K
Kolkyt+M
Vieras
Kerron lyhyesti tilanteestani, olen muuttanut tiettyjä seikkoja salatakseni henkilöllisyyteni, mutta pääpirteissään tarinani on 100% totta: Olen kolkytjarisat ikäinen mies ja minulla on avovaimo, jonka kanssa olemme kihloissa. Tämän lisäksi minulla on ex-ex-naisystävän kanssa salasuhde, joka on kestänyt käytännössä koko pääliittoni ajan. Avovaimoni tuntee ex-ex-naisystäväni, muttei tietenkään tiedä tästä suhteesta. Ex-ex-naiystävä tietää avovaimostani, mutta asia ei häntä haittaa.
Tämän lisäksi olen työelämän kuvioiden kautta tutustunut naiseen, jonka kanssa tunnemme henkistä ja fyysistä yhteenkuuluvuutta tavalla, jota olen tuntenut ainoastaan noiden yllämainittujen liittojen alussa. Olemme ns. soulmate toisillemme, mutta tämä "työtoverini" on itsenäinen ja menevä nainen, eikä halua elää parisuhteessa. Hänelle riittää meidän satunnaiset tapaamisemme ja se käy minulle. Hän tietenkin tietää avovaimostani, muttei ex-ex-naiystävästäni.
Avovaimoni on ihana, täydellinen puoliso jota rakastan todella paljon. Hän on perhekeskeinen ja perinteisen äitimallin mukainen nainen ilman mitään negatiivisiä yhteyksiä, joita joidenkin mielestä asiassa voisi olla. Kotiin on hienoa mennä ja siellä viihtyy, pidän hänen seurastaan, mutta emme ole henkisesti tai muuten aina samalla aaltopituudella tai peremmin sanottuna meidän mielenkiinnon aiheet eivät kohtaa. Tästä huolimatta olemme eläneet onnellisena jo hyvin pitkään. Ex-ex-naisystäväni taas on syntisen huoran perikuva. Himoitsen häntä hyvin paljon ja eläimellisellä tavalla, mutta yhteiselämä hänen kanssaan ei tulisi kuuloonkaan. Voimme keskustella asioista, mutta pääasiassa vain harrastamme yhteisoloaikana seksiä ja sitten tiemme eroavat. Saan häneltä erityyppistä seksiä mitä kotona saan, siinä on mausteita fetisseistä joista olemme kiinnostuneita.
Työelämän kuvioista elämääni tullut nainen on taas kuin minun paras kaverini, jonka kanssa myös harrastan seksiä. Meillä on samanlainen ajatusmaailma ja lähtökohdat. Ajattelemme asioista samoin ja pidemme molemmat samantyyppistä jutuista. Hän on näistä naisista kaikista vanhin minua muutaman vuoden vanhempi, mutta edelleen hyvin viehättävä ja kaunis nainen joskin itsenäinen ja itsekäs.
Kuinka pitkään voin jatkaa tälläistä elämää vai voiko tälläistä edes miettiä ja pitäisikö. Asiat ovat kulkeneet omalla painollaan jo vuosia, joten syyllisyyden tunteet olen jättänyt ajat sitten taakseni jos niitä on edes milloinkaan ollut. Parisuhde + parisuhdetta = täyttä elämää?
Tämän lisäksi olen työelämän kuvioiden kautta tutustunut naiseen, jonka kanssa tunnemme henkistä ja fyysistä yhteenkuuluvuutta tavalla, jota olen tuntenut ainoastaan noiden yllämainittujen liittojen alussa. Olemme ns. soulmate toisillemme, mutta tämä "työtoverini" on itsenäinen ja menevä nainen, eikä halua elää parisuhteessa. Hänelle riittää meidän satunnaiset tapaamisemme ja se käy minulle. Hän tietenkin tietää avovaimostani, muttei ex-ex-naiystävästäni.
Avovaimoni on ihana, täydellinen puoliso jota rakastan todella paljon. Hän on perhekeskeinen ja perinteisen äitimallin mukainen nainen ilman mitään negatiivisiä yhteyksiä, joita joidenkin mielestä asiassa voisi olla. Kotiin on hienoa mennä ja siellä viihtyy, pidän hänen seurastaan, mutta emme ole henkisesti tai muuten aina samalla aaltopituudella tai peremmin sanottuna meidän mielenkiinnon aiheet eivät kohtaa. Tästä huolimatta olemme eläneet onnellisena jo hyvin pitkään. Ex-ex-naisystäväni taas on syntisen huoran perikuva. Himoitsen häntä hyvin paljon ja eläimellisellä tavalla, mutta yhteiselämä hänen kanssaan ei tulisi kuuloonkaan. Voimme keskustella asioista, mutta pääasiassa vain harrastamme yhteisoloaikana seksiä ja sitten tiemme eroavat. Saan häneltä erityyppistä seksiä mitä kotona saan, siinä on mausteita fetisseistä joista olemme kiinnostuneita.
Työelämän kuvioista elämääni tullut nainen on taas kuin minun paras kaverini, jonka kanssa myös harrastan seksiä. Meillä on samanlainen ajatusmaailma ja lähtökohdat. Ajattelemme asioista samoin ja pidemme molemmat samantyyppistä jutuista. Hän on näistä naisista kaikista vanhin minua muutaman vuoden vanhempi, mutta edelleen hyvin viehättävä ja kaunis nainen joskin itsenäinen ja itsekäs.
Kuinka pitkään voin jatkaa tälläistä elämää vai voiko tälläistä edes miettiä ja pitäisikö. Asiat ovat kulkeneet omalla painollaan jo vuosia, joten syyllisyyden tunteet olen jättänyt ajat sitten taakseni jos niitä on edes milloinkaan ollut. Parisuhde + parisuhdetta = täyttä elämää?