Kotiäidin aivosumu -mokia taas pinoon!

Oon työssäkäyvä äiti kylläkin. Yks aamu kun vein pojan tarhaan niin laitoin kenkien päälle sellaset "suihkumyssyt" kun en jaksanu ottaa kenkiä pois. Riisuin pojan ja sitä rataa.
Olin jo melkein autolla, kun huomasin et mul on ne myssyt jalassa. Ihmettelin ensin kun on niin pirun liukasta. Ei muuta ku tossut taskuun ja seuraavana aamuna palautus.

Et sentään töissä vasta huomannut

Ne muuten unohtuu helposti.
Esikoisen tarhakaverin äiti tuli mua vastaan kauppakeskuksessa sellaiset siniset muovipussukat jalassa HUomautin kyllä asiasta ja saatiin kunnon naurut.

 

Poika oli muutaman kk:n ikäinen ja huusi kuin peijooni jatkuvalla syötöllä ja nukkuminen oli niin ja näin. Menin hakemaan maidon ja leivän kaupasta ja matkan aikana jöröjukka nukahti. Ajattelin että jätän autoon siksi hetkeksi (pienikauppa ja auto oven edessä) että ryntään nää pari tuotetta kaupasta. Kerrankin kun nukahti,,menin takapenkille varmistelemaan hihnat ja puvut yms asiat ja mulla oli ihme tapa napata tutti siitä renkaasta omiin hampaisiin että on kädet vapaat,,ryntäsin sitten kauppaan ja juoksin kaupan läpi kamat sylissä ja tutti suussa. Älysin mokoman sitte kun vilkasin peruutuspeiliin kun lähin kaupan pihasta tosiaan tutti edelleen suussa,,,

 

Kerroin siskolleni pesseeni ikkunoita ja sanoin, että oli pakko pesasta välistäkin, kun sielä välisä oli lumiukkoja. Tarkoitin siis hämähäkkejä

 

Mä kerran kiireessä aamulla meikkasin ja sipasin vaan huulipunasta poskillekin. Tein siis viivat jotka piti levittää. Tietty se unohtui ja kuljin kaupungilla intiaanimaalaus naamalla.

 

Muutamaan otteeseen aamun unenpöpperössä olen yrittänyt jakaa pakkasmittarin lukemaa kuudella saadakseni lämpötilan nykyisissä yksiköissä näin euroaikana...

apua

tota tulee tehtyä itekkin tasasin väliajoin,,,painoja yms jaettua ja kerrottua

 

nkä hoksann§ut ettei jalsassa ollut alkkareita. =) pakarat vaan vilkku

 

Minä hellittelin kerran vauvaa ja puhuin sille: "on se niin jännää ja hassua miten tällanen ihana pakkaus voi tulla isin pienestä siittimestä" . Tarkoitus oli sanoa, että isin pienestä siemenestä.. Mies seisoi vieressä ja sano "thanks". Hauskinta siinä on, ettei miehelläni ole todellakaan mikään pieni..

 

Toisen lapsemme ollessa muutaman päivän ikäinen olimme perheeni kanssa siskollani kylässä. Tuo toinen lapsi oli silloin tosi kova itkemään, joten me vanhemmat emme olleet saaneet nukuttua paljonkaan ja olimme siksi tosi väsyneitä. Lähdimme sitten siskon luota kotiin ja kolmen päivän päästä sisko soitti, että haemmeko me vauvamme (eli siis tuon toisen lapsemme) sieltä kotiin vai pitääkö hän vauvan itsellään. Vasta silloin tajusimme mieheni kanssa, että tosiaan, se vauva jäi sinne siskolleni kun kävimme hänen luonaan, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että emme olleet tajunneet sitä ennenkuin sisko soitti silloin 3 päivän päästä ja kertoi vauvamme jääneen hänelle. Olimme tosi noloina, varsinkin kun tajusimme, että olimme hoitaneet silloin 1v9kk vanhan esikoistyttären vauvanukkea oikean poikavauvamme sijasta emmekä olleet tajunneet, että kyseessä oli nukke eikä oikea lapsi! Tosin esikoisemme oli monta kertaa kysellyt, että "Missä vauva", mutta emme siltikään olleet tajunneet että vauva oli unohtunut sinne siskolle! Oli kiva sitten ajaa 400 kilometrin päähän siskon luo hakemaan vauvaa, varsinkin kun hän ei olisi oikein antanut enää vauvaa meille takaisin, koska epäili suuresti kykyämme hoitaa lapsia.

