Kuinka moni on sitä mieltä että elämässä

[tähdenlento09]

Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. (jos vaan osaa asennoitua oikein ja kantaa sen oman osuutensa vastuustaan )

Itse en allekirjoita tätä ajatusta, että kaikki kärsimys pitkällä tähtäimellä jalostaa ihmistä paremmaksi.

En myöskään ole sitä mieltä, että vaikeuksien kohdatessa pitää antaa kaiken mennä läskiksi ja päätyä sillan alle.

Kaksi eri asiaa...

Ei välttämättä paremmaksi. Vahva ja "hyvä" ihminen saattaa olla kaks ihan eria asiaa...

 

[Piipi]

Elämään ei juurikaan voi itse vaikuttaa, kaikki alkaa jo perheestä mihin syntyy, maasta johon syntyy.. kortit jaetaan jo ensiparahduksen kuuluessa ja vain niitten puitteissa voi pelata. Elämään ei sen ulkopuolella voi vaikuttaa, sammakosta ei tule prinssiä jne.

Toivottavasti kovin moni ei näin usko oikeasti, sillä niin monia tarinoita on siitä kuinka sielä ojan pohjalta noustaan maailmanmaineeseen vaan oman sitkeyden ja yrittelijäisyyden avulla.

=)

 

[NPOK]

on muutaman kerran ollu semmonen olo, että maailmankaikkeus on sen junaillut, minä en ja olen koetttanut potkia vastaan ihan muilla suunnitelmilla. viimeksi näin kävi lokakuussa. toki, teen paljon elämääni vaikuttavia valintoja, mutta joskus elämä antaa yllättäviä tilaisuuksia ja niihin joko tarttuu tai ei, joten sekin lopputulos taitaa olla omaa valintaa...

 

[fanta]

Osaan asioista voin paljonkin vaikuttaa, osa tulee kohdalle, halusin tai en.

 

[tiinu]

Pääsääntöisestihän jokainen on oman elämänsä rakentaja. Elämän tiessä on paljon risteyskohtia, jolloin on valittava sillä hetkellä tuntuva oikea suunta, jota kohti kulkea. Mutta kukaan ihminen ei varmasti voi välttyä vastoinkäymisiltä tai yllättäviltä suunnanmuutoksilta. Ne on sellaisia asioita, jotka on otettava vastaan, jatkettava matkaa ja yrittää kääntää asia voimavarakseen.

 

[evita]

Uskon, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä tosi paljon, vaikka tietysti huonoista oloista lähtevällä on kovempi työ esim. kouluttautua. Luojan kiitos Suomessa jokaisella on mahdollisuus opiskella vaikka miksi riippumatta syntyperästä.

Onnettomuudet, läheisten sairaudet tai kuolema ovat pitkälle asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Viime kädessä ihminen voi aina vaikuttaa siihen, miten vastoinkäymisiinsä suhtautuu.

 

[fanta]

Uskon, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä tosi paljon, vaikka tietysti huonoista oloista lähtevällä on kovempi työ esim. kouluttautua. Luojan kiitos Suomessa jokaisella on mahdollisuus opiskella vaikka miksi riippumatta syntyperästä.

Onnettomuudet, läheisten sairaudet tai kuolema ovat pitkälle asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Viime kädessä ihminen voi aina vaikuttaa siihen, miten vastoinkäymisiinsä suhtautuu.

Tämä onkin tärkeä asia. Siihen todella itse voi vaikuttaa.

 

[Ultramariini]

Uskon, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä tosi paljon, vaikka tietysti huonoista oloista lähtevällä on kovempi työ esim. kouluttautua. Luojan kiitos Suomessa jokaisella on mahdollisuus opiskella vaikka miksi riippumatta syntyperästä.

Onnettomuudet, läheisten sairaudet tai kuolema ovat pitkälle asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Viime kädessä ihminen voi aina vaikuttaa siihen, miten vastoinkäymisiinsä suhtautuu.

Tähän tapaan ajattelen itsekin.

