roikkuva ex

[eivaanjaksa]

Olen nyt muutaman kuukauden seurustellut miehen kanssa, joka on eronnut aviovaimostaan vuosi sitten.

Emme asu yhdessä, mutta yritämme tavata toisiamme ja viettää aika keskenämme niin paljon kuin se vain työnteon ja harrastusten lomassa on mahdollista.

Pikkuhiljaa on alkanut jurppimaan oikein huolella miehen jatkuva yhteydenpito exäänsä. Tai paremminkin sanottuna exän yhteydenpito tähän mieheeni.


Ex-rouvalla on tapana soitella miehelle ilta kymmeneltä tehden mielestäni ns. "tikusta asiaa". Miehellä on ex-rouvansa kanssa kaksi aikuista lasta, jotka yhä asuvat äitinsä kanssa. Ex-rouva saattaa ilta kymmeneltä soittaa miehelleni mm kysyäkseen, mitä heidän poikansa kenties haluaisi viikonlopun harrastusreissulla syödä? Tätä siis pitää kysyä eri asunnossa asuvalta ex-mieheltä, ei pojalta, joka asuu äitinsä kanssa ja joka on pojan ruokkinut viimeiset parikymmentä vuotta??
Samoin kuin ex-rouva soittaa miehelleni myöhään iltaisin tiedustellaakseen , missä lapsensa mahtavat olla? Sen sijaan, että soittaisi suoraan lastensa kännykkään.

Eräänä iltana saunoimme juuri, kun jälleen ex-rouva ilta kymmeneltä soitteli, useaampaankin kertaan. Mies ei vastannut puheluihin, laittoi vaan tekstiviestin , että mikä hätänä? Hätähän oli tietysti SUURI. Ex-rouvan kissa oli oksentanut päiväpeitolle ja ex-rouva olisi halunnut siihen aikaan illasta tulla mieheni luo pesemään tämän päiväpeiton, kun miehellä on suurempi pesukone.

Miehen on mielestänsä pakko olla aina ex-rouvansa tavoitettavissa, sillä asia saattaa koskea täysi-ikäisiä lapsiaan? Olen osoittanut harmistukseni siitä, että harvassa on ne illat ja päivät mitä voimme yhdessä aikaa viettää ilman , että ex-rouva soittelee tai tekstailee milloin mitäkin diipa-daapaa.

Ja kaikista huonoimmalta tuntuu, että jollain tapaa mies peittelee ja salailee olemassaoloani exältänsä, jotta ex-rouvan ei tulisi paha mieli???? Mies väittää myöskin pelkäävänsä , että jos ei ole ex-rouvan mieliksi, ex heittäytyy hankalaksi AIKUISTEN LASTEN asioiden hoidossa??

Juuri näin. Uskomatonta mutta totta. Olemme asiasta moneen kertaan keskustelleet ja minä koen , että ex-rouvalla vanha suola janottaa ja minusta hänen puhelunsa , niiden aikataulu ja sisältö ovat aika lailla luonnottomia ja outoja, mutta mieheni mielestä tämä on aivan normaalia toimintaa.

Mutta jos minä toimisin oman ex-puolisoni kanssa samoin ,se olisi kuitenkin miehenikin mielestä kummallista ja herättäisi taka-ajatuksia.

Mies uskoo vakaasti, että exällään ei ole taka-ajatuksia, vaan ex-rouvahan on lähes pyhimys kaikessa mitä hän tekee. Toisin kuin kuka tahansa ihminen, joka toimisi samoin, kuin exänsä.

Olen aivan mitta täynnä. Mikä neuvoksi? Ummistaako silmänsä? Vai lähteäkö lätkimään? Vai onko tällainen toiminta todellakin ns. luonnolista ja normaalia?? Minäkö tässä se luonnoton olen?

 

[******]

Jos ex ei ole edes tietoinen sinusta, voi hän soitella vanhasta tottumuksesta. Siis tosiaankin diipa-daapaata jutellakseen. Pallo on tässä miesystävälläsi. Olisi häneltä huomaavaista myös exää kohtaan kertoa, että on uudessa suhteessa. Ehkei exällekään silloin tulisi enää mieleen yölliset soittelut.

 

[ehkä huono neuvoja]

Olen aivan mitta täynnä. Mikä neuvoksi? Ummistaako silmänsä? Vai lähteäkö lätkimään? Vai onko tällainen toiminta todellakin ns. luonnolista ja normaalia?? Minäkö tässä se luonnoton olen?

Ne on takertuneet toisiinsa. Sulla on kolme vaihtoehtoa (näin aluksi):
1. hyväksyt sen, etkä välitä mitä exä sinusta ajattelee etkä sinäkään välitä exän yhteydenpidosta.
2. et hyväksy sitä vaan lähdet lätkimään.
3. juttelet miehen kanssa miltä sinusta tuntuu ja katsot onko sillä merkitystä. ja vasta sitten mietit miten suhtaudut asiaan.

Tosiasia on, että suhteenne on lyhyt. Ehkä mies ei vielä tiedä toimiiko suhteenne niin pitkään, että haluaa "vakinaistaa" sinut ja suhteenne. Se on ymmärrettävää, hänellähän on takana yksi pieleen mennyt avioliitto, jonka jatko ei välttämättä myöskään ole miehen mieleen.

Ymmärrettävää on myös mustasukkaisuutesi: haluaisit olla miehelle tärkein, mutta et kuitenkaan ole. Se loukkaa.

Myös itsesi kannalta, anna itsellesi aikaa. Jos puolen vuoden kuluttua alkaakin mennä pieleen, olet jo osa niiden sinänsä aikuisten lasten elämää. Heille vuosi on elämässä pitkä aika, sinulle lyhyt. Ei ole lapsillekaan oikein että ihmisiä tulee ja menee, vaikka sellaistahan elämä on.

Sinä elät romanssia, mies ehkä ei - mikä tuntuu vähän hullulta, mutta ehkä hän on ns. kaukaa viisas. Mutta sinuna puhuisin miehen kanssa. On myös mahdollista ettei mies tunen samopin kuin sinä vaikkei vielä ääneen sanokaan. Väärin, toisaalta.

Tällaisia ajatuksia naiselta, josta ei koskaan tullut miehelleen tärkeää edes avioiduttuaan miehen kanssa, koska exä ja aikuiset lapset pyöritti miestä mennen tullen. Ja tämä akka läksi lätkimään, mutta toivon sydämestäni muille parempia suhteita. Kaikki miehet ei ole huonoja, ja toiset naiset osaa asetella sanansa ehkä paremminkin.