Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...

Ade-kulta. Voi kun voisin auttaa jotenkin. Kyllä nyt surettaa ja suututtaa teidän puolesta. Katsotaan sitä tapaamista sitten kun sinusta ehkä taas tuntuu siltä. Älä siitä huoli. :hug:

 

Miru, ihania vauveleita siellä kasvattelet! Kuulostaa aivan ihanalta!

 

Askel kohti äitiyttä, toinen kohti tyhjyyttä.
Vain raskas pilvimassa, aurinko on kateissa.
Taivas täyttyy kyynelillä, hyvä olla enkelillä.
Sinne lasken unen lapsen, päästän jälleen irti haaveen.
Surun synkän keskellä rakkaani on lähellä.
Ehkä jossain tuloaan jo tekee uusi elämä.

Adeliini

 

Ade :hug:

 

Kiitos viesteistä rakkaat!

Tämä on kyllä ollut melkoinen päivä ja
kaiken kruunasi koiraparka, jonka
pissa, kakka ja oksennus odottivat meitä
matolla, kun tultiin kotiin. Onkohan se sen tapa
osallistua suruun? No tuskin sentään. Harvoin on
raasu noin kipeä...

Täytyy nyt hoitaa itsensä ja hauva kuntoon.
Toivoin jo, että vuodot alkaisivat, kun vähän tuhrua tuli, mutta
siihen tyssäsi. :|

En kyllä enää koskaan innostu laimeista plussista
(No, en lupaa..)

Ihanaa, kun saa täällä purkaa oloa. Hyvää yötä!

 

Adeliini voi miten kurjia uutisia. Voimia sinne. Miksi tämän pitääkin olla niin vaikeaa.

Itselläni on tällä hetkellä jotenkin sellainen "tyhjä" olo. En juuri ajattele enää keskenmenoa, mutta en myöskään jaksa yhtään innostua tulevasta hoidosta. Nyt on kp 4, ja kp 21 ilmeisesti alkaa Synarelan sumuttelut. Pitänee vielä soittaa klinikalle ja varmistaa.

 

Ihan pikailmottautuminen kaffetauolla.. Adelle halit!!

menkkoja oottelen, ens viikolla varmaan lorahtaa, sitten ultra jne..aika menee nopeesti, univelkaa on ja paljon, lapset aiheuttaneet huolta ja suuria ahdistuksentunteita.. keskimmäinen poika katosi koulun jälkeen.. poliisit jne olivat myös etsimässä..... aivan kauheaa, hätä ja ahdistus oli musertava, en halua kyllä koskaan kokea uudestaan!

mutta ei muuta ihmeempää, päivässä on liian vähän tunteja ja minussa liian vähän virtaa.. no talvella saa onneksi taas levätä.. vaikka sinne on vielä aikaa.. ihana kuitenkin kun on kesä.. kuukauden päästä olis lomittajakin tulossa pariksi päiväksi josko sillon nukkuis aamulla edes pitkään.. nyt kuitenkin palattava työn ääreen, olis tarkoitus päästää nuorikarja nyt myös laitumelle.. hubaahommaa, vauhtia ja vaaratilanteita...heh ja nopeita jalkoja...

 

Taaskin kaikille iso kiitos tuesta.

Menin lopulta polille päivystykseen, vaikka taisivat pitää sitä vähän ylilyöntinä. Halusin kuitenkin ultrauksen, jotta osaisivat sanoa jotain kohdun tilanteesta. Paikat olivat ok, limakalvo tosi ohut 4 mm. Eli ei jälkeäkään raskaudesta. Hyvä puoli tässä on se, että tällä kertaa tosiaan ei taideta tarvita kaavintaa. Tulin kotiin nyyhkyttäen jo ovella ja itkin sitten koira lohtunani hyvän aikaa oikein kunnolla. Joskus sitä ihan säikähtää omia ajatuksiaan. Tällaisina hetkinä tulee mieleen, että voi kun kuolisi nyt heti, elämällä ei ole mitään merkitystä. Eihän tämän heiveröisen raskauden varaan tietenkään mitään voinutkaan perustaa, mutta silti tuntuu, että elämä iskee oven sormille ja kovaa. Täytyy kai vaan uskaltaa tuntea juuri ne tunteet, jotka jylläävät ja ajatella ne ajatukset, jotka päähän tulevat, oli ne miten kammottavia tahansa.

Todellakin yhdyn aiemman sanojan (oliko Mustaruusu?) toteamukseen naisena olemisen vaikeudesta.

