Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Tervehdys,
Olen tässä nyt vakavasti pohtinut alanvaihtoa. On ollut välillä hirmu vaikeaa työskennellä lasten parissa, kun itse joutuu pettymään kerran kuussa ja yhä vaan pienenpiä lapsia tuodaan hoitoon, kun itse olisi mielellään sen 3v omansa kanssa kotona. En vaan tiedä mille alalle vaihtaisin, kun tätä työtä olen kuitenkin tehnyt enemmän tai vähemmän jo 12v.
Ja olen siinä välissä ehtinyt muutakin alaa kokeilla. Aina vaan hakeutunut nykyiseen työhöni.
Anteeksi omanapaisuus.

 

Pikapikaa töistä.
Sain tuloksen: hcg on 137.

Mitähän siitä pitäisi ajatella?
No ainakin yli 25, joka on kuulemma alaraja raskaudelle.

Huomenna soitan polille ja kysäisen lisää...

Kuulumisiin illalla!

 

Pikapikaa...Unohtui äskeisestä viestistä tiedustella, että aloitetaanko lugejen tms napsiminen jo punktiopäivänä...vai siirtopäivänä..?

 

Pikakommentit:

Pieni Enkeli, kyllä välittyi ihanasti tekstistä, että siellä taas nautitaan olosta! Olen onnelinen puolestasi, ja omaa mieltäkin lämmitti lukea! Ja kiitos, kun kommentoit tuplien siirtoon, mieskin tuota mulle sanoi, että lääkäri kävi sen meille läpi, mutta olen niin paniikissa, että hyvä jos muistan kuka olen!!

Kummi, siis mulla on joku dementia (johtuisko kilpparin vajaatoiminnasta??), ja en tietenkään muista, milloin ne luget tarkalleen ottaen aloitettiin, mutta punktion jälkeen kuitenkin. Eli voit kysyä sitä kun keräily on tehty. Pahoittelut että olen tällaine lahopää _. Kysyitkö muuten niistä kilppariarvoista? Mun pitää huomenna muistaa soittaa klinikalle niistä, kun otatin ne viime viikolla uusiksi.

Ade, mulla ei ole mitään faktatietoa noista arvoista, täällä jostain olen lukenut että alussa n. pp14 paikkeilla viitearvot ovat 100-200. Mutta ilmeisesti myös hyvin yksilöllisesti tuo hcg näkyy. Antoivatko mitään neuvoa, että pitääkö sitä seurata ottamalla uudelleen, vai menetkö ultraan jonkun ajan päästä, vaiko miten?

Miru, kiitos jälleen vastauksestasi Muistini on tosiaan kateissa ja paniikin sekä pelon määrä on ollut ihan valtava. Eilen illalla vatsaa särki ihan hirveesti ja se jatku tähän aamuun. Että ei olis pitänyt valitella silloin lauantaina, että kaikki oireet katosivat... :x No, yritän tosiaan mennä päivä kerrallaan, ja jos tästä päivästä selviän ilman takapakkia niin olen jo yhden etapin taas lähempänä, toivottavasti!

Nyt ruokakauppaan! :wave:

 

Ehtoota. No nyt pääsin vihdoin kommentoimaan laajemmin.

Pieni Enkeli, lisää tuollaisia kuvauksia...eivät ole lainkaan äklömakeita vaan kerrassaan ihania. Nautiskele sinä siellä valkoviinistä, mikäpä sen mukavampaa ajankulua ovista odotellessa... no paitsi tietenkin... täältä lähtevät nyt peukut teidän suunnalle uudelle uljaalle kierrolle. Ja jotain totta täytyy olla tuossa keskenmenon jälkeen raskaaksi - uskomuksessa, kun niin monet siitä puhuvat. Toivottavasti se pitää juuri teidän kohdalla paikkansa!!

Piglet. Tämä on juuri se paikka, jonne tulet noiden juttujen kanssa. Itseasiassa meitä on täällä aika monta lasten kanssa työtä tekevää ja kävimmekin aiheesta tuossa aiemmin keskustelua. Ehkä jaksat kaivaa esiin aiemmilta sivuilta? Oletko kertonut kenellekään töissä tilanteesta? (Mua se on helpottanut, että työkaverit tietävät. )

Kiitos Kummi ihanasta pikku potkusta takalistoon - se on totta, että voitaisiin käyttää energiaamme muuhunkin kuin ainaiseen epäilemiseen ja henkiseen negailuun. Luultavasti tuo olo, että teidän siittiöt ja munasolut eivät yhdisty / eivät jakaannu jne. on jokaisella mielessä tuossa vaiheessa. Nyt on kuitenkin niin, että te teette parhaanne ja loppu annettakoon hyvien haltijoiden käsiin, jotka hoitavat homman kotiin. Mahdottoman iso halaus huomiselle!