 

[Fleur de la Cour]

Mä olen nykyään sitä mieltä, että juuri mihinkään ei voi itse vaikuttaa vaan kaikkea ohjaa jokin suurempi voima, mutta että loppujen lopuksi kyllä kaikki ikääntyy parhain päin.

 

[MorbidMama]

Mä uskon, että joihinkin asioihin voi vaikuttaa mutta on myös olemassa asioita ja tapahtumia joihin ei voi, vaikka haluaisikin, vaikuttaa.
Elämästään ja omista teoistaan tulee ottaa vastuuta, tottakai. Omaan onnellisuuteensa tai onnettomana oloonsa voi vaikuttaa itse hyvinkin paljon..mutta toisaalta, sitten taas on ihmisiä jotka eivät saa elämästään mitään otetta. Elämä vain valuu heidän käsistään heidän saamatta otetta mistään. Monista eri syistä.

Mä olen kahtalainen. Olen aikanaan ajelehtinut päämäärättömästi, mutta nykyään kykenen myös vaikuttamaan tekemisiini ja asettamaan itselleni tavoitteita jotka jopa kykenen toteuttamaan.

 

[MorbidMama]

Viime kädessä ihminen voi aina vaikuttaa siihen, miten vastoinkäymisiinsä suhtautuu.

Jep. Hyvin sanottu! =)

 

[Piipi]

Viime kädessä ihminen voi aina vaikuttaa siihen, miten vastoinkäymisiinsä suhtautuu.

Jep. Hyvin sanottu! =)

Niinpä ja se että antaako niiden vastainkäymisten musertaa lopullisesti, vai onko jostain löydettävissä vielä varavoimaa uuteen nousuun.

 

[nöppönen]

Viime kädessä ihminen voi aina vaikuttaa siihen, miten vastoinkäymisiinsä suhtautuu.

Jep. Hyvin sanottu! =)

Niinpä ja se että antaako niiden vastainkäymisten musertaa lopullisesti, vai onko jostain löydettävissä vielä varavoimaa uuteen nousuun.

totta. mutta helppoa se ei välttämättä ole. varsinkaan niissä tapauksissa missä ihminen ei itse ole voinut vaikuttaa asioiden kulkuun.

 

[d u m b o]

Teoriassa kyllä, käytännössä ehkä.... Kyllähän sitä monesti tietää, että miten pitäisi olla ja elellä, mutta ei se siltikään oo aina niin helppoa.
Mutta tottahan se on, että turhahan siitä on ruveta jälkikäteenkään vinkumaan, mutta välillä on vain pakko, vaikka kuinka tietäisi, että on omaa syytä kaikki paska niskassa... Mutta tuolla en tarkoita sitä muiden syyttelyä.
Omista virheistään on aivan turha muita syytellä ja sormella osoitella, mutta
virheistä oppiminen on jokaisen oman kantapään asia. Kuinka kauan siinä kestää niin se on yksilöllinen taiteenlaji...
mutta niinko Miljoonasade mun mielestä ilmaisee tätä asiaa laulussaan hyvin, että: "Älä piittaa jos sä mokaat, ei se välttämättä ole sun syys, meitä jokaista täällä piirittää monimutkainen typeryys..."

Mä en ymmärtänyt tätä asiaa ihan näin... Siis omat mokani elämässä kyllä tunnustan, mutta on paljon asoita joihin en ole voinut vaikuttaa. Esim. Kerran yhteishaun kautta hain opiskelemaan ja pääsin kyseiseen kouluun niin opettaja ottikin lopputilin eikä uutta opettajaa saatu tilalle, puoli vuotta meni siinä, että opiskelut laitettiin jäihin... Oma elämä oli laskettu paljolti tuon opiskelun varaan mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Samoin kävi juuri muutama viikko sitten kun hain aikuispuolella AMK:hon ja pääsykokeissa kävin ja jopa pääsin kouluun, mikä oli juuri se mitä halusin ja paljon tulevaisuutta suunnittelin tuon kouluksen varaan. Sen piti siis olla iltakouluna (kuten usein aikuispuolella) ja ennakkoon ilmoitettu myös niin, työnohessa suoritettava, mutta sitten koulutuksen järjestäjät päättivätkin muuttaa sen päiväkouluksi, eli mun mahdollisuudet opiskella kaatuivat sen sileän tien...

