Kolmekymppiset tokakertalaiset LOKAKUUSSA

[Kvart över]

-O D O T T E L I J A T-

Piipi79.................................LA 9.1.2011....................TYKS
Hazel..................................LA 24.1.2011
Sasha80.............................LA 1.3.2011.....................SKS
Novelle78 ...........................LA 14.3.2011..................K-SKS
Piki80..................................LA 18.3.2011..................SKS
Niiskunenä-78.....................LA 30.3.2011..................K-HKS
Soap...................................LA 3.4.2011
Pössi...................................LA 7.4.2011



-S Y N T Y N E E T -

Y k k ö s e t

2008
Piipi79 20.2. (40+5).......................Tyttö
Soap toukokuu..............................Tyttö
Hemuli79 21.5. (39+4)...................Poika 49cm, 3430g
Nanna81 22.9. (38+5)...................Poika 51cm, 3985g
Novelle78 19.10. (41+0)................Poika 55 cm, 3570g
Pössi joulukuu (37+6)......................................2580g
Sasha80 28.12. (36+1)..................Poika 45 cm, 2480g

2009
Niiskunenä-78 23.1. (37+0)...........Poika 48 cm, 2835g
Vetku 1.2. (40+4)..........................Tyttö 49cm, 3330g
Kvart Över 17.2. (41+0).................Tyttö 52cm, 3920g
Epeti 27.8......................................Poika ja Poika
Piki80 26.10. (40+2)......................Tyttö 51cm, 3654g

K a k k o s e t

2010
Nanna81 26.2. (40+5)....................Poika 51cm, 3654g
Hemuli 8.6. (40+5)..........................Tyttö 49cm, 3820g
Vetku 17.9. (41+2).........................Poika 51cm, 3600g
Epeti 29.9. (41+2)..........................Tyttö 53cm, 3860g
Kvart Över 8.10. (41+3)..................Tyttö 52cm, 3908g

 

[Kvart över]

Onnittelut Epetille tähänkin pinoon! Näin siis kuulumiset tuolta syyskuisten pinosta ja päivitin tännekin :heart: :flower:

Olen nyt ihan shokissa Citruksen uutisista, että en kirjoittele enempää. Ihan kamalaa, kun aikaa ja viikkoja oli kuitenkin kulunut jo näin paljon :'( :'(

 

[Novelle78]

Voi ei, Citrus, enpä olisi uskonut, että näin ikäviä uutisia tulee vielä sulle. Ja just kun oli ensin ultrassa kaikki todettu olevan hyvin, iskee joku tulehdus. En voi uskoa todeksi. Iso halaus sinulle ja voimia jatkoon.

Kiitos Kvartti uudesta pinosta taas. Johan se Myyrä nyt kuitenkin rupesi viihtymään mahassa, vaikka joku aika sitten oli ihan toisenlaiset merkit.

Huhhuh, kun on tänään jotenkin huono päivä. Ei ole mitään erityistä syytä olla huonolla tuulella edes, mutta mikään ei vaan tunnu tänään sujuvan ja koko ajan vaan ärsyttää kaikki. Ärsyttää sekin! Mies parka saa koko ajan jotain pientä kommenttia ja Eki ärsyttää olemalla muka hankala, vaikka ainut hankala täällä taidan olla minä. Raskausoireita? Kai se on ihan tavallista, että hormoonit tekee näitä oikkuja. Välillä vaan tuntuu, että olis kiva keskittyä olemaan raskaana, mutta ei ehdi, kun on tuo Eki hoidettavana myös. Menee hirveästi energiaa esim. sen huonoon syömiseen, kun monta kertaa päivässä pitää edes yrittää saada se syömään jotain, mutta oikein mikään ei kelpaa. Flunssa on kyllä jo helpottamassa, mutta kai se sitten vielä vaikuttaa ruokahaluun. Toisaalta se syöminen loppui kun päiväkoti alkoi, joten jotain muutakin tässä on taustalla. Ei vaan jaksais päivästä toiseen taistella ja suostutella. Kuten sanottua, huono päivä tänään. Jospa huominen olis taas jo valoisampi.

