Kuinka tärkeä lemmikkinne on teille?

[Aamunrusko]

Heti alkuun sanon ettei lapsia minulle ole suotu. Koirani on minulle hyvin tärkeä. Olen kärsinyt pahasta masennuksesta 12 vuotiaasta asti. Olen nyt 35 vuotias. Lääkkeet eivät tepsineet. Otin viisi vuotta sitten koiranpennun. Ystäväni huomasi kuinka pikku hiljaa muutuin. Ennen makasin sisällä, en käynyt missään. Nyt liikun, tapaan päivittäin uusia tuttavuuksia, osaan nykyisin nauraa, nukun hyvin. Koirani avulla olen oppinut näkemään elämässä valoa. Välillä on huonoja päiviäkin mutta kun saan silittää omaa pikku koiraani, huolet häviävät. Ilman koiraani en tiedä missä olisin, mitä tekisin. Koirani on minulle hyvin, hyvin tärkeä. Se on masennuslääkkeeni joka on auttanut minut elämään. Lääkäritkään eivät voineet auttaa. Minusta ei edes huomaa näkemällä että olen masennuksesta toipuva.

 

[cothis]

Ei mulloo sellasta, mutta mä pidän suruajan aina kun imuroin sänkyjen ja sohvien alla sijaitsevat kennelit tyhjiksi :'(

 

[Hmm]

Jaahas. Enpä sano mitään. Koira ei ole lapsen korvike. Koira on koira.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tärkeä, mutta ei elämää suurempi asia.

 

[..]

Niin tärkeä, että harmittaa ku jotkut vuokranantajat voivat kieltää elämäniloa tuovan lemmikin asuntoonsa :/

 

[vieras]

On aina olleet tosi tärkeitä. Koira jaksaa aina olla mun seurassa, se jaksaa aina kuunnella mun valituksia ym., se jaksaa aina olla ilonen kun tulee kotiin ja on aina innoissaan lähössä mukaan mihin ikinä oonkaan sitä raahaamassa seuraksi. Ja syö vielä roskatkin lattialta. mulla on myös tuttuja jotka koira on pelastanut masennuksen kourista ja tiedän vanhoja ihmisiä joiden yksinäisyys on helpottanut kun ovat saaneet koirakaverin, vaikka kaikki ihmiset sut hylkäis niin koira ei ikinä niin tee.

 

[Aamunrusko]

Jokaisella omat jutut. Ei kaikilla ole koiraa. Toiset lähtee kävelemään, toiset siivoaa. Olemme niin erilaisia. Se mikä auttaa toiselle ei välttämättä tehoa toiseen. Minun masennus oli tosi syvällä. Erilaiset lääkkeet kokeiltiin, myös sairaalahoito. Kaikki ilman tulosta. Terapiassa kävin monta vuotta. Sanoivat suoraan että heillä ei ole keinoja. Halusin apua mutta kukaan ei voinut auttaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jokaisella omat jutut. Ei kaikilla ole koiraa. Toiset lähtee kävelemään, toiset siivoaa. Olemme niin erilaisia. Se mikä auttaa toiselle ei välttämättä tehoa toiseen. Minun masennus oli tosi syvällä. Erilaiset lääkkeet kokeiltiin, myös sairaalahoito. Kaikki ilman tulosta. Terapiassa kävin monta vuotta. Sanoivat suoraan että heillä ei ole keinoja. Halusin apua mutta kukaan ei voinut auttaa.

Ihanaa, että lemmikki auttoi ja olit riittävän rohkea kokeilemaan, kuinka jaksat kantaa vastuun luontokappaleesta,

 

[mä]

Tosi tärkeä. Ja rakas.
Mutta perheessämme, siis meidän "laumassa", se alin yksilö, kuten kuuluukin.

 

[Aamunrusko]

Kyllä minulle koirani on elämä. Ilman sitä en olisi selvinnyt. Tuntuu pahalta sellaiset jotka eivät ymmärrä. Vain sellainen ymmärtää jolle koira oikeesti merkitsee jotain. On korvannut monet ihmis suhteetkin. Sellaiset ihmiset jotka jättivät minut kun jouduin sairaalaan. Olin niin helvetin yksinäinen helmikuun 5. 2005 saakka.

 

[Aamunrusko]

Kyllä lemmikki todella auttoi. Aluksi ulkoilutin naapureiden koiria. Piti varmistaa jaksanko ottaa vastuun. En suin päin rynnänyt kenneliin. Vuoden päivät ulkoilutin säännöllisesti hoitokoiriani. Välillä olivat viikon luonani yötä päivää. Silloin tajusin että tämähän on auttanut. Huomasin että juttelen vastaantulevien koiran ulkoiluttajien kanssa. Usean kuukauden mietin, olisinko valmis hoitamaan ihan omaa koiraa. Ja valmis olin. Ja koirani on eläinlääkärin mielestäkin todella kiitettävästi hoidettu. On sanonut että moni saisi ottaa minusta mallia. Koirani voi hyvin. Ja minä voin hyvin.

 

[Peppari]

Minulle oli koirat yhdessä vaiheessa syy nousta aamulla sängystä ylös. Sanoinkin joskus että onpa pienille hartioille paljon kannettavaa kun koko mielenterveyteni oli "poikien" kannettavana.
Elämäni tärkein koira kuoli 2006 ja aluksi pelkäsin etten pääse siitä yli, mutta onneksi pääsin. Vieläkin on kova ikävä :'(

 

[olen minä harmaana]

Tiedän saavani sontaa niskaan, mutta nyt harmaana kirjoitan tämän. Enempää en kommentoi.

Eläimet ovat olleet ja tulevat aina olemaan minulle tärkeämpiä kuin esimerkiksi lapset.

 

[Kahlan]

Kyllä toi pikkuinen puikkonokka toi ilon mun elämääni, siitä päivästä lähtien kun hänet poikueesta valitsin :heart: Masennus kausia oli exän takia paljonkin, mutta ton karvanaaman takia jaksoi aina pakertaa eteenpäin =) Se merkitsee mulle todella paljon ja kun ei meille lapsia ole vielä suotu, toimittaa jonkinnäköistä "lapsen roolia" mulle

 

[anu]

Kyllä minulle koirani on elämä. Ilman sitä en olisi selvinnyt. Tuntuu pahalta sellaiset jotka eivät ymmärrä. Vain sellainen ymmärtää jolle koira oikeesti merkitsee jotain. On korvannut monet ihmis suhteetkin. Sellaiset ihmiset jotka jättivät minut kun jouduin sairaalaan. Olin niin helvetin yksinäinen helmikuun 5. 2005 saakka.

Miehelläni oli joku vuosi sitten erittäin syvä masennus,lääkkeitä sai,koko perhe auttoi,yritettiin yhdessä,jotenkuten kahlattiin läpi päivien,sitten ostettiin koira,ja kaikki muuttui,mieheni alkoi kiinnostua ympärillään olevista asioista,ja pikkuhiljaa alkoi parannuksen tie...eli minä tiedän kuinka tärkeä koira voi olla,mieheni on sanonut,että koiralla oli suuri merkitys hänen paranemisessaan perheen lisäksi.Minähän olin töissä,ja lapset koulussa,joten hänellä oli koira seuranaan.Minä ymmärrän täysin mitä tarkoitat!Meille koira on yhtä tärkeä,kuin kaikki toisetkin perheessämme! Aurinkoista kesää sinulle,ja koirallesi!

 

[Pinki]

Minäkin kärsin masennuksesta, mutta hevoseni, koirani ja työn avulla ei kerkiä masentaa enää. kotiäitiys ei ollut minua varten