Kuka ihme laittaa alle vuoden ikäisen hoitoon, huhhuh!!!

Meillä on niin paljon velkaa ja pienituloisia että minulla ei ole varaa olla kodinhoidontuella miten saisikaan jostain hiukan rahaa

 

Kenenkään on turha väittää, että lapsi pitää viedä hoitoon vauvaiässä syystä tai toisesta. Lapsen paikka on kotona. Näin sanoo myös lastenlääkäri. Ihmiset ovat hakoja keksimään syitä oikeuttaakseen käytöstään: asunnon maksaminen, että on rahaa vaatteisiin ym. Ym. Hohhoijaa

Pakko sanoa, että on myös sellaisia lastenlääkäreitä ja psykologeja jotka toteavat, että se pikku kullannuppu myös hyötyy siitä varhaisesta hoitoon viemisestä. Tutkimuksia löytyy puolin ja toisin

 

Nuorin hoitolapseni on ollut kymmenen kk. VAnhemmat halusivat olla töissä, eikä lapsi mitenkäään ahdistuneelta vaikuttanut jäädessään minulle. Tosi söpö poika ja kova touhuamaan. Kiinnyin häneen niin paljon, että itkeä vollotin kaksi päivää pojan siirtyessä eskariin. Pidämme pojan ja hänen perheensä kanssa yhä yhteyttä. Ei hoitopaikan välttämättä tarvitse olla mikään lasten helvetti.

 

Kenenkään on turha väittää, että lapsi pitää viedä hoitoon vauvaiässä syystä tai toisesta. Lapsen paikka on kotona. Näin sanoo myös lastenlääkäri. Ihmiset ovat hakoja keksimään syitä oikeuttaakseen käytöstään: asunnon maksaminen, että on rahaa vaatteisiin ym. Ym. Hohhoijaa

Lapsen paikka on kotona, vaikka yleiselle hyvinvoinnille voisi olla paikallaan se hoitoon laittaminen? Jepjep. Mitä siitä, vaikka koko muu perhe voikin huonosti. Kunhan lapsi ei vaan missään nimessä joudu hoitoon minuutiksikaan muualle kuin oman äidin syliin.

Eihän tässä keskustelussa ole mitään järkeä. Kiertää kehää, ja samat pointit tulee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Sanotaan vain, että paska äiti vie lapsen hoitoon pienenä ja piste. Ei oteta kuuleviin korviin hyviä pointteja erilaisista ratkaisuista.

Menkääs kotiäidit takaisin sinne työelämään, ja antakaa vaikka vaihteeksi miehenne hoitaa sitä lasta kotonanne. Loppuu tuo muiden asioilla mässäily, ja saatte muuta ajateltavaa. Mä vähän luulen, että teidän perheessä 10 vuoden päästä kukaan ei muistele päiväkoti/kotona olo aikoja. Se on vain yksi vaihe elämässä, ei sen kummempaa.

 

Laitanpa lusikkani tähän soppaan. Lapset voivat hoitaa kotona ne perheet, jotka ovat niin köyhiä, että saavat yhteiskunnan tuen (asumistuki jne) ja ne perheet, joilla on sen verran isot tulot, jotta toisen vanhemman onnistuu jäämään kotihoidontuelle, joka on n.300€ ja MIKÄLI on oikeutettu kuntalisään niin sitten hitusen enemmän.

Ihmiset tekevät erilaisia valintoja elämässä ja perheet on erilaisia. Yksikään kotiäiti ei ole sen parempi kuin tössäkäyväkään, molemissa äideissä (väitän minä) on hyvät ja huonot puolensa. Sellaista äitiä tästä maailmasta ei löydykkään, joka olis täydellinen tai ei aiheuttaisi lapselleen jotain.

Ja näille äidille, jotka hoitoon viemistä kauhistelee, voin sanoa vain yhden asian. Jos olette saaneet tyttäriä, niin todennäköisesti sellaista, kuin kotihoito ei ole enään n. 20-vuoden päästä vaan töissä on kaikki kynnelle kykenevät. Millaisia vanhempia siis teidän lapsistanne tulee?

Kotihoito on tosiaan valinta kysmys AINOASTAAN köyhille tai tarpeeksi rikkaille. Ei niille tavallisille keskipalkkaisille.

