kumpi pettäminen pahempaa henkinen vai fyysinen ? ( nyt kun tästä aiheesta on puhetta)

[vieras]

Molemmat on pahoja. Mutta jos valita täytyisi, niin kyllä esim. pitkä henkinen suhde tuntuisi pahemmalta kuin joku vartin kännipano.

ensimmäisenä mainitusta kokemusta ja voin sanoa, että edelleen on arpi sielussa vaikka on kulunut jo vuosia. Riippuu myös hyvin pitkälle siitä, miten puoliso ottaa teostaan vastuuta ja käsittelee sitä yhdessä petetyn kanssa.
Meillä mies vähätteli hyvin pitkän aikaa asiaa ja se tuplasi seuraukset. Koin olevani täysin turha hänelle. Vasta asumusero ja terapia alkoivat auttaa.

 

[totuus]

Fyysinen.
Minusta tuo haaveilu ja ihastuminen ei edes ole mitään pettämistä, ei varsinkaan ellei siinä mennä tekojen asteelle. Tunteita on mahdoton hallita. Enhän minä voi miehelleni sanoa, että lakkaa haaveilemasta ja toisaalta tuskinpa kukaan voi tunteistaan päättää. Sen sijaan voi päättää mitä tunteillaan tekee.
Joku tunteeton kännipano on minusta pahinta pettämistä. Siinä tavallaan uhrataan koko suhde merkityksettömän panon vuoksi. Kuka tahansa voi päättää, että pitää vehkeet housuissaan eikä mene panemaan toista. Sitä t u s k i n tapahtuu vahingossa!
Pitkissä suhteissa on hyvin harvinaista ellei joskus satu ihastumaan johonkin ulkopuoliseen, esim. työkaveriin jonka kanssa viettää aikaa ja tulee läheiseksi. Yleensä siinä vaiheessa arki on astunut omaan suhteeseen ja ajattelenkin nykyään, että tuollaiset tunteet on merkki siitä että on aika panostaa omaan parisuhteeseen enemmän.

Siis kaikki ihastuu mutta on kyse RAKASTUMISESTA. Kyllä sen kännipanon voi anteeksi antaa ja elää sen kans mutta en vois itse elää sen kans että mieheni rakastaisi toista enemmän kuin minua.

Jos rakastuu toiseen tosissaan niin tietenkin silloin peli voi olla menetetty. Tai riippuu siitä miten arvottaa asioita, painaako omat tunteet enemmän kuin esim. nykyinen parisuhde, turvallisuus, lapset jne. Minusta kännipanot tai panot on pahinta loukkausta, koska silloin rikotaan jotain mitä pidän vaan mun ja miehen välisenä asiana.

 

[Tuulen Sydän]

Fyysinen.
Minusta tuo haaveilu ja ihastuminen ei edes ole mitään pettämistä, ei varsinkaan ellei siinä mennä tekojen asteelle. Tunteita on mahdoton hallita. Enhän minä voi miehelleni sanoa, että lakkaa haaveilemasta ja toisaalta tuskinpa kukaan voi tunteistaan päättää. Sen sijaan voi päättää mitä tunteillaan tekee.
Joku tunteeton kännipano on minusta pahinta pettämistä. Siinä tavallaan uhrataan koko suhde merkityksettömän panon vuoksi. Kuka tahansa voi päättää, että pitää vehkeet housuissaan eikä mene panemaan toista. Sitä t u s k i n tapahtuu vahingossa!
Pitkissä suhteissa on hyvin harvinaista ellei joskus satu ihastumaan johonkin ulkopuoliseen, esim. työkaveriin jonka kanssa viettää aikaa ja tulee läheiseksi. Yleensä siinä vaiheessa arki on astunut omaan suhteeseen ja ajattelenkin nykyään, että tuollaiset tunteet on merkki siitä että on aika panostaa omaan parisuhteeseen enemmän.

peesi tähän.Hyvin kirjoitettu!

 

[allapollo]

Musta tuntuu, että olisi helpompi antaa anteeksi kännipano jonkun naisen kanssa, jonka nimeä ei muista, kuin se, että mieheni karkaisi luotani valheen turvin käveleskelemään puistoon käsi kädessä ja juttelemaan ja pussailemaa jonkun naisen kanssa viikko tai kuukausikaupalla.

Haaveilu on erikseen, ei sille mitään kukaan voi mitä mieleen tulee. Toteuttaminen on pahempaa. Haaveilen minä itsekin, sehän kuuluu ihmisen perustarpeisiin ja auttaa pysymään hengissä.

