tunne/järki

[kukaolen]

Mä olen ihan sekaisin. Mun ajatusmaailmassa ei juuri nyt ole mitään järkeä :-´( MIKSI mä ajattelen näin? siksi että haen elämään muutosta, mutten tiedä mitä ja miten.

Olen naimisissa neljättä vuotta. Meillä on 2 pientä yhteistä lasta ja mulla vähän isompi esikoinen.
Mies tuntuu etäiseltä. Varmaan ihan normaalia kun on pienet lapset. Tässä taannoin tulin taas pian raskaaksi pillereistä huolimatta ja päädyttiin aborttiin. Minä kadun sitä ihan valtavasti. Aborttia olen vastustanut aina ja oli shokki joutua päätöksen eteen itse. Miten saatoinkaan uskotella itselleni että se oli järkevä ratkaisu!? Olen vihainen miehelle ja tahoitisn huutaa ja itkeä hänelle tästä. Hän ei tukentu. Hän vain tuumasi että hänestä abortti olisi tehtävä. En syytä häntä, minähän sen lopullisesti tein. Tai syytän silti. Yritin puhua asiasta miehelle, hän ei puhu. Hänestä missään ei ole mitään vikaa, ongelmaa, puhumista. Hän pakenee arkea omiin projekteihinsa.
Olen ollut töissä vanhempainvapaan jälkeen nyt puolisen vuotta. En harrasta mitään erityistä. Ei ole omaa aikaa, en käy missään. Lapset ja koti on tärkeintä.
Nyt harkitsen eroa.
Toisaalta haluaisin vielä kerran olla raskaana! Ihan hullua. Varmaan kaikki sanoo nyt että älä edes haaveile lapsesta tässä tilanteessa. Ei se suhdetta korjaa. Ei korjaa ei. Miksi minä niin kovasti haluaisin vielä vauvan? Mies on hyvä isä. Ehkä suhde paranee? Nyt on stressiä rahasta varsinkin, ehkä se tekee tilanteesta nyt niin vaikean. Ehkä kaikki muuttuu paremmaksi? miten? milloin?
Päätettiin myydä liian kallis asunto. Ei mitään tietoa missä ja miten tulevaisuudessa asuisimme. Tästäkään mies ei puhu! Heittelee hölmöjä kommetteja että vaikka Helsingissä tai Ivalossa. Ei kovin realistista.
Onko mulla joku 30-kriisi?!

 

[eino]

Miehesi ei ole hyvä isä, mutta en kerro tarkemmin miksi - tiedät sen itse. Jonkun toisen miehen kanssa sinun voisikin kannattaa tehdä lisää lapisa.

 

[kukaolen]

Hyvällä isällä, ajattelin lähinnä sitä että se leikkii lasten kanssa ja osaa ruokkia heidät. Ei se kyllä ulos niiden kanssa mene jos en pyydä enkä tätä usein viitsi tehdä. Aikuisen ihmisen, isän! pitäisi älytä se itsekin. Eipä vaan älyä.
Toisinaan tuntuu että mies on yksi iso lapsi ja rasite lisää. Niin, että nyt mietin itsekin miksi edes haaveilen raskaudesta hänen kanssa taasen.

 

[kukaolen]

Kun palasin töihin, äiti-kaverit jäi. Yhteydenpito on yksipuolista, en taida kuulua enää joukkoon, joten annan olla nyt sitten. Työkaverit tuntuu etäiseltä. Yksi ystävä jota ystävänä pidin, pisti välit poikki kun uskaltauduin kertomaan ongelmista (parisuhde, abortti, työ-päiväkoitelämän aloitus jne) siis niin kauan oli "ystävä" kun jaksoin kuunnella hänen suruja ja murheita, puhuttiin vaan lastenvaatteista.... kun mulle tuli vaikea elämäntilanne, hän pisti välit poikki! :0
Haluaisinko olla raskaana siksi, että saisin olla taas kotiäiti? tuleehan siinäkin aikanaan paluu töihin. Haluaisin olla raskaana, se on niin ihanaa aikaa. Ja ihan pimeästi se abortti sekoittaa nämä ajatuksen ihan kuin uusi raskaus muka korvaisi tuon menetyksen. Mies tuskin ikinä edes haluaa enää lapsia lisää.