Kiitti Enni tiedoista. Itselläni on se käsitys, että tuo 137 on ihan ok, ehkä hitusen alhainen? Ajattelin sijoittaa toiset 50e mielenterveyden hyväksi sekä tukeakseni yksityistä lääkäriasemaa tuossa ensi viikolla viimeistään. Normiodottajahan olisi toki autuaan tietämätön näistä koukeroista, olisi vaan tyytyväisenä raskaana. Onneksi täällä ei tartte selitellä kenellekään!!!!! Mitä tulee sun oireisiisi, juuri noihan se menee kuten sanoit...ei hyvä, jos ei oireita, mutta myöskään ei, jos liikaa oireita. Ja siinä pitäisi sitten pitää vielä pää kasassa ja luoda rentoja viboja kohdun suuntaan :kieh: Ei vaan, stressaat juuri niin paljon kuin tuntuu aiheelliselta ja tulet tänne sitten aina purkamaan ylimääräiset lastit jookos? Voi miten jännää sitten kuulla, onko sulla mukana tosiaan yksi vai kaksi pikkukaveria.

Missäpä Kesä? Tartunkin heti siihen, että sanoit ehkä pääseväsi tapaamiseen. Mulle käy muukin paikkakunta kuin Helsinki, jos vaan on suunnilleen radan varrella. Toisaalta Hesa taitaa olla silleen helpoin kaikille kuitenkin, kun sinne pääsee niin hyvin tulemaan.

Entäs muut, joko tätä tapaamista voitaisiin suunnitella tarkemmin?

Miruhan jo kommentoikin olevansa liikkeellä pienellä heikotus-varauksella. Mennään johonkin, jossa pääset vaikka sohvalle löhöämään ja tilataan litra luonnonjugurttia happamilla marjoilla
eiköstä juu?

Sen verran omaa napaa vielä, että oireiden vähyys vallitsee. Rinnat ovat vähän arat sivuilta (ellei sitten johdu niiden jatkuvasta tsekkaus-tökkimisestä..) ja sitten on ollut tänään erityisesti jonkin sortin alapääkipuilua lähes koko ajan. Mutta en oletakaan, että vielä tissit pursuisivat maitoa ja vatsassa tuntuisi potkuja.

Rutistuksia! =)

 

Pikainen aamukommentti töiden keskeltä!

Enni ja Ade, kummallakin on hyvältä kuulostavat oireet, vatsakivut kuuluvat asiaan. Ja Aden Hcg-arvohan oli oikein loistava, normirajoissakin vielä - huippua!

Kummille taitaa olla jo myöhäistä toivotella onena punktioon, siellä luultavimmin jo oletkin. Pidän kuitenkin peukkuja pystyssä, että kaikki menee loistavasti ja olen siitä ihan varmakin. Luget (ei siis napsita, vaan työnnetään/törkätään/asennetaan) aloitetaan punktiosta laskien kolmannen päivän iltana (punktio on päivä 1, sitten päivä 2 ja sitten ainakin minulla oli siirto, jonka iltana aloitin proget).

Mukavaa päivän jatkoa kaikille :wave:

ps. Ade, onhan se kiva niitä tissejä rutistella koko ajan, mutta jätä jo hyvä ihminen ne rauhaan. Tissikivut ovat yksilöllisiä, mutta mulla oli alussa myös nimenomaan tuota sivukipua. =)

 

Hei kaikille!

Mulla ei ole hetkeen ollut mitään uutta kerrottavaa, mutta kohta toivottavasti on, sillä tänään mennään keskenmenon jälkitarkastukseen ja uuden ICSI-hoidon suunnitteluun. Keskenmenosta ja kaavinnasta on nyt 5 viikkoa. Menkat ei ole vielä alkaneet, mutta mulle sanottiinkin että siihen voi mennä kuusikin viikkoa. No, tänäänhän varmasti ultrataan ja sitten nähdään mikä on tilanne.

Mullakin on ollut mielessä tuo että keskenmenon jälkeen voisi raskautua helpommin uudelleen. Meillä se vaan ei taida niin päteä, kun suurin syy on miehen simpoissa - tuskinpa ne on sentään miksikään muuttuneet mun keskenmenon johdosta. :| Mutta haaveillahan aina voi!

Me ollaan hoidossa yksityisellä ja meiltä kysyttiin ennen ensimmäistä ICSIä (joita siis nyt jo 3 takana), saako siirtää kaksi alkiota. Sanoimme että saa. Mun suvussa on muutenkin paljon kaksosia, ja kaikilla on odotus mennyt ihan hyvin, joten en jotenkin kamalasti osaa pelätä kaksosraskauden riskejä. Kahdessa ekassa hoidossa kuitenkin saatiin vain 1 kunnollinen alkio, joten ei tarvinnut sitten miettiä montako siirretään. Kolmannessa hoidossa sitten saatiin 2 siirrettävää, ja siitä sitten plussasinkin. En tiedä, oliko alkioiden määrällä merkitystä vai oliko se vain sattumaa, mutta kyllä mäkin olen kuullut tuon että 2 alkiota tukee toisiaan ja onnistumisen mahdollisuus kasvaa. Muistaakseni vain joka neljäs kahden alkion siirto johtaa kaksosraskauteen, useimmiten se toinen alkio surkastuu jo alkuvaiheessa pois. Meillä ainakaan ei varhaisultrassa (rv 7+0) näkynyt toisesta alkiosta enää jälkeäkään.