 

[Kamala]

Fyysinen.
Minusta tuo haaveilu ja ihastuminen ei edes ole mitään pettämistä, ei varsinkaan ellei siinä mennä tekojen asteelle. Tunteita on mahdoton hallita. Enhän minä voi miehelleni sanoa, että lakkaa haaveilemasta ja toisaalta tuskinpa kukaan voi tunteistaan päättää. Sen sijaan voi päättää mitä tunteillaan tekee.
Joku tunteeton kännipano on minusta pahinta pettämistä. Siinä tavallaan uhrataan koko suhde merkityksettömän panon vuoksi. Kuka tahansa voi päättää, että pitää vehkeet housuissaan eikä mene panemaan toista. Sitä t u s k i n tapahtuu vahingossa!
Pitkissä suhteissa on hyvin harvinaista ellei joskus satu ihastumaan johonkin ulkopuoliseen, esim. työkaveriin jonka kanssa viettää aikaa ja tulee läheiseksi. Yleensä siinä vaiheessa arki on astunut omaan suhteeseen ja ajattelenkin nykyään, että tuollaiset tunteet on merkki siitä että on aika panostaa omaan parisuhteeseen enemmän.

Mutta entäs jos mies vaan jatkaa ihastuksen kanssa heilailua? Käy syömässä, leffassa, kävelee käsi kädessä jne., mutta ei mene kuitenkaan sänkyyn asti. Eli henkinen suhde, joka jatkuu ja jatkuu.

Ymmärrän, että ihminen voi ihastua jossain vaiheessa elämää. Mutta jos lähtee mukaan siihen ihastumisen tunteeseen ja antaa sen viedä (vaikka ei mitään fyysistä tapahtuisikaan), niin se on pettämistä.

 

[noh]

Henkinen, minä haluan olla ainut nainen ei muita mielessä!

eli saa pettää fyysisesti, sen antaisit anteeksi? pano ilman tunteita tuntemattoman kanssa ei siis niin paha kuin haaveilu toisesta?

Musta henkinen pettäminen on paljon pahempaa kuin fyysinen ja sanon tämän molemmat kokeneena. Mutta musta henkinen pettäminen on kyllä jotain muuta kuin jonkun toisen ajatteleminen tai hänestä haaveileminen. Nuo ovat musta normaaleja asioita, jotka tapahtuvat varmaan melkein kaikille jossain vaiheessa. Musta ihastuminen on ihan normi-ilmiö eikä mitenkään vaarallista.

Ennemmin musta henkistä pettämistä on se, että ajatuu luottamuksellisempaan suhteeseen jonkun muun kanssa kuin puolisonsa. Pahinta siinä, että mieheni oli toisen naisen kanssa ei ollut se, että hän halusi tätä ja varmaan pettikin mua fyysisesti. Vaan pahinta oli se, että hän meni multa kiinni ja tunsin, että hän avautuu jolle kulle aivan muulle. En ollut enää ensimmäisellä sijalla hänen maailmassaan, se sattui enemmän kuin mikään.

 

[vieras]

Fyysinen.
Minusta tuo haaveilu ja ihastuminen ei edes ole mitään pettämistä, ei varsinkaan ellei siinä mennä tekojen asteelle. Tunteita on mahdoton hallita. Enhän minä voi miehelleni sanoa, että lakkaa haaveilemasta ja toisaalta tuskinpa kukaan voi tunteistaan päättää. Sen sijaan voi päättää mitä tunteillaan tekee.
Joku tunteeton kännipano on minusta pahinta pettämistä. Siinä tavallaan uhrataan koko suhde merkityksettömän panon vuoksi. Kuka tahansa voi päättää, että pitää vehkeet housuissaan eikä mene panemaan toista. Sitä t u s k i n tapahtuu vahingossa!
Pitkissä suhteissa on hyvin harvinaista ellei joskus satu ihastumaan johonkin ulkopuoliseen, esim. työkaveriin jonka kanssa viettää aikaa ja tulee läheiseksi. Yleensä siinä vaiheessa arki on astunut omaan suhteeseen ja ajattelenkin nykyään, että tuollaiset tunteet on merkki siitä että on aika panostaa omaan parisuhteeseen enemmän.

Mutta entäs jos mies vaan jatkaa ihastuksen kanssa heilailua? Käy syömässä, leffassa, kävelee käsi kädessä jne., mutta ei mene kuitenkaan sänkyyn asti. Eli henkinen suhde, joka jatkuu ja jatkuu.

