Kuka ihme laittaa alle vuoden ikäisen hoitoon, huhhuh!!!

Psykologisen kehityksen kannalta katsoen 3 vuotiaskin on liian pieni hoitoon, mutta nyky-yhteiskunta ei sitä tunnusta. Psykologit ym. asiaa tutkineet sen tietävät, mutta koska tämä systeemi on mennyt tälläiseksi, niin asiasta ei huudella, koska vanhemmat syyllistyvät.
Itse tiedän yhden lapsen, joka laitettiin jo 3kk ikäisenä hoitoon ja näitä 10kk ikäisenä hoitoon menijöitähän riittää. Moni voi pärjätäkin hoidossa hyvin, pari lasta olen nähnyt perhepäivähoitajalla ja lapsi on ollut rauhallinen ja iloinen ja sitten taas olen nähnyt surkeasti yksin itkeviä, juuri ja juuri kävelemään oppineita seisomassa yksin päiväkodin pihalla. Kerran kysyinkin yhdeltä hoitsulta, että mikäs pienellä on, kun itki niin surkeasti yksin. Vastasi, että ei oikein sopeudu, kaksi viikkoa mennyt näin. Hoitajien ratkaisu oli jättää lapsi yksin itkemään ja aikapulasta ei ollut kyse, kun yksi ehti jutella kanssani, yksi istui isompien kanssa hiekkalaatikkolla ja pari jutteli muualla..

 

Joo on fiksua suunnitella etukäteen, niin on tehnyt itse kukin. Mutta ei tulisi mieleenkään nostella itseä jalustalle muiden kustannuksella.

Tarviiko sen olla itsensä jalustalle nostamista jos kertoo kuinka on jonkun asian (onnistuneesti) hoitanut? Mielestäni siitä saa jo olla ihan ylpeäkin, ei kaikesta tarvi olla nöyristelemässä ja pyytelemässä anteeksi.

Jos puhutaan siitä onko lapsia pakko viedä hoitoon alle 1v iässä niin ihan hyvin voi siinä keskustelussa myös kertoa miten on itse onnistunut tuon välttämään.

 

minä jätin lapseni 1v 4kk isälleen asumaan. Hoidossa oli ollut isovanhemmilla 10 kk iästä ja samaan aikaan minun poismuuttoni kanssa (tai hiukan ennen) lapsi meni päiväkotiin.

Repikää siitä.

 

Monikin.

Itse en laittaisi.

 

Moni korkeasti koulutettu ja työstään nauttiva laittaa, mutta yleensä ne menevät osa-aikatyöhön kun palkka riittää hyvin elämiseen silloinkin kun ei tee täyttä työpäivää. Minä olen yksi niistä, laitoin lapsen vuoden iässä hoitoon ja oon siitä asti tehnyt 3pv/vko töitä. Ja tulen tekemään kunnes lapset kouluiässä. Enemmän lapset hyötyvät tästä järjestelystä mun mielestä kuin siitä, että menevät 3-vuotiaana sitten täyspäiväisesti hoitoon.

 

No ilmeisesti aika moni.. Meidän vajaa 2v tyttö on perhepäivähoitajalla, ja kaikki muut kolme lasta ovat alle 1v..

 

No en usko että kukaan laittaa ihan huvikseen alle vuodenikäistä hoitoon, eiköhän siihen ole joku ihan hyvä syy miksi se lapsi sinne hoitoon laitetaan. Vaikkapa se, että rahat ei muuten riitä. Mitäs sitten tapahtuu kun ne rahat ei riitä? Varmaan jotain vieläkin kamalempaa kuin se että alle vuodenikäinen on hoidossa

 

Heh no voihan sen noinkin yksinkertaisesti ajatella

 

Miksi ihmeessä näissä keskusteluissa aina syyllistetään ns. uraäitejä? Joka ikinen tuntemani korkeakoulutettu äiti on hoitanut lapsensa kotona vähintään 1,5-vuotiaaksi. Alle 1-vuotiaan ovat laittaneet päiväkotiin/perhepäivähoitajalle vain ne, joiden on ollut taloudellisen tilanteen vuoksi pakko. (Ei asuntolainaa, etelänmatkoja tai kahta autoa, mutta kuitenkin sen verran tuloja, ettei sossunluukulle ole asiaa.)

 

Onneksi ei tarvinnut laittaa alle 1-vuotiasta. 2-vuotiaana meni, ihan ok ikä mielestäni.