Mulla oli ainoa raskausoire kesken menneessä raskaudessa juuri tuo tissien kipeytyminen, ja sekin sitten häipyi parissa viikossa. Sen jälkeen ei ollut MITÄÄN oireita, ja huonosti sitten kävikin. Eipä siitäkään nyt sitten tiedä, oliko oireiden vähäisyydellä ja keskenmenolla yhteyttä keskenään, vai olisinko yhtä oireeton onnistuneessakin raskaudessa. No, sehän selviää vasta sitten jos vielä joskus onni meitä kohtaa.

Kesä, jep, kaakkoisessa Suomessa päin asustellaan, koti on maaseudulla ja hoitopaikkamme on Lappeenrannan Felicitas-klinikka. Tsemppiä teille tulevaan hoitoon!

 

Pikainen moikkaus!
Punktio takana ja vaikka toiselta puolelta jouduttiin punkteeraamaan rakon läpi, eivät kivut olleet mitenkään sietämättömät. Nyt lepäilyä kotosalla, huomenna crinonet (minkähän takia alkavat aiemmin kuin Mirulla?) Nestettäkö piti muuten paljon juoda....? Ohjeita en juuri saanut.
Ai niin, rakkuloita kerättiin 12 mutta solullisia niistä vain 6...vähän masentaa :ashamed: mutta ei auta kuin toivoa.
Palataan paremmalla ajalla.
Tosiaan, Mustaruusun kokemukset keskenmenosta kuulosti kovin omiltani; ei oireita parin ekan viikon jälkeen.

 

Kummi hyvä että selvisit punktiosta kivasti! Toivotaan että ne 6 solua olisivat kaikki huippuyksilöitä!

Mä olen aloittanut Lugesteronit muistaakseni punktiota seuraavan päivän iltana. Siirto on meillä ollut aina vasta kolme päivää punktiosta eli alkioille on tehty pitempi viljely. Onkos nuo Crinonet jotain vastaavia kuin Luget? Mulle ihan outo nimi.

Nesteen juominen voi kaiketi auttaa siihen ettei tulis sitä hyperstimulaatiota. Mulle ei ole kertaakaan sanottu tuosta juomisesta mitään, mutta täältä netistä olen lukenut että monelle on siitä mainittu. Mulla ei taida sen hyperin vaaraa ollakaan, kun on se kohonnut FSH ja munasarjat toimii pikemminkin vajaateholla. Luulisin, että lääkäri näkee kyllä jos on riskinä että kehittyy se hyperi, ja antaisi silloin sitä varten erikseen ohjeet.

 

Kiitos Mustaruusu tiedoista!
Joo, Crinone on samaa ainetta kuin Luge mutta ovat kertaruiskun muodossa, eikä tarvitse laittaa kuin kerran päivässä aamuisin. Miten paljon sä olet saanut soluja kasaan hoidoissa? Mietin vain, miten kova kato yleensä käy tuossa jakautumisessa...Varmaan aika yksilöllistä, mutta pientä gallupia voisi tehdä .
Mulla ei hyperin vaaraa, joten sen takia ei luultavastikaan erityisiä ohjeita annettu. Lepoa kaiketi mutta kuinka pitkään...olen nääs aika kärsimätön tapaus ja saatan innostua jo huomenna siivoamaan, jos olo on hyvä .

 

Heipähei!

Kummiliini, voi miten mukava kuulla, että olet selvinnyt punktiosta ja vieläpä tuosta hurjalta kuulostavasta rakon läpi operoinnista huolimatta! Munasoluista on varmasti mielenkiintoista tehdä gallupia, mutta ei määrä vaan laatu. Nyt ISOT peukut pystyyn munisten ja siittiöiden soidinmenoilla. Koska saat kuulla tuloksia..?

Mustaruusu, mukava kuulla, että olette pääsemässä taas itse asiaan. Tuntuu niin tosi surulliselta, että olet joutunut kestämään keskenmenon tuollaisten vaativien hoitojen ja raskautumisen jälkeen. Tietysti keskenmeno on aina valtavan iso juttu, mutta jotenkin minusta tuon kaiken urakan jälkeen se on kyllä aivan kohtuutonta. Itsehän olen tähän asti selvinnyt clomeilla ja niistä alkanut raskaus meni kesken vuosi sitten.

Miru... koska sulla alkoivat ne huonot olot? Onko meno kiihtynyt siinä suhteessa vai pärjäiletkö jo paremmin?

Enni, tulehan kertoilemaan uusimmat. Nyt taitaa siskokulta olla niin, että meidän hedelmöittymisajankohdat on olleet aika samat..! Sanohan vielä, koska menet ultraan? Vieläkö sun vatsakipuilu on jatkunut?

Soitin tänään polille ja varasin ultran, joka on 29.5. Siellä oli poikkeuksellisen mukava hoitsu, joka sanoi pari kannustavaa ja rohkeisevaa sanaa viitatessani edelliskerran tapahtumiin. Meinasi päästä itku, hädin tuskin sain sanottua "Kiitos." Tuntui hyvältä.