Pössi, nuo Kelalta saatavat vanhempainpäivärahat ovat jopa uskomattoman hyvät! Sitä en halua ollenkaan kiistää. Enkä sen laajemmin halua osallistua poliittissävytteisiin keskusteluihin, mutta se tuli mieleen tuosta hoitoraha-asiasta, että miehet saattaa suhtautua asiaan hyvin eri tavalla kuin naiset. Naiset onkin varmaan usein hyväksyneet sen, että mies tienaa töissä kun vaimo on kotona lasten kanssa, ja mies hoitaa sitten raha-asiat. Mutta mun mies ainakaan ei huolinut multa juuri mitään rahallista apua hoitovapaalla ollessaan. Se on kai joku kunniakysymys, että vaimolta ei voi ottaa rahaa, lainata ehkä voi hätätapauksessa. Mieheni oli siis 8 kk hoitovapaalla, ja olisi omien sanojensa mukaan ollut kauemminkin, jos vaan säästöt yhdessä kotihoidon tuen kanssa olisivat riittäneet. Mutta kun ei riittäneet, meni töihin nyt syyskuussa. Yritin kyllä maksaa yhteiset laskut (sähkölaskut yms.), jos vaan ehdin ennen miestä (joka tietysti ehti melkein joka päivä käydä postilaatikolla keräämässä laskut ja muut omaan talteen). Voi kyllä olla, että mikään ihan pieni kotihoidon tuen korotus ei tätä asiaa ratkaisisi, joten siitä ei sen enempää. Mutta luulenpa, että voi olla laajemminkin niin, että varsinkaan miehet eivät helposti jää kotiin hoitovapaalle, kun joutuisivat sinä aikana turvautumaan vaimon palkkapussiin, ja sehän ei miehiselle luonteelle sovi. Tyhmää, ilman muuta, mutta ei sitä mieltä noin vain muuteta, kokeilin kyllä selittää kaikin tavoin, että minä tienaan nyt ja tämä perhe on yhteinen yritys, mutta ei se mennyt perille. On toki niitä vastakkaisiakin tapauksia, jotka voi sitten luokitella täysin pummeiksi, kun ovat pelkästään rahan takia ylipäänsä jossain (pari)suhteessa. He ovat sitten oma lukunsa. Niin, vastaus kysymykseesi, miksi menin töihin on siis se, että mies omasta tahdostaan halusi vuorostaan olla kotona pojan kanssa tuon reilun puoli vuotta, ja minä myös mielelläni menin takaisin töihin ennen kuin halusin alkaa yrittää seuraavaa lasta.

 

[Novelle78]

Epetille onnittelut tytöstä!

 

[Ada]

Voi itku Citrus :hug::'(! Olen hurjan pahoillani teidän puolesta!

 

[Kvart över]

Toivottavasti Novellella on parempi päivä!

Plääh, täällä edelleen yhtenä kömpelönä pallona. Neuvolassa kävin (viimeistä kertaa, seuraavaksi sitten äitipolikontrolli viikonloppuna tai ensi maanantaina) ja kaikki oli ennallaan, hieman kohonneet paineetkin jotka kuulemma enteilisivät synnytystä olivat taas laskeneet ennalleen :headwall: Vauvalla onneksi kaikki kunnossa, aamulla ehdin vähän säikähtää kun ei tuntunut mitään liikettä ja kylkeä vaihtaessa vauva aina "valui" alemman kyljen puolelle. Kyllä se sitten mehua juomalla virkistyi ja nyt oli oikein potkiskeleva tuolla neuvolassa.

Helmillä taas jonkin sortin räkätauti, ei sitten ehtinyt Myyrä syntyä kun kaikki olivat terveinä... En tiedä miten on että pääseekö nuhaisena sairaalaan sitten visiitille, toivottavasti ei jatku kovin kauaa tuo räkis.

Noista Kelan tuista vielä, että hyvä raha tuo vanhempainpäiväraha tosiaan on ja varsinkin tämä tuloihin perustuva äitiysraha (vai mikä ikinä sen nimi onkaan mitä nämä ekat kuukaudet saa), mutta kyllä meillä ainakin on sellainen tilanne että vaikka periaatteessa tultaisiinkin toimeen pelkästään miehen palkalla niin on mulla silti taloudellinen pakko olla töissä. Elintasoa laskemalla toki tultaisiin toimeen, mutta sitten ei lainoja maksettaisi, ei matkustettaisi ja pitäisi varmaan alkaa vertailla ruokien hintoja. Kyllä mä mieluummin olisin lasten kanssa kotona kun töissä (varsinkin jos en saa oman alan töitä ja joudun sitten tuonne mun "ikuiseen kesätyöhön" palaamaan). En sinänsä halunnut kuitenkaan noista tuista valittaa tai ketään suututtaa, mutta ihmettelin vaan kun tuota hoitorahaa ei sitten saanutkaan.

Nyt kuuluukin sängystä että "kakka", joten pitää mennä.
KÖ ja Myyrä 40+6

 

[sasha80]

Citrus, olen tosi pahoillani sun uutisista. Tällaisesta jää sanattomaksi.