Ymmärrän, että ihminen voi ihastua jossain vaiheessa elämää. Mutta jos lähtee mukaan siihen ihastumisen tunteeseen ja antaa sen viedä (vaikka ei mitään fyysistä tapahtuisikaan), niin se on pettämistä.

Onko tuo sun kuvailemasti henkinen suhde kaveruutta tai hyvää ystävyyttä, ellei siihen kuulu fyysisyyttä onko se pettämistä? Vai jotain muuta? Saako puolisolla olla läheisiä ystäviä vai koetteko sen pettämiseksi?

 

[idunnor]

Henkinen.

 

[vieras]

Henkinen, minä haluan olla ainut nainen ei muita mielessä!

eli saa pettää fyysisesti, sen antaisit anteeksi? pano ilman tunteita tuntemattoman kanssa ei siis niin paha kuin haaveilu toisesta?

Musta henkinen pettäminen on paljon pahempaa kuin fyysinen ja sanon tämän molemmat kokeneena. Mutta musta henkinen pettäminen on kyllä jotain muuta kuin jonkun toisen ajatteleminen tai hänestä haaveileminen. Nuo ovat musta normaaleja asioita, jotka tapahtuvat varmaan melkein kaikille jossain vaiheessa. Musta ihastuminen on ihan normi-ilmiö eikä mitenkään vaarallista.

Ennemmin musta henkistä pettämistä on se, että ajatuu luottamuksellisempaan suhteeseen jonkun muun kanssa kuin puolisonsa. Pahinta siinä, että mieheni oli toisen naisen kanssa ei ollut se, että hän halusi tätä ja varmaan pettikin mua fyysisesti. Vaan pahinta oli se, että hän meni multa kiinni ja tunsin, että hän avautuu jolle kulle aivan muulle. En ollut enää ensimmäisellä sijalla hänen maailmassaan, se sattui enemmän kuin mikään.

Mä olen kokenut molemmat, siis mies on ollut ihastunut toiseen ja toisessa tapauksessa taas petti fyysisesti. minusta fyysinen oli satakertaisesti pahempaa...

 

[noh]

Henkinen, minä haluan olla ainut nainen ei muita mielessä!

eli saa pettää fyysisesti, sen antaisit anteeksi? pano ilman tunteita tuntemattoman kanssa ei siis niin paha kuin haaveilu toisesta?

Musta henkinen pettäminen on paljon pahempaa kuin fyysinen ja sanon tämän molemmat kokeneena. Mutta musta henkinen pettäminen on kyllä jotain muuta kuin jonkun toisen ajatteleminen tai hänestä haaveileminen. Nuo ovat musta normaaleja asioita, jotka tapahtuvat varmaan melkein kaikille jossain vaiheessa. Musta ihastuminen on ihan normi-ilmiö eikä mitenkään vaarallista.

Ennemmin musta henkistä pettämistä on se, että ajatuu luottamuksellisempaan suhteeseen jonkun muun kanssa kuin puolisonsa. Pahinta siinä, että mieheni oli toisen naisen kanssa ei ollut se, että hän halusi tätä ja varmaan pettikin mua fyysisesti. Vaan pahinta oli se, että hän meni multa kiinni ja tunsin, että hän avautuu jolle kulle aivan muulle. En ollut enää ensimmäisellä sijalla hänen maailmassaan, se sattui enemmän kuin mikään.

Mä olen kokenut molemmat, siis mies on ollut ihastunut toiseen ja toisessa tapauksessa taas petti fyysisesti. minusta fyysinen oli satakertaisesti pahempaa...

Niin, no siis mä en laske sitä ihastumista yksinään henkiseksi pettämiseksi. Vaan sen lisäksi täytyy jo tietoisesti rakentaa sitä suhdetta ja sulkea se puoliso pois siitä. Ihastuminen ei ole sama kuin se, että asettakin jonkin toisen elämänsä tärkeimmäksi henkilöksi kuin sen puolisonsa.

Mutta varmasti tästä ollaan eri mieltä, mä vaan en koe sitä fyysistä pettämistä niin pahana. Halusin vaan tarkentaa, etten suinkaan tarkoittanut ihan vaan ihastumista.

 

[Piku81]

Musta tuntuu, että olisi helpompi antaa anteeksi kännipano jonkun naisen kanssa, jonka nimeä ei muista, kuin se, että mieheni karkaisi luotani valheen turvin käveleskelemään puistoon käsi kädessä ja juttelemaan ja pussailemaa jonkun naisen kanssa viikko tai kuukausikaupalla.