 

Oon työssäkäyvä äiti kylläkin. Yks aamu kun vein pojan tarhaan niin laitoin kenkien päälle sellaset "suihkumyssyt" kun en jaksanu ottaa kenkiä pois. Riisuin pojan ja sitä rataa.
Olin jo melkein autolla, kun huomasin et mul on ne myssyt jalassa. Ihmettelin ensin kun on niin pirun liukasta. Ei muuta ku tossut taskuun ja seuraavana aamuna palautus.

mä oon kulkenu noi suihkumyssyt jalassa työmaalle asti,20km linja-autolla.... :ashamed:

 

Tässä yksi.

 

Toisen lapsemme ollessa muutaman päivän ikäinen olimme perheeni kanssa siskollani kylässä. Tuo toinen lapsi oli silloin tosi kova itkemään, joten me vanhemmat emme olleet saaneet nukuttua paljonkaan ja olimme siksi tosi väsyneitä. Lähdimme sitten siskon luota kotiin ja kolmen päivän päästä sisko soitti, että haemmeko me vauvamme (eli siis tuon toisen lapsemme) sieltä kotiin vai pitääkö hän vauvan itsellään. Vasta silloin tajusimme mieheni kanssa, että tosiaan, se vauva jäi sinne siskolleni kun kävimme hänen luonaan, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että emme olleet tajunneet sitä ennenkuin sisko soitti silloin 3 päivän päästä ja kertoi vauvamme jääneen hänelle. Olimme tosi noloina, varsinkin kun tajusimme, että olimme hoitaneet silloin 1v9kk vanhan esikoistyttären vauvanukkea oikean poikavauvamme sijasta emmekä olleet tajunneet, että kyseessä oli nukke eikä oikea lapsi! Tosin esikoisemme oli monta kertaa kysellyt, että "Missä vauva", mutta emme siltikään olleet tajunneet että vauva oli unohtunut sinne siskolle! Oli kiva sitten ajaa 400 kilometrin päähän siskon luo hakemaan vauvaa, varsinkin kun hän ei olisi oikein antanut enää vauvaa meille takaisin, koska epäili suuresti kykyämme hoitaa lapsia.

Jotenkin tää on vähän vaikea uskoa... kolmeen päivään ette huomannut että vauva puuttuu???

 

Mä kysyin mutsilta, ottaisko se pojan hoitoon, kun meillä on päiväkodin kevätjuhla... :ashamed: :ashamed: :ashamed:

HIrnuu..

 

Puin kauheessa kiireessä alle vuoden ikäselle neuvolaan 110cm toppahaalarin. En huomannut mitään ihmeellistä, enneku sitte pois lähtiessä. Oli aika noloa muuten koittaa saaha mukula haalariin muutaman silmäparin seuratessa tilannetta kummissaan. Keräilin lahkeita ja hihoja...

Sitte soittaaki mies ja kysyy, missä hemmetissä on yks haalari? Se oli kotona käskeny 4-vuotiasta kiskaseen 80cm haalarin päälle. Oli tyttö motkottanu, että isi ku tää ei mahu... Mies oli sanonu, että on se ennenki mahtunu, laita nyt reippaasti päälle, ku on jo kiire.

Ja siitä päivästä lähtien meillä on suosittu erivärisiä haalareita. :xmas:

Huippu ..vois sattua meilläki

 

Sukuunsa on tullut, miehen täti aikoinaan laittoi aina tyttärensä kanssa rahoja säästöpossuun ja täti ja sen tytär sanoivat sitten yhdessä että röh röh. Täti oli sitten yhdellä kerralla ajatuksissaan pari kertaa röhkäissyt kun oli kassalla saanut rahasta takaisin.

Makia vois pettää pokka kassaneitinä

 

kahvinporopaketin laitoin kerran jääkaappiin... vähän olin ihmeissäni kun menin jääkaapille hakemaan jotain muuta ja sielä oli toi kahvipaketti.. olin lämmittänyt iltamaidon kuopukselle tuttipulloon mutta annoinkin pullon 6v tytölle hän oli pikkusen ihmeissään... ja jatkuvasti menee sekaisin esikoisen ja kuopuksen nimet ku molemmilla alkaa nimi N-kirjaimella...

