Kuka ihme laittaa alle vuoden ikäisen hoitoon, huhhuh!!!

Täällä puhutaan että ei ole vaihtoehtoja - kyllä Suomessa vielä tänä päivänä niitä vaihtoehtoja on! Mun mielestä näiden vanhempien jotka työntävät lapsensa päiväkotiin alle vuoden ikäisinä, joka todellakaan ei ole mikään paikka alle 3-vuotiaille, pitäisi nyt rohkeasti vaan tunnustaa, että niitä lapsia on tehty boostaamaan sitä egoa! Ja sitten ihmetellään miksi jälkikasvu hylkää vanhemmat vanhainkotiin eivätkä heitä viitsi käydä katsomassa: Payback is a bitch!

Onneksi jotkut myöntävät, että he vaan ovat tehneet lapset, koska ei keksitty mitään muuta ja se on outoa jos parilla ei ole lapsia lainkaan - ryhmäpaineen uhrit siis. Se joka oikeasti niitä lapsia pitää lahjoina ja tahtoo vain heidän parastaan ei lastaan etenkään alle 1v. laita hoitoon. On tutkittu, että päiväkoti ei nimenomaan tee mitään hyvää alle 3v lapselle. Kunnes lapsi on 3v hän tarvitsee jatkuvaa huomiota eikä altistusta jatkuvalle sosiaalisten tilanteiden vyörylle. Sosiaaliset taidot ehtivät hyvin kehittymään ja kehittyvät paremmin kun lapsi on vähän vanhempi mennessään päiväkotiin.

Kuinka meillä on sitten järjestetty lastenhoito? Me olemme päättäneet odottaa suurten hankintojen ja oman talon rakennuksen kanssa ja selvitä pienemmällä summalla taloudellisesti. Toimii loistavasti! Lisäksi jos haluaisimme lisätuloja voisin kevyesti käydä tekemässä vähän keikkaa sillä välin kun toinen on kotona lasten kanssa. Meillä on tehty periaatepäätös, että meidän lapsia EI KOSKAAN työnnetä päiväkotiin! Säälittää kaikki ne lapset jotka sinne joutuvat. Ja siellä joskus 1-3v lasten kanssa työskennelleenä voin sanoa, että vanhemmat eivät joko halua ymmärtää tai toimivat täysin sidotuin silmin kun tuovat lapsiaan sinne hoitoon. Minä pidin huolen niistä pienimmistä, jotka eivät vielä edes osanneet itse syödä tai kävellä!! Mitenkä paljon luulette, että 20 lapsen muut 15 2-3 vuotiasta saivat huomiota kun meitä oli tasan kaksi hoitajaa?

Ei hyvää päivää! Älkää pliis lisääntykö jos olette niin egoistisia, että kaikki lapsen saamisen jälkeenkin on "minä,minä,minä,minä".

Onneksi meilläkin on tehty tietoinen valinta, ettei lapset päiväkotiin mene. En suurin surminkaan haluaisi, että kaltaisesi MINÄMINÄMINÄTIEDÄNKAIKESTAKAIKEN (ja tuomitsen teidät syvimpään helvettiin koska ette ole niin täydellisiä vanhempia kuin minä) ihmiset hoitaisivat minun lapsiani. Huh mikä ajatus. Egoistista, jos mikä.

 

Musta tää on niin läpikammottava mielipide. Anteeksi. Tietenkin ymmärrän ja hyväksyn erilaisia tilanteita, mutta on aika vaikeaa ymmärtää, että ihminen on ainoastaan töissä ja erossa lapsestaan oma itsensä :O Tai että äiti ajattelee, että lapsi on paremmassa hoidossa muualla kuin äitinsä kanssa. On hienoa, että tämän kirjoittajalla on lapselle lämmin ja työssään taitava hoitaja ja täysin ymmärrettävää, että kotiäitiys ei ole kaikkia varten. Mutta jos kokee, että itse ei ole paras hoitaja lapselleen ja että kotona ei voi olla oma itsensä, niin olisi varmaan ollut järkevämpää jättää lapsien hankkiminen ihan kokonaan väliin. Kauhean raskasta täytyy olla elämän jos kotona ei voi olla oma itsensä ja lapsi on ainoastaan työpäivän ajan parhaassa mahdollisessa hoidossa jos siellä kerran saa parempaa hoitoa kuin kotona.