Haaveilu on erikseen, ei sille mitään kukaan voi mitä mieleen tulee. Toteuttaminen on pahempaa. Haaveilen minä itsekin, sehän kuuluu ihmisen perustarpeisiin ja auttaa pysymään hengissä.

peesi tähän

 

[Piku81]

Fyysinen.
Minusta tuo haaveilu ja ihastuminen ei edes ole mitään pettämistä, ei varsinkaan ellei siinä mennä tekojen asteelle. Tunteita on mahdoton hallita. Enhän minä voi miehelleni sanoa, että lakkaa haaveilemasta ja toisaalta tuskinpa kukaan voi tunteistaan päättää. Sen sijaan voi päättää mitä tunteillaan tekee.
Joku tunteeton kännipano on minusta pahinta pettämistä. Siinä tavallaan uhrataan koko suhde merkityksettömän panon vuoksi. Kuka tahansa voi päättää, että pitää vehkeet housuissaan eikä mene panemaan toista. Sitä t u s k i n tapahtuu vahingossa!
Pitkissä suhteissa on hyvin harvinaista ellei joskus satu ihastumaan johonkin ulkopuoliseen, esim. työkaveriin jonka kanssa viettää aikaa ja tulee läheiseksi. Yleensä siinä vaiheessa arki on astunut omaan suhteeseen ja ajattelenkin nykyään, että tuollaiset tunteet on merkki siitä että on aika panostaa omaan parisuhteeseen enemmän.

Mutta entäs jos mies vaan jatkaa ihastuksen kanssa heilailua? Käy syömässä, leffassa, kävelee käsi kädessä jne., mutta ei mene kuitenkaan sänkyyn asti. Eli henkinen suhde, joka jatkuu ja jatkuu.

Ymmärrän, että ihminen voi ihastua jossain vaiheessa elämää. Mutta jos lähtee mukaan siihen ihastumisen tunteeseen ja antaa sen viedä (vaikka ei mitään fyysistä tapahtuisikaan), niin se on pettämistä.

ja tämäkin kiteyttää hienosti sen mitä tarkoitan.

 

[Kamala]

Fyysinen.
Minusta tuo haaveilu ja ihastuminen ei edes ole mitään pettämistä, ei varsinkaan ellei siinä mennä tekojen asteelle. Tunteita on mahdoton hallita. Enhän minä voi miehelleni sanoa, että lakkaa haaveilemasta ja toisaalta tuskinpa kukaan voi tunteistaan päättää. Sen sijaan voi päättää mitä tunteillaan tekee.
Joku tunteeton kännipano on minusta pahinta pettämistä. Siinä tavallaan uhrataan koko suhde merkityksettömän panon vuoksi. Kuka tahansa voi päättää, että pitää vehkeet housuissaan eikä mene panemaan toista. Sitä t u s k i n tapahtuu vahingossa!
Pitkissä suhteissa on hyvin harvinaista ellei joskus satu ihastumaan johonkin ulkopuoliseen, esim. työkaveriin jonka kanssa viettää aikaa ja tulee läheiseksi. Yleensä siinä vaiheessa arki on astunut omaan suhteeseen ja ajattelenkin nykyään, että tuollaiset tunteet on merkki siitä että on aika panostaa omaan parisuhteeseen enemmän.

Mutta entäs jos mies vaan jatkaa ihastuksen kanssa heilailua? Käy syömässä, leffassa, kävelee käsi kädessä jne., mutta ei mene kuitenkaan sänkyyn asti. Eli henkinen suhde, joka jatkuu ja jatkuu.

Ymmärrän, että ihminen voi ihastua jossain vaiheessa elämää. Mutta jos lähtee mukaan siihen ihastumisen tunteeseen ja antaa sen viedä (vaikka ei mitään fyysistä tapahtuisikaan), niin se on pettämistä.

Onko tuo sun kuvailemasti henkinen suhde kaveruutta tai hyvää ystävyyttä, ellei siihen kuulu fyysisyyttä onko se pettämistä? Vai jotain muuta? Saako puolisolla olla läheisiä ystäviä vai koetteko sen pettämiseksi?

Jotain muuta se on, vaikka siinä ei fyysistä kontaktia olekaan. Ei ystävyyttä, vaan ihastumista, ja henkisen suhteen rakentamista.
Jos mun miehelle nyt, ihan ykskaks yllätten ilmestyisi tällainen naispuolinen "hyvä ystävä", jonka kanssa käydään monta kertaa viikossa elokuvissa, kahvilla, syömässä ja muutenkin ulkona, niin kyllä se minusta pettämistä olisi. Ei hän tee sitä ukkokavereidensakaan kanssa.