 

Täällä ainakin yksi "kumma". Minulla on kolme lasta joista esikoisen ollessa pieni lähdin töihin hänen ollessaan 8kk. Lapsi jäi kotiin isänsä kanssa, minulla oli mahdollisuus lähteä töihin, hän taas oli työttömänä. Että olisiko tässäkin tilanteessa meidän molempien pitänyt olla kotona yhteiskunnan varoilla, että lapsi saa olla äitinsä kanssa? kun se isähän ei ole yhtään mitään, jos palstaa on uskominen.. Keskimmäisen saatuani olin kotona 10kk, jonka jälkeen lapsi meni hoitoon äidilleni, joka sai palkkaa lasteni hoidosta yksityisenä perhepäivähoitajana. Lapset saivat jäädä kotiin nukkumaan aamuisin koska äiti tuli aamuiksi meille ja vasta lasten herättyä menivät mummolaan. Nuorin lapseni olikin sitten 1v2kk kun palasin töihin, hoitosysteemi sama kuin vanhemmillakin. Ja meillä pää vaikuttimena raha, lasten isä opiskeli ja minä olin siis se töissä käyvä osapuoli. Lapset eivät vaikuta ainakaan mitenkään häiriintyneiltä, vanhin on jo 18v.

 

Kenenkään on turha väittää, että lapsi pitää viedä hoitoon vauvaiässä syystä tai toisesta. Lapsen paikka on kotona. Näin sanoo myös lastenlääkäri. Ihmiset ovat hakoja keksimään syitä oikeuttaakseen käytöstään: asunnon maksaminen, että on rahaa vaatteisiin ym. Ym. Hohhoijaa

nimenomaan täysi peesi tälle!
Minä perustelin muka sillä etten viihtynyt kotona ja halusin töihin.

Oikeasti kaipasin työpäivien ajan tosi paljon lastani, ja ei se päiväkoti ollut loppujen mikään täydellinen, yksi kesäkuuma päivä lasta oli vain hörpytetty lasista, vaikka käytti vielä tuttipulloja, lapsi joikin sitten kaksi pullollista 250ml nestettä kun hänet hain,
tätä ihmetellessäni yksi hoitaja myönsi että oli ollut niin kiire ettei ollut kerinnyt antamaan pullosta? Laiminlyöntejä tapahtui muitakin päiväkodin toimesta, mutta en jaksa kirjoittaa nyt mitään novellia niistä.

Mun pointti on, asunnon voi aina ostaa uuden eikä ihmisen tarvitse elää niin leveästi, vähemmälläkin pärjää jos vain itse haluaa(kaikki ei pysty), pienen lapsen tärkeintä kehitysvaihetta ja vauva aikaa ei saa takaisin vaikka kuinka katuisi tekojaan!

Raha ei saisi ikinä mennä lapsen edelle, vaikka kuinka kuvittelisitte lapsenkin siittä rahasta hyötyvän, näin ei kuitenkaan ole!

 

Tässä referaatti eräästä artikkelista, jossa myös käsitellään ko. asiaa:

Äitiys on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on mm. tuota mieltä vuoden 2001 joulukuun Gloriassa.

Tuliharjun mielestä tärkeämpää on myös huolehtia alle yksi- ja kaksivuotiaista, jotka viedään kymmeneksi tunniksi päiväkotiin kuin koululaisista, jotka viettävät iltapäiviään yksin. Hän toteaa, että kahdeksanvuotiaalla on paljon paremmat valmiudet olla iltapäivä yksin kotona kuin vuoden ikäisellä totaalisesti uudessa maailmassa, missä aikuiset ja lapsiryhmät vaihtuvat.

Haastattelussa Tuliharju sanoo myös, että suurin osa äideistä nauttii pienen vauvan hoitamisesta, jaksaa herätä yöllä ja antaa jakamattoman huomionsa. On palkitsevaa olla täydellisen tarvittu, välttämätön. Mutta kun lapsukainen kasvaa ja ryhtyy tekemään asioita "itse", ei olekaan yhtä helppoa jaksaa olla hänessä kiinni kaiken aikaa. Kuitenkin lapsi tarvitsee äitiään yhtä paljon kuin ennenkin, vain eri tavalla. Monet nuoret äidit ovat ristiriitatilanteessa - pyydetään, jopa vaaditaan tulemaan töihin eivätkä he ehkä omasta mielestään saa toista tilaisuutta, jos nyt kieltäytyy. Tuliharjun mukaan asia, mistä varmasti putoaa pois töihin mennessä, on oman lapsen kehitys.

Nykyisin Tuliharjun mukaan lapsen paras on hukassa, ja sitähän useimmat vanhemmat lapselleen haluavat. Hänen mukaansa vanhemmat uskovat liian vähän omaan arvoonsa. Mikä tahansa muu asia tuntuu olevan tärkeämpää omalle lapselle: virikkeet, kaverit, ryhmä, harrastukset. Kuitenkin lapsi kehittyy lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ikävuodella syntyy perusta itsetunnolle, arvoille ja vastuun kantamiselle. Pienen lapsen kehitys on riippuvainen lähimmästä ihmissuhteesta, jossa hän elää. Alle kolmivuotiaana lapselle päivittäinen ero ensisijaisesta hoitajasta on aina stressi. Sitä kautta se on riski kehitykselle.

