Huh huh, olipas edellisellä provosoivaa tekstiä. noh, kukin taaplaa tyylillään
Eiköhän sille lapselle ole kuitenkin tärkeintä se, että lasta rakastetaan ehdoitta, kuin se, millainen auto tai kesämökki on. Sitäpaitsi me asumme tilavassa omakotitalossa ja vaikka mieheni luonnollisesti tällähetkellä maksaakin suurimman osan kuluista, ei se todellakaan vaikuta suhteeseemma millään lailla.
Oikeastaanhan saan rahaa nyt enemmän ollessani opiskeleva kotiäiti kuin pelkkä kotiäiti, sillä saan kotihoidontuen lisäksi opintotukea. Ja kun maisterin paperit ovat kädessä, ovat lapsetkin sopivan ikäisiä aloittamaan kodin ulkopuolisessa hoidossa. Ja tuskimpa työnantajakaan pahastuu kun kuulee, että lapsiluku on täynnä, eikä pitkiä poissaoloja töistä ole luvassa.
Niin ja jos olisin oikein mukavuudenhaluinen, voisin toki raahustaa huonollakin koulutuksella esim. tehtaaseen töihin (joissa välillä on suht mehukkaatkin palkat koulutustasoon nähden), mutta olen aina arvoittanut elämääni muilla tavoilla. Lapset ja muut läheiseni ovat minulle terveyden lisäksi tärkeintä maailmassa ja vaikka haluankin kouluttaa itseni hyvin ja myös menestyä urallani, en milloinkaan tekisi sitä em. seikkojen kustannuksella.