 

[emmi]

Esimerkki 1: Mies käy panemassa naapurin Pirkkoa eikä aamulla muista juuri mitään,miehellä on kamalat omantunnon tuskat kun rakastaa minua niin paljon eikä halua menettää minua,olisi valmis tekemään mitä vaan että annan anteeksi.
Esimerkki 2:Mies on rakastunu naapurin Pirkkoon ja ajattelee tätä päivin töissä haaveilen, kotiin tullessaan toivoo josko näkis ihan pienen vilauksen Pirkosta jos näkee niin leijuu pilvissä, iltaisin kun laittaa nukkumaan Pirkko on mielessä, rakastellessa minun kanssa miettii Pirkkoa..
Kyllä minun on tuo kännipano helpompi antaa anteeksi ja elää sen kans kuin että tämä Pirkko on rakkaampi kuin minä ja tulee jopa meidän sänkyyn miehen mielessä. Ja huomaa Pirkon ei minua.

 

[vieras]

Esimerkki 1: Mies käy panemassa naapurin Pirkkoa eikä aamulla muista juuri mitään,miehellä on kamalat omantunnon tuskat kun rakastaa minua niin paljon eikä halua menettää minua,olisi valmis tekemään mitä vaan että annan anteeksi.
Esimerkki 2:Mies on rakastunu naapurin Pirkkoon ja ajattelee tätä päivin töissä haaveilen, kotiin tullessaan toivoo josko näkis ihan pienen vilauksen Pirkosta jos näkee niin leijuu pilvissä, iltaisin kun laittaa nukkumaan Pirkko on mielessä, rakastellessa minun kanssa miettii Pirkkoa..
Kyllä minun on tuo kännipano helpompi antaa anteeksi ja elää sen kans kuin että tämä Pirkko on rakkaampi kuin minä ja tulee jopa meidän sänkyyn miehen mielessä. Ja huomaa Pirkon ei minua.

Minusta on pahempaa, että se naapurin Pirkon paneminen on minun mielessäni joka kerta kun rakastelen mieheni kanssa. Aivan kuin joku kolmas olisi sängyssä koko ajan. Näin kävi meillä, kun mies kävi vieraissa. Tosin mies muisti kyllä tapahtumat, niin kännissä ei ollut.
Jos mä en tuosta Pirkosta haaveilusta taas tietäisi mitään, siis se olis vaan mieheni haaveissa, niin mitä siitä? Se tulisi kuitenkin menemään aikanaan ohi eikä haavoittaisi minua eikä meidän suhdetta.

 

[vieras]

Ajattelin ensin, että fyysinen pettäminen, mutta kun ap mainitsi, että toinen vaihtoehto olisi se, että alituiseen haaveilee toisen perään, niin sanon kuitenkin, että tuo henkinen pettäminen olisi parempaa.. Itseä petetty fyysisesti, siitä juuri pääsemässä yli, mutta tuosta, että mies jatkuvasti haaveilisi toisen perään, en pystyisi antamaan anteeksi enkä olemaan hänen kanssaan..

 

[vieras]

kun lähinnä henkisellä pettämisellä tarkoitetaan henkisellä tasolla syvää suhdetta liiton ulkopuoliseen ihmiseen. Ja tämä suhde on syvä ja lämmin ja sitä syvennetään salassa puolisolta. Siihen liittyy säännölliset tapaamiset, syvälliset keskustelut, luottamuksellisuus jne.
Turha oikeasti tuoda jotain "naapurin pirkko mielessä-fantasiaa". Ihan eri sfääreistä!

 

[emmi]

Esimerkki 1: Mies käy panemassa naapurin Pirkkoa eikä aamulla muista juuri mitään,miehellä on kamalat omantunnon tuskat kun rakastaa minua niin paljon eikä halua menettää minua,olisi valmis tekemään mitä vaan että annan anteeksi.
Esimerkki 2:Mies on rakastunu naapurin Pirkkoon ja ajattelee tätä päivin töissä haaveilen, kotiin tullessaan toivoo josko näkis ihan pienen vilauksen Pirkosta jos näkee niin leijuu pilvissä, iltaisin kun laittaa nukkumaan Pirkko on mielessä, rakastellessa minun kanssa miettii Pirkkoa..
Kyllä minun on tuo kännipano helpompi antaa anteeksi ja elää sen kans kuin että tämä Pirkko on rakkaampi kuin minä ja tulee jopa meidän sänkyyn miehen mielessä. Ja huomaa Pirkon ei minua.

