Kotiäitiys ja riittämättömyyden tunne

["huh"]

Opetellaan meidän perheessä nyt uutta arkea uuden vauvan myötä. Esikoinen on uhmaikäinen 3v ja vauva muutaman viikon ikäinen. Alkuhuumasta on tultu arkeen ja nyt huokailen, kun tuntuu että on ihan väsynyt ja riittämätön olo. Periaatteessa nukutaan hyvin, vauvalla ei ole vaivoja, syö ja nukkuu hyvin. Toki heräilee öisin, mutta niinhän tuonikäisen kuuluukin, enkä koe heräilyjä ongelmaksi.

Välillä silti tuntuu, että unohtaa itse syödäkin, kun koittaa tehdä kaikkensa, että lapsilla ja miehellä on asiat hyvin. Mies auttaa kovasti kodinhoidossa ja lasten kanssa. Silti tuntuu, etten itse huomioi esikoista riittävästi ja tulee huono omatunto, kun antaa vauvan joskus pakosta itkeä vähän aikaa, kun ei pysty repeämään kahteen paikkaan yhtäaikaa.

Miten muut olette kokeneet uuden vauvan mukanaan tuomat haasteet ja kuinka pian arki on saanut omat rutiininsa ja isompi sisarus on oppinut elämään sen asian kanssa että vauva tuli jäädäkseen????

 

["vieras"]

Jatkamalla samalla tavalla, isompi oli muutaman päivän viikossa hoidossa, sai pitää kaverinsa ja jäi kokonaan pois noin 4v kun äitiysloma loppui ja päätettiin että jään kotiin lasten kanssa. Vauva meillä nukkui hyvin päivälläkin että isommalle jäi hyvin aikaa ja ei sen kodin aina tarvi tiptop olla.

 

["huh"]

????

 

["Piika-äiti"]

Täyttä kaaostahan se välillä oli. Meillä oli kotona vilkas ja omatoiminen 2 v 4 kk ja vastasyntynyt nyt iltasarjan aikana. Imetyksen aikana isompi kylvi keittiöön aamumyslin siemeniä, pudotteli vessapaperirullia yläkerrasta alakertaan ja leikki pesusienillä virtahepoja ja pani ne uimaan pissapottaan.

Mutta kunhan vaan muistaa siinä arjessa, että vaikeinta on juuri nyt ja tässä ja huomenna ehkä jo helpottaa.

Ja kun itse uskon vakaasti, että sisarukset ja minun ja heidän isänsä jakaminen on parasta kasvamista lapsillemme, niin itse en tuollaisen riittämättömyyden tunteen kanssa taistele. Mutta kun meillä on viisi eri ikäistä ja eri elämänvaiheissa olevaa lasta, niin kaikkien heidän huomioiminen on pitänyt pitämällä pitää mielessä. Muuten tulisi hössättyä vain näiden pienten kanssa, teinitrio kun on nyt jo 15, 17 ja 19 v.

Onneksi niiden vauva-aikana olin niin nuori ja reipas.

 

[ylös]

muita kokemuksia?