Mustaruusu, tuo tyhjä olo on juuri kuvaava. Toivon sydämestäni, että uusi alkamassa oleva hoitosi tuo tullessaan sellaista toiveikasta meininkiä, joka kantaa eteenpäin.

Kesä, hiki tulee sun kuulumisia lukiessa. On sulla ollut tosi raskas päivä eilen, hyvänen aika! Mistä se poika lopulta löytyi?! Voimia tälle keväälle ja kesälle!

Enni, toivon sydämestäni, että sinun matkasi jatkuu onnellisissa merkeissä rakas ystävä!

Samoin Miruliinin pienille lokoisia päiviä äidin masussa ja toivottavasti sun luottamus raskauteen voi kasvaa päivä päivältä!

 

Ade, hyvä että sait ultrauksen ja siltä osin tilanne näytti hyvältä. Vaikka se henkinen puoli tässä se kaikista haastavin onkin, kyllä ne laihat plussat kuitenkin ovat ihan yhtä merkittäviä kuin vähemmän laihat. Nyt vaan purat tänne kaikki kammottavat ajatukset, ettet niitä yksin murehdi. Meillä jokaisella on ihan yhtä kauheita ajatuksia ollut päässämme, me kyllä kestämme ne kanssasi. Toivottavasti sait nyt sairaslomaa, jotta voit taas päivä kerätä hiljalleen voimia katsoa eteenpäin.

Omaa napaa sen verran, että vatsa- ja tissikivut sekä hikoilu ovat haihtuneet lähes olemattomiin. Tilalle on tullut väsymys, ärtyisyys ja palelu. Epävarma olo on vaihtunut suoranaiseen pelkoon ja ahdistukseen. Pelkään niin paljon, että mitä jos epäonnistumme? Jos niin käy, niin en oikeasti tiedä haluanko enää tähän samaan rumbaan lähteä. Tai siis nyt ajattelen, että en varmasti enää pysty käymään tätä samaa läpi.

Pientä toivoa antaa kadonneiden muiden oireiden tilalle tullut hyvin hyvin lievä kuvotuksen tunne joka ilmaantuu iltapäivän tunteina, kun lounaasta on kulunut useampia tunteja. Mitään varsinaista pahoinvointia ei kuitenkaan ole. Viimeksikin kaikki oireet katosivat ja sitten parin päivän päästä alkoi vuoto. Tämä pelottavasti muistuttaa sitä, vuotoa ei tosin ole. Ja toivottavasti ei tulekaan. Töiden teosta ei tule oikeen mitään, kun keskittyminen on entistäkin vaikeampaa... No, tulipahan nyt valitusta, mutta mieli on jotensakin maassa. Väsymyskin taitaa johtua siitä, että istuu kaikki päivät sisällä ja illalla ei ulos enää viitsi lähteä, kun on niin kylmää. Jospa tänään saisin itseni värvättyä tuonne pihalle ajatuksia tuulettamaan..

 

Enni, tuli hyvä mieli sun sanoista. Valitettavasti tein oharit itselleni enkä ottanut sairaslomaa sen enempää. Menin töihin. Mikä ihmeen todistelu tässä nyt pitää taas käydä itselleen? Töissä oli aika rankkaa, päätä särki ja piti tsempata hitosti. Äääh!! No, varasuunnitelmana on, että otan sairaslomaa vaikka kesäkuun puolella, jos yhtään siltä tuntuu. On kyllä tosi ontto ja ankea mieli. Tuossa kotiin kävellessä tulin miettineeksi kliseisesti autiomaata ja kangastusta. Juuri siltä tuntuu. Että se perkeleellinen kuiva autiomaa, jossa on jo rämmitty kuihtumiseen asti, muuttui hetken ajaksi kauniiksi kangastukseksi. Ja sen kuvan hävittyä on vieläkin tuulisempaa, hiekkaisempaa ja kammottavampaa. Noin hieman dramatisoidakseni...MUTTA vain hieman. Tänään näköjään on kovin draamallisesti tuottelias päivä!!