Minusta on pahempaa, että se naapurin Pirkon paneminen on minun mielessäni joka kerta kun rakastelen mieheni kanssa. Aivan kuin joku kolmas olisi sängyssä koko ajan. Näin kävi meillä, kun mies kävi vieraissa. Tosin mies muisti kyllä tapahtumat, niin kännissä ei ollut.
Jos mä en tuosta Pirkosta haaveilusta taas tietäisi mitään, siis se olis vaan mieheni haaveissa, niin mitä siitä? Se tulisi kuitenkin menemään aikanaan ohi eikä haavoittaisi minua eikä meidän suhdetta.

Tulisiko menemään? Mitä jos saat tietää että mies on kymmenen vuotta rakastanu toista enemmän kuin sinua? Ja minua on myös petetty ja silti se henkinen yhteys ja tunteet satutti enempi kuin pelkkä pano olisi satuttanu.

 

[emmi]

kun lähinnä henkisellä pettämisellä tarkoitetaan henkisellä tasolla syvää suhdetta liiton ulkopuoliseen ihmiseen. Ja tämä suhde on syvä ja lämmin ja sitä syvennetään salassa puolisolta. Siihen liittyy säännölliset tapaamiset, syvälliset keskustelut, luottamuksellisuus jne.
Turha oikeasti tuoda jotain "naapurin pirkko mielessä-fantasiaa". Ihan eri sfääreistä!

No vaikka laitakaupungin Liisa tai ystävä Justiina ei väliä,tarviiko nyt pilkkua ******....

 

[vieras]

Henkinen, minä haluan olla ainut nainen ei muita mielessä!

eli saa pettää fyysisesti, sen antaisit anteeksi? pano ilman tunteita tuntemattoman kanssa ei siis niin paha kuin haaveilu toisesta?

Musta henkinen pettäminen on paljon pahempaa kuin fyysinen ja sanon tämän molemmat kokeneena. Mutta musta henkinen pettäminen on kyllä jotain muuta kuin jonkun toisen ajatteleminen tai hänestä haaveileminen. Nuo ovat musta normaaleja asioita, jotka tapahtuvat varmaan melkein kaikille jossain vaiheessa. Musta ihastuminen on ihan normi-ilmiö eikä mitenkään vaarallista.

Ennemmin musta henkistä pettämistä on se, että ajatuu luottamuksellisempaan suhteeseen jonkun muun kanssa kuin puolisonsa. Pahinta siinä, että mieheni oli toisen naisen kanssa ei ollut se, että hän halusi tätä ja varmaan pettikin mua fyysisesti. Vaan pahinta oli se, että hän meni multa kiinni ja tunsin, että hän avautuu jolle kulle aivan muulle. En ollut enää ensimmäisellä sijalla hänen maailmassaan, se sattui enemmän kuin mikään.

Mä olen kokenut molemmat, siis mies on ollut ihastunut toiseen ja toisessa tapauksessa taas petti fyysisesti. minusta fyysinen oli satakertaisesti pahempaa...

Niin, no siis mä en laske sitä ihastumista yksinään henkiseksi pettämiseksi. Vaan sen lisäksi täytyy jo tietoisesti rakentaa sitä suhdetta ja sulkea se puoliso pois siitä. Ihastuminen ei ole sama kuin se, että asettakin jonkin toisen elämänsä tärkeimmäksi henkilöksi kuin sen puolisonsa.

Mutta varmasti tästä ollaan eri mieltä, mä vaan en koe sitä fyysistä pettämistä niin pahana. Halusin vaan tarkentaa, etten suinkaan tarkoittanut ihan vaan ihastumista.

Mä taas koen konkreettisen tapahtuman paljon pahempana, mutta toki tässä voi ja saa olla mielipide-eroja.
Mä mietin tuotakin, että jossain tilanteessa, esim. jos on joku iso kriisi, voi olla vaikeaa puida asioita sen oman puolison kanssa. Joskus luottamuksellinen ulkopuolinen voi olla se taho (vaikka siis joku eri sukupuolta oleva luotettava ystävä ja itse asiassa koen niin, että omista ystävistäni luottaisin enemmän miehiin, ettei asiat leviä kuin naisiin...) jonka kanssa voi puhua asioita ja saada etäisyyttä ja objektiivisuutta. Saman soisin miehelleni. En siis koe, että olis loukkaus mua kohtaan, jos mies uskoutuisi mun tietämättäni jollekulle toiselle ja sulkisi mut ulkopuolelle. Joskus se voi olla jopa välttämätöntä. Mutta tämä on tietenkin eri tilanne kuin mitä tarkoitit?