Tapaamisesta: Ketkä siis pääsisivät esimerkiksi viikolla 21 tai 22 Hesaan? Keskiviikkona?
Ehdotan, että silloin treffattaisiin ja myöhemmin isommalla joukolla, jos ei kaikki pääse nyt.
Olisi se niin mukava vihdoin tavata!

 

Heipähei!

Kummiliini, voi miten mukava kuulla, että olet selvinnyt punktiosta ja vieläpä tuosta hurjalta kuulostavasta rakon läpi operoinnista huolimatta! Munasoluista on varmasti mielenkiintoista tehdä gallupia, mutta ei määrä vaan laatu. Nyt ISOT peukut pystyyn munisten ja siittiöiden soidinmenoilla. Koska saat kuulla tuloksia..?

Mustaruusu, mukava kuulla, että olette pääsemässä taas itse asiaan. Tuntuu niin tosi surulliselta, että olet joutunut kestämään keskenmenon tuollaisten vaativien hoitojen ja raskautumisen jälkeen. Tietysti keskenmeno on aina valtavan iso juttu, mutta jotenkin minusta tuon kaiken urakan jälkeen se on kyllä aivan kohtuutonta. Itsehän olen tähän asti selvinnyt clomeilla ja niistä alkanut raskaus meni kesken vuosi sitten.

Miru... koska sulla alkoivat ne huonot olot? Onko meno kiihtynyt siinä suhteessa vai pärjäiletkö jo paremmin?

Enni, tulehan kertoilemaan uusimmat. Nyt taitaa siskokulta olla niin, että meidän hedelmöittymisajankohdat on olleet aika samat..! Sanohan vielä, koska menet ultraan? Vieläkö sun vatsakipuilu on jatkunut?

Soitin tänään polille ja varasin ultran, joka on 29.5. Siellä oli poikkeuksellisen mukava hoitsu, joka sanoi pari kannustavaa ja rohkeisevaa sanaa viitatessani edelliskerran tapahtumiin. Meinasi päästä itku, hädin tuskin sain sanottua "Kiitos." Tuntui hyvältä.

Tapaamisesta: Ketkä siis pääsisivät esimerkiksi viikolla 21 tai 22 Hesaan? Keskiviikkona?
Ehdotan, että silloin treffattaisiin ja myöhemmin isommalla joukolla, jos ei kaikki pääse nyt.
Olisi se niin mukava vihdoin tavata!

 

Huomenta muruset!

Kummille ensiksi onnea punktiosta! Ei se määrä tosiaan vaan laatu. Saatko tänään tietoa solujen hedelmöittymisestä? Nyt on kaikki toivo ladattu teidän pikkuruisille soluille :heart:
Juoda pitää paljon ilman erityistä hyperin vaaraakin. Juothan sellaisen ainakin litran verran normaalia enemmän näinä päivinä. Ja muutama päivä siivouskieltoa! Multa kiellettiin imurointi erityisesti kiertoliikkeineen, sillä munasarjat on olleet tosi kovilla ja niiden pitää antaa rauhassa toipua. Vatsan kivistely muutenkin tuntuikin jo sen verran ikävältä, että en tehnyt mitään fyysistä.

Mustaruusu, hienoa, että pääsette kohti uutta hoitoa ja uutta toivoa. Kummasti se meistä naisista aina kumpuaa, vaikka toki surulle ja menetyksestä toipumisellekin pitää antaa aikaa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Ade, mulla pahoivointi tuli muistaakseni rv 6. Nyt olo on selkeästi paljon parempi, kunhan syön tasaisesti ja sitä hyvin yksinkertaista perusruokaa ja kaikkea raikasta. Jännästi vieläkin vaihtelee päiväkohtaisesti - voi mennä useampi päivä ilman ja sitten taas ällöttää kovasti. Onneksi kaiken kaikkiaan se on ollut tosi lievää. Ei pöntön halailuja täällä siis.
Mutta kyllä tämä oireiden kyttäily vaan jatkuu edelleen. Ei siitä mihinkään pääse, että eilen alkoi taas ne vanhat tuttuni Epäilys ja Huoli hiipiä mieleen. Rinnat eivät yhtäkkiä enää olekaan kipeät ja kun se pahoinvointikin tuntuu lakanneen ei voi olla pelkäämättä, että maanantain neuvolassa ei enää olekaan hyviä uutisia.. :headwall:

Tapaamisesta: minulle sopii paremmin viikko 22, sillä viikolla 21 on jo pari iltamenoa enkä tiedä kuinka jaksan. Eli siis 28.5. ja silloinhan pitäisi olla jo lämpimät kelitkin niin voidaan vaikka ulkosalla istuskella mehuja juomassa =)

 

Huomenta!
Täällä hätähousu jo tiedottamassa omasta tilanteestaan...
Vaikka eilen solujen määrä hiukan masentikin, tänä aamuna sain kuulla, että niistä neljä oli hedelmöittynyt =) ! Ja koska yksi oli ollut vielä raaka, niin loppuen lopuksi tulos oli mielestäni aika hyvä! Laadusta täti ei pystynyt vielä sanomaan mitään, mutta oli sitä mieltä, että takuulla noista joku kehittyy hyvin...Eli huomenna siirtoon, hip! Jospa joku vielä pääsisi pakkaseenkin....mutta eipäs nyt innostuta vielä liikaa (voi tätä suomalaista hissuttelua :x ).