Nyt sitten se purnausosuus. Soitin eilen Naikkarille, että onhan se lähete siellä. Ei ollut. Sitten soitin kiukustuneena polille, että mitä hvettiä??!!? Siellä sitten seliteltiin, että heillä on ruuhkaa konekirjoituspuolella. RUUHKAA KONEKIRJOITUSPUOLELLA? Juuri tuon tiedon minä tietenkin tarvitsin. Voi, miten helpottavaa. No, sitten tuohon tietoon alistuneena otin puheeksi Clomit. Siihen hoitsu sitten kommentoimaan "No jos aiot jatkaa clomeja meillä, niin emme laita vielä lähetettä". Kapinoin ja ihmettelin ääneen, mitä järkeä siinä sitten on ja miksei se lähete voi nyt vaan mennä, vaikka clomeja jatkaisi. Vastaus oli "Sinun pitää valita." No, valitsin sitten lähetteen ja clomit nappailen ihan omatoimisesti primaspanilla (ks. limakalvokeskustelu), greippimehulla ja punaviinillä höystettyinä! Tässähän kehkeytyy kiltistä tytöstä oikea mellakoitsija. Yhden naisen kapina. No, totta puhuakseni meinasin nyt jättää clomit hetkeksi rauhaan (mies kielsi viisaasti pilaamasta heinäkuun lomareissua niillä) ja ottaa tuon koko setin ehkä kesän lopulla. Primaspanit meinasin huitaista jo nyt nassuun, yhden jo nappasinkin. Ihan vaan verenkiertoa elvyttääkseni...

:attn: Jotainhan tässä on sentään omatoimihoidettava, kun sinne Naikkarille on karmea jono ja KONEKIRJOITUSPUOLELLAKIN RUUHKAA.

Tuo sun kuvotus Enni on minun mielestäni hyvin lupaavaa, ihan oikeasti. Juuri se alkamassa ollut nälätys-kuvotus hävisi täysin itseltä viimeisinä raskauspäivinä. Ja niin kävi myös edellisessä keskenmenossa. Muutenkin tuo oireilun vaihtelevuus on taatusti asiaan kuuluvaa, kysy vaikka Mirulta! Sitä paitsi sun hcg oli niin hyvä. Enni, tuntuu niin mukavalta, kun voin vilpittömästi täällä pitää sulle peukkuja ja toivoa ihan koko sydämestä, että kaikki menee hyvin! No, ehkä nyt sentään vähän olen kateellinenkin...

Tällaisia purkauksia tänään.

Kuulumisianne odotellen,

Konekirjoittaja-Ade

 

Täällä asiat nollaantui vihdoin ja päästään kokeilemaan sitä mahdollisesti viimeistä Clomikiertoa. Se kyllä jännittää. Täällä siis mennään kp2/27-?

 

Luin suorastaan PÖYRISTYNEENÄ Ade sun kirjoitusta - ruuhkaa konekirjoituspuolella. On se nyt vaan saatana - anteeks vaan kielenkäyttöni. Ja minkä helvetin (anteeks taas) takia ei voi olla jonossa JA ottaa clomeja samalla???? Eihän sun clomin syömiset ole pois keneltäkään. Ymmärtäisin, jos kävisit joka päivä klinikalla saamassa annoksen clomia ja näin veisit aikaa muilta potilailta KUN KERRAN OLET KUITENKIN VALINNUT IVF:N - niin kamalan ahne ja vaativa kun olet. Että ei me täällä katsos KAIKKEA voida sulle antaa. Nyt pisti niin vihaksi, etten tiedä kirjoitanko törkeän rienauskirjeen naikkarille vai yleisönosastolle vai käynkö vain heittämässä konekirjoituspuolen ikkunasta vanhan kirjoituskoneraakkineen sisään :x :x :x
AIVAN TÖRKEÄÄ!!!

Työkaverit varokaa - täältä tulee kiukkuinen raskaana oleva nainen töihin :kieh:

 

Huh, kiitos Miru!! Ihan tulee kyyneleet silmin jo siitä hyvästä, että mun kaikki turhautuminen ja huonosta hoidosta tullut paha mieli tuli noin täydellisesti ymmärretyksi... Tosiaan, mitä munclomit on keneltäkään pois. Samalla olisivat voineet kieltää kaikenlaisen pupuilun, kun eihän se sovi, että yrittää tulla raskaaksi JA olla ivf-jonossa yhteiskunnan varoilla!!!!!

Inhottavaa havaita, mikä nöyristelevä mato sitä onkaan tuollaisessa tilanteessa eikä nouse puolustamaan itseä. Kun tämä itsetunto ja naiseus on muutenkin aika tallottuna hetkittäin.
näissä pyörityksissä. Teen itse terapiatyötä ja siksi saamani "hoito" tuntuu aivan erityisen pahalta. En toki oleta, että kiireiset sairaalaihmiset ryhtyisivät minua terapoimaan, mutta kyse on tavasta kohdata ja välittää sellainen tunnelma, että "Sinun asiasi on tärkeä. Me tahdomme tehdä parhaamme."

