T
tämä hetki
Vieras
Kaipaisin teiltä kommentteja, varsinkin jos paikalla sattuu olemaan saman tilanteen kokoneita.
Tilanteen taustalla on miehen loukkaantuminen joka johti pitkään sairaslomaan. Totta kai yritin auttaa ja tukea niin paljon kuin pystyin, kaiken ajan mitä pystyin vietin perheen parissa jotta miehelläni olisi ollut mahdollisuus tukeutua minuun aina kuin siihen tunsi tarvetta. Mies kuntoutui hyvin mutta selvisi että hänellä on ollut salasuhde toipumiskauden aikana. Luvattiin että aletaan selvittämään asioita puhumalla. Kuitenkin mies hankki useita lyhyitä suhteita tänä aikana.
Syy: Kaipasi jotakin jolle puhua ja ymmärrystä. Minulle sai purettua jotakin mutta halusi enemmän joten hankki nämä sivusuhteet. Minun tulisi sitten ymmärtää tämä hänen tunnetilansa joka hänellä oli. Tämä sama perustelu tuli kun ensimmäinen salasuhde selvisi.
Ymmärränkin. Itsestäni se tuntuu etten riitä miehelleni. Tiedän että yritin kaikkeni tukeakseni häntä vaikeina aikoina muutta silti on raskasta kuulla ettei se ollut tarpeeksi. Tuleeko se olemaan koskaan tarpeeksi? Toisaalta tuntuu että minun olisi parasta lähteä, enhän voi tehdä tuota ihmistä onnelliseksi ja tukea tarpeeksi kun tulee vaikeita aikoja, en riitä.
Onko muita jotka ovat kokeneet samanlaisia tuntemuksia ja miten elämänne on siitä jatkunut? Tai onko jotain muita rakentavia kommentteja?
Tilanteen taustalla on miehen loukkaantuminen joka johti pitkään sairaslomaan. Totta kai yritin auttaa ja tukea niin paljon kuin pystyin, kaiken ajan mitä pystyin vietin perheen parissa jotta miehelläni olisi ollut mahdollisuus tukeutua minuun aina kuin siihen tunsi tarvetta. Mies kuntoutui hyvin mutta selvisi että hänellä on ollut salasuhde toipumiskauden aikana. Luvattiin että aletaan selvittämään asioita puhumalla. Kuitenkin mies hankki useita lyhyitä suhteita tänä aikana.
Syy: Kaipasi jotakin jolle puhua ja ymmärrystä. Minulle sai purettua jotakin mutta halusi enemmän joten hankki nämä sivusuhteet. Minun tulisi sitten ymmärtää tämä hänen tunnetilansa joka hänellä oli. Tämä sama perustelu tuli kun ensimmäinen salasuhde selvisi.
Ymmärränkin. Itsestäni se tuntuu etten riitä miehelleni. Tiedän että yritin kaikkeni tukeakseni häntä vaikeina aikoina muutta silti on raskasta kuulla ettei se ollut tarpeeksi. Tuleeko se olemaan koskaan tarpeeksi? Toisaalta tuntuu että minun olisi parasta lähteä, enhän voi tehdä tuota ihmistä onnelliseksi ja tukea tarpeeksi kun tulee vaikeita aikoja, en riitä.
Onko muita jotka ovat kokeneet samanlaisia tuntemuksia ja miten elämänne on siitä jatkunut? Tai onko jotain muita rakentavia kommentteja?