En ole aikoihin tänne kirjoitellutkaan, kun on ollut pikkusen kovaa kriisiä meidän elämässä. Onneksi nyt on helpottanut ja saa vähän taas kiinni elämästä. Harmittaa vain, kun tämä raskaus on jäänyt täysin paitsioon.

 

[Pössi]

Voimia, Citrus! :hug: Hirveä juttu. Tässä ei tosiaan ikinä olla täysin turvallisilla vesillä.

Kvartilla se vaan odotus venyy. Tsemppiä jälleen kerran. Minusta tuntuu, ettei mene yliaikaiseksi tälläkään kertaa, mutta sittenhän sen näkee. Isäni puolella on ennenaikaisuutta.

Tuntuuko teistä muista tämä toisen odotus jotenkin laimealta? Edes ultrassa ei ollut yhtään niin sykähdyttävää kuin ekalla kerralla, jolloin välillä itkin ja nauroin yht'aikaa. Nyt vaan totesin, että hengissä on. Jos ei olisi pahoinvointia, en varmaan muistaisi koko juttua, kun ei tuo vielä potkikaan. Pahoinvointia tosiaan tulee vieläkin, jos syön liikaa hiilareita tai liikaa proteiinia. Saa olla tarkkana. Eilen myös oksensin aamulla, mikä tuli kyllä ihan yllätyksenä.

Me olemme nyt vihdoin kertoneet isovanhemmillekin eikä heitäkään uutinen hirveästi heilauttanut. Esikoista odottaessa isäni pyyhki kyyneleitä silmäkulmasta. Tällä kertaa äitini ei tajunnut edes onnitella eikä muutkaan mitenkään erikoisen fiilareissa olleet.

Tuttivieroitus on meillä nyt ohi. Pahin kesti neljä päivää. Sellainen jäi kyllä ilmeisesti pysyväksi muutokseksi, että pojua saa nukuttaa ja lukea ja/tai laulaa, mutta aika helpolla päästään yleensä edelleen. Seuraava etappi olisi sitten isojen sänkyyn siirtyminen joskus vuodenvaihteessa. Sieltä hän pääsee sitten karkaamaan mielensä mukaan, joten haluaisin lykätä mahdollisimman pitkälle koko jutun.

 

[Kvart över]

Pössi, ihan samat ajatukset tästä toisesta odotuksesta, että on jäänyt kyllä paljon laimeimmiksi tunteet kun ekalla kerralla. Näin on kuitenkin sekä hyvässä että pahassa, kun viimeksi panikoin ja stressasin joka asiasta joten nyt oon päässyt sitten helpommalla siinä. Välillä mua kuitenkin pelottaa, että osaanko sitten rakastaa tätä lasta samalla tavalla kuin tuota esikoista kun tosiaan tuntuu että tämä on mennyt vaan tässä sivussa.. Toivon että se kiintymys sitten syntyy kun toisen viimein näkee?

Hyvä että tuttivieroitus on nyt ohi!

Täällä oli ihan kamala kakkaepisodi, itki niin lapsi kun äitikin ja jouduin soittamaan sinne terveyspuhelimeenkin neuvoja Nyt sitten vaan runsaasti rusinoita, kuivattuja luumuja ym. ja kaikki mahaa kovettava pois. Lisäksi pitää aloittaa taas tuon Duphalacin antaminen, toivottavasti ei ole ikinä enää noin kovalla pienen maha. Huh.

Muoks. vielä, ollaan muuten just vähän aikaa sitten vaihdettu Helmin maito rasvattomasta kevytmaitoon kun alettiin miettiä ettei saa paljoakaan rasvoja. Tiedättekö että voisko toi "rasvamaito" aiheuttaa ummetusta?

 

[Hazel]

Voi harmi Citrus, olen todella pahoillani :hug:

Pössi: mustakin tuntui "laimealta" alkuraskaudessa. Oikeastaan rakenneultrassa liikutuin (josta itsekin yllätyin) ja raskaus tuli todellisemmaksi. Aloin myös siinä main vasta tuntemaan liikkeet paremmin. Nyt oikeasti ajattelen tätä tulevaa vauvaa ja sitä, millainen persoona sieltä sitten tulee. Luulen kyllä, että se kiintymys tulee sitten samalla lailla kuin ekastakin, kuten KÖ epäili. Ja kyllähän se kiintymys ekastakin tuli pikku hiljaa ainakin omalla kohdallani.