Toki Tuliharjukin ymmärtää, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan kotona kolmivuotiaaksi. Sen vuoksi hän on ollut mukana Auta lasta kasvamaan -hankkeessa, jossa tärkeimpinä pointteina on omahoitaja päiväkodissa, vanhempien pitäminen mielessä päiväkodissa esim. kuvia katselemalla, ikävän yllättäessä huomiota ei yritetä kääntää muualle, vaan lasta lohdutetaan.

Ikävä tunteena on tärkeä, sillä jos vanhemmat ajattelevat, että päivähoito on hyvä aloittaa aikaisin, kun lapsi ei vielä osaa ikävöidä. Jos lapsi ei vielä osaa ikävöidä, hänellä on kiintymyssuhteen kasvaminen vielä kesken. Ja kesken se voi jäädä, jos tätä asiaa ei ymmärretä.

Hän puhuu artikkelissa myös syyllisyydestä ja syyllistymisestä, josta tälläkin palstalla aika ajoin keskustellaan. Hän sanoo, että joka ikinen tekee virheitä. Semmoista äitiä tai isää ei ole, joka ei tekisi.
Hän muistuttaa tunnetusta termistä riittävän hyvä vanhemmuus, joka tarkoittaa sitä, että elämässä on enemmän rakkautta kuin vaikeuksia. Tiedetään myös, että yksi kehityksen edellytyksistä on se, että ei ole täydellistä. Jos lapsillamme olisi täydellinen palvelu, ei yksikään heistä kehittyisi. Täytyy olla myös jotain, mitä puuttuu Tuliharju toteaa. Ei lapsia pidä pitää pumpulissa, vaan auttaa vaikeuksien yli.
Hyvä vanhemmuus edellyttää kykyä myös syyllisyydentunteen kestämiseen. Jokainen kokee sitä joskus. Jos se kielletään, kipeät asiat eivät korjaannu. Sanotaan, että vanhempia ei saa syyllistää, mutta syyllistäminen on Anna Tuliharjun mukaan jo käsitteenä mahdoton. Syyllisyys on terveessä ihmisessä valmiina oleva tunne, sitä ei voi ulkopuolelta toiseen istuttaa. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut, että ihminen ilman syyllisyydentunnetta on psykopaatti. Ja joku toinen on sanonut, että syyllisyys on rakkauden vartija. Terveen syyllisyydentunteen kestäminen on lapsen etu, silläkin voi tehdä lapselleen vahinkoa, että jää syyllisyyteen kiinni ja ajattelee, että mitään ei ole enää tehtävissä.

Tärkeää on myös eriytyminen aikanaan, joka on elämänkaaren keskeinen ja kipeä asia. Se on yhtä vaikeaa äidille kuin itseään haltuun ottavalle lapselle. Ja silti se on välttämättömyys. Mutta ei voi eriytyä, jos ei ole mistä eriytyä.

 

Aloittajahan nimenomaan ihmetteli alle vuoden ikäisten laittamista päiväkotiin, mutta palstalle tyypilliseen tapaan puhutaankin jo heti että ap:n mielestä ne lapset pitäis hoitaa kotona kouluikään asti. On taas fiksua porukkaa liikkeellä.
Tekeekö ihmiset oikeasti niitä lapsia ihan ilman että ne miettii miten sitten pärjätään taloudellisesti? Minulle ainakin on ollut ihan itsestään selvää aina, että lapsia tehdään (tai niitä saadaan, jos mahdollista) kun on mahdollisuus huolehtia niistä myös taloudellisesti. On meilläkin juu pari vuotta sitten ostettu omakotitalo ja siitä lainaa vielä 150 000e. Mutta meillä on myös säästöjä ja pankin kanssa voi neuvotella tarvittaessa pienemmät lyhennykset tai jopa lyhennysvapaatakin. Eikä olla miehen kanssa missään huippuduunissa, ihan vaan duunareita, sen verran tienataan että säästöönkin jää, kun ei olla mitään tuhlaajia. Ja molemmille ne lapset on todellakin tärkeämpiä kuin työt, vaikka töissä molemmat viihdytäänkin. Ja meidän tapauksessa jos lapsi laitetaan päiväkotiin, sitä ei tosiaan voi laittaa mihinkään perhepäivähoitajalle, ei sellaiset aloita työpäiväänsä ennen kuutta aamulla. Aika huonosti pitää olla kotona asiat, jos sille lapselle olis parempi herätä joka aamu neljältä sinne vuoropäiväkotiin ja olla siellä pitkää päivää.