 

Minä laitoin ekan 1v1kk ja toisen 10kk ikäisenä. Talous pakotti. Ei vain ollut vaihtoehtoja kun lähteä itse myös töihin. Raskas ja vaikea päätös kyllä oli! Nyt on kaksi pientä lisää ja kaikki kotihoidossa vielä

 

Aina ei tosiaan voi tilannettaan valita. Lapsia syntyy ehkäisystä huolimatta tilanteisiin ja olosuhteisiin, joita ei ole ehditty optimoida vuosikausia lapsen tuloa ajatellen. Itse toivon, että pystyn olemaan kotona siihen asti, että lapsi on vähintään vuoden ikäinen. Lapsesta varmaan riippuu, miten kokee aikaisin aloitetun hoidon, mutta ei Suomen "kotona kolmeen ikävuoteen asti" -malli ole ainoa oikea.

 

Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin, joten tunnen itseni onnekkaaksi, että pystyn jäämään. Sekin onnistuu vaan sen takia, että olen töissä ja äitiyslomalla säästänyt rahaa. On tuo neiti vielä niin pieni, koska ei osaa vielä puhua, eikä kävelle ilman tukea, joten mielestänikin hänen on hyvä olla vielä kotona. Ensi syksynä voisi sitten aloittaa hoidossa, jos saan töitä.

 

On loppuviimeksi aika luksusta jos voin vaan olla kotona lapsen kanssa ja keskittää energiansa lapseen/lapsiin ja oman kodin hoitoon. Ei nyt ole mitään historiantutkimuksia asiasta heittää mutta kuvittelisin että ennen nykyaikaa agraariyhteiskunnassa riskit nuoret äidit ovat paljon osallistuneet talon töihin ja vauvoja, lapsia hoidelleet isot sisarukset, nuoret piiat ja talon vanhat.

 

Täällä kun aina lässytetään ennakoinnista kaiken suhteen (sairaus, ero, rahattomuus,työttömyys ym), niin voisipa tuota ennakoida lastenkin kanssa, ettei tartte suurinpiirtein synnäriltä hoitoon viedä.

 

Päiväkoti pitäisi kieltää alle kaksivuotiaalta,jos sitä ennen on pakko lapsi hoitoon laittaa niin perhepäivähoito tai joku muu hoitaja lapselle.
Yhdenkään pienen paikka ei ole laitoksessa.

 

Mulla esim. on elämä sellaisessa vaiheessa, että jos nyt saisin lapsen, olisi hänet laitettava ainakin osa-aikaiseen hoitoon vuoden ikäisenä, ellei mies sitten haluaisi jäädä kotiin. Valmistun vasta eikä ole vakityötä. Jos tähän saumaan olisin 6-8 vuotta kotona (toiveissa 2-3 lasta), saisin heittää hyvästit uralleni. Varmaan Alepan kassalta saattaisi saada töitä, mutta maisterintutkinto menisi kyllä hukkaan. Kyllä musta hyvä äiti pystyy ajattelemaan myös itseään. Ei sellaiset lapset ole onnellisia, joiden äiti elää vain lastensa kautta.

 

Itse tiedän monta keskituloista, joilla olisi kyllä mahdollisuus olla pidempään kotona jos jättäisi ne Ticketit (lassie yök) ostamatta, eteläreissut käymättä muutamalta vuodelta, kosmetologi-ja kampaamokäynnit väliin, uudet vaatteet itselle ostamatta jne. Monessa asiassa saa säästymään satasia, jos oikein haluaa. Eri asia on, onko valmis luopumaan elintasostaan muutamaksi vuodeksi lasten takia!

 

Päiväkoti pitäisi kieltää alle kaksivuotiaalta,jos sitä ennen on pakko lapsi hoitoon laittaa niin perhepäivähoito tai joku muu hoitaja lapselle.
Yhdenkään pienen paikka ei ole laitoksessa.

peesaan.

 

Tarviiko sen olla itsensä jalustalle nostamista jos kertoo kuinka on jonkun asian (onnistuneesti) hoitanut? Mielestäni siitä saa jo olla ihan ylpeäkin, ei kaikesta tarvi olla nöyristelemässä ja pyytelemässä anteeksi.

Jos puhutaan siitä onko lapsia pakko viedä hoitoon alle 1v iässä niin ihan hyvin voi siinä keskustelussa myös kertoa miten on itse onnistunut tuon välttämään.

Ihan ot tähän viestiin, mutta perusteletko ja kerrotko vielä mitenkä näet hyväksi pienelle lapselle joutua päiväkotiin? Kun siellä sinun asuinmaassasi sitä niin ihannoidaan.