Ennille piti kommentoimani, että en ole vieläkään päässyt lääkäriltä kysymään noista kilppariarvoista; jotenkin on unohtunut kaiken muun sutinan keskellä. Huomenna siirron yhteydessä jos vihdoin muistaisi.

Vointi mulla ihan ok edelleen, vähän tietty mahaa kivistelee mutta ei onkelmia muuten. Onneksi saikkuakin on viikon loppuun saakka, niin saa kaikessa rauhassa kärvistellä ja rentoutua (hah). Crinonen laitto oli muuten aika iisi ja siisti kokemus; voin suositella muillekin, varsinkin jos lääkekatto on saavutettu (ymmärtääkseni kalliimpia kuin Luget). Eikä tarvitse tehdä kuin kerran päivässä.

Olipas mukava juttu, että Adelle sattui empaattinen hoitaja: niitä ei tosiaankaan ole liikaa. Ja voivat aiheuttaa pienillä sanoilla paljon hyvää (tai hallaa...). Pari viikkoa enää ultraan!

Äh, olen kade teidän treffisuunnitelmille. Mukava olisi päästä mukaan mutta seuraavalla kerralla sitten.

Mitäs Kesälle ja Ennille kuuluu?

 

Ihanaa Kummi, että neljä yhteistä säveltä siellä on heti löytynyt! Ymmärrettävästi itse et voi innostua liikaa, mutta minäpä en hyssyttele!! Toivon niin, että kaikki jatkavat hyvin alkanutta työtään reippaasti ja huomenna saatte siirron lisäksi myös huuruneniä

 

Tuli muuten mieleen kun nyt sitten vissiinkin alkaa vika clomikierros täällä, niin mitä hoitovaihtoehtoa olisi seuraavaksi tarjolla, onko ne sitten ne pistokset? Onko niistä hirveästi sivuoireita, kuten mielialan nopeat muutokset? Ainakin tuo tupla-annos teroja aiheuttaa kauheita tunne myrskyjä välillä. Saako kelakorttiin muuten jotain merkintää, lääkkeiden takia? Muutamat terot vielä pitäis napsia ja sitte jään niitä menkkoja oottaa.

 

Ai niin ja onnittelut plussanneille! Ade kumman vuoro?

 

Jeee Kummi!! Jo oli iloisia uutisia sulla. Ja huomenna siirtoon. Olet sinnitellyt nainen upeasti. Ja nyt se siivouskielto kehiin, Miru jo perustelikin niin hyvin kiertoliikkeen epäedullisuuden. Ihan totta. Voimme toistaa Kesälle suunnatun uhkauksen karauttaa pihaan sitomaan SUT kiinni sänkyyn. :kieh: :kieh: Hemmottelua hemmottelua nyt kehiin.

Miru, olisko ne Huoli ja Epäilys osittain takaumia edellisestä raskaudesta? Silloinhan sait surullisia uutisia juuri ekassa neuvolassa? Tietysti H&E seuraa mukana joka tapauksessa, mutta josko niitä nyt voimistaisi tuo asia. Minulla on luottavainen olo sinun, Papun ja Nuppusen suhteen. Sinä olet pitänyt heistä niiiiin hyvää huolta.

Enniä kaipaillaan... ja Kesää.

Mulla oli aikamoinen hepulipäivä, työjutut pisti ihan liikaa liikkeelle taas. Ja sit kun tulin kotiin, olinkin jo kypsää kamaa kimmahtamaan miehelle ja ymmärtämään hänet koko ajan väärin. Raivoissani lähdin sitten pihalle koiran kanssa. Mutta kun mua pelottaa niin paljon kaikki. Ei siis pelkästään ajatus keskenmenosta. Olen maininnut aiemminkin näitä mietintöjäni. Ja just nyt meillä on keskenämme aika etäistä mun mielestä. Kumpikin vaan jännittää keskenään. Uskon silti, että tässä päästään eteenpäin ja nämä kriiseilyt kuuluvat kuvaan.

Sitäkin mietin, että miltä se kenestäkin tuntuu, kun täällä on nyt raskaana olevia, keskenmenosta toipuvia ja hoidoissa olevia. Toivon kovasti, ettei se ole este tai ongelma. Vaikka olen loputtoman kiitollinen raskaudesta, en todella osaa vielä luottaa enkä samastua siihen tilaan. Ja muutenkin haluan olla sama Ade kuin ennekin. Tiedättehän tunteen, kun joku raskautunut ystävä muuttaa henkisesti eri planeetalleheti plussattuaan? Ja sitten ovat ne ystävät, joiden kanssa on edelleen helppo olla ja yhteys säilyy raskaudesta huolimatta? Sori tämä sepustus, ehkei nämä oikeesti ole kenenkään muun ongelmia kuin minun....

 

Tervehdys!