No sitten on sairastumisia, kuolematapauksia...

Siis mun elämässä on ainakin tullut paljon asioita vastaan joihin en ole itse voinut vaikuttaa.. Sekä hyviä että huonoja asioita.

Miksi et voi päiväkoulussa opiskella?

Mielestäni sinä kuulostat juuri sellaiselta, joka syyttelee muita. Omasta laiskuudesta/kunnianhimottomuudesta/ tyhmyydestä/mukavuudenhalusta...

Suomessa on todella erinomaiset mahdollisuudet opiskella, varsinkin aikuisena. Paikkoja on paljon enemmän kuin hakijoita.

Koska olen äitiyslomalla ja lapsen kanssa kotona ja tarkoituskin on olla. Jos haen iltakouluun, koska se sopii täysin minun elämäntilanteeseeni nyt (päivisin ei vauvalle hoitajaa) ja se muuttuukin ennakkotiedoista poiketen päiväkouluksi, onko tässä kohtaa jotain ymmärtämisen vaikeutta?? :headwall:
Totta kai voin tulevaisuudessa hakea päiväkouluun, eri asia pääsenkö, nyt pääsin läpi pääsykokeista, mutta en voinutkaan ottaa paikkaa vastaan, yksinkertaisesti mahdollisuuksia ei siihen ollut. Lasta en päivisin saa hoitoon ja työelämään palattuani en saa kahta päivää viikossa vapaaksi, kun olen päivätyössä. Eli millä tavoin voin asiaan vaikuttaa, kerro se! Ja ketä tässä syyttelin, jos joku asia ei elämässä onnistu niin se ei vaan onnistu.

Tuossa on kyse omista valinnoista.
Ne asiat, joihn ei voi vaikuttaa, on esim. sairastumiset ym. mutta kouluttautumiset ym. jokainen valitsee mitä haluaa tehdä. Jos haluaa olla lapsen kanssa pitkää kotona, se on oma valinta. Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.
Jokaisella on suomessa mahdollisuus kouluttautua. Jos on liian laiska tai mukavuudenhaluinen, miehen pussi riittää niin se on oma valinta.

Mä uskon, et tässä on joku suurenpi voima päättänyt niin, ettei se koulu olisi ollut umbrellaa varten, vaan häen aika opiskella on joskus muulloin ja kenties jossain toisessa oppilaitoksessa.

 

[Piipi]

totta. mutta helppoa se ei välttämättä ole. varsinkaan niissä tapauksissa missä ihminen ei itse ole voinut vaikuttaa asioiden kulkuun.

Juu ei, eikä sen tietty tarvitsekkaan olla helppoa.

 

[mursuliini]

Tiettyihin asioihin toki voi itse vaikuttaa omassa elämässään, muttei kaikkiin.

 

[nöppönen]

Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.


saako suomessa noin pienet muka jo kunnalliseen päivähoitoon?

 

[Piipi]

Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.


saako suomessa noin pienet muka jo kunnalliseen päivähoitoon?

Muistaakseni saa vaikkei se ole suositeltavaa. Mäkin olen jo aikoinaan ollut hoidossa 4kk alkaen. Tosin mummilla.

 

[Scarlett O Harava]

Mä olen edelleen vähän katkera siitä etten päässyt au-pairiksi vuonna -99. Muhun ehti jo yksi perheenäiti ottaa yhteyttä, mutta oli pakko perua koko homma. Eikä ollut musta itsestä kiinni vaan sairastuin ekan kerran syöpään.

Toisen ulkomaille lähtöni peruin kahdesta syystä ja ihan oma valinta. Seurustelin silloin enkä halunnut olla miehestä erossa, sekin oli syynä ettei olisi ollut varaa lähteä.

