Kuinka moni on sitä mieltä että elämässä

[moi]

Elämään ei juurikaan voi itse vaikuttaa, kaikki alkaa jo perheestä mihin syntyy, maasta johon syntyy.. kortit jaetaan jo ensiparahduksen kuuluessa ja vain niitten puitteissa voi pelata. Elämään ei sen ulkopuolella voi vaikuttaa, sammakosta ei tule prinssiä jne.

 

[Sleepis]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

 

[hmmm]

Elämäänsä voi vaikuttaa aika paljon, jos lähtökohta on ns. normaalit tavalliset lähtökohdat. Normaali perhe, jossa edes jompi kumpi yrittää käydä töissä, ei perheväkivaltaa jne.
Mutta jos taas lähtökohdat ovat heikot, jo sikiöaikana saa alkoholiannoksia/tupakka-annoksia, taaperona /vauvana väkivaltaa, aggressiota, vanhemmat juovat kotona jne. ovat lähtökohdat niin heikot juurkin aivojen tuhoutuminen ym.
Muuten on aika lailla ihmisen itsensä käsissä aikuisena. Suomessa verotus vaikuttaa niin, että pienituloisset pärjäävtä ihan yhtä hyvin. Ainoa tapa rikastua on yrittäjyys/periminen. Palkkatyöllä on vaikea rikastua.

 

[umbrella-]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

 

[tähdenlento09]

Luottototiedot on asia erikseen ja nekin voi menettää myös ilman omaa syytä. (siitä ketjustahan tämä sai sysäyksensä )
Moneen asiaan voi omassa elämässään vaikuttaa, mutta ei todellakaan kaikkeen.
Se että itse toimii oikein ja "sääntöjen" mukaan, ei välttämättä takaa onnistunutta ja onnellista elämää. Jonkun ihan vieraan tekemiset kun saattaa vaikuttaa siihen omaan elämään yllättäen enemmän kun mikään muu.
Rattijuoppo voi tuhota monta elämää yhdellä huonolla päätöksellä. Samoin kun ihminen joka haluaa lopettaa oman elämänsä esim rekkaan päin törmäten.

 

[täh]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

Miksi et voi päiväkoulussa opiskella?

 

[Valaja]

Voi vaikuttaa joihinki, mutta aika moneen asiaan ei voi vaikuttaa millään tavalla.

 

[hmmm]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

Miksi et voi päiväkoulussa opiskella?

Mielestäni sinä kuulostat juuri sellaiselta, joka syyttelee muita. Omasta laiskuudesta/kunnianhimottomuudesta/ tyhmyydestä/mukavuudenhalusta...

Suomessa on todella erinomaiset mahdollisuudet opiskella, varsinkin aikuisena. Paikkoja on paljon enemmän kuin hakijoita.

 

[umbrella-]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

Miksi et voi päiväkoulussa opiskella?

Mielestäni sinä kuulostat juuri sellaiselta, joka syyttelee muita. Omasta laiskuudesta/kunnianhimottomuudesta/ tyhmyydestä/mukavuudenhalusta...

Suomessa on todella erinomaiset mahdollisuudet opiskella, varsinkin aikuisena. Paikkoja on paljon enemmän kuin hakijoita.

Koska olen äitiyslomalla ja lapsen kanssa kotona ja tarkoituskin on olla. Jos haen iltakouluun, koska se sopii täysin minun elämäntilanteeseeni nyt (päivisin ei vauvalle hoitajaa) ja se muuttuukin ennakkotiedoista poiketen päiväkouluksi, onko tässä kohtaa jotain ymmärtämisen vaikeutta?? :headwall:
Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö, nyt pääsin läpi pääsykokeista, mutta en voinutkaan ottaa paikkaa vastaan, yksinkertaisesti mahdollisuuksia ei siihen ollut. Lasta en päivisin saa hoitoon ja työelämään palattuani en saa kahta päivää viikossa vapaaksi, kun olen päivätyössä. Eli millä tavoin voin asiaan vaikuttaa, kerro se! Ja ketä tässä syyttelin, jos joku asia ei elämässä onnistu niin se ei vaan onnistu.

