Kumpi pahempaa: henkinen vai fyysinen pettäminen?

["henkinen"]

henkinen pahempaa. exäni ei koskaan kohdannut minua henkisesti, mutta piti yllä henkisiä intiimejä suhteita useampaankin naiseen ja nautti samaanaikaan minulta tulevasta luottamuksesta ja avoimuudesta, ihastuksesta ja työstä suhteen eteen. hän petti myös fyysisesti, mutta tuo henkinen välinpitämättömyys oli syy miksi hänet jätin. tosin hän myös pahoimpiteli ja pahoinpitelee edelleen rankasti henkisesti. minusta myös henkinen väkivalta on rinnastettavissa fyysiseen väkivaltaan, ainoastaan fyysinen kuolema erottaa nämä. henkisesti voi tappaa molemmilla, tai ainakin haavoittaa syvästi.

 

[arvomaailma]

Mä suuttuisin eniten yhden illan panosta, joka ei merkitsis muka mitään. musta se on välinpitämättömintä pettämistä mitä olla voi. :$

Sama. Ja itse kokisin vähemmän pahana sen, että minua petetään rakastuneena henkisesti tai fyysisesti kuin arkisesti pelkän seksin vuoksi aivan kuin meidän suhteellamme ei olisi mitään merkitystä.

 

[henkisiä värinöitä]

Eihän keskusteleminen voi olla pettämistä.

Ei neutraali keskustelu tietenkään, mutta tiedän että keskustelu voi tuottaa samanlaisia tuntemuksia kuin suuteleminen. Ja isompiakin värinöitä. Pienet vinkit, eleet ja sanat jotka vihjailevat. Jos sellaista jatkaa toisen kanssa kuukausi toisensa jälkeen, on se pettämiseen verrattavaa. Ja nettiaikakaudella netissä voi tehdä aivan kaikenlaista.

 

[henkisiä värinöitä]

Niin, mutta miten se voi olla pettämistä? Eihän voi valita tunteitaan toista ihmistä kohtaan.

Tunteita ei voi valita, mutta sen voi valita, kasvattaako niitä tunteita olemalla jatkuvasti tekemisissä itseä järisyttävän ihmisen kanssa.

 

["vieras"]

Tunteita ei voi valita, mutta sen voi valita, kasvattaako niitä tunteita olemalla jatkuvasti tekemisissä itseä järisyttävän ihmisen kanssa.

Lueskelen tässä vanhojaKIN keskusteluja, henkisen pettämisen tiimoilta. Mielestäni ihanstuminen toiseen (parisuhteessa) on jo henkistä pettämistä.

Tuli eteen asiantuntijan lause:
"Ihastuminen on tietoinen valinta, se ei tule eteen kuin pommi tai salama kirkkaalta taivaalta."

Ylläoleva lause on siiis mielestäni totta, tunteetkin voi osin valita. Ihastumiseen ajautumisen syyt on usein löydettävissä, kunhan vain kuuntelisimme itseä. Ihastumisen tunteeseen ihastuminen on yksi syy. Tai tyytymättömyys itseen. Aina ei syy löydy kumppanin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Toki parisuhde ongelmat voi olla syy. Muita syitä ihastumiseen voi olla jännityksen hakeminen tai yliseksuaalisuus jne jne. Tunteet nimeämällä löytää usein syyn miksi ihastuu. Nimeämällä tunteet ja tilanteet ihastumisen voi ennaltaehkäistä.

Ihastuessa on aina jonkun syyn takia "hakupäällä". Näitä tunteita ja tunteiden nimeämistä on hyvä keskustella myös puolison kanssa. Tyytymättömyys on siis myös henkistä pettämistä, jos tyytymättömyyttä ei osaa ratkaista muuten kuin ihastumalla. Ihastumisen ruokkiminen on jo fyysistä pettämistä, sillä siinähän ryhdytään jo tunteista tekoihin.
Molempi pahempi!

 

[Sheddddon]

Luulin ennen että fyysinen, kunnes pitkäaikainen kumppani ihastui ja rakastui toiseen. Alkuun siellä ei käsittääkseni ollut seksiä, ei edes suutelua. Tuntui hirvittävän pahalta että minua ei enää rakastettu samalla tavalla kuin sitä toista, sen toisen läsnäolo oli jotain suurempaa kuin minun. Toisaalta oli helpompi päästää irti ja lopulta antaa anteeks, koska eihän rakastumiselle mitään voinut.