 

Olin markkinoilla ja alue sivusi juna-asemaa. Sitten kun näin junan, hihkaisin iloisena "Katsokaa, tuolta tulee juna!" ja osoitin vielä sormella junaa.
Lähellä olevat ihmiset kääntyivät katsomaan, ja tajusin että pikkupojat olivatkin kotona.. :ashamed:

Loistavaa!! Nämä on niin ihania

 

Kuinka monet kerrat olenkaan hyssytellyt ostoskärryä kaupassa edestakaisin, lapsen paikalla käsilaukku! Ystäväni tekee samaa, oli veivannut kärryä edestakaisin lihatiskillä pihvejä valitessaan, kauppias oli touhua katsellut huvittuneena jonkin aikaa ja tokaissut, että "kylläpäs rouvalla on sitten niin rauhallinen käsilaukku".

Itse olen ollut vissiin "liian kauan kotona" kolmen muksun kanssa, koska välillä on vaikea hahmottaa, kelle puhuu, ja äänensävy säilyy, vaikka puhuisi aikuiselle. Tuttavaperheen kanssa olimme viime kesänä koko kööri kesäreissulla, ja asiaankuuluvasti syömässä pientä suolapalaa kahvilassa. Kyselen kovaan ääneen, mitä kukin ottaa, kasaan tarjottimelle tavaraa ja pillimehua, leipää yms. Mies 32 v. sitten sanoi kassan paikkeilla, että hän voisi ottaa sittenkin tuollaisen täytetyn patongin, kun on vähän nälkä. Minä kovalla äänellä, että "oletko varma, että jaksat syödä sen sitten kokonaan?" Kahvilan työntekijä katteli meitä kassan takaa, muttei sanonut mitään. Luuli varmaan, että meikäläinen on jonkun sortin sotanorsu ja kotinatsi

auts.. maha kipiä ja tippuu tuolilta ompa joo rauhallinen käsilaukku

 

Toisen lapsemme ollessa muutaman päivän ikäinen olimme perheeni kanssa siskollani kylässä. Tuo toinen lapsi oli silloin tosi kova itkemään, joten me vanhemmat emme olleet saaneet nukuttua paljonkaan ja olimme siksi tosi väsyneitä. Lähdimme sitten siskon luota kotiin ja kolmen päivän päästä sisko soitti, että haemmeko me vauvamme (eli siis tuon toisen lapsemme) sieltä kotiin vai pitääkö hän vauvan itsellään. Vasta silloin tajusimme mieheni kanssa, että tosiaan, se vauva jäi sinne siskolleni kun kävimme hänen luonaan, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että emme olleet tajunneet sitä ennenkuin sisko soitti silloin 3 päivän päästä ja kertoi vauvamme jääneen hänelle. Olimme tosi noloina, varsinkin kun tajusimme, että olimme hoitaneet silloin 1v9kk vanhan esikoistyttären vauvanukkea oikean poikavauvamme sijasta emmekä olleet tajunneet, että kyseessä oli nukke eikä oikea lapsi! Tosin esikoisemme oli monta kertaa kysellyt, että "Missä vauva", mutta emme siltikään olleet tajunneet että vauva oli unohtunut sinne siskolle! Oli kiva sitten ajaa 400 kilometrin päähän siskon luo hakemaan vauvaa, varsinkin kun hän ei olisi oikein antanut enää vauvaa meille takaisin, koska epäili suuresti kykyämme hoitaa lapsia.

Jotenkin tää on vähän vaikea uskoa... kolmeen päivään ette huomannut että vauva puuttuu???

tää ei kyl voi vaan olla totta... luulis että sisko olis pikkusen aikaisemmin ilmoittanu että vauva ei ole matkassa mukana....

 

Muutamia vuosia sitten kummityttöni oli meillä hoidossa kun minulla oli loma. Meillä ei silloin ollut vielä lapsia, kaksi kissaa vain.
Minulla oli rankka työputki takana ja paljon univelkaa, eikä öisin ahkerasti itkeskelevä pikkuneiti auttanut asiaa.

Aamulla aloin sitten "touhukkaasti" askareisiin. Nostin toisen kissan syöttötuoliin, kissahan ei tästä ilahtunut vaan loikkasi pois. Eikä se tietenkään siihen jäänyt vaan nostin kissan sinne uudelleen ja ihmettelin että on se nyt kumma kun vain hyppii sieltä pois :ashamed:

Kun kummityttö oli sitten lähtenyt takaisin kotiin, otin aamulla kissanruokapurkin käteen ja yritin syöttää kissaa lusikalla. Söihän se siitä lusikastakin mutta aika pian tajusin että eihän tämän nyt näin pitäisi mennä...