Pomo kysyi tänään, miten voin ja sanoin ihan rehellisesti, että en erityisen hyvin. Sovittiin, että voin jäädä koska vaan sairaslomalle, jos ei ala olo helpottua.

Miru, käydään nakkaamassa yhdessä se kirjoituskone ikkunasta sisään
Saavat samalla yhden kirjoituskoneen lisää, jotta homma edistyy nopeammin.
No, jos tämä talo tulee myytyä pian (sniiiiff) ja hyvällä hinnalla, voin harkita yksityiselle menoa. Tilasinkin jo kaikki paperini ihan sitä varten sairaalasta itselleni.

Piglet, kovasti onnea ja peukkuja matkaan!! Kertoilehan, miten tilanne etenee.

Kummi, olet ajatuksissa enkä yhtään halua lähteä painostamaan, mutta... uutisiasi odotellessa, jos haluat niitä jakaa jossain vaiheessa. ISO halaus! :hug:

 

Pikaiset kommentit täälä töistä avokonttorin keskeltä...

Ensinnäkin PeePee, olen hirveän pahoillani teidän puolesta. Suututtaa tämä elämän julmuus. Joka tapauksessa tänne olet enemmän kuin tervetullut, me kaikki ainakin jollain tavalla osaamme kuvitella tuota tuskaa, mitä olet juuri joutunut läpi käymään. Uuteen yritykseen kannattaa mielestäni lähteä heti kun siltä alkaa tuntumaan. Joillakin se tapahtuu nopeammin ja jotkut sitten vaativat enemmän aikaa. Itselläni meni jonkin aikaa ennen kuin jaksoin lähteä uuteen yritykseen, koska uuden pettymyksen mahdollisuus pelotti niin hirveästi.

Ade, voi hyvänen aika sentään. Siis ollaanko me todella 2000 luvulla. Kirosanoja tuli täälläkin mieleen, kun tuota tarinaa luin! Mä voin ilmottautua vapaaehtoiseksi konekirjoittajaksi, jos se hoitoon pääsy on siitä kiinni, huhhuh! Ota sitä sairaslomaa ystäväiseni, jos tuntuu ettei meinaa jaksaa. Muutama päiväkin voi jo ainakin hetkeksi auttaa, että saa levättyä ja mieltä rauhoitettua. Ja kiitos, että jaksoit kommentoida näitä mun oloja, joista ei kyllä kukaan ota mitään selvää. Katsotaan, nyt mihin tämä johtaa, tiistaina sitten tiedetään enemmän.

Kummin kuulumisia minäkin kaipailen.
Pigletille toivon menestystä tähän uuteen kiertoon!

Nyt lähden pikku hiljaa valmistautumaan viikonlopun viettoon!

 

Heippa,
2.6 on sitten kontrolliultra että onko niitä johtofolleja tullut.
Tänään taas tulin töistä kotiin kyynelsilmin, kun vanhemmat työkaverit niin mainostivat
että ne lapset on tehtävä nuorena että 30v on jo liian vanha. Tuo sattui suoraan sydämeeni.
Ja toinen noista hoitajista tietää tilanteeni. Kumpikin piti 3kymppisiä lapsettomia friikkeinä. Toinen heistä on 39v 4lapsen äiti joista vanhin 17v ja toinen yli 5kymppinen 34v ja 30v tyttöjen äiti. Piti taas pahaa oloa purkaa.

 

Kaunista lauantaiaamua kaikille upeille naisille täällä!

PeePee, kiitos, kun uskaltauduit kirjoittamaan ja kertomaan tilanteestasi. (Tunnut itseasiassa jo tutulta, koskapa on tullut taustailtua pömppiksiä.) Eipä ihme,jos on olo, ettei tiedä minne kuuluu tuollaisen kohtuuttoman pitkän ja uuvuttavan matkan ja valtavan pettymyksen jälkeen.
Olen todella pahoillani puolestasi.
Toivottavasti sinulla on mahdollisuus ottaa sairaslomaa se verran, kun koet tarvitsevasi?

