P
PahaMieli
Vieras
Meillä 6kk poika. Kiltti kaikin puolin ja suht helppo tapaus ollut.
Itse olen väsynyt, vaikka nukun suht hyvin. Olen ollut aina kova nukkuja ja tarvinnut yöunta hirvittävät määrät ja niitä ei nyt vauvan kanssa saa, vaikkei se hirveästi yöllä herättelekään, mutta aamut alkavat aikaisin.
Nyt opetellaan kaikkea uutta ja välillä tuntuu, että pinna ei kestä ja tiuskasen vauvalle vaikka eihän se vielä mistään mitään tajua. Sitten tulee huono omatunto HETI. Ja tuntuu, etten jaksa leikkiä ja lällätellä vauvan kanssa tarpeeksi, kun se viihtyy lattialla aika hyvin itsekseen, niin annan sen leikkiä yksin. Tietysti olen koko ajan lähellä ja juttelen sille, mutta silti tuntuu, etten ole tarpeeksi läsnä.
Mies on hyvä isä ja on vauvan kanssa paljon ja tekee kotona paljon kotitöitä, joten siitä ei ole nyt kyse. Mutta iskä käy töissä, joten ei se täällä koko aikaa voi olla jakamassa kaikkea.
Kai tää kuuluu tähän äitiytyeen, vai? Nyt tarvii kannustusta!
Itse olen väsynyt, vaikka nukun suht hyvin. Olen ollut aina kova nukkuja ja tarvinnut yöunta hirvittävät määrät ja niitä ei nyt vauvan kanssa saa, vaikkei se hirveästi yöllä herättelekään, mutta aamut alkavat aikaisin.
Nyt opetellaan kaikkea uutta ja välillä tuntuu, että pinna ei kestä ja tiuskasen vauvalle vaikka eihän se vielä mistään mitään tajua. Sitten tulee huono omatunto HETI. Ja tuntuu, etten jaksa leikkiä ja lällätellä vauvan kanssa tarpeeksi, kun se viihtyy lattialla aika hyvin itsekseen, niin annan sen leikkiä yksin. Tietysti olen koko ajan lähellä ja juttelen sille, mutta silti tuntuu, etten ole tarpeeksi läsnä.
Mies on hyvä isä ja on vauvan kanssa paljon ja tekee kotona paljon kotitöitä, joten siitä ei ole nyt kyse. Mutta iskä käy töissä, joten ei se täällä koko aikaa voi olla jakamassa kaikkea.
Kai tää kuuluu tähän äitiytyeen, vai? Nyt tarvii kannustusta!