 

[QUOTE="vieras";29097835]Ihan ot tähän viestiin, mutta perusteletko ja kerrotko vielä mitenkä näet hyväksi pienelle lapselle joutua päiväkotiin? Kun siellä sinun asuinmaassasi sitä niin ihannoidaan.[/QUOTE]

Ei taida perusteluita lapsen parhaaksi olla

 

Kenenkään on turha väittää, että lapsi pitää viedä hoitoon vauvaiässä syystä tai toisesta. Lapsen paikka on kotona. Näin sanoo myös lastenlääkäri. Ihmiset ovat hakoja keksimään syitä oikeuttaakseen käytöstään: asunnon maksaminen, että on rahaa vaatteisiin ym. Ym. Hohhoijaa

Ihmiset ovat myös loistavia poimimaan selityksistä ne, jotka itselle parhaiten sopivat, niin sinäkin. On lastenlääkäreitä ja psykologeja, jotka ovat ihan toista mieltä. On tutkimustuloksia, jotka kertovat ihan muuta. Suomessa vain on tällä hetkellä vallalla yksi nkökulma ja tapa toimia. Se vain ei ole ainoa oikea.

Myös sinä tunnut olevan loistava syyllistämään muita. Miksi sitten lapset ja nuoret suomessa voivat huonommin kuin muualla Euroopassa? Miksi esim. 70-luvulla syntynyt sukupolvi, joka on hoidettu kotona 3-kuiseksi ei ole tämä kouluampuja sukupolvi vaan, kouluampumisiin syyllistyy se sukupolvi, jota on ollut jo mahdollisuus hoitaa 3-vuotiaaksi kotona?


kaksi kolmesta pojastani on mennyt hoitoon alle vuoden ikäisenä, se kuopuskin vuoden ja kuukauden ikäisenä. Kaikki 3 poikaani ovat hyvätapaisia, kohteliaita ja kilttejä, fiksujakin. Kaikki kolme osoittavat tunteitaan ja halailevat, puhuvat asioista joita heitä pohdituttaa, kertovat murheistaan. Mun esikoiseni on jo 16 v, kuopus on 8 v. Kyllä niin moni muukin asia vaikuttaa siihen, millaisia lapsista tulee, kuin vain pelkkä päivähoito.

 

En jaksanut lukea kun ekan sivun. Mutta mulla meni 11kk hoitoon hetkeksi enneko toinen synty. Tykkäs olla, tosin haali kaikkee tautia sitten... Mulla ei autoa eikä ihmeempiä kuluja, yks laina vaan jota pakko maksaa tietty takasi..nii ohan se mahdotonta kuitenki jollain 270e maksella kuluja... Näin meillä tän toisen äitiysloman jälkeen en tiä jäiskö vähän pidempään kotiin sen näkee sitten..

 

En voisi mikään viedä omaa kymmenkuistani mut oikeesti, onks sitä pakko julistaa kaikille ja aina olla tuomitsemassa toisten ratkaisuja? Mielenterveystyötä tekevänsä oon törmännyt moniin perheisiin jossa esim äitin ongelmat ei ole ulkopuolisille tiedossa ja lapsille todella on parempi olla päiväkodissa. Se että sulla on hyvä elämä ja kaikki reilassa lasten hoitoa varten ei merkitse et kaikilla on sama elämäntilanne. Tuomitsemiseen sijaan voisitte vaikka miettiä et miten tekisitte lähimmäistenne elämän helpommaksi? Vaikka olemalla kannustavia, oottelemassa ikinä esim sanonu jollekin toiselle et 'oletpa sä tosi hyvä äiti'

 

Alle 1-vuotias on minunkin mielestäni liian pieni päiväkotiin. Yksityinen lastenhoitaja, pph tms. voi olla yli 1-vuotiaalle jo ihan eri asia kuin iso pk-ryhmä. Totta kai omat vanhemmat ovat minkä ikäiselle lapselle tahansa ne parhaat hoitajat (jos ovat terveet ja lasta rakastavat vanhemmat) ja koti se ykköspaikka, mutta jos lapsi on kodin ulkopuolisessa hoidossa, on ryhmäkoolla ja hoitopäivien pituudellakin aika suuri merkitys. On tosi erilaista olla vaikka 1,5-vuotiaana lyhyitä päiviä pph:lla kuin alle 1-vuotiaana pitkiä päiviä päiväkodissa. Osa lapsista on tuossa iässä vaikka isovanhemman hoidossa. Ihan hyvä vaihtoehto sekin.