Tuntuuko aika pitkältä tuohon 30.6. vai koetko, että se tulee tarpeeseen, jotta jaksat jatkaa tässä ruletissa? Kai se on niin yksilöllistä, minkä ajan kukakin tarvitsee päästäkseen taas jaloilleen. Itseäni on hieman auttanut sellainen, että kun jaksaa ottaa vastaan kaikkein synkimmät ja lohduttomimmat ajatuksetkin siinä järjestyksessä kun ne päähän tunkevat, ne menevät helpoiten ohi. Tarkoitan, ettei ainakaan minulla toimi itseni loputon tsemppaaminen, se vaan siirtää surun jonnekin kaihertamaan. Mutta kukin tavallaan, tietysti!

Ollaan muuten PeePee samaa uljasta -77 vuosikertaa...

Piglet, Kylläpä työkaverisi olivat törppöjä ja kapeakatseisia. Tuollaiset kommentit laitetaan nyt heti takan sytykkeiksi. Tuliko sulle mieleen sanoa heille, miltä susta tuntuivat nuo lausahdukset? Koska jos eivät moukat tajunneet, mitä sanoivat, saisivat ainakin tilaisuuden pyytää anteeksi. Omat työkaverini ovat ihania ja empaattisia, mutta yrittävät joskus hieman rasittavalla tavalla pitää tsemppiä yllä ja kertoa ihmetarinoita lukuisten keskenmenojen jälkeen lapsia saaneista tuttavistaan ja muuta sellaista. Taas kerran on todettava, että ei näitä kuvioita taida voida ymmärtää kuin vain ne ihmiset, jotka todella ovat omissa nahoissaan tunteneet kivut, lääkkeet, piikit, itkut, toivot ja menetyksen.

Enni, rautaisia hermoja ja ihan valtavasti onnea matkaan, koko matkalle!!!

(.) Sain eilen kirjeen sairaalasta, jossa olivat kaikki paperini. Mukaan oli pieni lappunen, jossa todettiin lääkärien vielä neuvottelevan jatkostani ja soittavan minulle sitten. Jaahans, nyt täytyykin valmistautua siihen keskusteluun huolella. :kieh: :kieh: Tulevatkohan hakemaan
Clomit pois, etten vaan käytä niitä ja ole samalla ivf-jonossa? Tai asentavatko jonkun ehkäisyrenkaan, jotten vaan tule raskaaksi, kun olen ivf-jonossa? Mitä nyt vielä??!
Ja miksei sitä keskustelua voitu helvetti soikoon käydä silloin, kun tiistaina kävin päivystyksessä ultrassa ja paikalla oli juuri se "meidän" lääkäri??!!! Itse jouduin kyselemään kaikki jatkot, joihin hän vain murahteli lyhytsanaisesti. Olen näköjään edelleen toooosi vihainen ja pettynyt tuohon sekavaan, sirpaleiseen ja mekaaniseen hoitoon. Tietenkin siellä pohjalla on se valtava raivo viime kesältä, kun minulle syötettiin turhaan Terolutit ja aikaa kului kuukausia niin, että raskausmateriaalia (mikä ihana termi) oli edelleen kohdussa eikä kukaan vaivautunut ultramaan ennen syyskuuta..ggggggrrrrrr!!! :headwall: Sori tämä toisto taas kerran, näköjään tuo viime vuoden pettymys onkin ollut aikamoisen kova.

No, nyt muihin tunnelmiin. Hauskaa euroviisuilua, ketkä sitten ovatkin aikeissa niitä skaboja seurata. Kuulumisiin taasen! :wave:

 

Tervehdys,
Menin tilanteessa niin sanattomaksi kuin olla ja voi katsoin vain silmät pyöreänä, että täh! (siis täysin lukkoon)
Sille toiselle sitten (vanhemmallekin) valaisin asiaani nii hän vaan totesi että nii se on hirmu yleistä.
Hänen esikoisella on 2v tyttö ja nuorempaa on yrittänyt painostaa lasten hankintaan.
Tää nuorempi muija on mulle välillä muutenkin tosi v:mäinen välillä oikein mukava ja toinen hetki tosi idiootti. Meitä on kaksi naista joilla ei ole lapsia, ja se toinen on 25v seurustelee mut eivät asu yhdessä, hän haluaa lapsensa vasta 3kymppisenä. Muillakin naisilla siellä on suunnilleen mun ikäisiä tyttäriä, ehkä hiukan nuorempia ja yks saman ikäinen joka juuri synnytti esikoisen. Näillä nyt on kaikilla lapset mutta tää toinen kahden tyttären äiti sitä selitti kuinka huolissaan hän oli kun ei mitään meinannu tapahtua. Uteluihin ei vastattu mitään.
Miten ihmiset voi nykyään olla noin tyhmiä ja pitää sitä itse selvyytenä että kaikki tulisi tosta vaan raskaaksi. Lupaan ja vannon että seuraavaksi kun asia tulee puheeksi että nostan äläkän.