Meille yksi ratkaisu oli tehdä toinen lapsi heti perään, ei tarvitse olla sillä hoitovapaalla montaa kuukautta, kun alkaa jo uusi äitiysloma. Ja ei siis tietenkään tehty tätä vaan sen takia että esikoinen sais olla kotona, joku tällaista kuitenkin väittää, asiaan on monta muutakin syytä. Mutta yksi on se, ettei ole mahdollista olla 6 vuotta kotona, nyt on mahdollista olla siihen asti ainakin, kunnes tää vielä syntymätön lapsi on 2v. Sen jälkeen sitten jos saisi jotenkin tehtyä osapäiväisenä töitä. Pieneltä tuo 2v:kin tuntuu, mutta onhan se todella paljon isompi kuin 10kk, mitä tuo meidän esikoinen nyt on. En todellakaan raaskisi laittaa häntä mihinkään (vuoro)päiväkotiin. Suurimmalla osalla kyllä löytyisi joku ratkaisu, että saisi oltua kotona edes sen puoli vuotta lisää, se vaan vaatisi etukäteen säästämistä tai muita järjestelyä. Tai sitten pitäisi lykätä sitä lapsentekoa sen verran jos se ei heti ole mahdollista. Ja kyllä tiedän että on myös niitä joilla ei sitten ole mitään muuta mahdollisuutta, on tullut vahingossa raskaaksi tms, mutta kyllähän se tosiasiassa on suurimmalla osalla vaan mahdollista olla kotona se pari kuukautta ylimääräistä, sen eteen vaan pitää nähdä vaivaa. Ja itse mielelläni näen vaivaa lasteni vuoksi. Miksi muuten olisin niitä tehnytkään jos en heidän kanssaan haluaisi olla. Onhan tää kotona olo joo vähän puuduttavaa välillä, etenkin nyt kun odottaa toista suht loppuvaiheessa ja mihinkään ei oikein edes kykene lähtemään. Mutta ei tätä ikuisesti kestä. Olen sen verran valmis omien lasten eteen uhraamaan. Ja sinne töihin ehdin kyllä vuoden päästäkin, kun mies jää kotiin sitten lasten kanssa. Tai vuorotellaan hoitovapaalla oloa, näin molemmat saa aikaa viettää lasten kanssa ja toisaalta olla myös töissä. Kumpikaan ei olla taloudellisesti vaan toisen armoilla ja lapset saa viettää tasapuolisesti aikaa molempien kanssa. Tämäkin oli yksi valinta, tehdä ne lapset sellaisen miehen kanssa, joka haluaa olla niiden lasten kanssa. Sekin on ilmeisesti harvinaista, kun tätä palstaa lukee. Ja kyllähän sen tuosta lapsesta huomaa, että isikin on sille yhtä tärkeä. Mies kun töistä tulee niin heti ollaan isin kimpussa. Joten jos minulle olisi tärkeää päästä sinne töihin, niin mies jäisi ilomielin kotiin.

Ja jos nyt kerran vielä sanon, kun täälläkin on näitä jotka ei lukea osaa tai ei ymmärrä lukemaansa. Toki on aina sellaisia joilla ei ole muita mahdollisuuksia, ne on kuitenkin harvinaisia tapauksia. Enemmistö voisi kuitenkin olla kotona sen muutaman kuukauden ylimääräistä jos vaan suinkin haluaisi. Vaatisi vain hieman järjestelyjä tai säästämistä jo ENNEN sitä lapsen tekoa. Ei sitä lasta ole pakko tehdä kesken opintojen tms. Olisin minäkin lapsia halunnut jo aiemmin, mutta halusin tosiaan vakityön ja oman asunnon ennen sitä. Tosin vuokrallahan olisi helpompi toisaalta asua, saisi asumistukeakin mahdollisesti jos ne tulot olisi pienet.

 

Tässä tietoa myös kiintymyssuhteen vaikutuksesta parisuhteeseen, jos kiinnostaa lukea - on kyllä ihan mielenkiintoista miettiä itseäänkin tämän teorian pohjalta:

Kiintymyssuhde ja parisuhde - Väestöliitto

Klikkaile auki ja lue myös nuo kohdat ko. linkin takaa vasemmasta reunasta:

Turvallinen kiintymyssuhde
Takertuva kiintymyssuhde
Välttelevä kiintymyssuhde
Pelokas kiintymyssuhde
Lopuksi

 

Ai kuka ihme? No vaikkapa puoli maailmaa.