 

[vieras]

Esimerkki 1: Mies käy panemassa naapurin Pirkkoa eikä aamulla muista juuri mitään,miehellä on kamalat omantunnon tuskat kun rakastaa minua niin paljon eikä halua menettää minua,olisi valmis tekemään mitä vaan että annan anteeksi.
Esimerkki 2:Mies on rakastunu naapurin Pirkkoon ja ajattelee tätä päivin töissä haaveilen, kotiin tullessaan toivoo josko näkis ihan pienen vilauksen Pirkosta jos näkee niin leijuu pilvissä, iltaisin kun laittaa nukkumaan Pirkko on mielessä, rakastellessa minun kanssa miettii Pirkkoa..
Kyllä minun on tuo kännipano helpompi antaa anteeksi ja elää sen kans kuin että tämä Pirkko on rakkaampi kuin minä ja tulee jopa meidän sänkyyn miehen mielessä. Ja huomaa Pirkon ei minua.

Minusta on pahempaa, että se naapurin Pirkon paneminen on minun mielessäni joka kerta kun rakastelen mieheni kanssa. Aivan kuin joku kolmas olisi sängyssä koko ajan. Näin kävi meillä, kun mies kävi vieraissa. Tosin mies muisti kyllä tapahtumat, niin kännissä ei ollut.
Jos mä en tuosta Pirkosta haaveilusta taas tietäisi mitään, siis se olis vaan mieheni haaveissa, niin mitä siitä? Se tulisi kuitenkin menemään aikanaan ohi eikä haavoittaisi minua eikä meidän suhdetta.

Tulisiko menemään? Mitä jos saat tietää että mies on kymmenen vuotta rakastanu toista enemmän kuin sinua? Ja minua on myös petetty ja silti se henkinen yhteys ja tunteet satutti enempi kuin pelkkä pano olisi satuttanu.

No jos puhutaan vuosikymmenen täyttymättömästä rakkaudesta niin kyllähän jo säälisin miestäni! Toivoisin totisesti, että olisi kertonut minulle ja olisi voinut aloittaa uuden elämän rakkaansa kanssa...

 

[vieras]

kun lähinnä henkisellä pettämisellä tarkoitetaan henkisellä tasolla syvää suhdetta liiton ulkopuoliseen ihmiseen. Ja tämä suhde on syvä ja lämmin ja sitä syvennetään salassa puolisolta. Siihen liittyy säännölliset tapaamiset, syvälliset keskustelut, luottamuksellisuus jne.
Turha oikeasti tuoda jotain "naapurin pirkko mielessä-fantasiaa". Ihan eri sfääreistä!

No vaikka laitakaupungin Liisa tai ystävä Justiina ei väliä,tarviiko nyt pilkkua ******....

etkö todellakaan näe eroa näillä 1) Puolisosi on mieltynyt naapurin Pirkkoon ja salaa mielessään toivoo, että näkisi häntä edes vilauksen päivässä, koska se piristää häntä. Myös seksifantasiat pirkosta ovat tulleet päivittäisiksi.
2) Puolisollasi ja hänen työkaverilla Martalla on vuosia kestänyt erittäin lämmin ystävyyssuhde, he hakeutuvat joka päivä kahdestaan vähintää syömään ja puhumaan intiimejä. Suhteeseen liittyy myös flirttailua ja koskettelua. Heidän puolisonsa eivät tiedä tästä heidän suhteestaan mitään.

 

[noh]

Mä taas koen konkreettisen tapahtuman paljon pahempana, mutta toki tässä voi ja saa olla mielipide-eroja.
Mä mietin tuotakin, että jossain tilanteessa, esim. jos on joku iso kriisi, voi olla vaikeaa puida asioita sen oman puolison kanssa. Joskus luottamuksellinen ulkopuolinen voi olla se taho (vaikka siis joku eri sukupuolta oleva luotettava ystävä ja itse asiassa koen niin, että omista ystävistäni luottaisin enemmän miehiin, ettei asiat leviä kuin naisiin...) jonka kanssa voi puhua asioita ja saada etäisyyttä ja objektiivisuutta. Saman soisin miehelleni. En siis koe, että olis loukkaus mua kohtaan, jos mies uskoutuisi mun tietämättäni jollekulle toiselle ja sulkisi mut ulkopuolelle. Joskus se voi olla jopa välttämätöntä. Mutta tämä on tietenkin eri tilanne kuin mitä tarkoitit?