 

[Tallu -]

Luottototiedot on asia erikseen ja nekin voi menettää myös ilman omaa syytä. (siitä ketjustahan tämä sai sysäyksensä )
Moneen asiaan voi omassa elämässään vaikuttaa, mutta ei todellakaan kaikkeen.
Se että itse toimii oikein ja "sääntöjen" mukaan, ei välttämättä takaa onnistunutta ja onnellista elämää. Jonkun ihan vieraan tekemiset kun saattaa vaikuttaa siihen omaan elämään yllättäen enemmän kun mikään muu.
Rattijuoppo voi tuhota monta elämää yhdellä huonolla päätöksellä. Samoin kun ihminen joka haluaa lopettaa oman elämänsä esim rekkaan päin törmäten.

Ihan hyviä pointteja. Mä vielä haluaisin tuoda tuota asennetta enemmän esiin, eli jos joutuu rattijuopon kolaroimaksi ja vammautuu loppuiäkseen, niin siinä on siltikin kaksi vaihtoehtoa, jos nyt yleensä ymmärrys jää normaaliksi. Joko voi tyytyä osaansa ja murtua kokonaan, antaa toisten hoitaa ja mahdollisesti itsekin alkoholisoitua kokemansa vääryyden vuoksi - tai sitten voi päättää selviytyä niin hyvin kuin voi, taistella elämänsä herruudesta ja tehdä työtä sen eteen, että elämä tulisi niin hyväksi kuin se vaan voi.

Eli pointti lyhyesti, elämässä tapahtuviin asioihin ei aina voikaan vaikuttaa, mutta siihen voi, miten näihin tapahtumiin suhtautuu ja asennoituu.

 

[hmmm]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

Miksi et voi päiväkoulussa opiskella?

Mielestäni sinä kuulostat juuri sellaiselta, joka syyttelee muita. Omasta laiskuudesta/kunnianhimottomuudesta/ tyhmyydestä/mukavuudenhalusta...

Suomessa on todella erinomaiset mahdollisuudet opiskella, varsinkin aikuisena. Paikkoja on paljon enemmän kuin hakijoita.

Koska olen äitiyslomalla ja lapsen kanssa kotona ja tarkoituskin on olla. Jos haen iltakouluun, koska se sopii täysin minun elämäntilanteeseeni nyt (päivisin ei vauvalle hoitajaa) ja se muuttuukin ennakkotiedoista poiketen päiväkouluksi, onko tässä kohtaa jotain ymmärtämisen vaikeutta?? :headwall:
Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö, nyt pääsin läpi pääsykokeista, mutta en voinutkaan ottaa paikkaa vastaan, yksinkertaisesti mahdollisuuksia ei siihen ollut. Lasta en päivisin saa hoitoon ja työelämään palattuani en saa kahta päivää viikossa vapaaksi, kun olen päivätyössä. Eli millä tavoin voin asiaan vaikuttaa, kerro se! Ja ketä tässä syyttelin, jos joku asia ei elämässä onnistu niin se ei vaan onnistu.

Tuossa on kyse omista valinnoista.
Ne asiat, joihn ei voi vaikuttaa, on esim. sairastumiset ym. mutta kouluttautumiset ym. jokainen valitsee mitä haluaa tehdä. Jos haluaa olla lapsen kanssa pitkää kotona, se on oma valinta. Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.
Jokaisella on suomessa mahdollisuus kouluttautua. Jos on liian laiska tai mukavuudenhaluinen, miehen pussi riittää niin se on oma valinta.

 

[Sleepis]

En mä sanonut tuossa textissäni sitä, että elämässä ei tapahtuisi asioita mihin ei voi itse vaikuttaa. Tapahtuu ja paljonkin.... vaan lähinnä tuossa mietin omaa elämääni, että vaikka asioihin voisi itsekin vaikuttaa niin ei se aina ole niin helppoa, koska silti sitä tekee niitä vääriä valintojakin.