Asia ei ole mustavalkoinen. Suomessa lapset laitetaan myohemmin hoitoon kuin muualla, mutta sen jalkeen "lapset hyljataan" ja vanhemmat ovat toissa viisi paivaa viikossa. Parempi mielestani aikainen hoidon aloitus ja sitten koko lapsuusian vanhemmat osapaivatoissa.

 

Laitanpa lusikkani tähän soppaan. Lapset voivat hoitaa kotona ne perheet, jotka ovat niin köyhiä, että saavat yhteiskunnan tuen (asumistuki jne) ja ne perheet, joilla on sen verran isot tulot, jotta toisen vanhemman onnistuu jäämään kotihoidontuelle, joka on n.300€ ja MIKÄLI on oikeutettu kuntalisään niin sitten hitusen enemmän.

Ihmiset tekevät erilaisia valintoja elämässä ja perheet on erilaisia. Yksikään kotiäiti ei ole sen parempi kuin tössäkäyväkään, molemissa äideissä (väitän minä) on hyvät ja huonot puolensa. Sellaista äitiä tästä maailmasta ei löydykkään, joka olis täydellinen tai ei aiheuttaisi lapselleen jotain.

Ja näille äidille, jotka hoitoon viemistä kauhistelee, voin sanoa vain yhden asian. Jos olette saaneet tyttäriä, niin todennäköisesti sellaista, kuin kotihoito ei ole enään n. 20-vuoden päästä vaan töissä on kaikki kynnelle kykenevät. Millaisia vanhempia siis teidän lapsistanne tulee?

Kotihoito on tosiaan valinta kysmys AINOASTAAN köyhille tai tarpeeksi rikkaille. Ei niille tavallisille keskipalkkaisille.

TÄMÄ ON JUST NIIN TOTTA!! Tässä ketjussa on sanottu, että saahan sossusta tukea ym ym. ymmärtämättä, että kaikki ei todellakaan saa! Itse kuulun tähän keskikastiin joka ei saa sossusta mitään mutta tulot on niin pienet ettei kotona pystyisi olemaan. Ei se euro veny siitä vaikka kuinka haluaisin. On säästetty mistä voidaan enkä mä HALUA mennä töihin vaan haluaisin olla lasteni kanssa kotona.

Miten ihmiset on noin mustavalkosia!!?? Katsokaa ympärille!

 

Miksi tässä ketjussa sivuutetaan täysin kaikki kommentit siitä että muualla maailmassa, ihan täällä Euroopassakin, on tavallista että lapset menevät hoitoon alle vuoden iässä? Miksi suomalaiset lapset olisivat joku poikkeus ja vaatisivat pitkää kotihoitoa kasvaakseen yhteiskuntakelpoisiksi?

Ja sinulle joka kirjoitit kiintymystyyleistä, aikuisen ja lapsen kiintymystyyleissä on eroa, lapsuuden kiintymystyyli ei ole mikään loppuelämän kohtalo. Sitäpaitsi kaikki muut paitsi pelokkaasti kiintyneet ovat kiintyneitä hoitajaansa, eikä tyylejä voi luokitella suoraan hyväksi tai huonoksi. Kaikilla on tarkoituksensa, siksi niitä esiintyy. Tiesitkö että suomalaisessa yksin pärjäämisen kulttuurissa välttelevä kiintymystyyli on hyvin yleinen ja sellaisia ominaisuuksia jopa arvostetaan?

 

Aloittajahan nimenomaan ihmetteli alle vuoden ikäisten laittamista päiväkotiin, mutta palstalle tyypilliseen tapaan puhutaankin jo heti että ap:n mielestä ne lapset pitäis hoitaa kotona kouluikään asti. On taas fiksua porukkaa liikkeellä.
Tekeekö ihmiset oikeasti niitä lapsia ihan ilman että ne miettii miten sitten pärjätään taloudellisesti? Minulle ainakin on ollut ihan itsestään selvää aina, että lapsia tehdään (tai niitä saadaan, jos mahdollista) kun on mahdollisuus huolehtia niistä myös taloudellisesti. On meilläkin juu pari vuotta sitten ostettu omakotitalo ja siitä lainaa vielä 150 000e. Mutta meillä on myös säästöjä ja pankin kanssa voi neuvotella tarvittaessa pienemmät lyhennykset tai jopa lyhennysvapaatakin. Eikä olla miehen kanssa missään huippuduunissa, ihan vaan duunareita, sen verran tienataan että säästöönkin jää, kun ei olla mitään tuhlaajia. Ja molemmille ne lapset on todellakin tärkeämpiä kuin työt, vaikka töissä molemmat viihdytäänkin. Ja meidän tapauksessa jos lapsi laitetaan päiväkotiin, sitä ei tosiaan voi laittaa mihinkään perhepäivähoitajalle, ei sellaiset aloita työpäiväänsä ennen kuutta aamulla. Aika huonosti pitää olla kotona asiat, jos sille lapselle olis parempi herätä joka aamu neljältä sinne vuoropäiväkotiin ja olla siellä pitkää päivää.