No kyllä vain, tuo on aivan eri tilanne kuin tarkoitin. Toki uskoutua saa ja puhua luottamuksellisia. Mutta siis jos tunnetasolla nostaa jonkun muun mun ohitseni, niin se on sitä henkistä pettämistä. Ymmärrätkö?

 

[kiinnostaa]

Fyysinen.
Minusta tuo haaveilu ja ihastuminen ei edes ole mitään pettämistä, ei varsinkaan ellei siinä mennä tekojen asteelle. Tunteita on mahdoton hallita. Enhän minä voi miehelleni sanoa, että lakkaa haaveilemasta ja toisaalta tuskinpa kukaan voi tunteistaan päättää. Sen sijaan voi päättää mitä tunteillaan tekee.
Joku tunteeton kännipano on minusta pahinta pettämistä. Siinä tavallaan uhrataan koko suhde merkityksettömän panon vuoksi. Kuka tahansa voi päättää, että pitää vehkeet housuissaan eikä mene panemaan toista. Sitä t u s k i n tapahtuu vahingossa!
Pitkissä suhteissa on hyvin harvinaista ellei joskus satu ihastumaan johonkin ulkopuoliseen, esim. työkaveriin jonka kanssa viettää aikaa ja tulee läheiseksi. Yleensä siinä vaiheessa arki on astunut omaan suhteeseen ja ajattelenkin nykyään, että tuollaiset tunteet on merkki siitä että on aika panostaa omaan parisuhteeseen enemmän.

Mutta entäs jos mies vaan jatkaa ihastuksen kanssa heilailua? Käy syömässä, leffassa, kävelee käsi kädessä jne., mutta ei mene kuitenkaan sänkyyn asti. Eli henkinen suhde, joka jatkuu ja jatkuu.

Ymmärrän, että ihminen voi ihastua jossain vaiheessa elämää. Mutta jos lähtee mukaan siihen ihastumisen tunteeseen ja antaa sen viedä (vaikka ei mitään fyysistä tapahtuisikaan), niin se on pettämistä.

Onko tuo sun kuvailemasti henkinen suhde kaveruutta tai hyvää ystävyyttä, ellei siihen kuulu fyysisyyttä onko se pettämistä? Vai jotain muuta? Saako puolisolla olla läheisiä ystäviä vai koetteko sen pettämiseksi?

Jotain muuta se on, vaikka siinä ei fyysistä kontaktia olekaan. Ei ystävyyttä, vaan ihastumista, ja henkisen suhteen rakentamista.
Jos mun miehelle nyt, ihan ykskaks yllätten ilmestyisi tällainen naispuolinen "hyvä ystävä", jonka kanssa käydään monta kertaa viikossa elokuvissa, kahvilla, syömässä ja muutenkin ulkona, niin kyllä se minusta pettämistä olisi. Ei hän tee sitä ukkokavereidensakaan kanssa.

Entäs jos se ystävä on ollut ystävä kauan, ei mikään uusi tuttavuus, ehkä jopa kauempaa menneisyydestä kuin sinä? Sulatatteko miehellänne esim. naispuoliset ystävät?

 

[vieras]

Mä taas koen konkreettisen tapahtuman paljon pahempana, mutta toki tässä voi ja saa olla mielipide-eroja.
Mä mietin tuotakin, että jossain tilanteessa, esim. jos on joku iso kriisi, voi olla vaikeaa puida asioita sen oman puolison kanssa. Joskus luottamuksellinen ulkopuolinen voi olla se taho (vaikka siis joku eri sukupuolta oleva luotettava ystävä ja itse asiassa koen niin, että omista ystävistäni luottaisin enemmän miehiin, ettei asiat leviä kuin naisiin...) jonka kanssa voi puhua asioita ja saada etäisyyttä ja objektiivisuutta. Saman soisin miehelleni. En siis koe, että olis loukkaus mua kohtaan, jos mies uskoutuisi mun tietämättäni jollekulle toiselle ja sulkisi mut ulkopuolelle. Joskus se voi olla jopa välttämätöntä. Mutta tämä on tietenkin eri tilanne kuin mitä tarkoitit?

No kyllä vain, tuo on aivan eri tilanne kuin tarkoitin. Toki uskoutua saa ja puhua luottamuksellisia. Mutta siis jos tunnetasolla nostaa jonkun muun mun ohitseni, niin se on sitä henkistä pettämistä. Ymmärrätkö?

Mutta voiko niille tunteilleen yhtään mitään?