Kauheen raskasta täytyy olla elämän, kun jaksaa niin kovin paljon energiaa pistää tositen tekemisten päivittelyyn. Ja liioitteluun. Ja kärjistämiseen. Ja tuomitsemiseen. Ja ja ja. Huh, ei käy kateeksi. Mutta, onneksi jälkiviisaus on aina parasta viisautta niin on kiva taas tulla jeesustelemaan

 

[QUOTE="poikia3";29096996]Ei voi muuta todeta kuin että meillä Suomessa asiat ovat ihan liian hyvin. Nuoret äidit on totutettu ihan liian hyvään. Ei kyetä asettumaan toisten asemaan ja toistellaan vain yleistä mantraa,
ollaan taantumassa vapaa-ehtoisesti hella ja nyrkin väliin. Äitiysloma oli muutama vuosikymmen sitten vain 3 kk, sen jälkeen äidit palasivat töihin tai jäivät kotiin ilman tuloja.

Meidän jokaisen tulisi olla kiitollinen niistä
mahdollisuuksista joita yhteiskunta meille tarjoaa. Eikä arvostella toisten tekemiä valintoja.[/QUOTE]

:flower:

 

[QUOTE="rosalinda";29097042]Ootteko ikinä miettineet, että miksi saman katon alla asuvilla naisilla kuukautiset tulevat samoihin aikoihin? Katsokaas, kun kauan aikaa sitten siinä oli se pointti, että näin kaikki lauman naiset tulivat samaan aikaan kiimaan. Vain osa näistä naaraista pääsi synnyttämään, ja synnyttämättömien naisten tehtävänä oli toimia lastenhoitajina. Jokainen varmaan tietää, miten narttukoirat käyttäytyvät valeraskauden kourissa, joka seuraa kiimaa. Luonto on fiksu, ja hoitanut näin yhteisöllisen poikashuollon. Ei me ihmiset alkujaamme sen kummallisia olla.

Mua vaan vähän ihmetyttää, että minkä takia viisas luonto olisi kehittänyt tälläisen menetelmän, mikäli muut kuin oma äiti olisivat kelvottomia hoitamaan yhteisön jälkikasvua.

Ja sitten toiseen pointtiin. Täällä ihmetellään kovasti sitä, miten joku ei viihdy siellä kotona pienen lapsensa kanssa, vaan haluaa takaisin toteuttamaan itsään. Niin. Ei siinä varmaan ole kyse siitä, etteikö viihtyisi oman lapsensa seurassa. Vaan se, että koko sosiaalinen elämä on nikn rajoittunutta ja pyörii sen kodin ympärillä. Jos on tottunjt toimimaan asiantuntija tehtävissö esimerkiksi, niin perhekerhojen täydelliset mammat pyykkihuoltoineen ei varmaankaan tarjoa tarpeeeksi haastetta viihtymiselle. Mä näkisinkin ongelmana yhteiskunnan joustamattomuuden osapäiväisyyteen työsuhteissa.[/QUOTE]

Hyviä pointteja. Mutta ehkä niiden perhekerhojen täydellisten mammojen on haastavaa hahmottaa, että joku ihan aidosti kuolee henkisesti siihen, että virikkeet pyörivät paskavaippakeskusteluissa ja kommunikoinnissa lapsen kanssa, joka vastaa kysymykseen 'onko nälkä?' huutamalla kurkku suorana ja survomalla maissimössöä korvaansa. Mutta siis, aika aikaansa kutakin ja onneksi jokainen kuitenkin voi tehdä ne omat päätöksensä. Työelämän pitäisi (ja kannattaisi) olla joustavampi, niin äidin kuin isän kohdalla.