Meille yksi ratkaisu oli tehdä toinen lapsi heti perään, ei tarvitse olla sillä hoitovapaalla montaa kuukautta, kun alkaa jo uusi äitiysloma. Ja ei siis tietenkään tehty tätä vaan sen takia että esikoinen sais olla kotona, joku tällaista kuitenkin väittää, asiaan on monta muutakin syytä. Mutta yksi on se, ettei ole mahdollista olla 6 vuotta kotona, nyt on mahdollista olla siihen asti ainakin, kunnes tää vielä syntymätön lapsi on 2v. Sen jälkeen sitten jos saisi jotenkin tehtyä osapäiväisenä töitä. Pieneltä tuo 2v:kin tuntuu, mutta onhan se todella paljon isompi kuin 10kk, mitä tuo meidän esikoinen nyt on. En todellakaan raaskisi laittaa häntä mihinkään (vuoro)päiväkotiin. Suurimmalla osalla kyllä löytyisi joku ratkaisu, että saisi oltua kotona edes sen puoli vuotta lisää, se vaan vaatisi etukäteen säästämistä tai muita järjestelyä. Tai sitten pitäisi lykätä sitä lapsentekoa sen verran jos se ei heti ole mahdollista. Ja kyllä tiedän että on myös niitä joilla ei sitten ole mitään muuta mahdollisuutta, on tullut vahingossa raskaaksi tms, mutta kyllähän se tosiasiassa on suurimmalla osalla vaan mahdollista olla kotona se pari kuukautta ylimääräistä, sen eteen vaan pitää nähdä vaivaa. Ja itse mielelläni näen vaivaa lasteni vuoksi. Miksi muuten olisin niitä tehnytkään jos en heidän kanssaan haluaisi olla. Onhan tää kotona olo joo vähän puuduttavaa välillä, etenkin nyt kun odottaa toista suht loppuvaiheessa ja mihinkään ei oikein edes kykene lähtemään. Mutta ei tätä ikuisesti kestä. Olen sen verran valmis omien lasten eteen uhraamaan. Ja sinne töihin ehdin kyllä vuoden päästäkin, kun mies jää kotiin sitten lasten kanssa. Tai vuorotellaan hoitovapaalla oloa, näin molemmat saa aikaa viettää lasten kanssa ja toisaalta olla myös töissä. Kumpikaan ei olla taloudellisesti vaan toisen armoilla ja lapset saa viettää tasapuolisesti aikaa molempien kanssa. Tämäkin oli yksi valinta, tehdä ne lapset sellaisen miehen kanssa, joka haluaa olla niiden lasten kanssa. Sekin on ilmeisesti harvinaista, kun tätä palstaa lukee. Ja kyllähän sen tuosta lapsesta huomaa, että isikin on sille yhtä tärkeä. Mies kun töistä tulee niin heti ollaan isin kimpussa. Joten jos minulle olisi tärkeää päästä sinne töihin, niin mies jäisi ilomielin kotiin.

Ja jos nyt kerran vielä sanon, kun täälläkin on näitä jotka ei lukea osaa tai ei ymmärrä lukemaansa. Toki on aina sellaisia joilla ei ole muita mahdollisuuksia, ne on kuitenkin harvinaisia tapauksia. Enemmistö voisi kuitenkin olla kotona sen muutaman kuukauden ylimääräistä jos vaan suinkin haluaisi. Vaatisi vain hieman järjestelyjä tai säästämistä jo ENNEN sitä lapsen tekoa. Ei sitä lasta ole pakko tehdä kesken opintojen tms. Olisin minäkin lapsia halunnut jo aiemmin, mutta halusin tosiaan vakityön ja oman asunnon ennen sitä. Tosin vuokrallahan olisi helpompi toisaalta asua, saisi asumistukeakin mahdollisesti jos ne tulot olisi pienet.

TÄYSIN samaa mieltä!

 

Me luovuimme autosta ja ahkerasti säästimme rahaa jotta kuukausitulot pysyisivät samassa vaikka olen kotihoidon tuella. Asunnon ostamista myös siirettään parilla vuodella. Lapsen vien hoitoon, kun hän on 1vuoden 6kk iässä. Meille oli itsestään selvää, että uhrauksia teemme jotta voin olla kotona noinkin pitkään. Vaatteita ei ostella ja rahat menevät ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Ei tule edes tiukkaan, kun säästimme rahaa tätä varten.
Ennakoimalla jokainen varmasti pystyy olemaan kotona vähän pidempää ettei alle vuoden vanhaa tarvitse viedä hoitoon.

