äyti
Mä olen 25-vuotias äiti, jolla opiskelut on kesken. Lapsi päätettiin tehdä tässä välissä silti. Tai päätetiin ja päätettiin.. Raskaaksi tulo ei ollut niin suunniteltua, mutta kun olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo yli viisi vuotta, ei syytä lapsesta luopumiseenkaan ollut. Mulla on myös ystäviä, jotka on hoitanut opiskeluita ja vauvaa oikein hyvällä menestyksellä yhtäaikaa.
Ja toi, mitä joku tossa aiemmin sanoi, että työnhaussa on etuna, että lapset on tehty, on aivan totta. Mieluumin työnantaja ottaa sellaisen henkilön, jolla ei ole äitiysloma heti tiedossa. Monilla se voi olla, jos on nuori vastavalmistunut nainen. Kun se järjestys on silloin koulutus, työ, lapset.
Lapsi on myös sellainen lahja, joka auttaa jaksamaan ja motivoi hyvän ammatin hankkimiseen. Välillä on raskasta, mutta niinhän aina elämässä on. Kaikin puolin olen todella onnellinen tästä tilanteesta, että se on juuri näin kun on.
Rahasta ja parisuhteesta.. Meillä mies maksaa kyllä enemmän laskuja kuin minä, mutta ollaan oltu yhtä lailla tilanteessa, jossa asiat oli toisin päin. Minä tein paljon töitä, kun miehen opinnot olivat kesken. Se aina maksaa enemmän, jolla on enemmästä ottaa. Kuitenkin yhteisen hyvän vuoksi molemmat toimii. Molemmille on tärkeää, että kumpikin saa kouluttautua sellaiseen työhön kuin haluaa. myöhemmin on sitten turvatumpi tulevaisuus kunh työ on mielekästä ja siitä saa kohtuulista palkkaa. Lasta tai ei niin mun tulot tällä hetkellä ois joka tapauksessa miehen tuloja pienemmät. Oma vika, kun otti opiskelijan! Voihan se tietty olla joillekin liikaa..
Niin ja lopuksi vielä, tutkimus on osoittanut, että 20-30-v. ihmisten parisuhde parani, kun perheeseen syntyi lapsi. Yli 30-v. kokivat puolestaan pienen lapsen hoidon yllättävän raskaaksi ja parisuhteen laaatu heikkeni. Eli siunausta yritykselle!