 

Aloittajahan nimenomaan ihmetteli alle vuoden ikäisten laittamista päiväkotiin, mutta palstalle tyypilliseen tapaan puhutaankin jo heti että ap:n mielestä ne lapset pitäis hoitaa kotona kouluikään asti. On taas fiksua porukkaa liikkeellä.
ym ym ---

Ihan vaan sellainen juttu jälleen moraalisaarnaasi, että lähellekään kaikki eivät saa lapsia juuri silloin kun taloudellinen tilanne olisi sopivin. Lähellekään kaikilla se taloudellinen tilanne ei myöskään pysy muuttumattomana raskauden/pikkuvauva-aikana (sanooko lomautukset tai työttömyys mitään? Entä jos mies jättää?).

Kaikkeen ei voi varautua. Toisekseen, vaikka kaikkeen varautuisi, voi silti homma mennä ihan vituilleen. Elämää ei vaan voi suunnitella sentin tarkasti. Et sinäkään vielä tiedä meneekö suunnitelmasi putkeen, vai jääkö mies työttömäksi tai lähtee kävelemään, sulta lähtee kanssa duuni alta, pankki ei myönnäkään lyhennysvapaata (nehän voivat myös yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja milloin tahansa) tai mitä tahansa.

On hyvä varautua ja miettiä asiat etukäteen mahdollisimman valmiiksi, siitä olen ihan samaa mieltä. Mutta harvinaisen typerää on kuvitella että kaikki toteutuu pilkulleen kuten on suunnitellut. Ja tänä päivänä erityisesti naisvaltaisilla aloilla jos sitä vakityötä jää odottamaan, voipi havahtua että ehti vaihdevuodet alkaa ennen raskautta kun sitä vakityötä ei tullutkaan.

 

[QUOTE="Mami";29098332]En voisi mikään viedä omaa kymmenkuistani mut oikeesti, onks sitä pakko julistaa kaikille ja aina olla tuomitsemassa toisten ratkaisuja? Mielenterveystyötä tekevänsä oon törmännyt moniin perheisiin jossa esim äitin ongelmat ei ole ulkopuolisille tiedossa ja lapsille todella on parempi olla päiväkodissa. Se että sulla on hyvä elämä ja kaikki reilassa lasten hoitoa varten ei merkitse et kaikilla on sama elämäntilanne. Tuomitsemiseen sijaan voisitte vaikka miettiä et miten tekisitte lähimmäistenne elämän helpommaksi? Vaikka olemalla kannustavia, oottelemassa ikinä esim sanonu jollekin toiselle et 'oletpa sä tosi hyvä äiti'[/QUOTE]

:heart: :flower:

 

Sori. Päätän yksinpuheluni

 

[QUOTE="Hellevi";29096794]Pitäisi myydä se perheen koti jos sattuu sellaisen omistamaan. Sitten on rahaa olla lapsen kanssa kotona kun ei tarvitse maksaa asuntolainaa.[/QUOTE]

Ja vuokrahan on tunnetusti ilmainen asia...

Siskoni asuu Englannissa ja siellä lapset menevät hoitoon noin 10 kuukauden ikäisenä, muita vaihtoehtoja ei ole (jollei sitten vanhemmat satu olemaan oikeasti varakkaita). Suomi on aikamoinen poikkeus tässä, mutta silti tässä maassa asuu enemmän pahoinvoivia ihmisiä kuin monissa muissa maissa – yhtälö?