 

Minä laitoin. Aika moni muukin laittaa, koko ajan on lapsen ryhmässä ollut ainakin yksi alle 1-vuotias. En kiistä, etteikö mielessä olisi käynyt kiintymysteoriat ja muut. Silti päädyin tähän ratkaisuun. En usko tuhonneeni lapseni elämää tällä teolla.

 

Me luovuimme autosta ja ahkerasti säästimme rahaa jotta kuukausitulot pysyisivät samassa vaikka olen kotihoidon tuella. Asunnon ostamista myös siirettään parilla vuodella. Lapsen vien hoitoon, kun hän on 1vuoden 6kk iässä. Meille oli itsestään selvää, että uhrauksia teemme jotta voin olla kotona noinkin pitkään. Vaatteita ei ostella ja rahat menevät ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Ei tule edes tiukkaan, kun säästimme rahaa tätä varten.
Ennakoimalla jokainen varmasti pystyy olemaan kotona vähän pidempää ettei alle vuoden vanhaa tarvitse viedä hoitoon.

Onneksi olkoon, oelt ansainnut äitiyden kiiltokruunun, ole hyvä!

Ei hemmetti.. Ei elämää voi aina suunnitella etukäteen.

 

Me luovuimme autosta ja ahkerasti säästimme rahaa jotta kuukausitulot pysyisivät samassa vaikka olen kotihoidon tuella. Asunnon ostamista myös siirettään parilla vuodella. Lapsen vien hoitoon, kun hän on 1vuoden 6kk iässä. Meille oli itsestään selvää, että uhrauksia teemme jotta voin olla kotona noinkin pitkään. Vaatteita ei ostella ja rahat menevät ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Ei tule edes tiukkaan, kun säästimme rahaa tätä varten.
Ennakoimalla jokainen varmasti pystyy olemaan kotona vähän pidempää ettei alle vuoden vanhaa tarvitse viedä hoitoon.

Niinpä. Toisten lasten päivähoidonaloitusiän kauhistelua en oikein ymmärrä, mutta jos itse kokee tärkeäksi hoitaa lapsensa kotona pidempään niin aikapaljon on mahdollista kuitenkin tehdä sen eteen. Silloinkin kun pelkällä kotihoidontuella ei noin vain pärjäisi.

Toki se edellyttää sitten ennakointia ja talouden kiristämistä jo ennen kotihoidontuelle tippumista, mutta jos asia on tärkeä niin kai sen eteen on valmis jotain tekemään.

Ja tosissaan sen 9kk ja 3v päivähoidonaloitusikien väliin mahtuu paljon vaihtoehtoja, ei ole heti pakko mennä toiseen ääripäähän.

 

Minusta taas tuntuu että olen laiska ja huono kun en laita pientä lastani hoitoon! Sossun puolesta ja tuttujen puolesta ihmetellään enkö tästä jo joutaisi töihin. Kolme lasta on, nuorin 1v 2kk. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä ja laiskaksi katsotaan kun en halua lastani hoitoon vielä laittaa. Isommat lapset olen laittanut hoitoon, kun ovat olleet 2v 2kk ja 2v 6kk. Eikä ole ollut kyllä yhtään liian myöhään. Kyllä minustakin pienen lapsen paikka on kotona ja liian aikainen tuonne muitten mukaan laittaminen saattaa olla jopa osasyy siihen miksi lapset ja nuoret ovat nykyään niin pahoinvoivia.

 

Minä laitoin. Aika moni muukin laittaa, koko ajan on lapsen ryhmässä ollut ainakin yksi alle 1-vuotias. En kiistä, etteikö mielessä olisi käynyt kiintymysteoriat ja muut. Silti päädyin tähän ratkaisuun. En usko tuhonneeni lapseni elämää tällä teolla.

Tama on niin ikuisuusaihe, mutta voin sanoa etta taalla Tanskassa "joka ainoa" laittaa lapsensa alle 1-vuotiaana hoitoon. Joten voin sanoa etta et mitaan tuhoa, muuten koko tanskan kansa olisi hairiintynytta porukkaa .

 

Onneksi olkoon, oelt ansainnut äitiyden kiiltokruunun, ole hyvä!

Ei hemmetti.. Ei elämää voi aina suunnitella etukäteen.

Ja sen takia että joku voi joskus mennäkin vikaan ei kannata koskaan suunnitella mitään tai varautua mihinkään...?