Adeliini niinhän se aina menee näissä pinoissa, että toiset plussaa ja toiset ei, toisille tulee keskenmeno ja toisten raskaus etenee onnellisesti. Aika vaikea olisi sellaista pinoa pitää yllä, jossa kaikki olisi koko ajan just samassa tilanteessa. Ja meille keskenmenon kokeneille varmasti jokaiselle on, tai tulee olemaan, tuttua tuo epävarmuuden tunne. Itse olin jo siinä ekassa raskaudessa kamalan epävarma alusta asti, ja varmasti jos joskus vielä raskauden uudestaan niin huoli tulee olemaan vielä suurempi.

Mutta jos raskaus etenee mukavasti, niin eiköhän sitä jossain vaiheessa ihan luonnostaan siirtyisi enemmän odotuspuolen pinoihin, missä on enemmän samassa tilanteessa olevia? Luulisin ainakin.

Nyt mullakin on jotain uutta kerrottavaa, eli kohtu oli toipunut kaavinnasta hyvin ja uuden hoidon sumuttelut voidaan aloittaa jo tulevaan kiertoon. Sumutteena on Synarela kuten ennenkin, mutta pistoshoidon lääkitystä hieman muutetaan. Kunhan se kierto nyt sitten alkaisi, nyt jo kp 37..! Tosin kai se on ihan normaalia kaavinnan jälkeen että kierto venyy, ja aika pitkiä ne mulla luonnostaankin on. Sumuttelut alkaisi siis kesäkuussa, ja punktio ja siirto menisivät varmaankin heinäkuun alkupuolelle. Kunhan ne menkat nyt tulee niin sitten pystyy laskemaan tarkemman aikataulun.

Mä olen kyllä elellyt aika normaalia elämää punktioiden jälkeen, ja aina olen toipunut niistä hyvin. Olen ollut vain päivän verran kipeä ja sitten olo on ollut jo lähes normaali. Mitään rankkaa liikuntaa en toki ole harrastanut heti, mutta melko normaalisti puuhaillut kuitenkin. Sairaslomaa olen aina saanut peräti 8 päivää (Felicitas-klinikalla ilemeisesti aina annetaan sen verran), ja olen sen sitten pitänyt kun kerran se on määrätty. Mutta olisin kyllä kyennyt töihin jo paljon aikaisemmin. Mua ei kyllä ole mitenkään varoiteltu mistään kiertoliikkeistä tai imuroinnista?! Tosin mä en muutenkaan meillä juuri koskaan imuroi, se on miehen hommia! Runsas juominen on varmasti hyvä, tosin ei mulle sitäkään ole erityisesti korostettu. Ja sen hyperin kanssa taitaa olla niin että jos se on oikein tosissaan tullakseen niin tulee, joipa miten paljon tahansa. Semmoisen käsityksen on ainakin näitä palstoja lueskellessa saanut.

Piglet se taitaa olla tosi yksilöllistä, mitä oireita lääkkeistä kellekin tulee. Mulle ei ole tullut mistään lääkkeistä oikein mitään oireita, vaikka olen saanut noita pistoksia melkoiset hevoskuurit (annos 300 IU), kohonneen FSH:n takia. Ainoa lääke, joka aiheuttaa mulle oireita, on irrotuspiikki Pregnyl. Se aiheuttaa muutamaksi päiväksi tissien kipeytymisen ym. raskausoireet. Mutta oon kyllä kuullut ja lukenut, että joillekin voi tulla kovastikin oireita. Eli nämä on niitä juttuja jotka selviää vain kokeilemalla.

Kummi kuuluuko se Crinone siis Kela-korvattaviin lääkkeisiin?Sittenhän se olisi siinäkin suhteessa parempi vaihtoehto. Kun Lugethan ei kuulu korvattaviin vaan ne joutuu aika maksamaan vaikka lääkekatto olis täynnä. Meillä meni lääkekatto täyteen heti ekassa ICSIssä ja seuraavat kaksi hoitoa saatiinkin lääkkeiden osalta lähes ilmaiseksi, paitsi nuo Luget piti ostaa. Nyt on kuitenkin vuosi vaihtunut, eli lääkkeetkin pitää taas maksaa. Onneksi vuotta on nyt sillä tavalla jäljellä, että ainakin toinen, ellei kolmaskin hoito ehdittäis tämän vuoden puolella, jos ei heti ekasta tärppiä tule.

 

Moi taas!

Aluksi: yhdyn täysin Mustaruusun ajatuksiin ketjulaisten eri elämäntilanteesta. Aina joku on jossain toisessa pisteessä menossa kuin toinen, such is life.