 

PeePee tervetuloa joukkoon! Lueskelinkin jo tarinaasi tuolta keskenmeno-puolelta, olen siellkin lueskellut vaikken itse ole sinne kirjoitellut. Todella suuret pahoittelut tapahtuneesta. :hug: Teillä on jo todella pitkä lapsettomuustaival takana. Meillähän on yritystä takana "vasta" kolme vuotta, mutta ICSI-hoitoja on ehditty tehdä jo kolme, ja neljäs siis pian edessä. Pitkällä kaavalla tosiaan mennään, kun pitkän kaavan hoito viimeksikin tuotti tuloksen. Muakin on lääkärit yrittäneet rohkaista, että onnistumisen mahdollisuudet on hyvät kun raskaus kerran on jo alkanut. Mutta ei siitä niin kamalan paljon uskalla iloita, kun pelottaa niin paljon että taas käy samalla tavalla kuin viimeksi. Mullahan tapahtui myös se keskenmeno niin että mitään vuotoa tai muuta hälyttävää ei olut, mutta ultrassa todettiin sikiön menehtyneen. Se oli kyllä elämäni kamalin hetki. En tiedä miten kestän jos sen hetken joutuu kokemaan uudestaankin.

Me päädyttiin siihen , että jatketaan hoitoja mahdollisimman pian. Jos olisimme vähän nuorempia, niin ehkä ajattelisimme toisin, mutta tässä tilanteessa kun ikää on jo kohta 35-v, niin tuntuu että taukojen pitäminen ei yhtään helpota vaan pikemminkin lisää stressiä, kun koko ajan ajattelen että vanhenen ja mahdollisuudet huononee sen takia. Tosin voi olla että raha-asioiden takia joudutaan pitämään taukoa, jos tämä tuleva hoito ei tärppää. Tai sitten pitää mennä ottamaan lainaa. Ollaan yksityisellä hoidossa, joten kallista touhua on!

 

Hei ystävät :heart:

Anteeksi, että olen ollut laiska kirjoittamaan. Olen kyllä lueskellut kirjoituksianne, kun täällä olen piipahtanut, enimmäkseen olen kuitenkin pysytellyt poissa kokonaan. On vaan tuntunut siltä, että täytyy yrittää pitää ajatukset mahdollisimman positiivisissa asioissa, kun mielialat heittelee miten sattuu ja itkuksi vetää pienestäkin syystä. Toisaalta haluan unohtaa kokonaan sellaisen sanan kuin keskenmeno - tässä pari viikkoa olisi vielä näitä kriittisimpiä aikoja. Toivottavasti ette pidä tätä välinpitämättömyytenä, sillä siitä ei ole kyse. Kovasti mietin teitä kaikkia ja toivon helpotusta suruun.

Ade, joko suostuit jäämään sairaslomalle? Sinun ei nyt tarvitse todistella kenellekään yhtään mitään, tärkeintä olet sinä ja rauhassa toipuminen. Teet työtä, jossa annat itsestäsi valtavasti - onko sinusta nyt siihen? En usko, että se kovin hyväksi on sinulle itsellesi kuitenkaan. Se taitaa olla nyt niin murunen, että tällä kertaa me kaahamme sinun pihaasi aamulla ja sidomme sänkyyn :heart:

Enni, milloin menet ultraan? Uskon, että kaikki on hyvin ja voit alkaa pian nauttimaan raskaudestasi sinäkin.

PeePee-kulta. Hyvä, että löysit tänne näiden ihanien naisten pariin. Surusi kouraisee niin kovasi, kun muistan kaiken yhdessä koetun jännityksen ktt-päivillä ja onnistumisen riemun. Anna tuskalle ja toipumiselle aikaa. :hug:

Kummi, toivottavasti kaikki on hyvin. Tulethan kertomaan kuulumisia, kun jaksat, haluat.. Täällä kovasti sinua ajatellaan..

Kesälle toivottelen jaksamista työn ja lastenhoidon myllerryksessä. Jokunen hemmottelupäivä toivottavasti järjestyy myös sinulle.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :wave:

 

Moi murut!