 

[Tallu -]

Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö,

Lauseen ensimmäinen osa on oikeaa asennetta, mutta valitettavasti pilkun jälkeinen osa kumoaa koko hyvän suhtautumisesi asiaan. Eli et todellakaan voi vaikuttaa koulun ajankohtaan, mutta oikealla suhtautumisella silloin tehdään semmoinen päätös, että sitten katsellaan mitä muita tilaisuuksia on - eikä asennoiduta jo alkuun niin, että ei se varmaankaan onnistu. Vaan asenne täytyy silloinkin olla se, että parhaani yritän, menen vaikka läpi harmaan kiven. Ellei onnistu, niin sitten tehdään taas uudet suunnitelmat =)

 

[tähdenlento09]

Luottototiedot on asia erikseen ja nekin voi menettää myös ilman omaa syytä. (siitä ketjustahan tämä sai sysäyksensä )
Moneen asiaan voi omassa elämässään vaikuttaa, mutta ei todellakaan kaikkeen.
Se että itse toimii oikein ja "sääntöjen" mukaan, ei välttämättä takaa onnistunutta ja onnellista elämää. Jonkun ihan vieraan tekemiset kun saattaa vaikuttaa siihen omaan elämään yllättäen enemmän kun mikään muu.
Rattijuoppo voi tuhota monta elämää yhdellä huonolla päätöksellä. Samoin kun ihminen joka haluaa lopettaa oman elämänsä esim rekkaan päin törmäten.

Ihan hyviä pointteja. Mä vielä haluaisin tuoda tuota asennetta enemmän esiin, eli jos joutuu rattijuopon kolaroimaksi ja vammautuu loppuiäkseen, niin siinä on siltikin kaksi vaihtoehtoa, jos nyt yleensä ymmärrys jää normaaliksi. Joko voi tyytyä osaansa ja murtua kokonaan, antaa toisten hoitaa ja mahdollisesti itsekin alkoholisoitua kokemansa vääryyden vuoksi - tai sitten voi päättää selviytyä niin hyvin kuin voi, taistella elämänsä herruudesta ja tehdä työtä sen eteen, että elämä tulisi niin hyväksi kuin se vaan voi.

Eli pointti lyhyesti, elämässä tapahtuviin asioihin ei aina voikaan vaikuttaa, mutta siihen voi, miten näihin tapahtumiin suhtautuu ja asennoituu.

Totta. =)

Mä en henk koht ymmärrä ihmisiä jotka "luovuttaa" ja alkaa esim. juomaan sillä varjolla että ei töihin kannata mennä kun vouti vie palkan kuitenkin :/
Tai siitä syystä että vaimo/mies petti ja jätti.
Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. (jos vaan osaa asennoitua oikein ja kantaa sen oman osuutensa vastuustaan )

 

[hmmm]

Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö,

Lauseen ensimmäinen osa on oikeaa asennetta, mutta valitettavasti pilkun jälkeinen osa kumoaa koko hyvän suhtautumisesi asiaan. Eli et todellakaan voi vaikuttaa koulun ajankohtaan, mutta oikealla suhtautumisella silloin tehdään semmoinen päätös, että sitten katsellaan mitä muita tilaisuuksia on - eikä asennoiduta jo alkuun niin, että ei se varmaankaan onnistu. Vaan asenne täytyy silloinkin olla se, että parhaani yritän, menen vaikka läpi harmaan kiven. Ellei onnistu, niin sitten tehdään taas uudet suunnitelmat =)

Juuri näin. aIVAN KAIKILLE tapahtuu tuollaisia yllätyksiä elämässä, jollekin onnettomuus, kun pitikin lähteä opiskelemaan/töihin ym. tai tuollaisia pienempiä, kuten ei pääse kouluun, tai suunnitelmat muuttuvat, yllätysraskaus, ym. mutta se ei ole kenenkään vika useimmiten, vaan omasta asenteesta on kiinni, miten yllätyksiin suhtautuu. Yllätyksiä kaikille sattuu.

Koulutuspaikkoja on suomi täynnä. Kaikilla on mahdollisuus kouluttautua jos onhalua.

 

[umbrella-]

Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö,

Lauseen ensimmäinen osa on oikeaa asennetta, mutta valitettavasti pilkun jälkeinen osa kumoaa koko hyvän suhtautumisesi asiaan. Eli et todellakaan voi vaikuttaa koulun ajankohtaan, mutta oikealla suhtautumisella silloin tehdään semmoinen päätös, että sitten katsellaan mitä muita tilaisuuksia on - eikä asennoiduta jo alkuun niin, että ei se varmaankaan onnistu. Vaan asenne täytyy silloinkin olla se, että parhaani yritän, menen vaikka läpi harmaan kiven. Ellei onnistu, niin sitten tehdään taas uudet suunnitelmat =)

No voi hyvänen aika, realistisuuttakin kai elämässä tarvitaan. Toki edellisissäkin pääsykokeissa menin asenteella, että sinne pääsen ja niin pääsinkin. En mä vaan voi itsevarmana sanoa että menen vuonna 2009 opskelemaan tradenomiksi. Kyllähän katsos sekin mahdollisuus on että silloin en sinne pääse.