En usko, että rasvaisemmasta maidosta voisi johtua kova maha, en ole moisesta ainakaan kuullut. Mekin juotiin ensin rasvatonta, mutta sitten tajusin, että eihän pikkuinen saa ruuista paljon mitään rasvaa, kun imetys loppui, joten nyt juodaan kanssa kevytmaitoa. Kun lasten pitäisi kuitenkin saada paljon enemmän rasvaa kuin aikuisten. Leivän päällekin laitetaan Oivariinia, kun mua alkoi ällöttää ne kevytlevitteet :x

 

[Piki80]

Voi ei, Citrus :hug::'( tuo on niin väärin... että just ehtii näkemään pienen kunnossa ja sitten käy noin :/

sasha, kiva kuulla että menee jo vähän paremmin, kriisistä huolimatta. Onneksi sinullakin on vielä sen verran odotusaikaa jäljellä, että ehdit varmaan siitä nauttimaan

Novellelle jaksuja! Kieltämättä itelläkin on viime aikoina tullut kauheita kilareita ihan omituisista asioista. Mies parka, onneks sentään ymmärrystä on vielä tytön touhuihin, mutta mies saa kaiken niskaansa. Edellisen raskauden pikku laiminlyönneistä lähtien... :ashamed: ja uudessa Vauva-lehdessä vielä oli juttua, että mielialavaihtelut helpottavat myöhemmissä raskauksissa

Toisen odotus on miullakin jäänyt jotenkin taka-alalle. Muistan että viimeksi olin tässä vaiheessa jo todella tietoisesti RASKAANA joka solulla, eikä vielä edes liikkeitä tuntunut. Nyt taas on jo pieniä liikkeitä saanut ihastella monta kertaa, mutta tuntuu ihan erilaiselta. Olen jotenkin tavallaan 'ulkoistanut' koko asian, ihankuin odottaisin adoptiolasta joka saapuu sitten keväällä . Ehkä sitä vain nyt tajuaa asian isommassa mittakaavassa ja realistisemmin, kuin ekaa odottaessa. Ootellaan ja katsellaan, mitä tuleman pitää

Voi pientä Helmiä, toivottavasti pian helpottaa! Meillä ei vielä juoda maitoa, mutta puurot on tehty maitoon jo pari viikkoa. Rasvojen saannista sen verran, että kun annan itse tehtyjä soseita ja ruokia, niin lisään niihin kylmäpuristettua rypsiöljyä lautasella, ehkä 1tl/ pvä. Kalaa ei juuri meillä syödä, niin tuosta saa hyvin omega3- ja -6 rasvahappoja. Kevytmaitoa ajattelin silti alkaa käyttämään juomana, paitsi jos painokäyrä jotenkin hyppää liian ylös.

Nyt vaihteeksi päiväunille... :wave:

Piki 16+3

 

[Citrus]

Kiitos kaikille myötätunnosta! Ei tätä todellakaan voi käsittää.

 

[Kvart över]

Sasha, toivottavasti kriisit alkavat olla takanapäin pian :hug:

Piki, mä oon miettinyt samaa että tässä toisessa odotuksessa odottaa koko ajan sitä LASTA ja sitä, että on sitten kahden lapsen äiti. Kun ekalla kerralla jo se itse odotus oli valtava asia. En siis tarkoita etteikö tämäkin iso asia olisi, mutta eri tavalla tähän toiseen odotukseen kyllä on suhtautunut.

Hazel, mulla kävi Helmin kanssa niin, että olin saman tien aivan myyty kun näin neidin. Ja oikeastaan varmaan jo sitä ennen, olin siis ihan rakastunut lapseen jo ennen kun se syntyi. Siksi tuntuu oudolta kun tätä toista ei ole jotenkin tuntenut samalla tavalla. Mutta eiköhän se kiintymys ja rakkaus sieltä sitten tule, toivotaan ainakin

Mä soittelin aamulla taas puoliksi valvotun yön jälkeen synnärille, että mikä niiden kanta kalvojen puhkaisuun on. Siellä oli puhelimessa mukava kätilö joka kehotti odottelemaan vielä pari päivää, mutta koska siellä mun tiedoissa tosiaan lukee että paikat on auki jo niinkin paljon niin sain luvan soittaa torstaina uudelleen, jolloin katsotaan tilanteen mukaan jos pääsisin tarkistukseen jo torstaina tai perjantaina. Alun perin ja siis viikkojen mukaan pitäisi odotella maanantaille, niin olisihan tuo muutamakin päivä jo iso helpotus. Toivottavasti lähtisi nyt itsestään tulemaan, mutta on helpottavaa kuitenkin tietää että mahdollisuuksien mukaan Myyrä olisi täällä jo tällä viikolla Mulla on tosiaan liikkuminen iskiaksen takia nyt niin vaikeaa, kuten nukkuminenkin niin kuulemma sen perusteella olisi turha "rääkätä" mua enempää kun on pakko. Jos sitä vaikka jaksaisi synnyttää ja sitten hoitaa vauvaakin kun ei tarvitsisi viikkotolkulla valvoa ennen synnytystä.