Hetken tauon jälkeen uskalsin taas loikata koneelle. Olen yrittänyt sitkeästi vältellä näitä sivuja, ettei asia pyörisi ihan koko ajan päässä. Ja on se (paussi) vähän auttanutkin; viikonloppu meni siipan kanssa kahdestaan mökkeillessä ja vähintään pari kertaa päivässä jopa unohdin lapsiasiat, jee. Kiitos siskot myötäelämisestä ja tsempistä, lämmittää mieltä.

Täälläpä on taas kaikenlaista tapahtunut. Ensiksi puuskutan kiukusta Adeliinin takia; tuntuu, että jos ei itse huolehdi oikeuksistaan ja asioistaan kynsin hampain, ei sitä kukaan muukaan tee. Aivan kuin olisi lääkärin (tai hoitajan tai...) edun vastaista, että potilaita hoidetaan/autetaan mahdollisimman hyvin . Toivottavasti asiat nyt pikku hiljaa selviävät. Taistele, Ade.

PeePee on liittynyt joukkoomme: tervetuloa! Tosi surullista kaikki kokemasi. Vertaistukea ei tässä porukassa onneksi tule puuttumaan.

Piglet: kyllä ihmiset näyttävät vaan olevan aikamoisia ääliöitä. Ikäkeskustelu on sieltä naurettavimmasta päästä. Kaiken kukkuraksi moni löytää "sen oikean" vasta yli kolmekymppisenä (nimim. täällä yksi), joten vaikka kuinka pian alottaisi yrittämisen, niin aika on jo ajanut auttamattomasti ohi .

Ihanaa, että Mirun kullannuput (ja -pavut ) voivat hyvin! Ja toivotaan Ennille samanlaisia ultrakuvia tiistaina?!

Olen samaa mieltä Mustaruusun kanssa tuosta stressipuolesta; muakin stressaisi luultavasti enemmän se taukoilu (juuri iänkin takia) kuin hoidoissa "paahtaminen". Mä ainakin olen saanut taas sen verran taistelutahtoa kasaan, että hoitoja jatketaan heti syksyllä, kun poli aukeaa. Toivottavasti päästään vielä ennen kesälomaa siitä keskustelemaan, niin ei liian pitkälle syksyyn veny. Tässäpä tulikin tämän hetken tuntemukset: torstaina olisi hcg-labrakoe ja vastaukset tulee perjantaina. Olen kuitenkin mennyt tekemään jo parit negat omilla superherkillä tikuilla (tiedetään, ei vielä saisi...), eikä olo ole muutenkaan millään muotoa "raskas". Pää uusia ajatuksia täynnä syksyä kohti siis. Jospa sitten tutkittaisiin tarkkaan nuo miehen siittiöt ja joku lääkitys tms löytyisi. Eihän ne siittiöt voi nyt yhtäkkiä lähes kokonaan kadota ilman hyvää syytä |O ?

Yritän taas pitää itseäni pimennossa muutaman päivän ajan ja tulla sitten kertomaan niitä lopullisia kuulumisia...

Tsemppiä kaikille :wave: !

 

Ihana kuulla teistä taas Miru ja Kummi!

Voi Mirunen, anteeksipyynnöt eivät ole nyt lainkaan tarpeen. On juuri oikein,
että kuuntelet itseäsi ja toimit sen mukaan. Kyllä täällä pysyy kyydissä, vaikkei koko ajan jaksaisikaan kirjoitella! Kunpa aika menisi nopeasti ja viikot vierisivät
mukavasti Miru. :flower:

Kummi, tekstissäsi oli havaittavissa taas sellaista energiaa ja nostetta, että aivan mahtavaa! Kuulostaa siltä, että taistelutahtosi on jälleen herännyt. Edelleen sun jännääminen jatkuu pari päivää ja tiedä nainen, että täältä lähetetään nonstoppina plussasignaalia suuntaasi!

Ennipieni, sinun kellosi taitaa laahustaa nyt tosi hitaasti??! Lähetänkin sinne suunnalle päättäväisen Nukkumatin...jotta saisit kuitenkin nukuttua! Ehkä et ole lukemassa tätä ennen ultraa, mutta täällä ovat nyt kädet ristissä, peukalot pystyssä ja jalka ojentuneena antamaan hellä onnenpotku! Näkisitpä!

Missä PeePee?