Nyt sitten ulkomaille lähtö on lähempänä kuin koskaan. Just tänään tilasin lentoliput itselleni ja luokkakaverille, lähdetään 8.1 työharjoitteluun Espanjaan. Mulla on syöpätautienpolille kontrolli 19.12 ja totta kai hirvittää mitä siellä sanotaan. Mutta ei kai mulla voi olla niin huonoa tuuria, että olisin taas sairastunut...

Amk:n lopettaminen vuonna -03 oli oma valintani, koska halusin lasta niin paljon. Nyt sitten olen eri alan koulussa ja se onkin mieluisampi kuin edellinen koulu. Ei ole mitenkään mahdotonta opiskella, kun on lapsi/a.

 

[Scarlett O Harava]

Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.


saako suomessa noin pienet muka jo kunnalliseen päivähoitoon?

Muistaakseni saa vaikkei se ole suositeltavaa. Mäkin olen jo aikoinaan ollut hoidossa 4kk alkaen. Tosin mummilla.

Ei noin pieniä oikein mielellään oteta vastaan. Äiti on pph ja nuorin lapsi hänellä on ollut 7kk.

 

[tiinu]

Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.


saako suomessa noin pienet muka jo kunnalliseen päivähoitoon?

Eikös oikeus kunnalliseen päivähoitoon tai vaihtoehtoisesti kotihoidontukeen ala vasta vanhempainrahakauden jälkeen, eli siinä vaiheessa lapsi on 8-10 kk noin suurin piirtein.

 

[Leija]

kuulun kyllä oman elämäni rakentajiin ja vain harvoin sattuu asioita joihin ei voi vaikuttaa... tai joita ei voi korjata tai ennakoida.

Minäkin ajattelen kuuluvani oman elämäni rakentajiin (viimeiset 10v), mutta koska läheisilleni sattuu yhtä sun toista, ei omakaan elämä mene aina siihen malliin kuin haluaisi.

 

[vieras]

kaikilla ei ole mahdollisuuksia opiskella mihin tahansa ammattiin, sillä kaikilla ihmisillä ei ole resursseja esimerkiksi yliopistotason koulutukseen. Osa näistä ihmisistä syrjäytyy jo peruskouluaikana, vielä useampi peruskoulun jälkeen. Niitä ihmisiä on paljon.

Sekin, että vastoinkäymisiin pitää osata suhtautua "oikein" on tavallaan hyvin sanottu, mutta kaikilla ihmisillä eivät voimavarat ole samalaiset. Tai jollekin tulee vastoinkäymisiä toisensa perään,jopa täysin ilman omaa syytä.
Ei ihmisen ole pakko jaksaa ja kestää aivan mitä tahansa, hienoa on jos jaksaa, mutta useimmat eivät jaksa. Onko se sitten heidän vikansa, minusta ei, sillä ei keneltäkään voi vaatia mahdottomia.

 

[Piipi]

Äitiysloman (4kk) jälkeen on mahdollista lapset viedä hoitoon. Moni opiskelee ennen lapsia ja se on heidän valinta.


saako suomessa noin pienet muka jo kunnalliseen päivähoitoon?

Eikös oikeus kunnalliseen päivähoitoon tai vaihtoehtoisesti kotihoidontukeen ala vasta vanhempainrahakauden jälkeen, eli siinä vaiheessa lapsi on 8-10 kk noin suurin piirtein.

En nyt ehtinyt etsiä faktaa mistään asiaan, mutta käsittääkseni vain äitiysloman pitäminen on ns. pakollista. Ja se äitiysloman osuus on noin 4kk koko potista. Vanhempainvapaata ei ole kenenkään pakko pitää.

 

[PahaSilmä]

Elämässä tapahtuu kaikenlaista. Omalta osaltaan asioihin voi vaikuttaa, mutta jos joku esimerkiksi päättää satuttaa toisia ja satuttaa minua, niin siihen en voi vaikuttaa, koska en pysty varautumaan aina kaikkeen kaikkialla.

Eikä ole mahdollista välttää esimerkiksi kuolemaa.