Nyt päivälevolle kun neitikin nukkuu, anoppi on tulossa iltapäiväksi ja vie typykän ulos. Aivan luksusta kyllä on kun se jaksaa tulla!

Kvartti ja Myyrä 41+0

 

[Hazel]

Jopas se Myyrä nyt antaa odotuttaa itseään, KÖ. Toivottavasti alkaisi jo tulla piakkoin, kun sulla on noita vaivoja, jotka toivottavasti jäisi sinne synnytyssaliin sitten.

Oletteko te muut ulkoilleet aamuisin kun on vain vähän nollan yli lämmintä? Mua huolestuttaa, kun lapsen posket alkaa pian punoittamaan ja menee vähän epätasaisen värisiksi tuossa lämpötilassa. Poskilla myös näkyy verisuonia, jotka kai vahingoittui, kun posket (tai toinen) paleltui viime talvena. Vioittuikohan iho lopullisesti

 

[Pössi]

Olen edelleen pahoillani Citruksen puolesta. Mietin keskenmenos pitkin iltaa ja siinä muistelin tuttavankin keskenmenoa viikolla 14+.

Kiva, etten ole ainoa "tunteeton" odottaja. Viimeksi mieskin oli ihan erilailla mukana. Nyt yritän iltaisin nukkumaan mentyä keskittyä hetken vauvan miettimiseen. Eilen mietittiin jo nimiäkin. Molemmat jostain syystä odotetaan tyttöä, mutta silti mietittiin pelkkiä poikien nimiä.

Minä kuulun niihin hitaasti syttyviin. Esikoisen synnyttyä suurin onnentunne oli se, että synnytys oli vihdoin ohi. Sitten kun näin vauvan, sanoin aika pian, että onpa se ruma. Ja oli se, punainen ja ryppyinen ja turvonnut. Komistui joka näkemällä, kun kolmen tunnin välein piti herättää yölläkin. Kotiin päästyä minulla oli baby bluesia, itkeskelin ja olin ihan sekaisin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa lähti sujumaan.

Toivottavasti Kvartilta puhkaistaan ne kalvot pian, jos ei Myyrä muuten halua tulla ulos. On tosi raskasta hoitaa vauvaa, kun on jo valmiiksi univelkaa. Enpä ole rasvoja miettinyt tähän mennessä. Ehkä nyt alan miettiä. Jotenkin olen ajatellut, että perus kotiruoasta saisi kaiken tarvittavan, paitsi D-vitamiinin. Meillä syödään paljon kalaa ja kasviksia ja leivän päälle laitetaan 60 % Oivariinia.

Perhanan naapuri remontoi näköjään tänäänkin. Eilen jäi päiväunet kesken paukkeen takia eikä taida olla parempi tuuri tällä kertaa. Pitäisiköhän mennä valittamaan, että ei tähän aikaan saa paukuttaa?

Pössi ja Tessu 13+5

 

[Pössi]

Hazel, on me ulkoiltu ja onneksi ilman ongelmia. Mutta yksilöitähän nuo ovat, toinen voi olla herkempi. Sisällä tullaan molemmat umpihulluiksi.

Pienten posket varmaan toipuu nopeasti. Aika paha paleltuma pitäisi olla, että jäisi ikuinen vamma.

 

[Novelle78]

No johan nyt, Kvarttikin edelleen täällä linjoilla! Toivottavasti ei sun tarvitsisi enää montaa päivää odotella. Ei varmaan ole enää maailman ketterin olotila ja jos vielä nukkuminenkin on hankalaa, niin johan siinä voimat hupenee.

Sasha, toivottavasti teillä alkaa nyt pikkuhiljaa parisuhteessa taas suunta kohti parempia aikoja. Nuo kriisit on kyllä todella voimia vieviä, eikä sellaista kaipaisi varsinkaan raskausaikana lisärasitteeksi. Olisi tosiaan kivempi saada kesittyä odotukseen rauhassa ja hyvillä mielin.

Toinen raskaus on munkin mielestä mennyt paljon enemmän huomaamatta kuin eka. Varmasti siihen vaikuttaa se, että se suuri elämänmuutos lapsettomasta, vapaasti menevästä parista on ensimmäisen lapsen myötä jo koettu, eikä tämä toinen oletettavasti niin suuria elämänmuutoksia enää tuokaan. Sitä paitsi ei tässä jotenkin kerkiä samalla tavalla huolehtia raskaudesta ja tulevasta, kun on jo yksi lapsi hoidettavana. Meillä ainakin energia tahtoo mennä edelleen Ekin päiväkotiin totuttelussa ja viime aikoina myös flunssien sairasteluissa.