Eikö tuo ole ihan fiksua toimia noin kuin edellinen kirjoittaja? Jos haluaa hoitaa lapsen kotona vähän pidempään ja tietää ettei pelkällä kotihoidontuella pärjää niin varautuu ja säästää jo hyvissä ajoin. Minusta ainakin paljon järkevämpää kuin odotella siihen asti että lapsi on 8kk ja sitten itkeä kuinka on pakko viedä vauva jo kuukauden päästä hoitoon.

(Ja kyse siis siitä jos oikeasti haluaa hoitaa lapsen kotona vähintään siihen 1v asti, mikään pakkohan se ei ole eli ihan hyvin voi viedä hoitoon jo aiemmin)

 

Minusta taas tuntuu että olen laiska ja huono kun en laita pientä lastani hoitoon! Sossun puolesta ja tuttujen puolesta ihmetellään enkö tästä jo joutaisi töihin. Kolme lasta on, nuorin 1v 2kk. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä ja laiskaksi katsotaan kun en halua lastani hoitoon vielä laittaa. Isommat lapset olen laittanut hoitoon, kun ovat olleet 2v 2kk ja 2v 6kk. Eikä ole ollut kyllä yhtään liian myöhään. Kyllä minustakin pienen lapsen paikka on kotona ja liian aikainen tuonne muitten mukaan laittaminen saattaa olla jopa osasyy siihen miksi lapset ja nuoret ovat nykyään niin pahoinvoivia.

Enpa usko tuohon teoriaan. Suomessa lapset ovat Euroopan pisimpaan kotihoidossa ja silti pahoinvoivia. Tutkimusten mukaan hollantilaislapset ovat onnellisimpia ja he aloittavat hoidon muutaman kuukauden ikaisina.

Niin monet asiat vaikuttaa: Perheen onnellisuus ja mielenterveys, rahavaikeudet, tyottomyys, kaverisuhteet, sosiaalisuus.

 

Minusta taas tuntuu että olen laiska ja huono kun en laita pientä lastani hoitoon! Sossun puolesta ja tuttujen puolesta ihmetellään enkö tästä jo joutaisi töihin. Kolme lasta on, nuorin 1v 2kk. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä ja laiskaksi katsotaan kun en halua lastani hoitoon vielä laittaa. Isommat lapset olen laittanut hoitoon, kun ovat olleet 2v 2kk ja 2v 6kk. Eikä ole ollut kyllä yhtään liian myöhään. Kyllä minustakin pienen lapsen paikka on kotona ja liian aikainen tuonne muitten mukaan laittaminen saattaa olla jopa osasyy siihen miksi lapset ja nuoret ovat nykyään niin pahoinvoivia.

Lapset ja nuoret pahoinvoivia liian aikaisesta hoitoon laittamisesta? Justjoo.. Eiköhän tärkeintä ole normaalilapsuus normaalissa perheessä, jossa riittää rakkautta ja huomiota huolimatta päivähoidosta. Sitä ei pysy muutama tunti viikossa päiväkodissa pilaamaan. Tai sitten on valinnut päiväkodin ihan väärin. Ei sitä lasta tarvitse sinne kauheimpaan rotanloukkuun viedä.

 

Ja sen takia että joku voi joskus mennäkin vikaan ei kannata koskaan suunnitella mitään tai varautua mihinkään...?

Eikö tuo ole ihan fiksua toimia noin kuin edellinen kirjoittaja? Jos haluaa hoitaa lapsen kotona vähän pidempään ja tietää ettei pelkällä kotihoidontuella pärjää niin varautuu ja säästää jo hyvissä ajoin. Minusta ainakin paljon järkevämpää kuin odotella siihen asti että lapsi on 8kk ja sitten itkeä kuinka on pakko viedä vauva jo kuukauden päästä hoitoon.

(Ja kyse siis siitä jos oikeasti haluaa hoitaa lapsen kotona vähintään siihen 1v asti, mikään pakkohan se ei ole eli ihan hyvin voi viedä hoitoon jo aiemmin)

Joo on fiksua suunnitella etukäteen, niin on tehnyt itse kukin. Mutta ei tulisi mieleenkään nostella itseä jalustalle muiden kustannuksella.

 

Hoidin yhtä lapsistani kotona parivuotiaaksi ja tein sen mielelläni- hänellä nuoruusiässä vakavia mielenterveysongelmia. Parilla muulla lapsella ainakaan toistaiseksi ei. Ja, ei en ole mtt-ongelmainen tai muutenkaan ongelmainen, meillä perushyvä koti ja hyvät välit myös ongelmista kärsineeseen lapseen. Mutta jonkun suoran yhteyden vetäminen lapsen myöhempiin ongelmiin ja kotihoidon puutteeseen ei toimi yksilötasolla...