 

[QUOTE="Lennu";29096614]Joillain kuitenkin on. Siskoni laittaa 11-kuisen hoitoon, koska tykkää työstään enemmän kuin vauvanhoidosta.On siis näin mulle suoraan sanonut. Rahasta ei ole kiinni, mielenterveys ei reistaa, mutta kun siellä töissä vaan kuulemma on niin mielenkiintoista. Ymmärrä siinä sitten... Joo, en pysty.[/QUOTE]

Kyllä minäkin tykkäisin työstä enemmän kuin vauvanhoidosta. Muutenkin jo viimeistään noilla main olis syytä isän vuorostaan ottaa hoitovastuu.
Mennäkseen töihin ei tarvitse olla todellakaan "uraihminen". Ei sen puoleen että siinäkään mitään pahaa olis. Useimmissa maailman maissa lapset viedään hoitoon (hoitaja voi tulla myös kotiin, mikä varmaan paras vaihtoehto) huomattavasti nuorempina kuin Suomessa.

 

Minulle ainakin on ollut ihan itsestään selvää aina, että lapsia tehdään (tai niitä saadaan, jos mahdollista) kun on mahdollisuus huolehtia niistä myös taloudellisesti.

Hirveän montaa vuotta ei kannata kasvattaa säästötilejä, kun muuten voipi olla, ettei lapsia enää kuulukaan. Kaikki meistä eivät ole parikymppisiä, joilla on varaa odottaa. Jotkut ehkä löytäneet puolison paljon myöhemmin. En sano, että meillä ois asiat näin, mutta joillakin on. Jotain voi suunnitella, mutta kaikkea ei vaan yksinkertaisesti voi. Jos meinaa hankkia lapsia, on ne hankittava ajoissa. Ja jos joutuu menemään niihin lapsettomuushoitoihin, niin nehän ei muuten mitään ilmaisia ole. Että kerrytäpäs siinä säästöä.

Kiva jos teillä tärppäsi heti ekalla kerralla ja kaikki meni niin kuin suunnittelitte...

 

[QUOTE="Miisa";29096729]Juu, ymmärrän nämä mt-ongelmaiset, yh:t ja muut vastaavat tapaukset, mutta sitä en ymmärrä, että oma mukavuuden halu menee lapsen edelle. Tai se etelänmatka tai se iso talo, mistä on sikana lainaa. Väitän kyllä, että muutama lyhennysvapaa kuukausi ei kenenkään budjettia kaada, joka on niin isoon projektiin lähtenyt, että on lainaa niin paljon. Mutta siis ihan mielenkiintoista lukea sellaisten kommentteja, jotka ajattelevat asioista NIIIIN eriailla kuin minä itse. Itselle lapset ovat aina ykkönen ja kyllä---laitan heidän hyvinvointinsa useinkin omani edelle[/QUOTE]

Pakko on kommentoida tuota kun aina väläytellään niitä lyhennysvapaita kuukausia. Ne mitään "ilmaisia" kuukausia ole. Korot on kuitenkin maksettava joka kuukausi ja isoissa lainoissa varsinkin ensimmäisinä vuosina koron osuus lyhennyksestä on iso. Lisäksi pankki laskuttaa lyhennyvapaista kuukausista oman maksunsa.

 

Hyviä pointteja. Mutta ehkä niiden perhekerhojen täydellisten mammojen on haastavaa hahmottaa, että joku ihan aidosti kuolee henkisesti siihen, että virikkeet pyörivät paskavaippakeskusteluissa ja kommunikoinnissa lapsen kanssa, joka vastaa kysymykseen 'onko nälkä?' huutamalla kurkku suorana ja survomalla maissimössöä korvaansa. Mutta siis, aika aikaansa kutakin ja onneksi jokainen kuitenkin voi tehdä ne omat päätöksensä. Työelämän pitäisi (ja kannattaisi) olla joustavampi, niin äidin kuin isän kohdalla.