Eki tykkää kyllä selvästi jo jäädä päiväkotiin, tai ainakaan se ei ole kauhean vastenmielistä. Kotoakin on aamulla ihan innoissaan lähdössä hoitoon. Mutta kyllä silti iltaisin ja viikonloppuisin vielä huomaa, että muutos on tosi iso pienelle pojalle. Isän seuraa ja syliä hän kovasti kaipaa ja kyselee jatkuvasti. Selvästikin vielä se on Ekillä mielessä, että ennen isä oli paljon enemmän saatavilla, kun olivat yhdessä kaiket päivät. Lisäksi meillä on molemmilla jatkuvasti ollut nyt parin päivän työmatkoja eli yöpymisiä poissa kotoa. Varmasti se hämmentää pientä ihmistä, kun ei voikaan luottaa siihen, että äiti tai isä on aina paikalla, vaan aina se tahtookin vaihtua, kumpi on kotona. Sitten varmaan tämän seurauksena yöt ovat välillä tosi levottomia, vaikkei olisi sairasteluakaan. Viime yönäkin Eki taas heräsi noin tunnin välein vaatimaan isin syliin, ihan puoliunessa tietenkin. Mutta kaikki tällanen siis vaikuttaa tottakai siihen, ettei tähän uuteen raskauteen ehdi oikein keskittyä. Välillä vaan hirvittää, miten taas jaksaa, kun onkin kaksi valvottajaa öisin yhden sijaan.

Mulle kanssa Eki tuntui aluksi jopa vieraalta heti synnytyksen jälkeen. Vauva oli ekan vuorokauden teholla, ehkä sekin vaikutti siihen, että olo oli vähän epätodellinen: synnytys ohi mutta ei vauvaa vieressä. Kyllä me siitä sitten pikkuhiljaa tutustuttiin toisiimme.

Sokerirastiustesti on nyt ohi! Ei tässä tänään taida kovin paljon aikaan saasa työasioita. Sen verran tuli hontelo olo taas testistä, eikä se tunnu enää korjaatuvan syömiselläkään. Saattaa ne huonot yöunet myös vaikuttaa tähän olotilaan. Pitää ottaa vaan rennosti siis.

Novelle 17+2

 

[Hazel]

Pössi: Me kanssa ulkoillaan paljon ja aika pitkään saisi olla sisällä, jos ei uskaltaisi nollakelillä ulos! Ärsyttää vaan se viime talven paleltuma, että aina vaan kummittelee ja mietin, että minkä ihmeen kypärämyssyn keksin sitten, kun tulee kunnon pakkasia, ettei iho pääsisi paleltumaan uudestaan. Kun ei ne kypärätkään poskipäille ulotu.

Novelle: Kiva, että Eki on jo tottunut päiväkodin arkeen. On se varmaan itsellekin iso helpotus ettei tarvitse itkevää lasta jättää aamuisin sinne. Meillä on myös ollut nyt useamman viikon pientä flunssaa siitä korvatulehduksesta alkaen. Ei kuumetta, mutta pientä yskää, nuhaa ja aivastelua. Sellaista, että ei ole varma viitsiikö mennä kerhoihin, kun ei ole "pakkoa" vaan pitääkö pysyä kotosalla.

Hazel 24+2

 

[Kvart över]

Hazel, meillä ei oo ollut vielä noin kylmä (yhtenä aamuna vaan oli +3), mutta varmaan sekin päivä kohta tulee. Ja on tosiaan ulos silti mentävä. Harmi juttu se viimetalvinen paleltuma, ehkä S:lla on tosi herkkä iho poskissa? Mitä jos niihin laittaisi jotain sellaista suojaavaa vedetöntä voidetta (meillä on sellaista Weledan rasvaa ja ainakin se rauhoitti Helmin ihoa viime talvena)? Jäätymisen vaaraahan ei varmaan ole jos ei ole enempi miinuksella tai tosi kova viima? Ja sitten ulkoilun jälkeen voisi kasvoille laittaa ihan jotain kunnolla kosteuttavaa voidetta (esim. Ceralan on musta aika hyvä) niin jos se iho on kunnossa niin varmasti kestää lämmönvaihteluita paremmin? Helmillä on nyt alkanut myös kuivumaan kasvojen iho ja on tarvinnut paljon rasvaa, eli kyllä toi viileämpi ilma varmaan vaikuttaa silläkin.