 

[umbrella-]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

Miksi et voi päiväkoulussa opiskella?

Mielestäni sinä kuulostat juuri sellaiselta, joka syyttelee muita. Omasta laiskuudesta/kunnianhimottomuudesta/ tyhmyydestä/mukavuudenhalusta...

Suomessa on todella erinomaiset mahdollisuudet opiskella, varsinkin aikuisena. Paikkoja on paljon enemmän kuin hakijoita.

Koska olen äitiyslomalla ja lapsen kanssa kotona ja tarkoituskin on olla. Jos haen iltakouluun, koska se sopii täysin minun elämäntilanteeseeni nyt (päivisin ei vauvalle hoitajaa) ja se muuttuukin ennakkotiedoista poiketen päiväkouluksi, onko tässä kohtaa jotain ymmärtämisen vaikeutta?? :headwall:
Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö, nyt pääsin läpi pääsykokeista, mutta en voinutkaan ottaa paikkaa vastaan, yksinkertaisesti mahdollisuuksia ei siihen ollut. Lasta en päivisin saa hoitoon ja työelämään palattuani en saa kahta päivää viikossa vapaaksi, kun olen päivätyössä. Eli millä tavoin voin asiaan vaikuttaa, kerro se! Ja ketä tässä syyttelin, jos joku asia ei elämässä onnistu niin se ei vaan onnistu.

Tuossa on kyse omista valinnoista.
Ne asiat, joihn ei voi vaikuttaa, on esim. sairastumiset ym. mutta kouluttautumiset ym. jokainen valitsee mitä haluaa tehdä. Jos haluaa olla lapsen kanssa pitkää kotona, se on oma valinta. Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.
Jokaisella on suomessa mahdollisuus kouluttautua. Jos on liian laiska tai mukavuudenhaluinen, miehen pussi riittää niin se on oma valinta.

Siis etkö sä nyt oikeasti ymmärrä? Tuntuu hölmöltä vääntää mahdollisesti aikuiselle ihmiselle rautalangasta... Jos mä nyt vien lapsen kunnalliselle hoitoon jotta menen kahdeksi päiväksi kouluun viikossa, en saa kotihoidontukea (äityis/vanhenpainvapaani on loppumassa) enkä myöskään opistotukea, eli kuten sanoit oma valinta ja erittäin fiksu sellainen: eletään ilman tuloja! Ei tuollaista valintaa voi tehdä jos siihen ei ole mahdollisuutta! Tottakai mulla on tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia vaikka kuinka, mutta tämä mahdollisuus meni sivu suun, mikä siinä on sun niin hankala ymmärtää??

 

[hmmm]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

Miksi et voi päiväkoulussa opiskella?

Mielestäni sinä kuulostat juuri sellaiselta, joka syyttelee muita. Omasta laiskuudesta/kunnianhimottomuudesta/ tyhmyydestä/mukavuudenhalusta...

Suomessa on todella erinomaiset mahdollisuudet opiskella, varsinkin aikuisena. Paikkoja on paljon enemmän kuin hakijoita.

Koska olen äitiyslomalla ja lapsen kanssa kotona ja tarkoituskin on olla. Jos haen iltakouluun, koska se sopii täysin minun elämäntilanteeseeni nyt (päivisin ei vauvalle hoitajaa) ja se muuttuukin ennakkotiedoista poiketen päiväkouluksi, onko tässä kohtaa jotain ymmärtämisen vaikeutta?? :headwall:
Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö, nyt pääsin läpi pääsykokeista, mutta en voinutkaan ottaa paikkaa vastaan, yksinkertaisesti mahdollisuuksia ei siihen ollut. Lasta en päivisin saa hoitoon ja työelämään palattuani en saa kahta päivää viikossa vapaaksi, kun olen päivätyössä. Eli millä tavoin voin asiaan vaikuttaa, kerro se! Ja ketä tässä syyttelin, jos joku asia ei elämässä onnistu niin se ei vaan onnistu.