Mustaruusu, toivotan kovasti, ettei lainoja tarvittaisi vaan tämä hoito toisi teille vihdoin sen odotetun lopputuloksen. :heart:

Kiitos (taas!) kannustavista sanoistanne. Sain viikonloppuna hirmuisesti voimia ja iloa, mieli piristyi aivan yllättäen. Miehen kanssa on ollut nyt tosi mukavaa ja rentoa, tämä keskenmeno on todella lähentänyt meitä (toisin kuin se ensimmäinen). Olen onnellinen, että kun keran tällaista paskaa täytyy lapioida, juuri mieheni on se toinen lapioija. Ja lisäksi avauduin yhdelle ystävälle lenkillä, jolle tirautin sitten itkutkin. Auttoi ihmeesti.

En Miru yhtään väheksy ehdotustasi saikusta, päin vastoin arvostan todella paljon sanojasi. Juuri nyt en kummiskaan koe tarvitsevani lomaa, ihme kyllä. Mutta lupaan olla tarkasti kuulolla itseni suhteen ja pomokin tietää aika tarkkaan, missä mennään. Voihan olla, että romahdus vaanii jossain, kun nyt on niin oudon rauhallinen olo...

Ainiin. TAPAAMINEN. Olen edelleen todella iloinen, jos kynnelle kykenevät haluaisivat kokoontua vielä vaikka ennen juhannusta. "Uudet" ja vanhat ystävät. Tosin en tiedä, missä itse kukin asuu. Mutta viikkotapaaminen Hesassa olisi toiveissa. Ei kuitenkaan tänä keskiviikkona, valitettavasti se peruuntui minulta kaikessa hässäkässä, sori.

Mitäs sanotte?

Nyt jos lähtisi suunnistamaan suihkuun ja nukkumaan. Parempia päiviä ja onnenhippusia meille kaikille. :hug:

 

Enniä tulin huhuilemaan...onhan kaikki hyvin?!
Heti täällä hätähousu kyselemässä...

Kuulosti PeePee kivalta, että mieli on hieman parempi. Ja on varmaan aika monenlaisia hetkiä ja päiviä. Mistä sulle tulee se olo, että työkavereiden silmissä olet ainut keskenmenon kokenut? Tarkoitan, mitä he sanovat tai kuinka suhtautuvat, että sulle syntyy tuo fiilis? Sinä et tietenkään ole mitenkään epäonnistunut vaan selviytyjä. Mutta tajuan kyllä, mitä tarkoitat!!!

PeePee, 300 km on tosiaan aika paljon, mutta jospa liikkuisit Hesan suunnalla joskus?
On tämä(kin) nyt kovin pääkaupunkipainotteista... itse oon alunperin keski-suomalainen, en siis mitenkään hesakeskeinen!

Mitäs muut tytsit tänään tietävät?

 

Itse olen pian 4-vuotta näillä sivuilla pyörinyt...ikävä kyllä...ja ikää pian 27-vuotta. Takana on 4 raskautta joista viimeisin kesti 25rv:lle kolmisen vuotta sitten... eikä siis yhtään elävää lasta. Tämän jälkeen meille ilmoitettiin, että todennäköisesti ei saada raskautta itsestään alulle...nyt olisi vain ajan kysymys milloin aloitetaan ivf/icsi hoidot...mies on tällä hetkellä ulkomailla töissä joten lapsen "tekemistä" ollaan jouduttu siirtämään...Näin kesäisin asia alkaa aina todella paljon painamaan mieltä ja tahtoisin jo hoidot aloittaa, mutta mutta... ei vaan enää jaksa tai osaa reagoida siihen, että kysellään onko lapsia ja että kyllä vielä joku päivä onnistuu...just. Ystävät ovat jo lopettaneet puhumasta tästä asiasta koska tietävät, että se sattuu edelleen.
Toivon kovasti meille kaikille sitä, että odotuksemme palkitaan!

 

Hei ystävät kalliit! Ultrassa kaikki hyvin, KAKSI pientä siellä näkyi. Hui. Kiitos teille kun olette tsempanneet ja myötäeläneet ensin pettymysten kanssa ja nyt tässä iloisessa uutisessa. Olette olleet valtava tuki ja turva.
Nyt en pysty tällä puhelimella enempää kommentoimaan, mutta yritän tulla sen tekemään ensi-tilassa!

Kaikille valtavasti voimaa ja positiivista energiaa, vaikka sellaisia sisupusseja täällä tuntuu olevan että alta pois!

 

Adelle vielä, ne onnen potkut ja rukoukset auttoivat, vaikka en täällä eilen enää illalla käynytkään. Koko päivän jännitin ihan hulluna, mutta sitten illalla ennen nukkumaan mennä tuli tosi rauhallinen ja luottavainen fiilis. Ja yö sujui myös ilman heräilyjä..