Sä et selvästi edes halua ymmärtää. Sinusta ihminen on joko kotiäiti tai urapinko, mitään siltä väliltä ei ole olemassa. Pari vuotta vauvan hoitamista kotona ei tarkoita että olet koko ajan ja jatkuvasti kotona neljän seinän sisällä vaippa-arjessa. Ihmisillä on yleensä ihmissuhteita ja harrastuksia. Toinen mitä ihmettelen on asenteesi, että keskustelu on väärin. Lähtökohtaisesti kuitenkin tämäkin aihe on täysin OK mammafoorumilla ja jos et voi hyväksyä eriäviä mielipiteitä, miksi edes keskustella? Jankkaat samaa mantraa erilaisista tilanteista vaikka sen kaikki ymmärtää.

 

[QUOTE="vieras";29098966]Sä et selvästi edes halua ymmärtää. Sinusta ihminen on joko kotiäiti tai urapinko, mitään siltä väliltä ei ole olemassa. Pari vuotta vauvan hoitamista kotona ei tarkoita että olet koko ajan ja jatkuvasti kotona neljän seinän sisällä vaippa-arjessa. Ihmisillä on yleensä ihmissuhteita ja harrastuksia. Toinen mitä ihmettelen on asenteesi, että keskustelu on väärin. Lähtökohtaisesti kuitenkin tämäkin aihe on täysin OK mammafoorumilla ja jos et voi hyväksyä eriäviä mielipiteitä, miksi edes keskustella? Jankkaat samaa mantraa erilaisista tilanteista vaikka sen kaikki ymmärtää.[/QUOTE]

Tämä ketju on tosin ilmiselvä riidan aloitus eikä asiallinen keskustelunavaus. Noin muuten olen samaa mieltä siitä, että näissä ketjuissa mennään usein ääripäihin. Erilaisia hoitomuotojakin on paljon, samoin mahdollisuuksia yhdistellä lastenhoitoa, töitä ja opiskelua (enemmänkin saisi olla mahdollisuuksia). Ei tarvitse olla vain "kotiäiti" tai "työ/uraäiti". Lapsen näkökulmasta keskustelukin on hieno asia, mutta riitaa haastamalla tuskin muodostuu rakentavaa ajatusten vaihtoa.

 

Tämä ketju on tosin ilmiselvä riidan aloitus eikä asiallinen keskustelunavaus. Noin muuten olen samaa mieltä siitä, että näissä ketjuissa mennään usein ääripäihin. Erilaisia hoitomuotojakin on paljon, samoin mahdollisuuksia yhdistellä lastenhoitoa, töitä ja opiskelua (enemmänkin saisi olla mahdollisuuksia). Ei tarvitse olla vain "kotiäiti" tai "työ/uraäiti". Lapsen näkökulmasta keskustelukin on hieno asia, mutta riitaa haastamalla tuskin muodostuu rakentavaa ajatusten vaihtoa.

En osaa (etkä sinäkään) sanoa ap:n intressiä keskustelulle, mutta on hyvin vaikea saada rakentavaa ja asiallista keskustelua aikaan ellei anna toisille tilaa ja mahdollisuutta olla eri mieltä. Meistä kaikilla on erilainen arvomaailma. Ja näkemykset, kokemukset ja se oma henkilökohtainen mielipide. Näissä keskusteluissa saa tuoda omansa julki - ilman että tuollaista Chalan kuraa tulee niskaan. Hyvin ikävää luettavaa.

 

no mun oli pakko viedä paljo alle yksi vuotta

 

Sellaiset ihmiset, jotka eivät kestä lapsen kanssa. Syyksi tosin aina markkinoidaan jotakin ihan muuta, kuten että ei ole varaa jäädä kotiin. No, kysymys kuuluukin, että miksi on rakennettu sellainen elintaso, joka ei kestä lapsen syntymää? Ja jos on sitten pidettävä kiinni niistä autoista ja ulkomaanmatkoista ja kaikesta muustakin ns. aikuisten tarpeista vauvan tultua taloon herää kysymys, onko noin pienen vieminen päiväkotiin vain itsekkyyttä. Minusta on, anteeksi vaan.

