yhteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;29041711:
No, kumpikaan ei sinänsä ole "hyvä", mutta jos pitäisi valita, sanoisin että mieluummin yhteiskunta. Kaikki tilanteet, joissa puolisot, lapset, sukulaiset, yms elättävät, ovat ongelmallisempia kuin ne, joissa on toimiva sosiaaliturva esim. eläkkeen, työttömyyden, sairauden, yms varalle. Mitä vähemmän ihmiset ovat riippuvaisia sukulaisista, sitä itsenäisempiä he perheessään ja suvussaan ovat ja esim. avioero on köyhällekin mahdollinen.
Ja yleensä myös sitä yksinäisempiä, jos elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, joihin tarvitsisi apua ja tukea. Tai ainakin joutuvat maksamaan siitä, että joku kuuntelee murheita.

Minä arvostan yhteisöllisyyttä. Tietoa siitä, että lähelläni on ihmisiä, jotka eivät anna mun upota, vaikka elämässäni tapahtuisi mitä. Ihmisiä, jotka auttavat, tukevat, lohduttavat ja rohkaisevat. Ihmisiä, jotka eivät käske varaamaan aikaa. En haluaisi, että lähin omaiseni olisi viranomainen. Haluan myös itse olla osa sitä yhteisöä, joka pitää huolta jäsenistään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29041990:
Ja yleensä myös sitä yksinäisempiä, jos elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, joihin tarvitsisi apua ja tukea. Tai ainakin joutuvat maksamaan siitä, että joku kuuntelee murheita.

Minä arvostan yhteisöllisyyttä. Tietoa siitä, että lähelläni on ihmisiä, jotka eivät anna mun upota, vaikka elämässäni tapahtuisi mitä. Ihmisiä, jotka auttavat, tukevat, lohduttavat ja rohkaisevat. Ihmisiä, jotka eivät käske varaamaan aikaa. En haluaisi, että lähin omaiseni olisi viranomainen. Haluan myös itse olla osa sitä yhteisöä, joka pitää huolta jäsenistään.

Suomaliassa yhteisöllisyys on ulkoistettu viranomaisille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29041990:
Ja yleensä myös sitä yksinäisempiä, jos elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, joihin tarvitsisi apua ja tukea. Tai ainakin joutuvat maksamaan siitä, että joku kuuntelee murheita.

Minä arvostan yhteisöllisyyttä. Tietoa siitä, että lähelläni on ihmisiä, jotka eivät anna mun upota, vaikka elämässäni tapahtuisi mitä. Ihmisiä, jotka auttavat, tukevat, lohduttavat ja rohkaisevat. Ihmisiä, jotka eivät käske varaamaan aikaa. En haluaisi, että lähin omaiseni olisi viranomainen. Haluan myös itse olla osa sitä yhteisöä, joka pitää huolta jäsenistään.

Sanoo tyyppi joka käy viikottain ammattiauttajalla. Miten sä kehtaat. Sun jutut on välillä hyviä, fiksuja ja loppuun asti ajateltuja mutta sitten kun tullaan ihmisten inhimillisiin vaikeuksiin, sun mielipiteet on kovia. Kaikista pahinta siinä on se, että itse olet vielä niin onnekas että pääset joka viikko juttelemaan psykologille, se kun tuskin on normi. Moni apua tarvitseva ei saa apua!
 
[QUOTE="vieras";29042010]Sanoo tyyppi joka käy viikottain ammattiauttajalla. Miten sä kehtaat. Sun jutut on välillä hyviä, fiksuja ja loppuun asti ajateltuja mutta sitten kun tullaan ihmisten inhimillisiin vaikeuksiin, sun mielipiteet on kovia. Kaikista pahinta siinä on se, että itse olet vielä niin onnekas että pääset joka viikko juttelemaan psykologille, se kun tuskin on normi. Moni apua tarvitseva ei saa apua![/QUOTE]
Heh, mä olen käynyt ammattiauttajalla 4 kertaa tämän vuoden aikana, en suinkaan viikottain. Sitäpaitsi posttraumaattinen stressireaktio on asia, johon maallikoista ei oikein ole apua. Mä käyn ihan tavislääkäreilläkin sairastuessani, vaikka suvussa on myös lääkäreitä.
 
[QUOTE="vieras";29042010]Sanoo tyyppi joka käy viikottain ammattiauttajalla. Miten sä kehtaat. Sun jutut on välillä hyviä, fiksuja ja loppuun asti ajateltuja mutta sitten kun tullaan ihmisten inhimillisiin vaikeuksiin, sun mielipiteet on kovia. Kaikista pahinta siinä on se, että itse olet vielä niin onnekas että pääset joka viikko juttelemaan psykologille, se kun tuskin on normi. Moni apua tarvitseva ei saa apua![/QUOTE]

Mikä sua estää käymästä tsykolokin juttusilla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29042033:
Heh, mä olen käynyt ammattiauttajalla 4 kertaa tämän vuoden aikana, en suinkaan viikottain. Sitäpaitsi posttraumaattinen stressireaktio on asia, johon maallikoista ei oikein ole apua. Mä käyn ihan tavislääkäreilläkin sairastuessani, vaikka suvussa on myös lääkäreitä.

Mistäs moinen stressireaktio jos saa kysyä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29042033:
Heh, mä olen käynyt ammattiauttajalla 4 kertaa tämän vuoden aikana, en suinkaan viikottain. Sitäpaitsi posttraumaattinen stressireaktio on asia, johon maallikoista ei oikein ole apua. Mä käyn ihan tavislääkäreilläkin sairastuessani, vaikka suvussa on myös lääkäreitä.

Olet kertonut muissa ketjuissa että käyt säännöllisesti psykologilla ja olet onnekas siinä suhteessa. Juu on varmasti ja samoin muutkin psyykkiset sairaudet. ;)
 
[QUOTE="vieras";29042034]Mikä sua estää käymästä tsykolokin juttusilla?[/QUOTE]

Ei ole tarvettta sille, mutta tiedän että monilla on. Siksi siis en kuuntelisi mielellään aikuiselta ihmiseltä kuka käy ammattilaisella tuon tyyllistä alentavaa juttua "viranomaisten" avusta ja sen tarpeesta.
 
Kaikkein paras vaihtoehto olisi tietysti se, että vaimo elättäisi, mutta kuten kaikki tiedämme, tämä on tietysti täysin mahdoton ajatus, koska yksikään nainen ei suostu elättämään miestään.
 

Yhteistyössä