Mä kävin käyrillä makoilemassa aamupäivällä, Myyrä oli eilen illalla hiljainen, yöllä en liikkeitä juuri tuntenut ja kun vielä aamiaisen jälkeenkin tuli tosi vähän liikettä niin soittelin synnärille ja käskivät käymään. Tunsin siis kyllä että liikkui, että en kovin huolissani ollut, liikkeitä vaan tuli paljon vähemmän kuin yleensä (ei tullut niitä kymmentä tunnissa mitkä pitäisi). Vauva oli onneksi kunnossa ja siinä käyrillä makoillessa pitikin taas tavanomaista menoa ja käyrä oli yhtä vuoristorataa. Hyvä niin Toivottiin tietenkin että olisivat puhkaiseet kalvot, mutta näin ei sitten tehty. Lääkäri kyllä teki "kovakouraisen" sisätutkimuksen ja pyöräytti ne kalvot jotenkin irti, kuulemma vuorokauden sisään näkee että oliko siitä mitään hyötyä. Vauvan painoarvio ultralla oli 3 300g, eli on selvästi siskoaan pienempi paketti (Helmi painoi lähes 4kg). Vähän harmitti kyllä kun lähettivät kotiin takas odottelemaan, mutta pääasia että Myyrällä oli kaikki hyvin.

Kvartti ja pikkuMyyrä 41+1

 

[Hazel]

Kvartti: Josko siitä "kalvojen pyöräytyksestä" nyt sitten olisi apuja ja pääsisit tositoimiin.

Kiitos vinkistä rasvan suhteen. Voisin ostaa Ceralania. Ajattelinkin, että alkaisin rasvaaman kasvot vaikka iltaisin tai just ulkoilun jälkeen, niin josko ne ei sitten pääsisi kuivumaankaan niin paljon. Viime talvena molemmat posket kuivui tosi paljon, että ihan Bepanthenilla sai rasvata. Ennen sitä paleltumista iho oli kyllä tosi hyvä eikä ollut tarvinnut mitään rasvoja. Tänäänkin mentiin aamulla ulos, mutta ei ne posket kovasti punoittaneet. Eilen taas tuuli jonkin verran, joten se varmaan vaikutti. Ei kai tällä kelillä voi paleltua, vaikka olen kyllä nyt sen suhteen jo varmaan vähän vainoharhainen :ashamed:

 

[Novelle78]

Näyttääpä muuten tämän meidän palstan tilaston perusteella siltä, että kakkoset viipyy míelellään pidempään mahassa kuin ykköset. Ei siis auta minunkaan toivoa aikaisempaa synnytystä tällä kertaan, vaan odotella vaan rauhassa yli sen maaliskuun puolivälin.

 

[Kvart över]

Totta muuten, kakkoset on ottaneet enemmän aikaa itselleen mahassa kun ykköset! Noin viikon on mennyt tähän mennessä synnyttäneillä kauemmin, josko mäkin sitten ensi viikolla pääsisin viimein eroon tästä puujalasta...

Viimeksi muuten odotin synnytystä sen takia kovasti, että näkisin jo vauvan, nyt tuntuu että suurin syy odottamiseen on oman olotilan toivottu kohentuminen :ashamed:

Novelle, mä luulen että toi maaliskuun puoliväli on ihan ihanin aika saada vauva! Musta helmivauvan kanssa oli mukavaa kun yöimetysten aikaan ulkona alkoi olla jo valoisaa ja kun ilmat lämpeni sitä mukaa kun vauva kasvoi, pääsi tekemään pidempiä vaunulenkkejä ym. Luulisin että olisi siis vielä kivempi tuo maaliskuu kun sitten kevät tulee vielä nopeammin Tosin pitkistä vaunulenkeistä saa ehkä näiden kakkosten kanssa vain haaveilla...

Jotain tuntemuksia nyt on viimeinkin alkanut olla, tulee vähän niitä kuukautiskipumaisia supistuksia tujakampia kiristelyjä, väli on kuitenkin pysynyt nyt 20-25 minuutissa ja supistuksen aikana ei tarvi juuri kärvistellä. Syömäänkin pystyi ihan hyvin. Ajattelin mennä kohta kuitenkin nukkumaan ja toivoa parasta, jospa sitä saisi sitten muutaman tunnin päästä herätä oikeaan kipuun. Ton meidän "tilastonkin" perusteella Myyrän pitäisi syntyä huomenna

 

[Kvart över]

Nyt tulee ihan pelkkää valitusta ja omaa napaa eli voi skipata hyvällä omalla tunnolla.