 

[QUOTE="rosalinda";29097042]
Ja sitten toiseen pointtiin. Täällä ihmetellään kovasti sitä, miten joku ei viihdy siellä kotona pienen lapsensa kanssa, vaan haluaa takaisin toteuttamaan itsään. Niin. Ei siinä varmaan ole kyse siitä, etteikö viihtyisi oman lapsensa seurassa. Vaan se, että koko sosiaalinen elämä on nikn rajoittunutta ja pyörii sen kodin ympärillä. Jos on tottunjt toimimaan asiantuntija tehtävissö esimerkiksi, niin perhekerhojen täydelliset mammat pyykkihuoltoineen ei varmaankaan tarjoa tarpeeeksi haastetta viihtymiselle. [/QUOTE]

Ahaa, tiedänkin sellaisen ylemmyydentuntoisen äitityypin, joka pitää itseään liian fiksuna hiekkalaatikolle ja toisten äitien seuraan. Tavallaan olen sellainen itsekin, koska perhekerhossa teki toisinaan mieli repiä pää irti jokaiselta perheensä allergiakierrettä suu vaahdossa selostavalta naiselta. Mutta kas, jos on fiksu, niin keksii varmaan keinot motivoida itsensä viihtymään vuoden vaikka aidanseipäänä. Vauvan ja taaperon kanssa on välillä puuduttavaa, raivostuttavaa, turhauttavaa ja tylsää, mutta sen voi älykkömammakin ottaa haasteena ja sietokyvyn kasvattajana.

 

Sellaiset ihmiset, jotka eivät kestä lapsen kanssa. Syyksi tosin aina markkinoidaan jotakin ihan muuta, kuten että ei ole varaa jäädä kotiin. No, kysymys kuuluukin, että miksi on rakennettu sellainen elintaso, joka ei kestä lapsen syntymää? Ja jos on sitten pidettävä kiinni niistä autoista ja ulkomaanmatkoista ja kaikesta muustakin ns. aikuisten tarpeista vauvan tultua taloon herää kysymys, onko noin pienen vieminen päiväkotiin vain itsekkyyttä. Minusta on, anteeksi vaan.

Mita mielta olet esim. tanskalaisista? Yleisin paivakodinaloitusika lienee alle 1 v. Tuomitsetko koko kansan?

 

[QUOTE="vieras";29099033]En osaa (etkä sinäkään) sanoa ap:n intressiä keskustelulle, mutta on hyvin vaikea saada rakentavaa ja asiallista keskustelua aikaan ellei anna toisille tilaa ja mahdollisuutta olla eri mieltä. Meistä kaikilla on erilainen arvomaailma. Ja näkemykset, kokemukset ja se oma henkilökohtainen mielipide. Näissä keskusteluissa saa tuoda omansa julki - ilman että tuollaista Chalan kuraa tulee niskaan. Hyvin ikävää luettavaa.[/QUOTE]

Kauhistelu ja syyllistäminen ei varmaan ole paras mahdollinen tapa herättää asiallista keskustelua?

 

[QUOTE="vvv";29099162]Mita mielta olet esim. tanskalaisista? Yleisin paivakodinaloitusika lienee alle 1 v. Tuomitsetko koko kansan?[/QUOTE]

Tai entäs Yhdysvalloista? Mieheni työpaikassa eräs nainen sai lapsen. Oli töissä lähes lapsen syntymään saakka, ja palasi töihin 4 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Ei siellä mitään äityslomia ole, saati kotihoidontukea tai muuta. Kotiin saa toki jäädä, ja moni jääkin, jos talous muuten sen kestää. Aika monella ei kestä.