Tuossa on kyse omista valinnoista.
Ne asiat, joihn ei voi vaikuttaa, on esim. sairastumiset ym. mutta kouluttautumiset ym. jokainen valitsee mitä haluaa tehdä. Jos haluaa olla lapsen kanssa pitkää kotona, se on oma valinta. Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.
Jokaisella on suomessa mahdollisuus kouluttautua. Jos on liian laiska tai mukavuudenhaluinen, miehen pussi riittää niin se on oma valinta.

Siis etkö sä nyt oikeasti ymmärrä? Tuntuu hölmöltä vääntää mahdollisesti aikuiselle ihmiselle rautalangasta... Jos mä nyt vien lapsen kunnalliselle hoitoon jotta menen kahdeksi päiväksi kouluun viikossa, en saa kotihoidontukea (äityis/vanhenpainvapaani on loppumassa) enkä myöskään opistotukea, eli kuten sanoit oma valinta ja erittäin fiksu sellainen: eletään ilman tuloja! Ei tuollaista valintaa voi tehdä jos siihen ei ole mahdollisuutta! Tottakai mulla on tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia vaikka kuinka, mutta tämä mahdollisuus meni sivu suun, mikä siinä on sun niin hankala ymmärtää??

No minä taas tarkoitin, että se, että sinä et ole siinä ammatissa kuin haluaisit, tai joku muu ei ole, johtuu henkilöstä itsestään. Ei koulutuksenjärjestäjistä ym. vaan sinun valiinnoista/ahkeruudesta/motivaatiosta/kunnianhimosta.

Ihan turha mainita jos koulutus muutttuu joksikin toiseksi. Jos haluaa mennä, järjestää asiat niin.Yhden lapsen kanssa pystyy opiskella jos haluaa sijoittaa siihen. Kyse on omista valinnoista tässä tapauksessa.

 

[very important baby]

Oikeastaan sitä voi vaikuttaa vaan omiin tekemisiinsä. Voi yrittää elää ihmisiksi, tervein elämäntavoin, pitää huolta läheisistään ja olla vahingoittamatta ketään tahallaan. Oppia uutta ja opettaa lapsiaan, oltava avoin kokemuksille, mitä elämässä vastaan tulee.

Kaikille tapahtuu asioita, joille ei itse mitään voi. On hyvä osata katsoa elämässä eteenpäin, menneissä myllääminen ja jossittelu, toisten, itsensä tai elämän syyttäminen katkeroittaa sydämen, ja katkera ei voi olla onnellinen.

 

[umbrella-]

]

No minä taas tarkoitin, että se, että sinä et ole siinä ammatissa kuin haluaisit, tai joku muu ei ole, johtuu henkilöstä itsestään. Ei koulutuksenjärjestäjistä ym. vaan sinun valiinnoista/ahkeruudesta/motivaatiosta/kunnianhimosta.

Ihan turha mainita jos koulutus muutttuu joksikin toiseksi. Jos haluaa mennä, järjestää asiat niin.Yhden lapsen kanssa pystyy opiskella jos haluaa sijoittaa siihen. Kyse on omista valinnoista tässä tapauksessa. [/quote]

No, mutta kerro sitten se mikä vaihtoehto mulla nyt on? Mä en ihan totta itse ole keksinyt joten jos ystävällisesti tiedät niin sano! =)
Minulla on muuten kaksi lasta. Isovanhemmilta kysyimme, mutta he eivät pystyneet lapsia hoitamaan niitä kahta päivää joka viikko. Palkattuun lastenhoitajaan ei ollut varaa, otimme selvää hinnoista. Mies ei pysty olemaan töistä päivisin pois. Äitituttuja minulla ei sellaisia ole, jotka hoitaisivat lapsiani päivisin, keskustelimme siitäkin vaihtoehdosta. Ja kuten sanoin, jos tuloni ovat tällä hetkellä kotihoidontuki niin menettäisin sen laittamalle kunnalliseen hoitoon, eikä tuosta koulusta makseta opintotukea, niin eihän se silloin ole vaihtoehto, siis menettää kaikki tulonsa. Eli kerro minulle se vaihtoehto minkä laiskuuttani ja mukavuuden halustani jätin tekemättä?