Meillä oli jokseenkin masentava ja surullinen käynti tänään polilla. Niistä 4 hedelmöittyneestä alkiosta kaikki oli huonolaatuisia, ts. 3- tai 4-luokkaisia, ja sen takia sai laittaa jopa kaksi alkiota kasvamaan...Pakkasta ne eivät myöskään kestä, joten loput menivät roskiin. Pelko on turhautumisen ja epätoivon lisäksi hiipinyt puseroon. Lääkäri sanoi, että (meidän) tilannetta ruvetaan tutkimaan tarkemmin syksyllä, jos nyt ei tärppää, ja yritetään selvittää, mikä jakautumisessa mättää. Kaksi edellistä km:a ovat molemmat tulleet tosi aikaisessa vaiheessa, ja sen takia voisi olettaa, että niissäkin (alkioissa) juuri jakautumisessa on ollut ongelmaa. Miehen hormonit ym tutkitaan uudestaan, koska noissa simpoissa on tapahtunut tosi radikaali muutos huonompaan. Sekin pelottaa, että mä alan pian syytellä miestä tilanteesta, jolle se ei voi itse mitään. Ja vikaahan voi aivan hyvin olla myös minussa.

Tällaisia ajatuksia tänään. Taidan pitää hetken aikaa taukoa palstailusta ja yritän koota itseäni. Palataan asiaan loppukuusta; silloin tietää, miten siirroissa on käynyt..

Valtavasti tsemppiä teille ihanille ketjukamuille, toivotaan parasta elossa ja olossa!
Toiveikasta toukokuun loppua!

 

Torstaita.

Kummi. Kyllä teitä nyt koetellaan monella tapaa. Liikaa. Olen hirveän pahoillani puolestanne. En tosin tiedä juuri mitään noista alkioiden luokista, mutta tuskin niitä olisi siirretty, jollei olisi jotain mahdollisuuksia niillä raskautua? No, etköhän tiedä itse paremmin, suotta tässä arvailen. Palaathan Kummi sitten, kun on fiiliksiä jatkaa nettikamuilua? :hug:

Piglet nyt ei kyllä sytytä yhtään: Miten niin kumman vuoro?!!?! Öööhh..

Mustaruusu, olet oikeassa. Olipa selväpäinen ja ytimeen osunut tuo kommentointisi eiliseen vouhotukseeni. Mitä lie omaa syyllistä oloani purin. Eihän me olla kukaan "syypäitä" lapsettomuuteen, keskenmenoihin tai raskaaksi tuloon. No, joka tapauksessa olen aivan välitilassa mielessäni, vaikea nyt lokeroida itseään johonkin ryhmään kuuluvaksi.

Hieno juttu, että teillä hoidot etenevät. Oletteko hoidossa yksityisellä vai julkisella? Onneksi kesä ei kuulosta sekoittavan aikataulujanne. Onnea matkaan Mustaruusu!

Heippa tältä erää! :wave:

 

Iltaa ystäväiset! Voi kun en ole päässyt kommentoimaan vähään aikaan. Töissä on riittänyt haipakkaa ja illalla olen ollut aivan tööt kun olen päässyt kotiin ja konetta ei sitten enää ole jaksanut käynnistää.

Kummi, lähetän täältä paljon lohtu- ja voimahalauksia :hug: . Kyllä tosiaan olisi teille suonut sen, että tämä hoito olisi mennyt niin, ettei olisi tarvinnut mitään kummempaa huolta alkaa kantamaan. Meille ei noita alkioiden luokkia ole sanottu, ja en ole niitä edes uskaltanut kysyä. Mutta mitään top-alkioita ei meilläkään ole ollut ja vaikka pakkaseen niitä saatiin 8, niin 3 niistä lopulta selvisi sitten vain siirtoon. Kaikenlaisia ajatuksia tulee varmasti mieleen, eikä se tarkoita että sinä miestäsi haluaisit syyttää, mutta tuskastuttavaa on kun ei tiedä missä se vika oikein piilee. Tsemppiä nyt vaan kovasti muruseni, hemmottelethan itseäsi. Ja tule tänne sitten kun siltä tuntuu, me kyllä sinua kaivataan ja ajatellaan!

Adeliini, kyllä mä ymmärrän mitä tarkoitit tuolla, että täällä on toisilla kuitenkin vähemmän aikaa keskenmenoista ja sitten me jo täällä pidempään kärvistelleet ja nyt plussanneet vouhotamme taas muutoin. Lähinnä tarkoitan siis itseäni tuolla vouhottamisella! ITsekin olen ollut hetken aikaa kateellinen muille plussanneille, mutta se kyllä onneksi menee ohi. Ja täällä palstalla muiden plussista oikeasti iloitsee, vaikka se kateus jossain kummittelisikin. Joten komppaan Mustaruusua ja Kummia siinä, että kyllä jos muuten juttu luistaa, niin erilaiset tilanteet kyllä menee siinä sivussa!

Miruliini, uskoisin että tuossa vaiheessa ei oireiden "katoaminen" merkitse juuri mitään. Muistan ainakin joidenkin ystävieni kertoneen, että ei ollut mitään pahoinvointia missään vaiheessa raskautta ja muutenkin oireet ovat olleet hyvin lieviä. Harvalla sitä kait ne oireet jatkuvat kuukausitolkulla ihan hirveän voimakkaina. Uskoa vain kovasti ja kohta se neuvollakin on jo käyty hyvällä menestyksellä!