MÄ EN KESTÄ ENÄÄ!! Ei niitä supistuksia sitten tullut enää kun nukahdin, en siis ainakaan herännyt niihin. Lonkkakipuihin heräilin pitkin yötä ja valvoinkin taas tunteja niiden takia. Jossain vaiheessa alkoi jo itkettää ja huolestuttaakin kaikki mahdollinen. En oikeasti jaksaisi nyt edes synnyttää jos tässä nyt joku ihme tapahtuisi ja Myyrä päättäisikin alkaa syntymään. Myös alkaa tulla vihantunteita kaikkia ihmisiä, jopa vauvaa kohtaan, tuntuu että en enää edes halua sitä ja voisin helposti antaa sen pois sitten kun viimein syntyy

Mies jäi ainakin aamupäiväksi nyt kotiin kun ei musta ole mihinkään. Soitin äsken sairaalaan ja kysyin että onko tosiaan niin että synnytys käynnistetään vain lääketieteellisten ongelmien vuoksi, että äidin mielenterveydellä ja muutenkin jaksamisella ei ole merkitystä. On kuulemma mahdollisuus mennä osastolle, jossa arvioivat tilanteen ja äiti saattaa saada uni- ja kipulääkkeitä jotta saa levättyä. Ei paljon lohduta! Miehen siskokin sitten lähti just synnyttämään ja en käsitä että jopa tollainen iloinen ja ihana asia saa mut vaan masentuneemmaksi!

Pitäisi olla iloinen että vauvalla on kaikki kunnossa, istukan virtaukset ovat eilisten mittausten mukaan kuulemma erinomaisia etc. Mutta kun silti on aivan käsittämättömän paska olo!! Mies ei ymmärrä yhtään että mitä mä vikisen ja valitan kun ei ole oikeasti syytä olla pettynyt ja surullinen. Enkä kai oikein käsitä itsekään. Silti on kyllä ihan päähän potkittu ja paska olo!!

Kvartti ja Vitkasteleva Myyrä 41+2

 

[sasha80]

Voi, että kun Myyrä antaa odottaa! Miksi ihmeessä eivät voi tehdä jotain synnytyksen käynnistämiseksi, kun sulla on selvästi niin paha olla? Yhdellä kaverilla oli sama juttu. Oli todella pahasti turvoksissa, että ei enää päässyt liikkumaan. Mutta ei käynnistetä, ei... Lähetän täältä virtuaalisesti voimia sulle! Jos edelleen synnytyksen jälkeen tuntuu kurjalta olo, pyydä keskusteluapua. Nimim. synnytysmasennuksesta kärsinyt, vasta nyt diagnosoitu...

Hazel, me ulkoillaa kanssa melkeinpä kelistä riippumatta. Esikoisella on atooppinen iho, joten rasvaa ollaan saatu reseptillä. Locobasea laitetaan illalla kasvoihinkin. Ja rasvaukset pitää tosiaan hoitaa illalla, kun ei ole tiedossa ulkoilua pitkiin aikoihin.

Novelle, toivottavasti teillä alkaa yöt rauhoittua pian. Kyllä sitä miettii itsekin, että mitenkähän sitten homma toimii, kun on kaksi lasta valvottamassa.

Sasha ja pieni 19+2

 

[Novelle78]

Voi Kvartti, kyllä minä ymmärrän hyvin tuollaiset kaikenlaiset vihantuntemukset ja muut. Se voi johtua ihan jo pelkästään jatkuvista huonoista yöunista. Ja tottakai sitten alkaa huolestuttaa nimenomaan sekin, että miten sen synnytyksen jaksaa, kun ei ole saanut sitä ennen kunnolla levätä. Se varmasti myös aiheuttaa kaikenlaisia tunteita, jotka voi sitten ilmetä oudollakin tavalla. Olisiko se kuitenkin niin, että synnärillä toivotaan vain paljon mieluummin synnytyksen luonnollista käynnistymistä, koska silloin se yleensä myös etenee sujuvammin kuin käynnistämällä. Ehkä ne kuitenkin ihan synnyttäjän parasta siellä osaavat ajatella, vaikkei se aina siltä tunnukaan, kun oma olo niin kurja. Joku raja tietysti pitää olla, ettei ihmistä ihan kiduteta sentään ison mahan ja kaikkien vaivojen kanssa. Voisiko niistä uni- ja kipulääkkeistä kuitenkin olla apua? Vaikkei se siltä heti ajatuksena tunnukaan, mutta jos ne auttaisi sua lepäämään ja sitä myötä sitten ajatukset muuttuisi vähän positiivisemmiksi.

Mä toivon kanssa, että kevät olisi mulle kokemuksena mukavampaa vauva-aikaa kuin viimeksi koettu syys- ja talvivauvan kanssa eläminen. Viimeksi mieli alkoi kirkastua selvästi maaliskuussa, kun päästiin vihdoin kevättä kohti. Talvi oli välillä niin tuskaista, kun oli pakkasta paljon eikä saanut edes ulos lähteä vaunuttelemaan. Pimeään aikaan aina väsyttääkin enemmän ihan ilman yövalvotuksia.