Kovasti yritti kummitäti olla hyvä hoitaja ja jäi vielä lastenhoito päällekkin mutta oli vähän liian tottunut kissoihin

 

 

Koti-isän aivosumuja

- Kerran mennyt kahvipannu jääkaappiin.
- Viime viikolla vein tiskiin menevää lautasta vessaan.
- Etsinyt parvekkeelta valokatkaisijaa tupakalle mennessä. Vaimo ihmetteli miksi hakkaan ikkunaa. Vastasin, että etsin valonkatkaisijaa.
- Vaimo latasi kahvinkeittimen ja sanoi 10 minuutin päästä, että kahvi on valmista. Vesi oli pannussa eikä säiliössä.
- Meillä pidettävä ketju kiinni ulko-ovessa, ettei 4-vuotias tytär karkaa rappukäytävään. Veimme tytön aamulla tarhaan ja kauppareissun jälkeen vaimo oli laittanut ketjun kiinni. Ihmettelin, kun iltapäivällä lähdin hakemaan tyttöä tarhassa ja ovi ei meinaa aueta.

 

Äsken olin viemässä pottaa vessanpönttöön kipattavaksi ja nappasin samalla mukaan taaperon yöhousut pyykkikoneeseen vietäväksi. Tuli joku ajatuskatkos joka onneksi selvisi juuri ennen kuin olin kaatamaisillani potan sisältöä koneeseen.

 

No tämä tapahtui vasta. Olin sopinut ystäväni kanssa tapaavani kylällä klo 16, kun hänellä pysähtyi linja-auto, oli ohikulkumatkalla ja linkku ois pysähtyny tunniksi tähän. No lähdin sitten lapsen kanssa kylälle, kävin kaupassa ja ihmettelin että mitähän unohtu, vasta 5päivää tapahtuneen jälkeen tajusin, että voi tsiisus, unohdin miksi oikeasti olin sinne kylälle vääntynyt, en koko kaveria muistanutkaan. Oli siinä selittäminen, etenkin kun hän oli nähnyt mun ohi ajavan, ja tietenkin loukkaantunut kun en tullutkaan sinne.

 

Tänään kävin kaupassa ja ostin lahjan Jaana-nimiselle henkilölle. Ja samalla ostin muutakin, mm. pakastusrasioita. Siinä sitten kassalla ajatuksissani, samalla kun kassaneiti veteli tuotteita viivakoodinlukijan ohi, katselin sitä "ruutua", johon tulee tuotteen nimi ja hinta ja lopuksi loppusummakin.

Sitten ihan säpsähdin, kun laitteen näytössä luki "Jaanalle" ja mietin pikku sekunnin ajan, mistä hemmetistä tuo kone voi tietää, että lahja tulee Jaanalle... Kunnes hoksasin, että se olikin pakastusrasia Jäänalle ilman ääkkösiä...

 

Toisen lapsemme ollessa muutaman päivän ikäinen olimme perheeni kanssa siskollani kylässä. Tuo toinen lapsi oli silloin tosi kova itkemään, joten me vanhemmat emme olleet saaneet nukuttua paljonkaan ja olimme siksi tosi väsyneitä. Lähdimme sitten siskon luota kotiin ja kolmen päivän päästä sisko soitti, että haemmeko me vauvamme (eli siis tuon toisen lapsemme) sieltä kotiin vai pitääkö hän vauvan itsellään. Vasta silloin tajusimme mieheni kanssa, että tosiaan, se vauva jäi sinne siskolleni kun kävimme hänen luonaan, mutta olimme molemmat niin väsyneitä, että emme olleet tajunneet sitä ennenkuin sisko soitti silloin 3 päivän päästä ja kertoi vauvamme jääneen hänelle. Olimme tosi noloina, varsinkin kun tajusimme, että olimme hoitaneet silloin 1v9kk vanhan esikoistyttären vauvanukkea oikean poikavauvamme sijasta emmekä olleet tajunneet, että kyseessä oli nukke eikä oikea lapsi! Tosin esikoisemme oli monta kertaa kysellyt, että "Missä vauva", mutta emme siltikään olleet tajunneet että vauva oli unohtunut sinne siskolle! Oli kiva sitten ajaa 400 kilometrin päähän siskon luo hakemaan vauvaa, varsinkin kun hän ei olisi oikein antanut enää vauvaa meille takaisin, koska epäili suuresti kykyämme hoitaa lapsia.

Olisit nyt keksiny edes VÄHÄN paremman...