ON: on tosiaan ollut sen verran stressaavaa töistä ja kävin varsinkin eilen aika ylikierroksilla. Mitään kummempia oireita ei ole tullut lisää. Se su-ma välisen yön kamala vatsakipu on onneksi pysytellyt poissa. Silloin olin aivan paniikissa että vuoto alkaa ja laitoin siteenkin, kun kipu oli todella häiritsevää. En tiedä onko tuollainen normaalia??? No, nyt on mennyt pari päivää tosiaan iisimmin ja iltaa kohti tulee vähän paineen tunnetta vatsaan. Rinnat ovat ihan miten sattuu, välillä vähän arat ja painavat, mutta välillä taas ihan lörpöt. OTa näistä nyt selvää. Toivon kyllä sitä pahoinvointia ens viikolla, siitä saisin uskoa että olisin raskaana! Ultra on vasta seuraavan viikon ti eli 27.5.

Mustaruusu, hyvä että toimuminen on sujunut kuten pitääkin. Ja toivotaan, että se yleensä niin ei-toivottu täti kurvaa paikalle pikimmiten ja pääsette tositoimiin!

Tapaamisesta taisin jo aiemmin kirjoittaa että ensi viikon keskiviikko ei sovi, ja nyt se tiistaikin näyttää huonolta töiden puolesta. Mutta seuraavalta viikolta keskiviikko ja torstai käyvät luultavammin molemmat.

En tiedä, muistinko kommentoida kaikkia, mutta palaan varmaan vielä myöhemmin, nyt kun aikaa taas on.

 

Täällä aamutuimaan.

Kiva Enni, kun ehdit kertoilemaan kuulumisia. Olen jostain lukenut noista yöllisistä vatsakivuista, joita joillain on ollut alkuraskaudessa.Ilmeisesti aika yleinen ilmiö. Mutta kysy ihmeessä siellä ultrassa, jos asia painaa. (Ja tiedetään, KAIKKI epäilyttävä painaa ja kovasti.)
Niin ja muistathan siellä töissä hengittää syvään ja laskea sataan... kuulostaa hengästyttävältä.


Näyttäisi siltä, että muutamille sopisi tuo viikko 22 tapaamiselle. Keskiviikko on jees, samoin torstai. Tosin torstaina olen joko hyvin hyvin onnellinen tai palasina ultrakuulumisista riippuen. Ihan itsekkäästi tässä mietin, kumpi päivä olisi tuon kannalta parempi... Onko muille väliä sillä, tavataanko ke tai to?

Mirun neuvolakuulumisia odotellaan!!

Jos en ole vielä sanonut selvästi, sanonpa nyt: Mukavaa Piglet ja Mustaruusu, kun olette liittyneet porukkaan! Toivotaan toivotaan, että keskenmenot ja lapsettomuus ovat pian menneen talven lumia teillä ja meillä kaikilla.

Rentouttavaa viikonloppua!

 

Huomenta siskokullat!

Voi Kummi.. olipa todella ikävää kuultavaa. Varmasti todella pettynyt (jopa petetty) olo pitkän hoitorumban jälkeen saada tuollaisia uutisia. Tiedän ettei tämä juuri lohduta, mutta minä jaksan täällä kovasti vielä pitää yllä toivoa noiden siirrettyjen alkioiden puolesta. Tiedän raskauksia, jotka ovat alkaneet 3-alkioilla. Toisaalta, jos nyt ei onnistu, johtaa se lisätutkimuksiin. Sehän taas on välttämätön askel tuleviin hoitoihin. Se näissä iv/icsi -hoidoissa on toisaalta kamaluus ja toisaalta huojennus, että myös asioita paljastuu, joita ei aiemmin ole paljastunut ja niihin voidaan löytää apua. Lepäile rauhassa ja pidä huoli itsestäsi. Elämän sykkii vielä sisälläsi, joten älä luovuta kesken. :hug:

Mustaruusu, hienoa, että kohtu on toipunut ja hoidot päästään käynnistämään. Todella kivaa myös, ettei teillä ilmeisesti ole klinikalla kesätaukoa, joka voisi nyt tulla ikävästi väliin.

Enni, kiva kuulla sinusta. Koitahan ystävä jättää nyt se työstressi hieman taka-alalle, jos suinkin pystyt. Pystyn NIIN näkemään itseni tuossa samassa tilanteessa vain viikkoja sitten. Kun ei ne oireet alkaneet. Rinnat käyttäytyivät ihan samalla tavalla, satunnaisia vatsakipuja ja paineen tunnetta, muttei muuta. Toki tuo sun iltaväsymys kuulostaa hyvältä. Luottavaisin mielin vaan nyt ja jokaisesta päivästä nauttien. Kun se pahoinvointi alkaa, ei se elämä niin ruusuista sittenkään ole.

Ade, neuvolakuulumisia joudutaan vielä odottamaan maanantai-iltaan. Niitä itsekin jo kuumeisesti kaivaten...
Tapaamisesta, mulle kävisi mieluiten keskiviikkoilta. Huippua nähdä teitä!!

 

Kiitos koskettavista sanoistanne ja tsempistä!
Ehkä se elämä kuitenkin taas jossain vaiheessa voittaa...Ja täällä mä taas roikun, vaikkei pitänyt. No nyt muihin hommiin.
Adelle lykkyä neuvolaan!