 

[QUOTE="vieras";29097666]On loppuviimeksi aika luksusta jos voin vaan olla kotona lapsen kanssa ja keskittää energiansa lapseen/lapsiin ja oman kodin hoitoon. Ei nyt ole mitään historiantutkimuksia asiasta heittää mutta kuvittelisin että ennen nykyaikaa agraariyhteiskunnassa riskit nuoret äidit ovat paljon osallistuneet talon töihin ja vauvoja, lapsia hoidelleet isot sisarukset, nuoret piiat ja talon vanhat.[/QUOTE]

Lapset olivat tosiaan ennen paljon esimerkiksi isoäitien hoidossa. Lapset myös lähtivät mukaan töihin melko pienestä (eivätkä siis katsomaan, vaan tekemään). Isoäitini on vielä itse kasvanut tällaisessa kulttuurissa, joten ei siitä niin kovin kauan ole. Maalla raskaita töitä oli niin paljon, että kaikki osallistuivat kaikkeen kykyjensä mukaan. Sen vuoksi lastenhoito jäi pitkälti juuri vaikkapa isoäitien tai muiden iäkkäämpien tai fyysisesti sairauden harteille.

 

Minä.

Ja mun lapsestani tulee reippaampi ja ymmärtäväisempi kuin sinun lapsestasi ikinä.

 

täällä kans yks kamala äiti, joka laittoi kuopuksen päiväkotiin 11,5 kk:den iässä..päivääkään en ole katunut ja kuopuksella on mennyt oikein hyvin hoidossa joka päivä.

 

Taas näitä....
Mut mä laitoin 1v2kk ikäisenä, oli hyvä vaihtoehto talouden romahtamiselle ja asunnon menetykselle. Ja tiedoksi "olisit miettinyt onko lapseen varaa" vauva oli yllätys ja raha huono syy aborttiin, sillä tilanteet voi muuttua
Nyt lapsi on tarhasta huolimatta iloinen 4 vuotias, joka on hoitanut kotona kanssani pikkusiskoa jo vuoden, ja tulee olemaan kotona vielä ainakin 1,5v.

 

[QUOTE="vieras";29098966]Sä et selvästi edes halua ymmärtää. Sinusta ihminen on joko kotiäiti tai urapinko, mitään siltä väliltä ei ole olemassa. Pari vuotta vauvan hoitamista kotona ei tarkoita että olet koko ajan ja jatkuvasti kotona neljän seinän sisällä vaippa-arjessa. Ihmisillä on yleensä ihmissuhteita ja harrastuksia. Toinen mitä ihmettelen on asenteesi, että keskustelu on väärin. Lähtökohtaisesti kuitenkin tämäkin aihe on täysin OK mammafoorumilla ja jos et voi hyväksyä eriäviä mielipiteitä, miksi edes keskustella? Jankkaat samaa mantraa erilaisista tilanteista vaikka sen kaikki ymmärtää.[/QUOTE]

Musta taas tuntuu että olen yrittänyt esittää huomattavasti useammasta näkökulmasta eriävää mielipidettä asiaan, johon vastapuoli vain hokee 'ei, lapsi on pilalla jos sen laittaa hoitoon liian nuorena' (joka taas on ihan subjektiivisen käsityksen varassa, mikä se liian nuorena kenellekin on)

Ja mun mielestä kenenkään ei tarvitse olla joko-tai, koti- tai uraihminen. Aika harva vahvasti ja ihan pysyvästi sellainen on? Kumpi mä sun mielestä sitten olen? Sulla taitaa olla tästä aika vahva käsitys itselläsi

Mistä ihmeestä sulla tulee käsitys että keskustelu on mun mielestä väärin? Mun mielestä väärin on systemaattinen dissaaminen, leimaaminen ja suoranainen kärjistäminen, että jokainen, joka kuvittelee edes erilaisia tilanteita joissa lapsi laitettaisiin (jopa alle vuotiaana) hoitoon ilman täydellistä ja lopullista mielenterveyden ja kiintymyssuhteen romahtamista samantien, on pelkästään uraorientoitunut ja suunnilleen vihaa lapsia, erityisesti omiaan, jotka on tehty pelkästään omaa itsekästä egoa pönkittämään.

Syvä huokaus koko tälle palstalle, jälleen kerran..