 

[Kaalikääryle]

Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. (jos vaan osaa asennoitua oikein ja kantaa sen oman osuutensa vastuustaan )

Itse en allekirjoita tätä ajatusta, että kaikki kärsimys pitkällä tähtäimellä jalostaa ihmistä paremmaksi.

En myöskään ole sitä mieltä, että vaikeuksien kohdatessa pitää antaa kaiken mennä läskiksi ja päätyä sillan alle.

Kaksi eri asiaa...

 

[Tallu -]

No voi hyvänen aika, realistisuuttakin kai elämässä tarvitaan. Toki edellisissäkin pääsykokeissa menin asenteella, että sinne pääsen ja niin pääsinkin. En mä vaan voi itsevarmana sanoa että menen vuonna 2009 opskelemaan tradenomiksi. Kyllähän katsos sekin mahdollisuus on että silloin en sinne pääse.

Miksi et voi v. 2009 mennä pääsykokeisiin yhtä itsevarmana kuin edellisissä pääsykokeissa? Olet ne yhdesti tehnyt, niin eikös kokemus auta tässäkin asiassa? Realistisuutta ei ole itsensä vähättely, vaan omien taitojen ja osaamisen tietäminen ja arvostus. Jos on epävarma osaamisestaan, niin sitten mä ainakin suhtautuisin niin, että preppaan taitojani sitten lähempänä pääsykokeita, jolloin olen varmempi menemään pääsykokeisiin ja menisin sinne ihan samalla asenteella kuin noihin aiempiinkin kokeisiin!

 

[umbrella-]

No voi hyvänen aika, realistisuuttakin kai elämässä tarvitaan. Toki edellisissäkin pääsykokeissa menin asenteella, että sinne pääsen ja niin pääsinkin. En mä vaan voi itsevarmana sanoa että menen vuonna 2009 opskelemaan tradenomiksi. Kyllähän katsos sekin mahdollisuus on että silloin en sinne pääse.

Miksi et voi v. 2009 mennä pääsykokeisiin yhtä itsevarmana kuin edellisissä pääsykokeissa? Olet ne yhdesti tehnyt, niin eikös kokemus auta tässäkin asiassa? Realistisuutta ei ole itsensä vähättely, vaan omien taitojen ja osaamisen tietäminen ja arvostus. Jos on epävarma osaamisestaan, niin sitten mä ainakin suhtautuisin niin, että preppaan taitojani sitten lähempänä pääsykokeita, jolloin olen varmempi menemään pääsykokeisiin ja menisin sinne ihan samalla asenteella kuin noihin aiempiinkin kokeisiin!

Kaikki tuntemani ihmiset puhuvat, että hakevat opiskelemaan ei, että menevät opiskelemaan. Mutta sinä taidat olla poikkeus! =)
Ja yleisesti ottaen olen elämässäni pärjännyt, tunnen hallisevani elämääni, mutta kunhan vain kerroin esimerkeistä jolloin suunnitelmat ovat muuttuneet olosuhteiden pakosta.

 

[Tallu -]

Kaikki tuntemani ihmiset puhuvat, että hakevat opiskelemaan ei, että menevät opiskelemaan. Mutta sinä taidat olla poikkeus! =)
Ja yleisesti ottaen olen elämässäni pärjännyt, tunnen hallisevani elämääni, mutta kunhan vain kerroin esimerkeistä jolloin suunnitelmat ovat muuttuneet olosuhteiden pakosta.

Aivan oikein, opiskelemaan haetaan, mutta pääsykokeisiin mennään, sitten kun sinne tulee kutsu =) Ja mä olen kyllä poikkeus monessa asiassa, siinäkin olet oikeassa Ja vielä se pitää sanoa, että kiva on lukea, että elämäsi on kuitenkin itsesi hallinnassa, niinkuin sen pitää ollakin! =)

 

[d u m b o]

Mä uskon, että elämä on sattumien summa ja riittää kun tekee itse parhaansa. Liikaa ei kannata elämäänsä eteenpäin suunnitella, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta tähtäimiä kuitenkin pitää olla, jotta jaksaa tarpoa omaa elämäänsä eteenpäin.