Heippa (yö jo pitkällä)
ja kiitos lämpimistä tervetulosanoista! PeePee, ehdin lukea vastauksesi heti silloin tuoreeltaan, ja se tuntui niin hyvältä! Osasit sanoa juuri oikeat sanat ja valaa uskoa ja positiivisuutta niinkuin vain saman kokenut osaa. Kiitos kaikille tuesta!
Matilda, olen sanaton surusi edessä. Miten hirveän epäreilua, enkä voi kuvitella, mitä käyt läpi. Itse menetin myös kaksoset aiemmin kome vuotta sitten, kyse oli kuitenkin varhaisraskauden km:stä. Olen lukenut, että hautajaiset menetetyille pienokaisille auttavat surussa. Nyt viimeisessä km:ssä poltin yksin kynttilää monena iltana ja puhuin menetetylle vauvalleni, ja kannoin kynttilää mukanani esim. sängyn viereen. En olisi halunnut puhaltaa sitä ollenkaan sammuksiin, sillä tunsin, että saan edes niin pitää vauvan jotenkin lähelläni. PIdimme myös miehen kanssa muistojuhlan, luin runoja, juttelimme yms. En tiedä auttoiko se, jotenkin tällä kertaa km oli erityisen tuskallinen. Olen nimennyt aina menetetyt alkiot jollain hupsuilla nimillä, siten ne jäävät muistoon tietyn nimisinä olentoina, mutta samalla saan edes vähäsen naurun aihetta hassuista nimistä.
Lämmin halaus sinulle! Toivon, että löydät tukea vertaisryhmistä, joko täältä tai jostain toisesta paikasta, etkä joutuisi kantamaan kaikkea surua yksin.
PeePee, miten sinun hoitotilanne, missä menet? En ole vielä ihan kärryillä.
EllaEliaksen mietteet tulevasti hoidosta kuulostivat kuin omiltani, voimia ei ole (pelkkä miettiminen tekee suruisaksi) mutta toivo elää silti jossain pienenä (tosi pienenä, lähinnä toivon että saamme hoidon tehtyä että voin unohtaa koko asian). En vielä tiedä tarkempaa ajankohtaa sille, ennen kesää kuitenkin. Nyt ajatus icsistä vielä tosiaan uuvuttaa, joten en ajattele sitä sen enempää. Lomalla olemmekin onneksi pystyneet keskittymään muuhun, olemme käyneet luistelemassa ja ulkoilleet ja saaneet olla rauhassa yhdessä. Se on tehnyt hyvää. Ehkä käyn palstallakin nyt hieman harvemmin ja koitan keskittyä muuhun, vaikka vaikeaa se voi ollakin.
Onko kukaan muuuten miettinyt akupunktiota tai vyöhyketerapiaa hoidon tueksi? Minä nimittäin olen. Teimme akupunktiota kolme vuotta sitten onnistuneen icsin tukemiseksi, joten siitä jäi tietenkin hyvä olo, haittaa siitä ei ainakaan ole, mutta hyötyä saattaisi olla. Nyt mietinkin, kenen puoleen täällä pk-seudulla kannattaisi kääntyä. Jostain joskus luin terapeutista, joka oli "saattanut monta naista raskaaksi", mutta en enää muista lähdettä.
PeePeelle vielä, miksi mietit laparoskopiaa jos nyt eivät kiinnity, onko sinullakin endo? Mulle on tehty yksi laparoskopia, ja sen jälkeen tuli tuo onnistunut hoito, joten mietityttää, miten paljon sillä oli osaa ja arpaa onnistuneeseen hoitoon. Lääkärin mukaan se on saattanut auttaa asiaa.
Hitsi kun alan taas miettimään liikaa, vaikka haluan vaan luottaa lääkäreihin!
Mukavaa loppiaisviikkoa kaikille!